- Acorus calamus L. – rohtokalmojuuri
- Acorus L. – kalmojuuret
- Acoraceae – kalmojuurikasvit (aikaisemmin Araceae – vehkakasvit)
Rohtokalmojuuri, Acorus calamus, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 120-150 cm korkea, kalju ruoho, jonka ulkomuoto on tieteellisen lajinimensä mukaisesti ruokomainen. Sen juurakko on lähes vaakasuora, pitkä, noin 10-15 mm paksu, runsasjuurinen ja uusia versoja tuottava sekä sitruunantuoksuinen. Lehdet ovat tyvellä kierteisesti. Varsi on vihreä, lehtimäinen, litteän 3-särmäinen ja tavallisesti noin 60-90 cm pitkä. Suoraan sen jatkeena on muiden lehtien kaltainen kukinnon tukilehti. Rohtokalmojuuri muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja suikertavien juuriensa ja niiden uudistumisversojen avulla. Se kukkii niukasti.
Lehdet ovat vihreät, tupelliset, jäykät, tasasoukat ja suippokärkiset sekä usein hieman kaarevat. Ne ovat yleensä noin 80-130 cm pitkät ja noin 1-2 cm leveät. Lehtituppi on noin 15-20 cm pitkä, toiselta sivultaan avoin ja kalvoreunainen. Se kääntää lehden terävän sivun vartta kohti. Lehden keskisuoni on lähempänä toista reunaa. Yleensä toinen laita ja toisinaan molemmatkin laidat ovat aaltopoimuisia ainakin osan matkaa lehden pituudesta.
Kukinto on yläviisto, vihertävänruskea, liereä ja usein hieman kaareva sekä tiheäkukkainen puikilo, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 60-90 mm pitkä ja noin 8-12 mm leveä. Näyttää aivan siltä kuin puikilo sijaitsisi varren puolivälissä, mutta rakenteellisesti se on varren kärjessä. Vaikutelma johtuu kukinnon tukilehdestä, joka jatkuu ilman rajaa ja ulkomuodon muutosta suoraan varren kärjestä ylöspäin. Tukilehti on muiden lehtien kaltainen ja yleensä noin 60-80 cm pitkä. Puikilon pinnan kokonaan peittävät kukat ovat kaksineuvoisia. Suomumaisia kehälehtiä on 6. Ne ovat ruskehtavia, noin 2 mm pitkiä ja niiden kärki on pyöreähkö, sivulle kääntynyt sekä noin 1 mm leveä. Heteitä on 6 ja ne ovat kehän kanssa noin saman mittaisia. Ponsi on pyöreähkö ja noin 0,5 mm läpimitaltaan. Sikiäin on noin 3 mm pitkä, pyöreähkö ja hieman särmikäs. Sen kärjessä on lähes olemattoman emin vartalon päässä kilpimäinen luotti. Hedelmä on pyöreähkö tai hieman kulmikas, kuiva ja vihertävä tai ruskeahko marja. Suomessa marjat eivät kehity normaalisti ja niissä ei ole itämiskykyisiä siemeniä. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Rohtokalmojuuri on kotoisin Etelä-Kiinasta ja Himalajalta, mutta sitä on jo varhain levitetty hyötykasvina lähes koko Eurooppaan ja muuallekin maailmaan. Suomeen laji tuotiin 1700-luvulla. Sittemmin se on levinnyt luontoon harvinaisehkona, vaikkakin paikallisesti runsainakin kasvustoina Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakuntiin. Kasvupaikkoina ovat järvien, jokien ja lammikoiden saviset rannat ja matala rantavesi. Koska siemeniä ei Suomessa kehity leviäminen tapahtuu kasvustollisesti suikertavan ja katkeilevan juuriston avulla. Myös jäät rikkovat vesirajassa ja matalassa vedessä olevaa juuristoa ja kuljettavat kappaleita juurtumaan uusille kasvupaikoille. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Rohtokalmojuuren juurakkoa on käytetty arvokkaana mausteena ja rohdoksena. Niistä on myös valmistettu syötävää sokerin kanssa keitettyinä. Rohdoksena juuren sanottiin lisäävän ruokahalua ja Elias Lönnrot kehotti Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri kirjassaan (1839) pitämään juurenpalaa suussa kulkutautien aikana. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980).
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rohtokalmojuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 