- Achillea nobilis L. – jalokärsämö
- subsp. nobilis – valkojalokärsämö
- subsp. neilreichii (A. Kern.) Velen – keltajalokärsämö
- Achillea L. – kärsämöt
- Asteraceae – asterikasvit
Jalokärsämöstä, Achillea nobilis, on kuvattu useampia alalajeja, joista kahta on tavattu uustulokkaana myös Suomesta, nimialalajia, valkojalokärsämöä subsp. nobilis ja keltajalokärsämöä, subsp. neilreichii. Jalokärsämö on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-60 cm korkea ruoho, joka on voimakkaan ryydintuoksuinen. Juurakko on lyhyehkö, monijuurinen mutta rönsytön eikä näin ollen synnytä monivartisia kasvustoja. Varret ovat yleensä yksittäin ja vain harvoin samasta juurakosta nousee 2-3 vartta. Varsi on tanakka, yläosastaan haarova ja liereä mutta harjuinen. Se on vihreä- tai punaruskeasävyinen ja yleensä tiheästi pehmeäkarvainen.
Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat vihreät tai vaaleanvihreät, karvaiset ja varren tyviosassa ruodilliset sekä ylempänä ruodittomat. Ruoti on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä. Lehtilapa on ulkokehältään soikeahko ja 2-3 kertaa pariliuskainen. Pääliuskapareja on enintään 10. Niiden välissä on lehtirangassa aivan pieniä, hammasmaisia lisäliuskoja. Lapa on tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. Uloimmat liuskat ovat lähinnä kapeansuikeat, lähes tasasoukat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 0,5-3 mm pitkät.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä kuperina ja erittäin tiheinä huiskiloina. Kukintomykeröitä on vartta kohti usein noin 100-300. Mykeröperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat 2-3 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä suikeat tai kapeanpuikeat ja vihreät tai kellanvihreät sekä kalvolaitaiset. Laitakalvot ovat aivan vaaleat. Kehtosuomut ovat myötäkarvaiset ja tavallisesti noin 1-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. Sisemmät suomut ovat ulompia pitemmät. Koko kehto on noin 2-3 mm pitkä ja noin 1,5-2 mm leveä.
Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 4 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on yleensä 4-5 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen (valkojalokärsämö) tai vaaleankeltainen (keltajalokärsämö). Se on pyöreähkö, yleensä noin 1 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 10-15 ja kukinnan loppuvaiheessa jopa enemmänkin muodostaen mykerön pulleasti ulkonevan pääosan. Ne ovat laidan kielikukkien kanssa samanväriset, ja niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä sekä kärkiosa samoin noin 1 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Kukkien tyvellä on tukisuomu. Verhiö puuttuu.
Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Vartalon tyvellä on pieni mesiäinen. Hedelmä on kapeanpuikeahko, litteähkö, ja harmaa tai ruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 1,5-2 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 0,7-0,9 mm leveä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus. Normaali kukinta-aika on heinä- syyskuu.
Jalokärsämö on Suomessa hyvin harvinainen ja pääosin satunnainen uustulokas. Se on sellaisenaan myös jossain määrin käytetty koristekasvi, ja siitä on myös jalostettu värikkäämpiä lajikkeita. Pääosa vähistä Kasviatlaksen havainnoista on tulokkaita. Tällä vuosituhannella havaintoja on tehty vain Uudenmaan ja Etelä-Hämeen sekä Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista, pohjoisimpana Raahesta. Kasvupaikkoina ovat olleet lähinnä ratapihat, mylly- ja viljavarastoalueet sekä teollisuusalueet. Muissa Pohjoismaissa jalokärsämöä on tavattu tulokkaana tai koristekasvikarkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa hyvin yleisenä ja runsaana siankärsämön nimialalaji, etelänsiankärsämö, A. millefolium subsp. millefolium. Se muistuttaa suuresti jalokärsämöä. Laji on asutuksen ja ihmistoiminnan piirissä hyvin yleinen ja vakiintunut joka paikan kasvi, joka rönsyävän juuristonsa avulla synnyttää tiheitä kasvustoja toisin kuin rönsytön jalokärsämö, joka lähes aina on yksittäisvartinen. Etelänsiankärsämön varsilehtien lapa on tavallisesti noin 2-13 cm pitkä ja siinä on yli 15 pääliuskaparia, kun jalokärsämöllä niitä on enintään 10. Kehto on vaihtelevasti karvainen tai kaljuhko ja laitakukkien kieli on noin 2,5-3,5 mm pitkä, kun jalokärsämöllä se on vain noin 1 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle jalokärsämön esiintymiskartalle Suomessa.
Alla oleva kuvasarja esittää nimialalajia, valkojalokärsämöä.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Achillea nobilis – jalokärsämön kukintomykeröitä on vartta kohti usein noin 100-300. Kuvan yksilön mykeröiden määrä on suuruusluokaltaan noin 300. Suomessa on tavattu jalokärsämöstä kahta alalajia, valkojalokärsämöä, subsp. nobilis ja keltajalokärsämöä, subsp. neilreichii. Flora Europaeassa ainoa mainittu ero näiden alalajien välillä on laidan kielikukkien väri, joka ilmenee suomalaisissa nimissäkin. Hankaluutta tuo kuitenkin se, että laitakukkien kielet ovat hyvin pienet ja mykeröstön yleissävy varsinkin täyden kukinnan vaiheessa on aina hieman kellertävä. Tämä aiheuttaa helposti vääriä tulkintoja. 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea nobilis – jalokärsämön kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 4 mm leveä. Uloimpina laitakukkina on yleensä 4-5 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden kielimäinen kärkiosa on, kuten kuvassa valkoinen tai vaaleankeltainen. Se on pyöreähkö, yleensä noin 1 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 10-15 ja kukinnan loppuvaiheessa jopa enemmänkin. Ne ovat laidan kielikukkien kanssa samanväriset, ja niiden kärkiosa on noin 1 mm pitkä ja päästään viisiliuskainen. 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea nobilis – jalokärsämön kehräkukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Kukkinut mykerö näyttää hajoavan aika nopeasti ja kuivuneiden kukkien päässä olevat, noin 1-1,5 mm pitkät ja ruskeat pohjuspähkylät tulevat näkyviin. 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea nobilis – jalokärsämön mykeröperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat kahtena tai kolmena tiiviinä, lomittaisena rivinä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä suikeat tai kapeanpuikeat ja vihreät tai kellanvihreät sekä kalvolaitaiset. Laitakalvot ovat aivan vaaleat. Kehtosuomut ovat myötäkarvaiset ja tavallisesti noin 1-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 mm leveät. Sisemmät suomut ovat ulompia pitemmät. Koko kehto on noin 2-3 mm pitkä ja noin 1,5-2 mm leveä. 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 