aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Satureja acinos (L.) Scheele
synonyyminimi Clinopodium acinos (L.) Kuntze
Acinos Mill. – käenmintut
Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Ketokäenminttu, Acinos arvensis, on yksivuotinen tai Suomen olosuhteissa usein lyhytikäinen monivuotinen ruoho, joka on tyvestä koheneva ja yleensä monivartinen. Se on tavallisesti noin 10-40 cm korkea ja voimakkaasti hyväntuoksuinen, mihin tieteellinen sukunimikin viittaa. Yksivuotisilla yksilöillä juuri on ohuehko ja monivuotisilla yksilöillä juurakko on vankempi ja pysty tai vino sekä monijuurinen. Varret ovat tyveä lukuun ottamatta pystyt, haarattomat tai niukkahaaraiset ja hieman pyöristyneesti 4-särmäiset. Lehtihangoissa on kukattomia lyhytversoja huomattavasti runsaammin kuin varsinaisia pitempiä ja kukallisia haaroja. Varret ovat lyhyesti tai vähän pitemmästi kaarevakarvaiset ja vihreät sekä usein ainakin alaosastaan punaruskeat tai sinipunertavat.
Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Lehtilapa on ehyt ja sen muoto vaihtelee suikeasta puikeaan ja alemmissa lehdissä myös soikeaan. Laita on harva- ja matalahampainen tai lähes ehyt sekä yleensä jossain määrin alaspäin kiertynyt. Lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja lyhytkarvaiset. Niiden koko useimmiten pienenee selvästi tyveä kohti. Varren keskialueella lehtilapa on tavallisesti noin 8-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveä.
Kukinto muodostuu varren ja haarojen yläosan lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 10-15 mm. Kiehkuroita on allekkain useimmiten enintään kymmenkunta ja ne ovat paria ylintä lukuun ottamatta selvästi erilliset. Valekiehkuroissa on tavallisesti 3-8 kukkaa. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa mutta kapeamman suikeat. Kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat kapeat ja vain noin 0,5-1 mm pitkät. Kukkaperä on noin 2-3 mm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Verhiö on lieriömäinen, tyveltään pullea ja torviosastaan käyrä sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Se on useimmiten vihreä, näkyvästi 13-suoninen ja siirottavakarvainen. Verhiön ylähuulessa on 3 liuskaa, jotka ovat tyveltään yhtyneet ja noin 0,7-1,5 mm pitkät. Alahuulessa on kaksi liuskaa, jotka ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät. Kaikki liuskat ovat äimämäisen kapeita.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja sinipunainen. Se on pitkätorvinen, lyhytkarvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Ylähuuli on litteähkö, useimmiten lovipäinen ja yleensä noin 1,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään pyöreähkö ja lovipäinen tai ehyt sekä tavallisesti noin 2 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 1 mm pitkät sivuliuskat. Alahuulen sisäpinnalla, lähellä teriön nielua, on valkoista kuviointia ja pitempää, pystyä karvoitusta. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja sinipunertavia heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvi tuottaa mettä. Emi on sinipunertava, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat pyöristyneet, kypsinä kellanruskeat ja noin 1-1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Ketokäenminttu on Suomessa alkuperäinen laji ja joissakin eliömaakunnissa muinaistulokas. Sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Yleisempi se on vain Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä muualla harvinainen. Laji on kalkinsuosija. Vaikka tieteellinen lajinimi tarkoittaa pelloilla kasvavaa, ainakin Suomessa kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kalliot ja harjurinteet sekä radanvarret, kuivat, avoimet pientareet sekä muut vastaavat paikat. Muissa Pohjoismaissa ketokäenminttu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Ketokäenminttua ei suhteellisen harvinaisuutensa vuoksi ole juurikaan hyödynnetty. Hyväntuoksuisena ja mintunmakuisena se soveltuu kuitenkin hyvin mausteeksi ja teeaineeksi. Laji on nykyisen sukujaon mukaan sukunsa ainoa luonnonvarainen laji Suomessa ja edellä mainituissa muissa Pohjoismaissa. Sen kanssa aikaisemmin samaan Satureja-sukuun on kuulunut lehtomäkiminttu, Clinopodium vulgare (Satureja vulgaris). Lajeja ei helposti sotke toisiinsa, sillä ketokäenmintun lehdet ovat noin 2-6 cm pitkät ja noin 1-3 cm leveät. Teriö puolestaan on noin 10-15 mm pitkä.
Acinos arvensis – ketokäenminttu on yksivuotinen tai Suomen olosuhteissa usein lyhytikäinen monivuotinen ruoho, joka on tyvestä koheneva, muuten pysty ja yleensä monivartinen. Se on tavallisesti noin 10-40 cm korkea. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenminttu on kalkinsuosija. Vaikka tieteellinen lajinimi tarkoittaa pelloilla kasvavaa, ainakin Suomessa kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kalliot ja harjurinteet sekä radanvarret, kuivat, avoimet pientareet sekä muut vastaavat paikat. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 27.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun varret ovat hoikat. Kukinto muodostuu varren ja haarojen yläosan lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, joita on allekkain useimmiten enintään kymmenkunta. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun varret ovat lyhyesti tai vähän pitemmästi kaarevakarvaiset. Valekiehkurat ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 10-15 mm. Niiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa mutta kapeamman suikeat. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun kukinnon valekiehkurat ovat paria ylintä lukuun ottamatta selvästi erilliset. Niissä on tavallisesti 3-8 kukkaa. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun teriö on sinipunainen, pitkätorvinen, lyhytkarvainen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 7-10 mm pitkä. Verhiö on lieriömäinen, tyveltään pullea ja torviosastaan käyrä sekä siirottavakarvainen. Se on päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Ylähuulessa on kolme liuskaa ja alahuulessa kaksi liuskaa, jotka ovat äimämäisen kapeita. Yläliuskojen pituus on noin 0,7-1,5 mm ja alaliuskojen noin 1,5-2,5 mm. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun teriön ylähuuli on useimmiten lovipäinen ja yleensä noin 1,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään pyöreähkö ja lovipäinen tai ehyt sekä tavallisesti noin 2 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 1 mm pitkät sivuliuskat. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun teriön ylähuuli on litteähkö. Alahuulen sisäpinnalla, lähellä teriön nielua, on valkoista kuviointia ja pitempää, pystyä karvoitusta. Heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen (ei erotu kuvasta). V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat kapeat ja vain noin 0,5-1 mm pitkät. Kukkaperä on noin 2-3 mm pitkä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on nelilohkoinen ja noin 2 mm leveä. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lajia ei suhteellisen harvinaisuutensa vuoksi ole juurikaan hyödynnetty. Hyväntuoksuiset ja mintunmakuiset lehdet soveltuisivat kuitenkin hyvin mausteeksi ja teeaineeksi. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 27.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun varret ovat hieman pyöristyneesti nelisärmäiset. Vaikka varret ovat usein haarattomat, lehtihankoihin voi kuitenkin kehittyä useampiakin kukkivia haaroja. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun lehtilapa on ehyt ja sen muoto vaihtelee suikeasta puikeaan ja alemmissa lehdissä myös soikeaan. Laita on harva- ja matalahampainen tai lähes ehyt. Varren keskialueella lehtilapa on tavallisesti noin 8-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveä. Kukinnon alapuolisiin lehtihankoihin kasvaa runsaasti kukattomia lyhytversoja. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäen luonnonsuojelualue kalkkilouhoksen lähistöllä, metsäisen kalliomäen lakialue, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Acinos arvensis – ketokäenmintun lehtiruoti on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Myös lehtilapa on molemmin puolin lyhytkarvainen. Laita on yleensä jossain määrin alaspäin kiertynyt. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 