- Agrimonia procera Wallr. – tuoksuverijuuri
- Agrimonia L. – verijuuret
- Rosaceae – ruusukasvit
Tuoksuverijuuri Agrimonia procera, on monivuotinen, yksi- tai monivartinen ja pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 40-150 cm korkea. Juurakko on vankka, vino ja tummanruskea. Varret ovat yläosastaan yleensä haarovat, vihreät ja liereät sekä siirottavasti pehmeäkarvaiset ja hyvin lyhyesti nystykarvaiset. Varressa on vain yhdenlaisia hapsikarvoja, jotka ovat suoria ja noin 2,5-3,5 mm pitkiä.
Lehdet ovat päätöpariset, ja niissä on tavallisesti 3-6 ruoditonta tai lähes ruoditonta (ruoti on enintään noin 1 mm pitkä) lehdykkäparia, joiden koko pienenee tyveä kohti. Lehdykkäparien välissä on lisäksi pieniä välilehdyköitä. Varsien tyvellä ei ole erityistä lehtiruusuketta. Ruoti on yleensä noin 1-10 cm pitkä sekä siirottavakarvainen. Lehdet ovat korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Ne eivät paljonkaan pienene latvaa kohti ja ovat ylempänäkin varrella nivelvälejä pitemmät. Lehtilavan pituus vaihtelee noin välillä 10-25 cm. Kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Toisinaan kuitenkin kärkilehdykkä on yhdiskasvuinen ensimmäisen lehdykkäparin kanssa. Lehdykät ovat soikeat tai puikeat ja ylemmissä lehdissä myös leveän suikeahkot sekä laidoiltaan tyveen saakka isohampaiset. Ne ovat molemmin puolin vihreät ja päältä pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset sekä alta erityisesti suonistaan hapsikarvaiset ja pinnaltaan myös hyvin lyhyesti keltaisen nystykarvaiset. Kooltaan ne ovat lavan alimpia lehdyköitä lukuun ottamatta tavallisesti noin 3-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveät. Korvakkeet ovat malliltaan lähinnä puolipyöreät tai puikeahkot ja teräväkärkisen liuskaiset sekä iso- ja pitkähampaiset. Ne ovat lehdyköiden tavoin karvaiset ja yleensä noin 1-3 cm pitkät sekä suunnilleen pituutensa levyiset tai jonkin verran kapeammat.
Kukinto on varren ja sen haarojen latvassa oleva, kapea tähkä, joka on yleensä noin 15-30 cm pitkä ja noin 1,5-2 cm leveä. Se pitenee kukinnan edetessä. Tähkäranka on varren tavoin karvainen. Kukat ovat pieniä ja tähkässä yksittäin kierteisesti. Kukkaperä on yläviisto, noin 1-3 mm pitkä sekä pitkä- ja nystykarvainen. Sen tyvellä on 2 tukilehteä, jotka ovat kapealiuskaiset, laidoiltaan pitkäkarvaiset ja noin 4-8 mm pitkät. Alempi tukilehti on 3-liuskainen ja selvästi ylempää pitkäliuskaisempi. Erityisesti keskiliuska voi ulottua huomattavasti kukkaa pitemmälle. Verholehtiä on 5. Ne ovat puikean kolmiomaiset, lyhyen nystykarvaiset ja laidoiltaan lyhyesti kähäräripsiset sekä noin 2-2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm leveät. Kehänalainen kukkapohjus on lähinnä vastakartiomainen, karvainen ja noin 2-2,5 mm pitkä. Sen kärkiosassa on koukkupäisiä sukasia, jotka ovat kukintavaiheessa vielä pehmeähköjä.
Teriö on kirkkaankeltainen, säteittäinen ja yleensä noin 9-11 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä soikeat, pyöreähkö- tai lovikärkiset ja lyhyeksi, kapeaksi tyviosaksi eli kynneksi suippenevat. Pituutta terälehdillä on tavallisesti noin 4-5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2 mm. Heteitä verijuurilla on 5-20. Tuoksuverijuurella niitä näyttäisi olevan yleisimmin 10-15. Heteiden palhot ovat keltaiset ja noin 2-2,5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat sekä noin 0,5-0,7 mm pitkät. Emejä on 2 tai harvoin 1. Ne ovat keltaiset tai kellanvihreät ja noin 1-2 mm pitkät. Vartalon päässä oleva luotti on lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. Hedelmävaiheessa kukkapohjus sukasineen kovettuu, ja sen sivut ovat siirottavakarvaiset sekä enintään noin puolet pituudestaan heikosti pitkittäisuurteiset. Kärjessä tai yläreunan tuntumassa olevat, koukkupäiset sukaset ovat noin 1-4 mm pitkät ja alimpia lukuun ottamatta eteenpäin eli kärkeä kohti tai sivulle suuntautuneet. Alimmat sukaset ovat taaksepäin eli tyveä kohti suuntautuneet. Kukkapohjuksen sisällä oleva hedelmä pysyy avautumattomana ja sisältää emien lukumäärän mukaisesti 1 tai 2 pähkylää. Hedelmävaiheinen kukkapohjus on hedelmineen ja sukasineen yleensä noin 6-10 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Normaali kukinta-aika on heinä- elokuu.
Tuoksuverijuuri on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Laji on yleisehkö Ahvenanmaan ja erittäin harvinainen Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Ahvenanmaan ulkopuolella tuoksuverijuurella on pitkä, Kasviatlaksen mukaan jo 1918 alkanut havaintohistoria Paraisten Korppoossa. Toinen kasvualue on ollut Inkoon Barön saari, josta vanhimmat havainnot ovat vuodelta 1900. Vielä 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa tuoksuverijuurta kasvoi Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi-sivuston mukaan useammilla paikoilla saariryhmässä. Tuota jo vuosikymmenten takaista ajankohtaa tuoreemmat havaintotiedot kuitenkin puuttuvat, joten voi olla, että laji on jo Inkoosta ja Uudenmaan eliömaakunnasta hävinnyt. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt, laitumet ja kedot sekä tienvarret ja erilaiset pientareet. Laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa tuoksuverijuuri kasvaa Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa.
Tuoksuverijuuri on muiden sukunsa lajien tavoin eläinten mukana leviävä kasvi. Koukkupäisin sukasin varustetut kukkapohjushedelmät tarttuvat helposti eläinten, myös karjan, matkaan ja leviävät näin uusille kasvupaikoille. Tieteellinen lajinimi, procera, tarkoittaa kookasta, isokasvuista. Suomalainen nimi ei viittaa kukkien tuoksuun, vaan rikotuista lehdistä erittyvään voimakkaaseen tuoksuun.
Suomen lajistoon kuuluu tuoksuverijuuren lisäksi kaksi muutakin suvun edustajaa, maarianverijuuri, A. eupatoria ja idänverijuuri, A. pilosa. Lajit ovat hyvin samankaltaiset ja niiden erottaminen vaatii lähempää tarkastelua. Tosin tuoksu- ja idänverijuuren kasvualueet eivät kohtaa toisiaan. Maarianverijuuri poikkeaa tuoksuverijuuresta lähinnä seuraavien tuntomerkkien perusteella: Varsissa olevat hapsikarvat ovat kahdenlaisia, pitkiä ja suoria, sekä selvästi lyhyempiä ja kaarevia tai kähäriä. Varsilehdet pienenevät latvaa kohti, ja ovat ylempänä varrella nivelvälejä lyhyemmät. Lehdyköiden alapinta on harmaanvihreä ja hyvin tiheästi harmaakarvainen. Hedelmävaiheinen kukkapohjus sukasineen on leveyttään pitempi ja lähes koko pituudeltaan selvästi pitkittäisuurteinen. Alimmat sukaset ovat ylöspäin tai sivulle suuntautuneet. Tuoksu- ja maarianverijuuri voivat risteytyä keskenään. Hyvin harvinaisena vain Etelä-Hämeen eliömaakunnassa esiintyvän idänverijuuren olennaiset poikkeamat tuoksuverijuureen verrattuna ovat seuraavat: Lehdykät ovat vastapuikeat ja suippenevatyviset sekä tyveltään pitkästi tasaisen hampaattomat. Hedelmävaiheinen kukkapohjus sukasineen on tuoksuverijuuren vastaavaa pienempi, noin 4-5 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Sen sivut ovat lähes koko pituudeltaan selväuurteiset. Kaikki sukaset ovat kärkeä kohti suuntautuneet.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tuoksuverijuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren varret ovat yläosastaan yleensä haarovat. Lehdet eivät paljonkaan pienene latvaa kohti ja ovat ylempänäkin varrella nivelvälejä pitemmät. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren kukinto on varren ja sen haarojen latvassa oleva, kapea tähkä, joka on yleensä noin 15-30 cm pitkä ja noin 1,5-2 cm leveä. Se pitenee kukinnan edetessä. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren terälehdet ovat pyöreähkö- tai lovikärkiset, tavallisesti noin 4-5 mm pitkät ja noin 2 mm leveät. Heteitä verijuurilla on 5-20. Tuoksuverijuurella niitä näyttäisi olevan yleisimmin 10-15. Heteiden palhot ovat keltaiset ja noin 2-2,5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset ja lopulta ruskeat sekä noin 0,5-0,7 mm pitkät. Emejä on kaksi tai harvoin yksi. Ne ovat keltaiset tai kellanvihreät ja noin 1-2 mm pitkät. Vartalon päässä oleva luotti on lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren lehdet ovat päätöpariset, ja niissä on tavallisesti kolmesta kuuteen lehdykkäparia, joiden koko pienenee tyveä kohti. Joskus lehdykkäpareja voi olla hieman enemmänkin. Kuvassa alimpana näkyvässä lehdessä niitä on seitsemän. Lehtilavan pituus vaihtelee noin välillä 10-25 cm. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren lehtiruoti on yleensä noin 1-10 cm pitkä Kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat soikeat tai puikeat ja ylemmissä lehdissä myös leveän suikeahkot sekä laidoiltaan tyveen saakka isohampaiset. Ne ovat molemmin puolin vihreät ja päältä pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset (karvat näkyvät parhaiten luupilla katsottaessa). Kooltaan ne ovat lavan alimpia lehdyköitä lukuun ottamatta tavallisesti noin 3-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveät. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren lehtiruoti ja -ranka ovat varren tavoin siirottavakarvaiset. Lehdykät ovat alta erityisesti suonistaan hapsikarvaiset. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren lehdykät ovat alta suonia lukuun ottamatta yleensä vähäkarvaiset, vaikka karvoituksessa esiintyy vaihteluakin. Maarianverijuurella, A. eupatoria, lehtien alapinta on hyvin tiheästi harmaakarvainen. Tuoksuverijuuren lehdyköiden alapinnalla on myös lyhyitä, keltaisia nystykarvoja, jotka näkyvät kuvassa paremmin lehdykän vasemmassa puoliskossa. Kuivatussa lehdessä ne näyttävät vaaleilta pisteiltä. 26.7.1995. Kuva näytteestä, joka on samalta kasvupaikalta kuin kuvasarjan muutkin kuvat. Copyright Hannu Kämäräinen.
Agrimonia procera – tuoksuverijuuren lehtien korvakkeet ovat malliltaan lähinnä puolipyöreät tai puikeahkot ja teräväkärkisen liuskaiset sekä iso- ja pitkähampaiset. Ne ovat yleensä noin 1-3 cm pitkät sekä suunnilleen pituutensa levyiset tai jonkin verran kapeammat. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 