Acer platanoides – metsävaahtera

  • Acer platanoides L. – metsävaahtera
  • Acer L. – vaahterat
  • Sapindaceae – saippuamarjakasvit (aikaisemmin Aceraceae – vaahterakasvit)

Metsävaahtera, Acer platanoides, on paksuhkorunkoinen, yläviistoon haarova, vahvaoksainen ja pyöreähkölatvuksinen lehtipuu, joka on yleensä noin 10-20 m korkea, mutta voi toisinaan kasvaa korkeammaksikin. Tiheämmässä metsässä kasvavan puun runko on avoimemmalla paikalla kasvavaa hoikempi, suora ja latvukseen saakka oksaton.  Runko ja haarat ovat nuorena ruskeanharmaat ja sileät sekä ikääntyessään kuoreltaan halkeilevan uurteiset ja tummahkon- tai ruskeanharmaat. Uloimmat, nuorimmat oksat ovat ruskeasävyiset ja kaljuhkot. Kasvu on alkuvuosina nopeaa, ja vuosiversot voivat taimivaiheessa olla jopa metrin mittaisia. Noin 40 vuoden iässä kasvu kuitenkin hidastuu. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-70 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla paljon enemmänkin. Suomen paksuimmaksi metsävaahteraksi sanotun turkulaisen puistopuun läpimitta noin 1,3 metrin korkeudella on 126 cm ja ympärysmitta 397 cm (2021). Metsävaahteran normaali elinikä on noin 100-150 vuotta, mutta poikkeuksellisesti jotkin puuyksilöt voivat elää jopa 400-500 vuotta.

Oksanhaarojen kärkisilmut ovat monessa kerroksessa ulompien ollessa sisempiä pienempiä. Ne ovat sisimpiä lukuun ottamatta puikeahkot, kaljuhkot ja vihreät, ruskehtavat tai punertavat sekä noin 5-15 mm pitkät. Neljä sisintä suomua ovat silmun avautuessa lähes tasasoukat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, ulkopinnalta yleensä tiheäkarvaiset ja sisäpinnalta kaljut sekä yleensä noin 20-30 mm pitkät ja noin 7-10 mm leveät. Ne muuttuvat pian kellertäviksi tai punertaviksi ja kääntyvät siirottaviksi tai alaspäin kiertyviksi. Lehdet ovat aluksi kellanvihreät tai jopa ruskehtavanvihreät sekä täysikasvuisina päältä vihreät ja alta vaaleanvihreät. Ne ovat ruodilliset ja oksissa vastakkain. Lehtiruoti on nuorena nystyinen, tyviosasta lyhytkarvainen ja myöhemmin kaljuuntuva sekä noin 5-15 cm pitkä ja taimivaiheisilla yksilöillä jopa 20 cm pitkä. Lehtilapa on kourasuoninen ja useimmiten 5-halkoisesti liuskainen. Pääliuskat ovat kärjestään toistamiseen teräväkärkisen liuskaiset tai liuskahampaiset. Lavan tyvi on leveälovinen – lähes suora. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä kaljuhko ja alta kourasuonten tyviosasta nystyinen sekä tyven suoniväleistä lyhytkarvainen. Nuorissa lehdissä suoninystyisyyttä ja pinnan karvaisuutta on laajemminkin. Lapa on tavallisesti noin (5-)10-15 cm leveä ja noin leveytensä pituinen tai hieman leveyttään lyhyempi. Taimilehdet ovat puiden lehtiä keskimäärin kookkaammat, jopa 20-25 cm leveät. Lehtien syysväri vaihtelee tasaisen keltaisesta vihreän, keltaisen, punaisen ja ruskehtavan kirjavaan.

Kukinta alkaa lehtien puhjetessa tai hieman sitä ennen. Kukinnot ovat oksanhaarojen kärjessä. Ne ovat medellisiä, hyönteispölytteisiä ja monihaaraisen huiskilomaisia sekä noin 4-7 cm leveitä ja noin 10-30-kukkaisia. Kukat sijaitsevat yksikotisesti samoissa puuyksilöissä, mutta hede- ja emikukat ovat eri kukintohuiskiloissa. Kukintoranka, sen haarat ja kukkaperät ovat kaljut ja kellanvihertävät. Kukkaperät ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät. Kukkapohjus on matala, lähes levymäisen laakea ja noin 4-5 mm leveä. Sen reunassa on 5 erillistä verholehteä, jotka ovat kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, noin 4-5,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Kukkapohjus ja verholehdet ovat kaljut ja kellanvihertävät.

Terälehtiä on 5, ja ne sijoittuvat sopivan etäällä toisistaan olevien verholehtien väliin niin, että äkkiä katsomalla teriö näyttää 10-lehtiseltä. Se on useimmiten noin 12-15 mm leveä. Terälehdet ovat keltaiset tai vaaleankeltaiset, kärkiosastaan soikeat ja tyveltään kiilamaisesti kapenevat. Ne ovat noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Rengasmaiseen pohjuskehrään kiinnittyneitä heteitä on useimmiten 8. Ne ovat noin 3-4,5 mm pitkät ja lähinnä kellertävät. Hedekukintojen emiön vartalot jäävät kehittymättä. Sikiäin on kehänpäällinen ja sisältää kaksi siemenaihetta. Emi on 2-vartaloinen, ja vartalot ovat noin 4-5 mm pitkiä, yhdiskasvuisia ja luottiosastaan sivulle kaartuneita. Sikiäimen siemenaiheet kehittyvät hedelmöityksen jälkeen litteäksi ja yhtenäiseksi hedelmäaihioksi, joka laitasiivekkeineen kaareutuu bumerangin tavoin. Kaksisiipisen, kaljun, aluksi vihreän ja kuivuessaan ruskistuvan lohkohedelmän kypsyessä sen keskelle uurtuu sauma, joka erottaa siemenet toisistaan, ja sivulle suuntautuneiden lenninsiivekkeiden koko kasvaa huomattavasti. Tällöin kokonaisuuden leveys on yleensä noin 75-85 mm. Yhden lenninsiivellisen siemenen pituus on tavallisesti noin 45-50 mm ja siiven suurin leveys noin 13-15 mm. Siivekkeen tyvellä oleva, litteä siemenalue on noin 10-15 mm pitkä ja noin 10 mm leveä. Kevään kehityksestä riippuen kukinta-aika alkaa aika usein jo huhtikuun lopulla ja jatkuu toukokuun. Siemenet karisevat puista syksyllä ja pitkin talvea.

Metsävaahtera on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Paikoin yleisehkönä ja vakiintuneena uustulokkaana sitä voidaan Kasviatlaksen havaintojen perusteella pitää Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä tulokashavaintoja on Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt ja metsänlaiteet. Metsävaahtera on myös suosittu koristepuu pihoilla, puistoissa ja kujanteiden sekä katujen laiteilla. Istutuksista se leviää helposti asutuksen lähialueille, ja usein villiytymiä on vaikeaa erottaa luontaisista esiintymistä. Metsävaahtera kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Metsävaahtera levisi Suomeen jääkauden jälkeisellä lämpökaudella noin 6 000 vuotta sitten. Se ei ole kuitenkaan pystynyt muodostamaan valtapuuna laajempia metsiä, ja myös lehtomaiden pellonraivaus aikanaan tuhosi lupaavia yrityksiä. Tätä nykyä pienet, yhtenäisemmät metsiköt, vaahterikot, rajoittuvat vain Varsinais-Suomen saaristoon. Yleisimmin metsävaahtera esiintyy yksittäispuina tai pieninä puuryhminä muiden puiden joukossa. Siementuotannon perusteella voisi toki muutakin odottaa. Niin luonnonpuiden kuin puistopuidenkin siemenet itävät erittäin hyvin, ja sirkkalehtisistä siementaimista muodostuu toisinaan jopa lähes peittäviä kasvustolaikkuja. Ilmeisesti kuitenkin pakkasyöt ja rusakot sekä kauriit torjuvat jo lähdössä laajempien vaahterapensaikkojen ja myöhemmin vaahteravoittoisten metsien syntymisen.

Suomessa ei metsävaahteralla esiinny sitä uhkaavia tauteja tai tuholaisia. Yleisimmät lehdillä loisivat sienet ovat vaahterantervatäplä, Rhytisma acerinum ja vaahteranhärmä, Sawadea tulasnei. Vaahterantervatäplä muodostaa syyskesällä lehtiin aluksi kellanvihertäviä ja myöhemmin ruskeita tai mustia, pyöreähköjä laikkuja. Vaahteranhärmä puolestaan harmaannuttaa lehdet kuin niihin olisi sivelty kalkkia. Lajit elävät niin sopusoinnussa puun kanssa, etteivät vaaranna sen tulevaisuutta edes nuorena.

Metsävaahteran puuaines on kovaa, lyhyt- ja suorasyistä, tiheää ja yhtäläistä sekä vaaleaa. Kovuudestaan huolimatta se on helppoa työstää. Sitä hyödynnetään erityisesti kalusteina, parkettina ja vanerina. Puu soveltuu myös esimerkiksi soitinten rakentamiseen ja lujuutta sekä kulutuskestävyyttä vaativiin kohteisiin, kuten työkalujen varsiin, kiväärin tukkeihin, kävelykeppeihin ja reen jalaksiin. Metsävaahteran mahlasta voidaan valmistaa vaahterasokeria ja -siirappia, joissa on luontaisena makuaineena mm. omenahappoa.

Vaahterat keskittyvät pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle, ja niitä on nykykäsityksen mukaan noin 150-170 lajia. Niistä vajaat kaksikymmentä lajia kasvaa ainakin jossain päin Eurooppaa alkuperäisinä. Lisäksi useita, alun perin muualta tuotuja lajeja on levinnyt puisto- ja puutarhaistutuksista luontoon. Metsävaahtera on sukunsa ja koko saippuamarjakasvien heimon ainoa luontainen laji Suomessa. Sen lisäksi puisto- ja puutarhaistutuksissa käytetään useita muitakin vaahteralajeja.  Niistä eniten villiytymiä asutuksen lähiluontoon on pikkuvaahteralla, A. tataricum, saarnivaahteralla, A. negundo ja vuorivaahteralla, A. pseudoplatanus. Euraasialaisella pikkuvaahteralla on kaksi alalajia, nimialalaji tataaripikkuvaahtera, subsp. tataricum ja mongolianpikkuvaahtera, subsp. ginnala. Pikkuvaahtera on korkea pensas tai pieni puu. Tataaripikkuvaahteran lehdet ovat lähinnä puikeat ja lähes tai aivan ehyet. Mongolianpikkuvaahteran lehdet ovat 3-liuskaiset, ja keskiliuska on selvästi muita kookkaampi, pitempi ja kärjestään pitkäsuippuinen. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva saarnivaahtera on kaksikotinen ja pikkuvaahteran tavoin korkea pensas tai pieni puu. Sen kukinnot muistuttavat nimensä mukaisesti saarnea, mutta nimen varsinainen lähde on kuitenkin lehdissä, jotka ovat saarnen tavoin päätöpariset. Lehdyköitä on 3-7. Keski- ja Etelä-Euroopassa luontainen vuorivaahtera muistuttaa eniten metsävaahteraa. Kokoluokka, kasvutapa ja lehtien yleismuoto on samankaltainen. Lehtilapa on kuitenkin päältä tummanvihreä ja alta harmaanvihreä sekä liuskojen laidoilta vain hammaslaitainen, ei metsävaahteran tavoin kärjestään toistamiseen teräväkärkisen liuskainen tai liuskahampainen. Vuorivaahtera on Suomessa nykyisin kansallisesti haitallinen vieraslaji, jota ei saa enää käyttää istutuksissa.

Metsävaahtera kuuluu Suomen vähälukuiseen jalojen lehtipuiden ryhmään. Tätä nimitystä käytetään Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Jo Keski-Euroopassa vastaavien lajien määrä on niin suuri, ettei tällaisella nimityksellä ole enää merkitystä. Pohjoismaissa jaloja lehtipuita yhdistää niiden harvinaisuus luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat yleensä lehtoja. Suomessa ryhmään kuuluvat metsävaahteran lisäksi lehtosaarni Fraxinus excelsior, metsätammi, Quercus robur, metsälehmus, Tilia cordata, vuorijalava, Ulmus glabra ja kynäjalava, U. laevis. Usein ryhmään luetaan myös pähkinäpensas, Corylus avellana, vaikka se ei varsinainen puulaji olekaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsävaahteran esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Acer platanoides - metsävaahtera on yleensä noin 10-20 m korkea lehtipuu, joka kukkii lehtien puhjetessa tai hieman sitä ennen. Kuvassa etualalla on muutamia luonnollisen latvansa menettäneitä lehtosaarnia, Fraxinus excelsior. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen, laajan merenrantaniityn yläpuolinen, ruohopohjainen rantalehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides – metsävaahtera on yleensä noin 10-20 m korkea lehtipuu, joka kukkii lehtien puhjetessa tai hieman sitä ennen. Kuvassa etualalla on muutamia luonnollisen latvansa menettäneitä lehtosaarnia, Fraxinus excelsior. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen, laajan merenrantaniityn yläpuolinen, ruohopohjainen rantalehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides - metsävaahtera on avoimella paikalla kasvaessaan runsaasti yläviistoon haarova, muhkea ja pyöreälatvuksinen puu. Sen isolehtinen ja tiivis lehvästö tarjoaa täyden varjon kirkkaimmallakin auringonpaisteella. Kuvassa olevan yksilön kasvupaikka vaikuttaa hieman oudolta paksumultaisia lehtoja suosivalle lajille. Todellisuudessa juurensijat ovat notkelmakohdassa, jonne on vuosien saatossa kasautunut merkittävä multakerros. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien koillispuolella olevan, korkean ja jyrkkärinteisen hiidenkirnukallion lakialue, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides – metsävaahtera on avoimella paikalla kasvaessaan runsaasti yläviistoon haarova, muhkea ja pyöreälatvuksinen puu. Sen isolehtinen ja tiivis lehvästö tarjoaa täyden varjon kirkkaimmallakin auringonpaisteella. Kuvassa olevan yksilön kasvupaikka vaikuttaa hieman oudolta paksumultaisia lehtoja suosivalle lajille. Todellisuudessa juurensijat ovat notkelmakohdassa, jonne on vuosien saatossa kasautunut merkittävä multakerros. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien koillispuolella olevan, korkean ja jyrkkärinteisen hiidenkirnukallion lakialue, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides - metsävaahteran kukinnot ovat oksanhaarojen kärjessä. Ne ovat medellisiä, hyönteispölytteisiä ja monihaaraisen huiskilomaisia. EH, Hattula, Rahkoila, Koreila, Aulangontien eteläpuoli, sen ylittävän Tasalantien laitametsikkö, 15.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran kukinnot ovat oksanhaarojen kärjessä. Ne ovat medellisiä, hyönteispölytteisiä ja monihaaraisen huiskilomaisia. EH, Hattula, Rahkoila, Koreila, Aulangontien eteläpuoli, sen ylittävän Tasalantien laitametsikkö, 15.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran kukinnot ovat noin 4-7 cm leveitä ja noin 10-30-kukkaisia. Kukat sijaitsevat yksikotisesti samoissa puuyksilöissä, mutta hede- ja emikukat ovat eri kukintohuiskiloissa. Kukintoranka, sen haarat ja kukkaperät ovat kaljut ja kellanvihertävät. Kukkaperät ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden rantametsikkö rautatien ja ulkoilureitin varressa, 10.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran kukinnot ovat noin 4-7 cm leveitä ja noin 10-30-kukkaisia. Kukat sijaitsevat yksikotisesti samoissa puuyksilöissä, mutta hede- ja emikukat ovat eri kukintohuiskiloissa. Kukintoranka, sen haarat ja kukkaperät ovat kaljut ja kellanvihertävät. Kukkaperät ovat yleensä noin 7-20 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden rantametsikkö rautatien ja ulkoilureitin varressa, 10.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran oksanhaarojen kärkisilmut ovat monessa kerroksessa ulompien ollessa sisempiä pienempiä. Ne ovat sisimpiä lukuun ottamatta puikeahkot, kaljuhkot ja vihreät, ruskehtavat tai punertavat sekä noin 5-15 mm pitkät. Neljä sisintä suomua ovat silmun avautuessa lähes tasasoukat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, ulkopinnalta yleensä tiheäkarvaiset ja sisäpinnalta kaljut sekä yleensä noin 20-30 mm pitkät ja noin 7-10 mm leveät. Ne muuttuvat pian kellertäviksi tai punertaviksi ja kääntyvät siirottaviksi tai alaspäin kiertyviksi, kuten edellisessä kuvassa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides – metsävaahteran oksanhaarojen kärkisilmut ovat monessa kerroksessa ulompien ollessa sisempiä pienempiä. Ne ovat sisimpiä lukuun ottamatta puikeahkot, kaljuhkot ja vihreät, ruskehtavat tai punertavat sekä noin 5-15 mm pitkät. Neljä sisintä suomua ovat silmun avautuessa lähes tasasoukat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, ulkopinnalta yleensä tiheäkarvaiset ja sisäpinnalta kaljut sekä yleensä noin 20-30 mm pitkät ja noin 7-10 mm leveät. Ne muuttuvat pian kellertäviksi tai punertaviksi ja kääntyvät siirottaviksi tai alaspäin kiertyviksi, kuten edellisessä kuvassa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides - metsävaahteran kukinto on aluksi tiheä ja harsuuntuu haarojen pidentyessä. Kukissa on viisi terälehteä, ja ne sijoittuvat sopivan etäällä toisistaan olevien verholehtien väliin niin, että äkkiä katsomalla teriö näyttää kymmenlehtiseltä. Se on useimmiten noin 12-15 mm leveä. Kuvassa on hedekukinto, jossa emiön vartalot jäävät kehittymättä. Heteitä on useimmiten kahdeksan. Ne ovat noin 3-4,5 mm pitkät ja lähinnä kellertävät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran kukinto on aluksi tiheä ja harsuuntuu haarojen pidentyessä. Kukissa on viisi terälehteä, ja ne sijoittuvat sopivan etäällä toisistaan olevien verholehtien väliin niin, että äkkiä katsomalla teriö näyttää kymmenlehtiseltä. Se on useimmiten noin 12-15 mm leveä. Kuvassa on hedekukinto, jossa emiön vartalot jäävät kehittymättä. Heteitä on useimmiten kahdeksan. Ne ovat noin 3-4,5 mm pitkät ja lähinnä kellertävät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran terälehdet ovat keltaiset tai vaaleankeltaiset, kärkiosastaan soikeat ja tyveltään kiilamaisesti kapenevat. Ne ovat noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Heteet ovat kiinnittyneet rengasmaiseen pohjuskehrään. Kuvassa olevassa kukassa niitä on tavanomaisen kahdeksan sijasta yhdeksän. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran terälehdet ovat keltaiset tai vaaleankeltaiset, kärkiosastaan soikeat ja tyveltään kiilamaisesti kapenevat. Ne ovat noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Heteet ovat kiinnittyneet rengasmaiseen pohjuskehrään. Kuvassa olevassa kukassa niitä on tavanomaisen kahdeksan sijasta yhdeksän. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran kukkapohjus on matala, lähes levymäisen laakea ja noin 4-5 mm leveä. Sen reunassa on viisi erillistä verholehteä, jotka ovat kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, noin 4-5,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Kukkapohjus ja verholehdet ovat kaljut ja kellanvihertävät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran kukkapohjus on matala, lähes levymäisen laakea ja noin 4-5 mm leveä. Sen reunassa on viisi erillistä verholehteä, jotka ovat kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, pyöreä- tai tylppäkärkiset, noin 4-5,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Kukkapohjus ja verholehdet ovat kaljut ja kellanvihertävät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 3.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran kehänpäällisen sikiäimen kaksi siemenaihetta kehittyvät hedelmöityksen jälkeen litteäksi ja yhtenäiseksi hedelmäaihioksi, joka laitasiivekkeineen kaareutuu bumerangin tavoin. Kuvassa hedelmäaihioiden keskellä näkyvät jo kuivuneet, noin 4-5 mm pitkät emin vartalot. Emi on kaksivartaloinen, ja vartalot ovat yhdiskasvuisia ja luottiosastaan sivulle kaartuneita. Kuvan vasemmanpuoleisen hedelmäaihion tyvellä olevasta kuihtuneesta kukasta pilkistää yksi lyhyeksi ja kehittymättömäksi jäänyt hede. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Vuokontien ja Kämmekäntien välinen metsäkaista, teitä yhdistävän kävelytien pohjoispuoli, 26.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran kehänpäällisen sikiäimen kaksi siemenaihetta kehittyvät hedelmöityksen jälkeen litteäksi ja yhtenäiseksi hedelmäaihioksi, joka laitasiivekkeineen kaareutuu bumerangin tavoin. Kuvassa hedelmäaihioiden keskellä näkyvät jo kuivuneet, noin 4-5 mm pitkät emin vartalot. Emi on kaksivartaloinen, ja vartalot ovat yhdiskasvuisia ja luottiosastaan sivulle kaartuneita. Kuvan vasemmanpuoleisen hedelmäaihion tyvellä olevasta kuihtuneesta kukasta pilkistää yksi lyhyeksi ja kehittymättömäksi jäänyt hede. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Vuokontien ja Kämmekäntien välinen metsäkaista, teitä yhdistävän kävelytien pohjoispuoli, 26.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran valmis lohkohedelmä on kaksisiipinen, kalju, aluksi vihreä ja kuivuessaan ruskistuva sekä yleensä noin 75-85 mm leveä. Kaksisiemenisen hedelmän keskelle uurtuu sauma, joka erottaa siemenet toisistaan. Yhden lenninsiivellisen siemenen pituus on tavallisesti noin 45-50 mm ja siiven suurin leveys noin 13-15 mm. Siivekkeen tyvellä oleva, litteä siemenalue on noin 10-15 mm pitkä ja noin 10 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 29.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran valmis lohkohedelmä on kaksisiipinen, kalju, aluksi vihreä ja kuivuessaan ruskistuva sekä yleensä noin 75-85 mm leveä. Kaksisiemenisen hedelmän keskelle uurtuu sauma, joka erottaa siemenet toisistaan. Yhden lenninsiivellisen siemenen pituus on tavallisesti noin 45-50 mm ja siiven suurin leveys noin 13-15 mm. Siivekkeen tyvellä oleva, litteä siemenalue on noin 10-15 mm pitkä ja noin 10 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 29.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran siementuotanto on runsasta, ja niin luonnonpuiden kuin puistopuidenkin siemenet itävät erittäin hyvin. Sirkkataimista muodostuu toisinaan jopa lähes peittäviä kasvustolaikkuja. Ilmeisesti kuitenkin pakkasyöt ja rusakot sekä kauriit torjuvat jo lähdössä laajempien vaahterapensaikkojen ja myöhemmin vaahteravoittoisten metsien syntymisen. Sirkkataimien lehdet ovat puikeat, ehyet ja hammaslaitaiset. Niiden alapuolella säilyy aika pitkään ensimmäinen, tasasoukan suikeahko sirkkalehtipari. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, Sattulantien ja Sattulankaarre-tien kulmauksessa oleva, harva, pieni metsikkö ja sen laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran siementuotanto on runsasta, ja niin luonnonpuiden kuin puistopuidenkin siemenet itävät erittäin hyvin. Sirkkataimista muodostuu toisinaan jopa lähes peittäviä kasvustolaikkuja. Ilmeisesti kuitenkin pakkasyöt ja rusakot sekä kauriit torjuvat jo lähdössä laajempien vaahterapensaikkojen ja myöhemmin vaahteravoittoisten metsien syntymisen. Sirkkataimien lehdet ovat puikeat, ehyet ja hammaslaitaiset. Niiden alapuolella säilyy aika pitkään ensimmäinen, tasasoukan suikeahko sirkkalehtipari. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, Sattulantien ja Sattulankaarre-tien kulmauksessa oleva, harva, pieni metsikkö ja sen laide, 29.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran lehdet ovat avauduttuaan ja kehityttyään aluksi kellanvihreät tai jopa ruskehtavanvihreät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Kämmekäntien koillispuoli, metsikkökaistan laita kenttä- ja viheralueen vieressä, 26.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran lehdet ovat avauduttuaan ja kehityttyään aluksi kellanvihreät tai jopa ruskehtavanvihreät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Kämmekäntien koillispuoli, metsikkökaistan laita kenttä- ja viheralueen vieressä, 26.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran lehdet ovat ruodilliset ja oksissa vastakkain. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä, useimmiten viisihalkoisesti liuskainen, tavallisesti noin (5-)10-15 cm leveä ja noin leveytensä pituinen tai hieman leveyttään lyhyempi. Taimilehdet ovat puiden lehtiä keskimäärin kookkaammat, jopa 20-25 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 29.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran lehdet ovat ruodilliset ja oksissa vastakkain. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä, useimmiten viisihalkoisesti liuskainen, tavallisesti noin (5-)10-15 cm leveä ja noin leveytensä pituinen tai hieman leveyttään lyhyempi. Taimilehdet ovat puiden lehtiä keskimäärin kookkaammat, jopa 20-25 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven uimaranta-alueen koillislaita, rantametsikön laide, 29.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran lehtiruoti on noin 5-15 cm pitkä ja taimivaiheisilla yksilöillä jopa 20 cm pitkä. Lehtilapa on kourasuoninen ja alta vaaleanvihreä. Pääliuskat ovat kärjestään toistamiseen teräväkärkisen liuskaiset tai liuskahampaiset. Lavan tyvi on leveälovinen - lähes suora. V, Lohja, Lohjansaari, Maila, Jänniitunlahden lounaispään kohdalla olevan Rinnemäen korkean kallioalueen aluslehto, luonnonsuojelualue Mailantien varressa, 30.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran lehtiruoti on noin 5-15 cm pitkä ja taimivaiheisilla yksilöillä jopa 20 cm pitkä. Lehtilapa on kourasuoninen ja alta vaaleanvihreä. Pääliuskat ovat kärjestään toistamiseen teräväkärkisen liuskaiset tai liuskahampaiset. Lavan tyvi on leveälovinen – lähes suora. V, Lohja, Lohjansaari, Maila, Jänniitunlahden lounaispään kohdalla olevan Rinnemäen korkean kallioalueen aluslehto, luonnonsuojelualue Mailantien varressa, 30.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran runko ja haarat ovat ikääntyessään kuoreltaan halkeilevan uurteiset ja tummahkon- tai ruskeanharmaat. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-70 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla paljon enemmänkin. Metsävaahteran normaali elinikä on noin 100-150 vuotta. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, mm. pähkinäpensasta kasvava lehtoniitty luontopolun varrella, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides – metsävaahteran runko ja haarat ovat ikääntyessään kuoreltaan halkeilevan uurteiset ja tummahkon- tai ruskeanharmaat. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-70 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla paljon enemmänkin. Metsävaahteran normaali elinikä on noin 100-150 vuotta. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, mm. pähkinäpensasta kasvava lehtoniitty luontopolun varrella, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Acer platanoides - metsävaahteran kasvu on alkuvuosina nopeaa, mutta noin 40 vuoden iässä se kuitenkin hidastuu. Puuaines on kovaa, lyhyt- ja suorasyistä, tiheää ja yhtäläistä sekä vaaleaa. Kovuudestaan huolimatta se on helppoa työstää. Sitä hyödynnetään erityisesti kalusteina, parkettina ja vanerina. Puu soveltuu myös esimerkiksi soitinten rakentamiseen ja lujuutta sekä kulutuskestävyyttä vaativiin kohteisiin. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen, laajan merenrantaniityn yläpuolinen, ruohopohjainen rantalehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides – metsävaahteran kasvu on alkuvuosina nopeaa, mutta noin 40 vuoden iässä se kuitenkin hidastuu. Puuaines on kovaa, lyhyt- ja suorasyistä, tiheää ja yhtäläistä sekä vaaleaa. Kovuudestaan huolimatta se on helppoa työstää. Sitä hyödynnetään erityisesti kalusteina, parkettina ja vanerina. Puu soveltuu myös esimerkiksi soitinten rakentamiseen ja lujuutta sekä kulutuskestävyyttä vaativiin kohteisiin. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, avoimen, laajan merenrantaniityn yläpuolinen, ruohopohjainen rantalehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides - metsävaahtera on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Paikoin yleisehkönä ja vakiintuneena uustulokkaana sitä voidaan Kasviatlaksen havaintojen perusteella pitää Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä tulokashavaintoja on Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt ja metsänlaiteet. Metsävaahtera on myös suosittu koristepuu pihoilla, puistoissa ja kujanteiden sekä katujen laiteilla. Istutuksista se leviää helposti asutuksen lähialueille, ja usein villiytymiä on vaikeaa erottaa luontaisista esiintymistä. EH, Tampere, Pyynikki, Pyynikinharjun etelärinne Pyynikintien varressa, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Acer platanoides – metsävaahtera on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Paikoin yleisehkönä ja vakiintuneena uustulokkaana sitä voidaan Kasviatlaksen havaintojen perusteella pitää Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä tulokashavaintoja on Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt ja metsänlaiteet. Metsävaahtera on myös suosittu koristepuu pihoilla, puistoissa ja kujanteiden sekä katujen laiteilla. Istutuksista se leviää helposti asutuksen lähialueille, ja usein villiytymiä on vaikeaa erottaa luontaisista esiintymistä. EH, Tampere, Pyynikki, Pyynikinharjun etelärinne Pyynikintien varressa, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto