Alnus glutinosa – tervaleppä

  • Alnus glutinosa (L.) Gaertn. – tervaleppä
  • Alnus Mill. – lepät
  • Betulaceae – koivukasvit

Tervaleppä, Alnus glutinosa, on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, yksi- tai monirunkoinen ja noin 8-20(-30) m korkea sekä tiheämmässä kasvaessaan suorarunkoinen puu, joka kasvattaa aika usein tyvivesoja. Päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Avoimilla paikoilla puut voivat kasvaa laajalle levittäytyvän pitkä- ja mutkahaaraisiksi. Runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoruusvaiheen jälkeen ruskeanharmaat ja rosokuoriset. Nuoremmat oksat ovat harmaat ja sileät. Vuosikasvaimet ovat vihertävän tai punertavan ruskeat ja kaljut sekä pienten, litteiden eritenystyjen vuoksi tahmeat. Juuristo on runsashaarainen, ja siinä on pieniä, tappimaisia nystyröitä, joiden sisältämät Frankia-suvun bakteerit elävät symbioosissa puun kanssa ja sitovat ilmasta typpeä sen tarpeisiin. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 20-40 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 70-90 cm. Kiteen Puhoksella kasvaa Suomen paksuin, yksirunkoinen tervaleppä, jonka ympärysmitta vuonna 1987 oli 1,3 metrin korkeudella 325 cm ja läpimitta hieman yli metrin. Tervalepän elinikä on tavallisesti noin 80-100 vuotta, mutta pisimmillään se voi olla noin 150 vuotta.

Lehtisilmut ovat perälliset, pitkulaiset tai munanmuotoiset, kaljut ja eritenystyistä tahmeat. Ne ovat ruskeat ja alkukeväästä yleensä punertuvan ruskeat. Talvisilmut ovat noin 4-6 mm pitkät, ja ne pitenevät kukintavaiheessa noin 8-10 mm pitkiksi. Silmuissa on kaksi vastakkaista, koveraa ja pyöreähköpäistä suomua. Silmuperä on noin 2-7 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, nuorena tahmeat ja korvakkeelliset sekä oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 1-3 cm pitkä ja lyhytkarvainen tai kaljuhko. Korvakkeet ovat pitkulaiset, lähes tasaleveät, pyöreähköpäiset ja noin 7-10 mm pitkät sekä noin 2-3 mm leveät ja varhain karisevat. Lehtilapa on useimmiten ehyt, leveän vastapuikea tai lähes pyöreähkö, tylppä- tai lanttokärkinen ja tyveltään leveän kiilamainen tai pyöreähkö. Lehtilaita on epäsäännöllisen hampainen ja usein lisäksi matalahalkoinen sekä luonnossa hyvin harvoin liuskainen. Lapa on päältä kalju tai kaljuhko, tummanvihreä ja kiiltävä sekä alta vaaleamman vihreä, korkosuoninen ja muuten kaljuhko mutta suonista vaihtelevasti lyhytkarvainen, minkä lisäksi suonihangoissa ovat vaaleat karvatupsut. Lehtilapa on tavallisesti noin 3,5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-9 cm leveä. Taimilehdet voivat olla jopa 14 cm pitkiä ja leveitä. Koska tervalepän juuristo tuottaa kasvuun tarvittavan typen, puu ei vedä lehtivihreää takaisin varastoon. Niinpä lehtien syysväri on varistessakin vihreä.

Tervaleppä on tuulipölytteinen ja yksikotinen puu, joka kukkii huhtikuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Seuraavan vuoden kukinnot kehittyvät lähes valmiiksi jo edellisen vuoden syksyyn mennessä ja talvehtivat ilman silmujen suojaa. Hedekukinto on riippuva, lieriömäisen tasasoukka norkko. Norkkoja on samassa ryhmässä 2-4(-6). Ne ovat perälliset, kukintavaiheessa punaruskean ja keltaisen kirjavat, yleensä noin 20-60 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Norkkoperät ovat noin 5-15(-20) mm pitkät ja tiheästi litteän eritenystyiset. Hedekukat ovat 3 kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä, kilpimäinen suomu, joka koostuu viidestä tai kuudesta lomittaisesta ja yhdiskasvuisesta osasta tai liuskasta. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa ja avautuvat kukintavaiheessa lähes tai aivan vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. Kukassa on ulospäin näkymätön, pieni ja 4-liuskainen kehä sekä 4 hedettä. Heteet ovat noin 1,5-2 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat keltaiset.

Emikukinto on kukintavaiheessa pitkulainen, jäykkä, hedekukintoja pienempi ja huomaamattomampi norkko. Norkkoja on samassa tertussa yleensä 3-6. Ne ovat perälliset, punaiset tai punaruskeat, noin 3-6 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Norkkoperä on noin 3-5 mm pitkä ja tiheästi eritenystyinen. Emikukat ovat 2 kukan parina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa leveänpuikea tai kärkiosastaan pyöreämuotoinen ja käpysuomua muistuttava suomu, joka vihertyy kukinnan loppua kohden. Suomut ovat kukintavaiheessa enintään noin 1 mm pitkät. Emikukka on kehätön, 2-luottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit eivät ensin näy suomujen takaa mutta kasvavat sitten esiin. Tällöin ne ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 0,5 mm pitkät.

Eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on munamainen tai toisinaan lähes lieriömäinen, noin (8-)10-18(-23) mm pitkä ja noin (7-)9-14(-17) mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskean käpymäinen. Perä on tässä vaiheessa noin 10-20 mm pitkä. Suomut avautuvat kevättalvella ja vapauttavat pähkylät. Harittavasuomuiset, puutuneet ”kävyt” jäävät vielä puihin ja tippuvat pois vasta myöhemmin. Pähkylät ovat lähinnä leveän vastapuikeat tai leveänpuikeat, litteät, tumman punaruskeat ja pinnaltaan pihkaiset sekä kooltaan noin 2,5-4 mm x 2,2-3,2 mm. Pähkylässä olevaa siementä kiertää kapea siipipalle, jonka osuus pähkylän kokonaismitoista on 0,3-1,2 mm.

Tervaleppä on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisempi Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lisäksi se on harvinainen Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, lehdot ja lehtokorvet, puronvarsikorvet sekä rehevien soiden laitamat. Hyvin harvinainen, luontainen tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltavaksi luontotyypiksi. Lajia käytetään myös puisto- ym. istutuksissa ja viljelymetsäpuuna. Tervaleppä kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tervalepän suomalainen nimi ja tieteellinen lajinimi, glutinosa, juontuvat nuorten lehtien, silmujen ja vuosikasvainten tahmeudesta. Sen juuristo sietää hyvin märkyyttä ja ajoittaista tulvimistakin. Tällaisia märkiä maita voidaan hyödyntää tervalepän tuotannollisessa kasvatuksessa. Puuaines on vaaleaa ja muuttuu ilman ja valon vaikutuksesta punertavaksi. Se on pehmeää ja kuivana kevyttä. Tuoreena puu lahoaa helposti, mutta veden alla se kestää lahoamatta pitkään. Entisaikoina tervalepästä valmistettiinkin mm. paaluja, vesiputkia ja puukenkiä. Puuaines soveltuu mm. kalusteisiin, seinäpaneeleihin, saunanlauteisiin, koriste- ja käyttöesineisiin sekä soitinten valmistukseen. Purua ja lastuja käytetään lihan ja kalan savustukseen. Kuoresta voi valmistaa punaista, ruskeaa ja mustaa väriainetta luonnonvärjäykseen. Polttopuuna tervaleppä ei ole arvostettu, mutta sitä päätyy jonkin verran sekahalkoihin.

Lepät kasvavat enimmäkseen pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Käsitys lajien määrästä vaihtelee jonkin verran. Muutamissa lähteissä lajeja sanotaan olevan noin 30. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti 41, minkä lisäksi on 11 risteymäpohjaista lajia. Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan Euroopassa on 8 alkuperäistä lajia, joista vain 3 on laaja-alaista. Näistä tervalepän luontainen kasvualue käsittää Kaikki Euroopan maat Islantia, Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta. Suomen toinen leppälaji, harmaaleppä, A. incana, on lähes yhtä laaja-alainen.

Harmaalepän runko on sileä, kun se tervalepällä on rosokuorinen. Nuoret oksanhaarat ja silmut eivät ole tahmeat, kuten tervalepällä. Harmaalepän ”käpytertun” kärjessä oleva ”käpy” on lyhytperäinen, ja muut ovat lähes tai aivan perättömiä, kun tervalepällä kaikkien perä on noin 10-20 mm pitkä. Harmaaleppä jakaantuu Suomessa kahteen alalajiin, etelänharmaaleppään, subsp. incana ja pohjoiseen kuolanharmaaleppään, subsp. kolaënsis. Tervalepän kasvualueella vallitsevan etelänharmaalepän lehtilavan kärki on suippo, ei tervalepän tavoin tylppä- tai lanttokärkinen. Kuolanharmaalepällä lehden kärki on pyöreä tai lyhyen suippo. Terva- ja harmaaleppä risteytyvät keskenään, ja pohjoisessa risteymä on jopa tervaleppää yleisempi. Etelämpänäkin risteymä on jokseenkin yleinen yhteisillä kasvupaikoilla. Risteymälle on annettu suomalaiseksi nimeksi hybridileppä, ja sen toissijaisesti käytetty tieteellinen risteymänimi on A. xpubescens. Risteymän nuoret oksat ovat vaihtelevasti karvaisia. Lehtien alapinnalla suonihangoissa on karvatupsuja, ja suonet ovat karvaiset. ”Kävyt” ovat lyhytperäiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tervalepän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Alnus glutinosa - tervaleppä on yksi- tai monirunkoinen ja noin 8-20(-30) m korkea puu. Päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Tervaleppä ja sen sisarlaji harmaaleppä, A. incana, muodostavat lehtiensä syysvärityksen osalta poikkeuksen Pohjolan lehtipuiden joukossa. Lepät eivät muiden lehtipuiden tavoin vedä lehtivihreää eli klorofylliä syksyllä varastoon juuristoon ja runkoon, vaan antavat "tuhlaillen" lehtien varista puista täysin vihreinä. Tämä johtuu leppien juuriston symbioottisesta yhteistyöstä bakteerien kanssa. Juurissa on pieniä, tappimaisia nystyröitä, joiden sisältämät bakteerit sitovat ilmasta typpeä puun tarpeisiin. Tämän vuoksi energiakierrätystä ei syksyisin tarvitse tehdä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervaleppä on yksi- tai monirunkoinen ja noin 8-20(-30) m korkea puu. Päähaarat ja oksat ovat yläviistot tai lähes vaakatasoiset. Tervaleppä ja sen sisarlaji harmaaleppä, A. incana, muodostavat lehtiensä syysvärityksen osalta poikkeuksen Pohjolan lehtipuiden joukossa. Lepät eivät muiden lehtipuiden tavoin vedä lehtivihreää eli klorofylliä syksyllä varastoon juuristoon ja runkoon, vaan antavat ”tuhlaillen” lehtien varista puista täysin vihreinä. Tämä johtuu leppien juuriston symbioottisesta yhteistyöstä bakteerien kanssa. Juurissa on pieniä, tappimaisia nystyröitä, joiden sisältämät bakteerit sitovat ilmasta typpeä puun tarpeisiin. Tämän vuoksi energiakierrätystä ei syksyisin tarvitse tehdä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervaleppä voi avoimilla paikoilla kasvaessaan kehittyä laajalle levittäytyvän pitkä- ja mutkahaaraiseksi. Lajin elinikä on tavallisesti noin 80-100 vuotta, mutta pisimmillään se voi olla noin 150 vuotta. A, Sund, Kastelholm, linnan ja maantien itäpuoli, Kökshavet-merensalmen ranta, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervaleppä voi avoimilla paikoilla kasvaessaan kehittyä laajalle levittäytyvän pitkä- ja mutkahaaraiseksi. Lajin elinikä on tavallisesti noin 80-100 vuotta, mutta pisimmillään se voi olla noin 150 vuotta. A, Sund, Kastelholm, linnan ja maantien itäpuoli, Kökshavet-merensalmen ranta, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervaleppä on tyvivesainen, ja myös kannot vesovat. Kuvan kymmenen kookkaan rungon ryhmäkin on ilmeisesti saanut alkunsa vesomisesta. Syntysijana ollut kanto tai perusrunko on aikojen kuluessa jo hävinnyt. Tervalepän runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoruusvaiheen jälkeen ruskeanharmaat ja rosokuoriset. Jo isoiksi kasvaneiden runkojen läpimitta on useimmiten noin 20-40 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 70-90 cm. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, luonnonsuojelualueen laita, luontopolun varsi Romnäsvikenin rantakosteikkoalueen reunassa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervaleppä on tyvivesainen, ja myös kannot vesovat. Kuvan kymmenen kookkaan rungon ryhmäkin on ilmeisesti saanut alkunsa vesomisesta. Syntysijana ollut kanto tai perusrunko on aikojen kuluessa jo hävinnyt. Tervalepän runko, haarat ja paksummat oksat ovat nuoruusvaiheen jälkeen ruskeanharmaat ja rosokuoriset. Jo isoiksi kasvaneiden runkojen läpimitta on useimmiten noin 20-40 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 70-90 cm. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, luonnonsuojelualueen laita, luontopolun varsi Romnäsvikenin rantakosteikkoalueen reunassa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervaleppä on tiheämmässä kasvaessaan suora puu. Sen juuristo sietää hyvin märkyyttä ja ajoittaista tulvimistakin. Tällaisia märkiä maita voidaan hyödyntää tervalepän tuotannollisessa kasvatuksessa. Puuaines soveltuu mm. kalusteisiin, seinäpaneeleihin, saunanlauteisiin, koriste- ja käyttöesineisiin sekä soitinten valmistukseen. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen etelätyvi, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervaleppä on tiheämmässä kasvaessaan suora puu. Sen juuristo sietää hyvin märkyyttä ja ajoittaista tulvimistakin. Tällaisia märkiä maita voidaan hyödyntää tervalepän tuotannollisessa kasvatuksessa. Puuaines soveltuu mm. kalusteisiin, seinäpaneeleihin, saunanlauteisiin, koriste- ja käyttöesineisiin sekä soitinten valmistukseen. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen etelätyvi, Vanajaveden rantametsikkö, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervaleppä on tuulipölytteinen ja yksikotinen puu, joka kukkii huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista. Lehtisilmut ovat perälliset, pitkulaiset tai munanmuotoiset, ruskeat ja alkukeväästä yleensä punertuvan ruskeat. Talvisilmut ovat noin 4-6 mm pitkät, ja ne pitenevät kukintavaiheessa noin 8-10 mm pitkiksi. Silmuperä on noin 2-4 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervaleppä on tuulipölytteinen ja yksikotinen puu, joka kukkii huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista. Lehtisilmut ovat perälliset, pitkulaiset tai munanmuotoiset, ruskeat ja alkukeväästä yleensä punertuvan ruskeat. Talvisilmut ovat noin 4-6 mm pitkät, ja ne pitenevät kukintavaiheessa noin 8-10 mm pitkiksi. Silmuperä on noin 2-4 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervalepän hedekukinto on riippuva, lieriömäisen tasasoukka norkko. Norkkoja on samassa ryhmässä kahdesta neljään ja toisinaan jopa kuusikin. Ne ovat perälliset, kukintavaiheessa punaruskean ja keltaisen kirjavat, yleensä noin 20-60 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Norkkoperät ovat noin 5-15(-20) mm pitkät ja tiheästi litteän eritenystyiset. Kuvan yläreunassa näkyy raottuva lehtisilmu, jossa on kaksi vastakkaista, koveraa, pyöreähköpäistä ja eritenystyistä suomua. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervalepän hedekukinto on riippuva, lieriömäisen tasasoukka norkko. Norkkoja on samassa ryhmässä kahdesta neljään ja toisinaan jopa kuusikin. Ne ovat perälliset, kukintavaiheessa punaruskean ja keltaisen kirjavat, yleensä noin 20-60 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Norkkoperät ovat noin 5-15(-20) mm pitkät ja tiheästi litteän eritenystyiset. Kuvan yläreunassa näkyy raottuva lehtisilmu, jossa on kaksi vastakkaista, koveraa, pyöreähköpäistä ja eritenystyistä suomua. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervalepän hedekukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä, kilpimäinen suomu, joka koostuu viidestä tai kuudesta lomittaisesta ja yhdiskasvuisesta osasta tai liuskasta. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa ja avautuvat kukintavaiheessa lähes tai aivan vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. Kukassa on ulospäin näkymätön, pieni ja neliliuskainen kehä sekä neljä hedettä. Heteet ovat noin 1,5-2 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat keltaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervalepän hedekukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä, kilpimäinen suomu, joka koostuu viidestä tai kuudesta lomittaisesta ja yhdiskasvuisesta osasta tai liuskasta. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa ja avautuvat kukintavaiheessa lähes tai aivan vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. Kukassa on ulospäin näkymätön, pieni ja neliliuskainen kehä sekä neljä hedettä. Heteet ovat noin 1,5-2 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat keltaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervalepän emikukinto on kukintavaiheessa pitkulainen, jäykkä, hedekukintoja pienempi ja huomaamattomampi norkko. Norkkoja on samassa tertussa yleensä kolmesta kuuteen. Ne ovat perälliset, punaiset tai punaruskeat, noin 3-6 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Norkkoperä on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervalepän emikukinto on kukintavaiheessa pitkulainen, jäykkä, hedekukintoja pienempi ja huomaamattomampi norkko. Norkkoja on samassa tertussa yleensä kolmesta kuuteen. Ne ovat perälliset, punaiset tai punaruskeat, noin 3-6 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Norkkoperä on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 22.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervalepän emikukat ovat kahden kukan parina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa leveänpuikea tai kärkiosastaan pyöreämuotoinen ja käpysuomua muistuttava suomu, joka vihertyy kukinnan loppua kohden. Suomut ovat kukintavaiheessa enintään noin 1 mm pitkät. Emikukka on kehätön, kaksiluottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit eivät ensin näy suomujen takaa mutta kasvavat sitten esiin. Tällöin ne ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 0,5 mm pitkät. Kuvan kukintoterttu on kukinnan jo ohittanut, vaikka luotit vielä pilkistävät suomujen alta esiin. Sen tertturanka ja norkkoperät ovat niin tiheästi eritenystyistä harmahtavat, että kuoripinta peittyy kokonaan. Harmaalepällä vain tertun kärkinorkko on perällinen ja muut norkot ovat perättömät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 13.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän emikukat ovat kahden kukan parina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa leveänpuikea tai kärkiosastaan pyöreämuotoinen ja käpysuomua muistuttava suomu, joka vihertyy kukinnan loppua kohden. Suomut ovat kukintavaiheessa enintään noin 1 mm pitkät. Emikukka on kehätön, kaksiluottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit eivät ensin näy suomujen takaa mutta kasvavat sitten esiin. Tällöin ne ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 0,5 mm pitkät. Kuvan kukintoterttu on kukinnan jo ohittanut, vaikka luotit vielä pilkistävät suomujen alta esiin. Sen tertturanka ja norkkoperät ovat niin tiheästi eritenystyistä harmahtavat, että kuoripinta peittyy kokonaan. Harmaalepällä vain tertun kärkinorkko on perällinen ja muut norkot ovat perättömät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 13.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on munamainen tai toisinaan lähes lieriömäinen, noin (8-)10-18(-23) mm pitkä ja noin (7-)9-14(-17) mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskea. Perä on tässä vaiheessa noin 10-20 mm pitkä. Edellisen vuoden käpymäiset, puutuneet ja suomuiltaan harittavat eminorkot ovat kesällä vielä kiinni oksissa. Ne ovat luovuttaneet siemenensä kevättalven aikana ja tippuvat pois vasta myöhemmin. EH, Hämeenlinna, Iittala, Kyhkysenniemi, Äimäjärven ranta järven ylittävän Unostentien kohdalla, 21.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervalepän eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on munamainen tai toisinaan lähes lieriömäinen, noin (8-)10-18(-23) mm pitkä ja noin (7-)9-14(-17) mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskea. Perä on tässä vaiheessa noin 10-20 mm pitkä. Edellisen vuoden käpymäiset, puutuneet ja suomuiltaan harittavat eminorkot ovat kesällä vielä kiinni oksissa. Ne ovat luovuttaneet siemenensä kevättalven aikana ja tippuvat pois vasta myöhemmin. EH, Hämeenlinna, Iittala, Kyhkysenniemi, Äimäjärven ranta järven ylittävän Unostentien kohdalla, 21.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa - tervalepän seuraavan vuoden hede- ja eminorkot kehittyvät lähes valmiiksi jo edellisen vuoden syksyyn mennessä ja talvehtivat ilman silmujen suojaa. Kuvassa hedenorkot ovat eritenystyisten vuosikasvainten kärjessä, ja pari eminorkkoa on hieman alempana oikealla. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, luonnonsuojelualueen laita, luontopolun varsi Romnäsvikenin rantakosteikkoalueen reunassa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän seuraavan vuoden hede- ja eminorkot kehittyvät lähes valmiiksi jo edellisen vuoden syksyyn mennessä ja talvehtivat ilman silmujen suojaa. Kuvassa hedenorkot ovat eritenystyisten vuosikasvainten kärjessä, ja pari eminorkkoa on hieman alempana oikealla. U, Inkoo, saaristo, Älgsjölandet, Elisaari, saaren länsiosa, luonnonsuojelualueen laita, luontopolun varsi Romnäsvikenin rantakosteikkoalueen reunassa, 19.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän lehdet ovat ruodilliset, nuorena tahmeat ja korvakkeelliset sekä oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 1-3 cm pitkä. Korvakkeet ovat pitkulaiset, lähes tasaleveät, pyöreähköpäiset ja noin 7-10 mm pitkät sekä noin 2-3 mm leveät ja varhain karisevat. Lehtilapa on päältä kalju tai kaljuhko, tummanvihreä ja kiiltävä sekä tavallisesti noin 3,5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-9 cm leveä. A, Sund, Kastelholm, linnan ja maantien itäpuoli, Kökshavet-merensalmen ranta, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän lehdet ovat ruodilliset, nuorena tahmeat ja korvakkeelliset sekä oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 1-3 cm pitkä. Korvakkeet ovat pitkulaiset, lähes tasaleveät, pyöreähköpäiset ja noin 7-10 mm pitkät sekä noin 2-3 mm leveät ja varhain karisevat. Lehtilapa on päältä kalju tai kaljuhko, tummanvihreä ja kiiltävä sekä tavallisesti noin 3,5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-9 cm leveä. A, Sund, Kastelholm, linnan ja maantien itäpuoli, Kökshavet-merensalmen ranta, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän lehtilapa on useimmiten ehyt, leveän vastapuikea tai lähes pyöreähkö, tylppä- tai lanttokärkinen ja tyveltään leveän kiilamainen tai pyöreähkö. Lehtilaita on epäsäännöllisen hampainen ja usein lisäksi matalahalkoinen sekä luonnossa hyvin harvoin liuskainen. Lapa on alta yläpuolta vaaleamman vihreä, korkosuoninen ja muuten kaljuhko mutta suonista vaihtelevasti lyhytkarvainen, minkä lisäksi suonihangoissa ovat vaaleat karvatupsut. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän lehtilapa on useimmiten ehyt, leveän vastapuikea tai lähes pyöreähkö, tylppä- tai lanttokärkinen ja tyveltään leveän kiilamainen tai pyöreähkö. Lehtilaita on epäsäännöllisen hampainen ja usein lisäksi matalahalkoinen sekä luonnossa hyvin harvoin liuskainen. Lapa on alta yläpuolta vaaleamman vihreä, korkosuoninen ja muuten kaljuhko mutta suonista vaihtelevasti lyhytkarvainen, minkä lisäksi suonihangoissa ovat vaaleat karvatupsut. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän lehtimuotoilu voi toisinaan jopa iloisesti sykähdyttää luonnonystävän sydäntä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän lehtimuotoilu voi toisinaan jopa iloisesti sykähdyttää luonnonystävän sydäntä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, Tervaniemen tyven rantametsä uima- ja venerannan länsipuolella, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän taimilehdet voivat olla jopa 14 cm (kuten kuvassa) pitkiä ja leveitä. Seuraavan kevään lehtisilmut ovat lehtihangoissa paikoillaan. Tervalepän ja vielä runsaammin harmaalepän lehtiä kaluavat sinihohtoiset idänlehtikuoriaisen, Agelastica alni (kuvassa) ja vihreähohtoisen lepänlehtikuoriaisen, Plagiosterna aenea aikuiset ja niiden kevään muninnasta kesällä kuoriutuvat toukat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän taimilehdet voivat olla jopa 14 cm (kuten kuvassa) pitkiä ja leveitä. Seuraavan kevään lehtisilmut ovat lehtihangoissa paikoillaan. Tervalepän ja vielä runsaammin harmaalepän lehtiä kaluavat sinihohtoiset idänlehtikuoriaisen, Agelastica alni (kuvassa) ja vihreähohtoisen lepänlehtikuoriaisen, Plagiosterna aenea aikuiset ja niiden kevään muninnasta kesällä kuoriutuvat toukat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärvi, rantapuusto Tervaniemen uimarannan kohdalla, 29.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervalepän kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, lehdot ja lehtokorvet, puronvarsikorvet sekä rehevien soiden laitamat. Hyvin harvinainen, luontainen tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltavaksi luontotyypiksi. A, Lemland, Nåtö, pohjoisosa, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, merenrantalepikkö, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa – tervalepän kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, lehdot ja lehtokorvet, puronvarsikorvet sekä rehevien soiden laitamat. Hyvin harvinainen, luontainen tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltavaksi luontotyypiksi. A, Lemland, Nåtö, pohjoisosa, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, merenrantalepikkö, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alnus glutinosa - tervaleppä on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisempi Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lisäksi se on harvinainen Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Tervaleppä on Euroopan laajimmalle levinnyt leppälaji. Sen luontainen kasvualue käsittää Kaikki Euroopan maat Islantia, Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, uimaranta-alueen eteläpuolella, 28.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alnus glutinosa – tervaleppä on Suomessa alkuperäinen, yleinen ja runsas etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisempi Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lisäksi se on harvinainen Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Tervaleppä on Euroopan laajimmalle levinnyt leppälaji. Sen luontainen kasvualue käsittää Kaikki Euroopan maat Islantia, Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, uimaranta-alueen eteläpuolella, 28.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto