- Coeloglossum viride (L.) Hartm. – pussikämmekkä
- synonyyminimi (L.) R. Dactylorhiza viridis M. Bateman, Pridgeon & M. W. Chase
- Coeloglossum Hartm. – pussikämmekät
- Orchidaceae – kämmekkäkasvit
Pusikämmekän, Coeloglossum viride, suku on niin läheinen liuskamämmeköiden, Dactylorhiza, kanssa, että osa taksonomeista yhdistäisi sen DNA-tutkimusten perusteella tähän sukuun, jolloin lajinimenä olisi D. viridis. Nykyisissä nimistölähteissä on tässä myös kirjavuutta ja aika näyttänee, mikä näkökanta jää vallitsevaksi. Pussikämmekkä on monivuotinen, yleensä 10-35 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakahko, särmikäs, vihreä ja kalju. Erityisesti Lapissa varren yläosa voi toisinaan olla ruskehtava. Tyvellä on yleensä kaksi tuppimaista, lavatonta lehteä. Varsilehtiä on tavallisesti 3-5. Niistä alimmainen on useimmiten vastapuikea, keskimmäiset soikeahkoja ja ylimmät suikeita. Lehdet ovat noin 2-6 cm pitkiä ja 0,5-2,5 cm leveitä leveimmältä kohtaa. Alempien lehtien tyvi on pitkätuppinen ja ylempien lyhyttuppinen tai tupeton. Lehdet ovat yläpuolelta vihreitä, alapuolelta vihreitä tai harmahtavan vihreitä, kaljuja, silposuonisia ja ehytlaitaisia.
Kukintotähkä on yleensä harsuhko, tasalevyinen ja tavallisesti noin 4-10 cm pitkä sekä noin 10-20-kukkainen. Kukat ovat noin 10 mm leveitä, perättömiä ja tukilehdellisiä. Niiden yleisväri on vihreä, mutta usein seassa on myös muita sävyjä, kuten kellertävyyttä, ruskehtavuutta ja punertavuutta. Kukkien tukilehdet ovat lehtimäisiä, alempana kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja ja ylempänä lähes tasasoukkia, terävähköksi kärjeksi suippenevia. Alempana ne ovat 20-35 mm pitkiä sekä reilusti kukkia pitempiä ja ylempänä noin 10-15 mm pitkiä. Sikiäin on suikeahko, kukinnan edetessä soikeahko, vahvasuoninen, kierteinen, kalju ja noin 6-7 mm pitkä.
Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia, soikeita ja noin 6 mm pitkiä. Kaksi niistä suuntautuvat sivulle ja yksi suoraan ylöspäin. Kaksi sisempää kehälehteä ovat kapean kolmiomaisia, vähän ulompia lyhyempiä ja suuntautuvat viistosti ylöspäin. Kaikki viisi kehälehteä ympäröivät kellomaisesti siitintukkua. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 8 mm pitkän, tasasoukan, päästään lyhyehkösti kolmiliuskaisen huulen. Huulen tyvellä on pussimainen, noin 2,5 mm pitkä, vaalea tai valkoisehko, mettä sisältävä kannus. Kannuksen malli on antanut lajille sen suomalaisen nimen. Kukissa on mieto, miellyttävä tuoksu.
Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut ns. keulaksi. Emin yläpuolelle nousevan palhottoman ponnen siitepöly on kahtena kellertävänä myhkynä, jotka ovat yläpäästään lähempänä toisiaan kuin haara-asennossa. Myhkyjen tarttumakantoja peittää ohut kalvo, jonka alla on tahmeaa nestettä. Kalvo rikkoutuu kosketuksesta ja liimaa myhkyt mettä imevän hyönteisen päähän. Vihertävistä ja aika huomaamattomista kukistaan huolimatta pussikämmekkä houkuttelee tuoksullaan ja kannuksen medellään monenlaisia hyönteisiä, mm. ampiaisia, muita pistiäisiä, kovakuoriaisia, yöperhosia ja muurahaisia. Tutkimusten mukaan parhaita pölyttäjiä ovat sylkikuoriaiset ja loispistiäiset. Kun hyönteinen on saanut päähänsä siitepölymyhkyt, kestää jonkin aikaa, ennen kuin ne kääntyvät eteenpäin. Siinä vaiheessa hyönteinen on jo suurella todennäköisyydellä toisessa kukintotähkässä, jossa myhkyt osuvat ristipölytyksen varmistaen sen kukan luoteille. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Kukista kehittyy hedelmiä vaihtelevasti. Välillä lähes kaikki kukat ja toisinaan taas vain muutama kukka päätyvät hedelmävaiheeseen saakka. Hedelmä on pysty, soikeahko, vahvasuoninen, kalju ja noin 8 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät keveytensä ansiosta tuulen mukana. Siemenessä ei ole vararavintoa. Jotta siitä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehitys siemenestä taimeksi ja edelleen kukkivaksi kasviksi kestää todennäköisesti useita vuosia. Aikuisena kasvinakin pussikämmekän esiintyminen on hyvin epäsäännöllistä ja sanotaan jopa, ettei se kuki samalla kohtaa kahta kertaa. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa. Laji viettää kuitenkin pitkiäkin aikoja maanalaista elämää sienijuurensa ja mukuloidensa avulla. Kaiken kaikkiaan lajia pidetään kuitenkin kämmekäksi aika lyhytikäisenä.
Pussikämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue kattaa suhteellisen yleisenä tai harvinaisena lähes koko Suomen. Havaintotiedoissa on kuitenkin useammissa eliömaakunnissa isohkoja aukkoja. Etelä-Karjalan eliömaakunnan Suomen puoleisesta osasta laji lienee kokonaan hävinnyt. Muutenkin kämmekkä on eteläisessä Suomessa harvinaistunut. Sen kasvupaikkakirjo on aika laaja. Se kasvaa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lettosoilla, tuoreilla niityillä, pientareilla ja tienlaidoillakin. Lapissa sitä tavataan niin tunturikoivikoista kuin paljakan niityiltä ja kankailtakin. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa pussikämmekkä on sijoitettu silmälläpidettävien luokkaan (NT). Syynä on yksilömäärien merkittävä väheneminen. Uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet ensisijaisesti metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus ja turpeenotto, pellonraivaus sekä avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Islannissa kasvava pussikämmekkä on toisinaan erotettu omaksi alalajikseen tai variaatiokseen islandicum. Sitä on tavattu myös Norjasta yhdeltä kasvupaikalta.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pussikämmekän esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:
- Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
- Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 