- Agrimonia pilosa Ledeb. – idänverijuuri
- Agrimonia L. – verijuuret
- Rosaceae – ruusukasvit
Idänverijuuri Agrimonia pilosa, on monivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-120 cm korkea. Juurakko on vankka, vino ja tummanruskea. Varret ovat yläosastaan yleensä haarovat, vihreät tai kellanvihreät ja liereät sekä siirottavasti pehmeäkarvaiset ja hyvin lyhyesti nystykarvaiset. Varressa on vain yhdenlaisia hapsikarvoja, jotka ovat suoria ja enimmillään noin 3 mm pitkiä.
Lehdet ovat päätöpariset, ja niissä on tavallisesti 2-4 ruoditonta tai lähes ruoditonta (ruoti on enintään noin 1 mm pitkä) lehdykkäparia, joiden koko pienenee tyveä kohti. Lehdykkäparien välissä on lisäksi pieniä välilehdyköitä. Varsien tyvellä ei ole lehtiruusuketta. Ruoti on yleensä noin 1-10 cm pitkä sekä siirottavakarvainen. Lehdet ovat korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Ne ovat kukintohaaroihin asti noin nivelväliensä mittaiset tai niitä pitemmät. Lehtilavan pituus vaihtelee noin välillä 10-20 cm. Kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat vastapuikeat tai ylempänä suikeahkon vastapuikeat ja pitkän kiilatyviset sekä suippenevalta osaltaan yleensä ehytlaitaiset ja kärkiosastaan isohampaiset. Ne ovat molemmin puolin vihreät ja päältä pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset sekä alta lähinnä vain suonistaan hapsikarvaiset. Kooltaan ne ovat lavan alimpia lehdyköitä lukuun ottamatta tavallisesti noin 2-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveät. Pienet välilehdykät ovat yleensä soikean suikeat ja ehytlaitaiset. Korvakkeet ovat malliltaan lähinnä toispuolisen puikeahkot kärkiosan ollessa pitkän suippokärkinen ja ehytlaitainen sekä tyviosan ulkosyrjän isohampainen. Ne ovat lehdyköiden tavoin karvaiset ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät.
Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa oleva, kapea tähkä, joka on yleensä noin 15-25 cm pitkä ja noin 1,5-2 cm leveä. Se pitenee kukinnan edetessä. Tähkäranka on varren tavoin karvainen. Kukat ovat pieniä ja tähkässä yksittäin kierteisesti. Kukkaperä on yläviisto, noin 1-2 mm pitkä sekä lyhyt- ja nystykarvainen. Sen tyvellä on 2 tukilehteä, jotka ovat kapealiuskaiset, laidoiltaan pitkäkarvaiset ja noin 3-7 mm pitkät. Alempi tukilehti on 3-liuskainen ja selvästi ylempää pitkäliuskaisempi. Verholehtiä on 5. Ne ovat puikean kolmiomaiset, lyhyen nystykarvaiset ja laidoiltaan lyhyesti kähäräripsiset sekä noin 2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. Kehänalainen kukkapohjus on lähinnä vastakartiomainen, karvainen ja nystykarvainen sekä noin 2 mm pitkä. Sen kärkiosassa on koukkupäisiä sukasia, jotka ovat kukintavaiheessa vielä pehmeähköjä.
Teriö on keltainen tai vaaleankeltainen, säteittäinen ja yleensä noin 6-9 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikeat, pyöreähkökärkiset ja lyhyeksi, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 2,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Heteitä verijuurilla on 5-20. Idänverijuurella niitä näyttäisi olevan yleisimmin 8-12. Heteiden palhot ovat keltaiset ja noin 1,5-2 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat sekä noin 0,5 mm pitkät. Emejä on 2 tai harvoin 1. Ne ovat kellertävät ja noin 1-2 mm pitkät. Vartalon päässä oleva luotti on lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. Hedelmävaiheessa kukkapohjus sukasineen kovettuu, ja sen sivut ovat harvakseen siirottavakarvaiset sekä lähes koko pituudeltaan selvästi pitkittäisuurteiset. Kärjessä tai yläreunan tuntumassa olevat, koukkupäiset sukaset ovat noin 1-2 mm pitkät ja eteenpäin eli kärkeä kohti suuntautuneet. Kukkapohjuksen sisällä oleva hedelmä pysyy avautumattomana ja sisältää emien lukumäärän mukaisesti 1 tai 2 pähkylää. Hedelmävaiheinen kukkapohjus on hedelmineen ja sukasineen yleensä noin 4-5 mm pitkä ja sukasten kohdalta noin pituutensa levyinen. Normaali kukinta-aika on heinä- elokuu.
Idänverijuuri on Suomessa hyvin harvinainen muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Laji on nykyisessä Suomessa aina rajoittunut vain Etelä-Hämeen eliömaakuntaan, jossa sillä on ollut noin 60 tunnettua kasvupaikkaa. Niistä jäljellä on noin 40 kasvupaikkaa, jotka voidaan ryhmitellä 12 esiintymäksi. Ne sijaitsevat Asikkalassa, Hollolassa, Padasjoella ja Kuhmoisissa. Kulttuurin seuralaiskasvina sen kasvupaikkoina ovat lähinnä ahot, niityt, laitumet, valoisat metsänreunat, kylä- ja kärryteiden varret, peltoalueiden yms. pientareet sekä pihapiirit. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkana ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä rakentaminen. Taantumiseen on voimakkaimmin vaikuttanut perinteisen karjanhoidon loppuminen. Nykyisin osa kasvupaikoista pidetään avoimena niittämällä ja pensaikkoja raivaamalla. Idänverijuuri ei kasva muissa Pohjoismaissa. Lähimpänä nyky-Suomea sitä esiintyy Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa.
Idänverijuuri on muiden sukunsa lajien tavoin eläinten mukana leviävä kasvi. Koukkupäisin sukasin varustetut kukkapohjushedelmät ovat aikojen saatossa tarttuneet helposti karjan ja sitä hoitavien sekä maata viljelevien ihmisten matkaan ja levinneet uusille ahoille, laitumille ja pientareille. Tieteellinen lajinimi, pilosa, tarkoittaa pehmeäkarvaista. Tämä ei ole kuitenkaan erottava tuntomerkki, sillä muutkin suomalaiset verijuurilajit ovat pehmeäkarvaisia.
Suomen lajistoon kuuluu idänverijuuren lisäksi kaksi muutakin suvun edustajaa, maarianverijuuri, A. eupatoria ja tuoksuverijuuri, A. procera. Lajit ovat hyvin samankaltaiset ja niiden erottaminen vaatii lähempää tarkastelua. Tosin idän- ja tuoksuverijuuren kasvualueet eivät kohtaa toisiaan. Helpoiten kaksi muuta lajia erottaa idänverijuuresta lehdyköiden hammastuksen perusteella, mikä molemmilla muilla lajeilla jatkuu lehdyköiden tyveen asti. Lisäksi maarianverijuuren varressa on kahdenlaisia hapsikarvoja, pitkiä ja suoria sekä selvästi lyhyempiä ja kaarevia tai kähäriä. Lisäksi lehdyköiden alapinta on harmaanvihreä ja hyvin tiheästi harmaakarvainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänverijuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Agrimonia pilosa – idänverijuuri on monivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-120 cm korkea. EH, Padasjoki, Vesijako, metsätien laiteet sekä pelto- ja laidunalueen keskellä olevan kalliomäen rinneniitty, 9.8.2015. Koko kuvasarja on samoilta kasvupaikoilta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren varret yleensä haarovat yläosastaan. Kukinnot ovat varren ja sen haarojen kärjessä. Kuvassa olevalla kasvupaikalla osa varsista oli kallistunut metsätien ylle vapaampaan aurinkoon. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren kukinto on kapea tähkä, joka on yleensä noin 15-25 cm pitkä ja noin 1,5-2 cm leveä. Se pitenee kukinnan edetessä. Tähkäranka on siirottavan hapsikarvainen. Kukkapohjuksen kärkisukasiin tarttuu helposti tuulen kuljettamia, kuivuneita osasia muista kasveista. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren kukkaperä on yläviisto ja noin 1-2 mm pitkä. Verholehtiä on viisi. Ne ovat puikean kolmiomaiset, noin 2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. Kehänalainen kukkapohjus on lähinnä vastakartiomainen ja noin 2 mm pitkä. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren varsien tyvellä ei ole lehtiruusuketta. Ruoti on yleensä noin 1-10 cm pitkä. Lehdet ovat päätöpariset ja varrella kierteisesti. Ne ovat kukintohaaroihin asti noin nivelväliensä mittaiset tai niitä pitemmät. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren lehdissä on tavallisesti kahdesta neljään ruoditonta tai lähes ruoditonta lehdykkäparia, joiden välissä on lisäksi pieniä välilehdyköitä. Lehtilavan pituus vaihtelee noin välillä 10-20 cm. Kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat vastapuikeat tai ylempänä suikeahkon vastapuikeat ja vihreät. Kooltaan ne ovat tavallisesti noin 2-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveät. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren lehdykät ovat altakin vihreät ja lähinnä vain suonistaan hapsikarvaiset. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuren lehtien korvakkeet ovat malliltaan lähinnä toispuolisen puikeahkot kärkiosan ollessa pitkän suippokärkinen ja ehytlaitainen sekä tyviosan ulkosyrjän isohampainen. Ne ovat lehdyköiden tavoin karvaiset ja yleensä noin 1-2,5 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia pilosa – idänverijuuri on Suomessa hyvin harvinainen muinaistulokas, joka on nykyisessä Suomessa aina rajoittunut vain Etelä-Hämeen eliömaakuntaan, jossa sillä on jäljellä noin 40 kasvupaikkaa, jotka voidaan ryhmitellä 12 esiintymäksi. Kulttuurin seuralaiskasvina sen kasvupaikkoina ovat lähinnä ahot, niityt, laitumet, valoisat metsänreunat, kylä- ja kärryteiden varret, peltoalueiden yms. pientareet sekä pihapiirit. Laji on rauhoitettu ja todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Se ei kasva muissa Pohjoismaissa. Lähimpänä nyky-Suomea sitä esiintyy Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. 9.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 