Dactylorhiza majalis subsp. lapponica – toukokämmekkä subsp. lapinkämmekkä

  • Dactylorhiza majalis (Rchb.) P. F. Hunt & Summerh. – toukokämmekkä
  • subsp. lapponica (Laest. Ex Hartm.) H. Sund.
  • aikaisemmin Suomessa käytetyt nimet Dactylorhiza lapponica (Laest. Ex Hartm.) Soó – lapinkämmekkä ja D. traunsteineri (Saut. ex Rchb.) Soó – kaitakämmekkä
  • Dactylorhiza Neck. ex Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Tutkimusten jälkeen kaksi aikaisemmin itsenäisinä lajeina pidettyä Suomessa esiintyvää liuskakämmekkää, lapinkämmekkä, D. lapponica, ja kaitakämmekkä, D. traunsteineri, on yhdistetty samaksi alalajiksi ja sijoitettu toukokämmekän, D. majalis, lajiin. Lapinkämmekän alalajiin on yhdistetty myös Baltiassa kasvava D. russowii. Seuraavassa kuvauksessa entiset lajitason tuntomerkit esitellään erikseen lapinkämmekkä-tyyppinä ja kaitakämmekkä-tyyppinä. Myös alla olevassa kuvasarjassa nämä tyypit esitellään erikseen peräkkäin. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät tässä esitetyt tuntomerkit ja kuvat vastaa tyhjentävästi koko totuutta, vaan perustuvat pieneen kuvattuun aineistoon. Lapinkämmekkäkokonaisuus on tuntomerkeiltään erittäin vaihteleva eri puolilla Suomea ja jopa samoilla seuduilla ja kasvupaikoillakin. Tähän vaikuttaa sen aikojen kuluessa saama geenivirta muilta liuskakämmeköiltä.

Kuten muillakin liuskakämmeköillä, juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Lapinkämmekkä-tyyppi on noin 10-25 cm pitkä ja sen varsi on haaraton, ohuehko, 3-4 mm paksu, hiukan särmikäs, ontto, helakanvihreä ja tavallisesti yläosastaan enemmän tai vähemmän punertavan ruskehtava. Sen tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kaitakämmekkä-tyypin tuntomerkit ovat muuten samanlaisia, mutta se voi olla pitempikin, jopa 40 cm. Varsi on yleensä hieman ohuempi ja lähes täyteinen.

Lapinkämmekkä-tyypin varsilehtiä on yleensä 3-4 ja ylintä lukuun ottamatta ne ovat tupellisia, siirottavia, leveähkön suikeita tai lähes soikeita, teräväkärkisiä ja leveimmillään lähellä keskikohtaa. Ne ovat noin 4-6 cm pitkiä ja 1,5-2 cm leveimmältä kohtaa, enimmillään 3-4 kertaa leveyttään pitempiä. Ylin varsilehti on tupeton ja kapea sekä jää kukintotähkän alapuolelle tai kärki juuri ja juuri yltää tähkän alareunaan. Lehdet ovat päältä punaruskeapilkulliset ja alta pilkuttomat. Kaitakämmekkä-tyyppi eroaa edellisestä siten, että varsilehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita, suippopäisiä ja usein käyriä. Ne ovat ylintä lukuun ottamatta noin 6-9 cm pitkiä ja vain noin 0,5-1 cm leveitä, enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä.

Lapinkämmekkä-tyypin kukintotähkä on purppuranpunainen, harsuhko-tiiviihkö, tavallisesti noin 5-7 cm pitkä, kapeahko ja noin 10-20-kukkainen. Kukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, pitkäsuippuisia, 10-20 mm pitkiä, tähkän alaosassa kukkia pitempiä ja enemmän tai vähemmän tumman purppurasävyisiä sekä laidoiltaan hyvin hienosahaisia (ominaisuus maastossa luupilla vaivoin erottuva). Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen, tukilehtien värinen, kalju ja noin 10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat ylöspäisiä tai keskimmäinen jossain määrin eteenpäin taipunut. Malliltaan ne ovat soikeita, tylppiä tai pyöreähkökärkisiä ja noin 7 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat uloimpien kaltaisia, hetiön ja emiön ylle taipuneita sekä noin 6 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7 mm pitkän ja noin pituutensa levyisen huulen. Huulen kärkiosa on matalasti kolmiliuskainen tai ehyehkö ja sen laidat voivat ainakin osassa kukkia olla jossain määrin alaskääntyneet. Se on tyvestään vaalea ja siinä on vaihtelevasti tummempiä täpliä ja kuvioita sekä aina jonkinasteinen kehäkuvio. Tummempaa täplitystä on myös muissa kehälehdissä. Huulessa on noin 6 mm pitkä, tylpähkö kannus, joka on medetön. Kukassa ei ole juurikaan tuoksua.

Kaitakämmekkä-tyypin kukinto on muuten samanlainen, mutta kukintotähkä on lyhyt, noin 3-4 cm pitkä, vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen kukkien määrän vaihdellessa alle 10:stä noin 15:een. Huuli on matalaan kolmiliuskainen ja usein keskiliuska on muita pitempi. Se on tavallisesti pohjaltaan tasavärinen huulen tyveen saakka.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu hyönteisten huijaukseen. Olematonta mettä tavoitellessaan pistiäiset saavat tarttumakannalliset siitepölymyhkyt mukaansa ja kuljettavat niitä muihin kukintoihin. Punakämmeköiden tavoin myös lapinkämmekkä pystyy hyödyntämään muiden kilpailevien lajien vähäisyyttä sen kukinta-aikana. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen, kalju sekä noin 12 mm pitkä ja 5 mm paksu kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia.

Kuten edellä jo on todettu, lapinkämmekkä on hyvin muunteleva, kuten koko sukukin. Suvun lajeista osa on ollut olemassa jo ennen viimeisintä eli Veiksel-jääkautta ja osa on syntynyt vasta sen jälkeen. Nämä nuoret taksonit, joihin lapinkämmekkäkokonaisuuskin kuuluu, ovat syntyneet yleensä kielikämmekän (kalkkimaariankämmekän), D. maculata subsp. fuchsii ja punakämmekän, D. incarnata, risteytymisen tuloksena. Tilannetta hämmentää se, että risteytymäesteitä ei ole ehtinyt kehittyä, vaan lapinkämmekkä voi risteytyä takaisin kantalajiensa kanssa ja saada näiltä jompaa kumpaa lähempänä olevia piirteitä tai risteytyä edelleen maariankämmekän, D. maculata subsp. maculata, kanssa. Tämä on johtanut aikojen saatossa siihen, että samassakin populaatiossa voi olla morfologialtaan toisistaan poikkeavia yksilöitä ja on vaikea nähdä, missä kulkee raja taksonin monimuotoisuuden ja selvän risteymän välillä.

Lapinkämmekkä on alkuperäinen taksoni Suomessa. Aikaisemmin kaitakämmekkänä tunnetulla taksonilla on laaja esiintyvyys ja se puuttuu vain Uudenmaan ja Satakunnan eliömaakunnista. Se on kuitenkin harvinainen ja esiintyy vähän runsaampana vain Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Koillismaan eliömaakunnissa. Aikaisemmin lajina käsitelty lapinkämmekkä on nimensä mukaisesti pohjoinen kasvi. Se on ilmoitettu Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnista alkaen myös kaikista pohjoisemmista eliömaakunnista. Kaikkialla se on harvinainen eikä ole ollenkaan varmaa, että kaikki havainnot on tulkittu oikein. Nythän tällä ei ole enää suurta merkitystä, kun taksonit on yhdistetty samaksi alalajiksi. Kasvupaikkoina ovat lettosuot, lähdesuot, rehevät nevat, kosteat suoniityt ja tunturisoistumat. Taksoni on kalkinsuosija.

Lapinkämmekän rauhoitustilanne on ainakin vielä ristiriitainen, koska lainsäädännössä lapin- ja kaitakämmekkää käsitellään itsenäisinä lajeina. Lapinkämmekkä on rauhoitettu muualla paitsi Ahvenanmaalla. Kaitakämmekkä on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella sekä Ahvenanmaalla. Yhdistetty taksoni on vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu vaarantuneeksi (VU). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto, pellonraivaus ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa lapinkämmekkää esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinkämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaisella esiintymiskartalla (The Euro+Med Plantbase) lapinkämmekkä ja kaitakämmekkä käsitellään edelleen erillisinä lajeina. Sen vuoksi ohessa on linkit molempien esiintymiskartoille: lapinkämmekkä, D. lapponica ja kaitakämmekkä, D. traunsteineri.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on selvästi reheväkasvuisempi ja kookkaampi (noin 25 cm) Kuusamon letoilla kuin pohjoisempana Lapissa, jossa se yleensä on pieni ja hentoinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on selvästi reheväkasvuisempi ja kookkaampi (noin 25 cm) Kuusamon letoilla kuin pohjoisempana Lapissa, jossa se yleensä on pieni ja hentoinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on hoikka ja onttovartinen. Kuvatulla kasvupaikalla varret olivat 4-lehtisiä. Ylintä lukuun ottamatta lehdet ovat leveähkön suikeita tai lähes soikeita, noin 4-6 cm pitkiä ja 1,5-2 cm leveitä sekä päältä punaruskeapilkullisia. Ylimmän lehden kärki useissa varsissa juuri ja juuri yltää kukintotähkän alareunan tasalle. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on hoikka ja onttovartinen. Kuvatulla kasvupaikalla varret olivat 4-lehtisiä. Ylintä lukuun ottamatta lehdet ovat leveähkön suikeita tai lähes soikeita, noin 4-6 cm pitkiä ja 1,5-2 cm leveitä sekä päältä punaruskeapilkullisia. Ylimmän lehden kärki useissa varsissa juuri ja juuri yltää kukintotähkän alareunan tasalle. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on kuvauspaikan suolla 3-lehtinen ja ylin lehti ei yllä lähellekään kukintotähkää. Varren yläosa ja kukintoranka ovat usein punaruskeasävyiset. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi) on kuvauspaikan suolla 3-lehtinen ja ylin lehti ei yllä lähellekään kukintotähkää. Varren yläosa ja kukintoranka ovat usein punaruskeasävyiset. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kukintotähkä on kapeahko ja noin 5-7 cm pitkä. Punaisten kukkien tukilehdet ovat yleensä hyvin tummanpurppuraiset ja kukinnon alaosassa kukkiaan pitemmät. Kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja yleensä matalasti kolmeliuskainen, voimakkaan kirjailtu ja tyviosastaan vaalea. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kukintotähkä on kapeahko ja noin 5-7 cm pitkä. Punaisten kukkien tukilehdet ovat yleensä hyvin tummanpurppuraiset ja kukinnon alaosassa kukkiaan pitemmät. Kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja yleensä matalasti kolmeliuskainen, voimakkaan kirjailtu ja tyviosastaan vaalea. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Sikiäin on tummanpurppurainen, voimakassuoninen ja kierteinen. Huulessa oleva medetön kannus on tylpähkö ja jonkin verran sikiäintä lyhyempi. Ylemmästä kukasta ovat siitepölymyhkyt lähteneet ja luotteihin on takertunut hyönteisen tuoma myhkypari toisesta kukasta. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Sikiäin on tummanpurppurainen, voimakassuoninen ja kierteinen. Huulessa oleva medetön kannus on tylpähkö ja jonkin verran sikiäintä lyhyempi. Ylemmästä kukasta ovat siitepölymyhkyt lähteneet ja luotteihin on takertunut hyönteisen tuoma myhkypari toisesta kukasta. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kuvan yksilöllä kukkia on vähemmän ja huulen keskiliuska on muita pitempi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kuvan yksilöllä kukkia on vähemmän ja huulen keskiliuska on muita pitempi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kuvan yksilöllä alimmainen varsilehti on hyvin pieni ja lähes pyöreä. Suurimmalla, keskimmäisellä lehdelläkään ei ole paljon kokoa. Sen yläpuoli on vahvapilkkuinen ja alapuoli täysin pilkuton. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Kuvan yksilöllä alimmainen varsilehti on hyvin pieni ja lähes pyöreä. Suurimmalla, keskimmäisellä lehdelläkään ei ole paljon kokoa. Sen yläpuoli on vahvapilkkuinen ja alapuoli täysin pilkuton. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Lehdet ovat alta aivan pilkuttomat, vaikka yläpinnan tumma väri näkyykin lehden läpi. Kämmekkäkasveilla lehtisuonet ovat reunan suuntaisia eli silposuonisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. lapponica -tyyppi). Lehdet ovat alta aivan pilkuttomat, vaikka yläpinnan tumma väri näkyykin lehden läpi. Kämmekkäkasveilla lehtisuonet ovat reunan suuntaisia eli silposuonisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä) kasvaa usein samalla suolla lapinkämmekkä-tyypin kanssa - niin tässäkin. Sen varsi on ohut ja lähes täyteinen. Päältä pilkullisia varsilehtiä on 3-4 ja ne ovat yleensä hyvin kapeita. Toisissa kasvustoissa ylin varsilehti juuri ja juuri yltää kukinnon alareunan tasalle. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä) kasvaa usein samalla suolla lapinkämmekkä-tyypin kanssa – niin tässäkin. Sen varsi on ohut ja lähes täyteinen. Päältä pilkullisia varsilehtiä on 3-4 ja ne ovat yleensä hyvin kapeita. Toisissa kasvustoissa ylin varsilehti juuri ja juuri yltää kukinnon alareunan tasalle. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Kukintotähkä on lyhyt, noin 3-4 cm pitkä, vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen. Huuli on pituutensa levyinen, pohjaltaan tasavärinen ja tässä yksilössä matalasti 3-liuskainen. Kukat näyttävät kiinnostavan hyönteisiä. Kärpäsen kukassa siitepölymyhkyt ovat vielä tallella ja luotit odottavat "tuliaisia" toisista kukinnoista. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Kukintotähkä on lyhyt, noin 3-4 cm pitkä, vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen. Huuli on pituutensa levyinen, pohjaltaan tasavärinen ja tässä yksilössä matalasti 3-liuskainen. Kukat näyttävät kiinnostavan hyönteisiä. Kärpäsen kukassa siitepölymyhkyt ovat vielä tallella ja luotit odottavat ”tuliaisia” toisista kukinnoista. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Tälläkin suolla kasvoi myös lapinkämmekkä-tyyppiä, kuten kuvasarja osoittaa. Tällä kaitakämmekkä-tyypin edustajalla kukintotähkä on harsu ja vähäkukkainen eikä ylin varsilehti yllä lähellekään kukintoa. Huulessa on ulkoneva kärkinipukka ja laidat ovat alaskääntyneet. Kertoisiko tämä perimäsykäyksestä punakämmekältä, D. incarnata. Kahden alimman kukan sikiäimet ovat oienneet ja kehittymässä kotahedelmiksi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Tälläkin suolla kasvoi myös lapinkämmekkä-tyyppiä, kuten kuvasarja osoittaa. Tällä kaitakämmekkä-tyypin edustajalla kukintotähkä on harsu ja vähäkukkainen eikä ylin varsilehti yllä lähellekään kukintoa. Huulessa on ulkoneva kärkinipukka ja laidat ovat alaskääntyneet. Kertoisiko tämä perimäsykäyksestä punakämmekältä, D. incarnata. Kahden alimman kukan sikiäimet ovat oienneet ja kehittymässä kotahedelmiksi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä) eteläisemmän Suomen suolla on jollain tapaa omintakeinen. Hyvin ohut varsi kiemurtelee mutta lehdet ovat suorat ja pystyt eivätkä yllä yhtä leveään kuin pitkään kukintotähkään. Huuli on kärkinipukallinen ja osassa kukkia se on laidoiltaan alaskääntynyt ja osassa ei. Ehkä tähänkin yksilöön on tullut uutta geenivirtaa punakämmekältä, D. incarnata tai maariankämmekältä, D. maculata subsp. maculata. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikkösuo, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä) eteläisemmän Suomen suolla on jollain tapaa omintakeinen. Hyvin ohut varsi kiemurtelee mutta lehdet ovat suorat ja pystyt eivätkä yllä yhtä leveään kuin pitkään kukintotähkään. Huuli on kärkinipukallinen ja osassa kukkia se on laidoiltaan alaskääntynyt ja osassa ei. Ehkä tähänkin yksilöön on tullut uutta geenivirtaa punakämmekältä, D. incarnata tai maariankämmekältä, D. maculata subsp. maculata. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikkösuo, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica - toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Lehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita ja vain noin 0,5-1 cm leveitä, enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä. Kuvan varsiparin tyvellä on myös nauhamaisia lehtiä, jotka nousevat ilmeisesti suoraan kasvullisista sivumukuloista. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza majalis ssp. lapponica – toukokämmekkä ssp. lapinkämmekkä (D. traunsteineri -tyyppi, kaitakämmekkä). Lehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita ja vain noin 0,5-1 cm leveitä, enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä. Kuvan varsiparin tyvellä on myös nauhamaisia lehtiä, jotka nousevat ilmeisesti suoraan kasvullisista sivumukuloista. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto