- Alliaria petiolata (M. Bieb.) Cavara & Grande – (rohto)litulaukka
- Alliaria Heist. ex Fabr. – litulaukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
(Rohto)litulaukka, Alliaria petiolata, on kaksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-100 cm korkea ruoho, joka on tieteellisen sukunimensä ja suomalaisen nimensä mukaisesti sipulintuoksuinen. Juuri on vankka ja haarova. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena kasvaa tanakka varsi, joka on liereä, vihreä tai kellanvihreä ja useimmiten vasta yläosastaan lehtihankaisesti haarova. Se on alaosastaan tiheästikin vaalean hapsikarvainen ja ylempää kalju.
Ruusukelehdet ja varren alimmat lehdet ovat pitkäruotiset, ja niiden lapa on munuaismainen sekä nyhälaitainen. Ruoti on yleensä noin 5-13 cm pitkä ja kaljuhko tai erityisesti alaosastaan karvainen. Edellä mainittujen lehtien lapa on tavallisesti noin 2-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-9 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne muuttuvat vartta ylöspäin liukuvasti kolmiomaisiksi ja epäsäännöllisen iso- ja terävähampaisiksi. Alempana lavan tyvi on herttamainen ja latvaosassa suora tai matalan ja leveän kiilamainen. Tyviosan yläpuolisten lehtien ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä. Niiden lapa on yleensä noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-14 cm leveä. Kaikkien lehtien lapa on ohut, vihreä tai vaaleanvihreä ja yläpuolelta kalju sekä alapuolelta vaihtelevasti suonia myöten karvainen.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on yleensä noin 3-5 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat tai lähes pitkulaiset, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppäpäiset sekä vaalean- tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm. Verholehdet varisevat lähes heti teriön avauduttua. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Niiden kärkiosa on soikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Mitoiltaan ne ovat yleensä noin 5-6,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on tanakka, yläviistoon tai sivulle suuntautunut ja yleensä noin 6-8 mm pitkä. Hedelmä on pitkä, tasasoukka, siirottava ja suora tai ylöspäin kaareva litu, joka on vihreä ja kypsyessään tumman sinipunainen tai ruskea. Se on tavallisesti noin 30-60 mm pitkä ja lopulta noin 1,5-2 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1 mm pitkä ota, joka ei juurikaan erotu lidun paksuudesta. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, lähes musta ja uurteinen sekä noin 3 mm pitkä ja noin 1-1,3 mm leveä. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
(Rohto)litulaukka on Suomessa alkuperäinen laji Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa. Lisäksi se on uustulokas Etelä- ja Keski-Suomen eliömaakunnissa sekä Pohjanlahden rannikon eliömaakunnissa. Se on enemmän tai vähemmän yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Muualla havainnot ovat Kasviatlaksen mukaan lähinnä yksittäisiä. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lehdot, joissa laji on harvinainen. Tulokkaana tai viljelykarkulaisena se kasvaa asutuksen piirissä lähinnä puistoissa, puutarhoissa, seinustoilla, pihojen liepeillä, kallionkupeilla, pientareilla, pensaikoissa, metsiköiden reunoissa ja rantojen läheisyydessä. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Satunnaisena sitä on tavattu myös Islannissa.
(Rohto)litulaukka on nykykäsityksen mukaan sukunsa ainoa laji. Hyvin yksilöllisen ja tunnistettavan ulkonäkönsä sekä sipuliarominsa vuoksi sitä ei sekoita muihinkaan ristikukkaisten heimon lajeihin. Litulaukka on suomalaisen nimensä lisämääreen mukaisesti vanha rohdoskasvi, jota on käytetty hoitona haavoihin ja jopa kuolioon. Kasvi sisältää A-, B-, C- ja E-vitamiinia, rautaa, seleeniä, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, kuparia, mangaania ja omega-3-rasvahappoa. Sen sanotaan auttavan kolesterolin hallinnassa, parantavan immuniteettia ja jopa ehkäisevän syöpiä. Litulaukka on myös oivallinen villivihannes. Parhaiten käyttöön soveltuvat nuoret lehdet, versot ja kukinnot, mutta myös juuria ja siemeniä voi käyttää. Kasvi antaa samalla kertaa valkosipulisen, sinappisen ja pippurisen mausteen kala-, kana- ja liharuokiin. Soveltuupa se mausteeksi vaikka leipätaikinaankin. Sen avulla voi vähentää myös suolan käyttöä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (rohto)litulaukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Alliaria petiolata – (rohto)litulaukan varsi on liereä ja vihreä tai kellanvihreä sekä useimmiten vasta yläosastaan lehtihankaisesti haarova. Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. U, Helsinki, Sörnäinen, Katri Valan puisto, eteläosan kalliorinteet, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alliaria petiolata – (rohto)litulaukan teriö on tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Niiden kärkiosa on soikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Mitoiltaan ne ovat yleensä noin 5-6,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Myös verholehtiä on neljä. Ne ovat kapeanpuikeat tai lähes pitkulaiset, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppäpäiset sekä vaalean- tai kellanvihreät. Pituutta niillä on useimmiten noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,2-1,5 mm. Verholehdet varisevat lähes heti teriön avauduttua. Kuvassa ne näkyvät kukkanupuissa. A, Maarianhamina, keskusta, Torgatanin varsi torialueen laidassa, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alliaria petiolata – (rohto)litulaukan kukassa on kuusi hedettä, joista neljä on pitempää ja kaksi hieman lyhyempää. Palhot ovat valkoiset ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Kuvassa vartalo ja jo kuihtunut luotti näkyvät hyvin vasemmalla olevien kukkien pitenevien sikiäinten kärjessä. U, Helsinki, Sörnäinen, Katri Valan puisto, eteläosan kalliorinteet, 21.5.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alliaria petiolata – (rohto)litulaukan ruusukelehdet ja varren alimmat lehdet ovat pitkäruotiset, ja niiden lapa on munuaismainen sekä nyhälaitainen. Ruoti on yleensä noin 5-13 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne muuttuvat vartta ylöspäin liukuvasti kolmiomaisiksi ja epäsäännöllisen iso- ja terävähampaisiksi. Alempana lavan tyvi on herttamainen ja latvaosassa suora tai matalan ja leveän kiilamainen. Tyviosan yläpuolisten lehtien ruoti on useimmiten noin 0,5-5 cm pitkä. A, Maarianhamina, keskusta, Torgatanin varsi torialueen laidassa, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 