Anchusa officinalis – rohtorasti

  • Anchusa officinalis L. – rohtorasti
  • Anchusa L. – rastit
  • Boraginaceae – lemmikkikasvit

Rohtorasti, Anchusa officinalis, on kaksi- tai monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on pysty ja vankka. Varsi on liereä, vihreä, monilehtinen ja haarova sekä siirottavasti tiheäkarvainen. Karvat ovat valkoisia, usein kaarevia tai mutkaisia, jäykähköjä ja eripituisia sekä noin 1-3 mm pitkiä sukaskarvoja.

Lehdet ovat varrella kierteisesti. Tyvilehdet ovat ruodilliset ja yleensä suikeat, teräväkärkiset ja kapenevatyviset. Pituutta niillä on ruodin kanssa tavallisesti noin 10-20 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm. Ruoti on siipipalteinen, noin 2-3 cm pitkä ja levenee tasaisesti lehtilavaksi niin, että raja on epäselvä. Alimmat lehdet lakastuvat jo ennen kukintaa tai kukinnan aikana. Varsilehdet ja haarojen lehdet ovat ruodittomia, suikeita tai puikeita, teräväkärkisiä ja leveätyvisiä. Ne ovat ylöspäin pieneten yleensä noin 3-15 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveitä. Kaikki lehdet ovat vihreitä, enemmän tai vähemmän aalto- ja mutkalaitaisia. Ne ovat laidoiltaan ja molemmin puolin sukaskarvaisia. Sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja pisimmillään noin 2 mm pitkiä.

Kukintohaarat ovat varren ja sen sivuhaarojen kärjessä. Kukat ovat yksipuolisesti haaran yläpinnalla. Haarat ovat aluksi alaspäin kaartuvia kiemuroita, joissa kukat avautuvat ensin tyviosasta. Kerrallaan niistä vain muutama on kukintavaiheessa. Kiemura oikenee ja pitenee kukinnan edetessä ja loppuvaiheessa kukkineita kukkia on jonomaisesti tavallisesti noin 15-30. Kaikkien kukkien tyvellä on kolmiomainen, vihreä tai punaruskea ja noin 4-5 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3 mm leveä tukilehti. Kukkaperä on 1-1,5 mm pitkä ja pitenee kukinnan jälkeen. Verhiö on kellomainen, vihreä tai punaruskea ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä sekä noin puoliväliin – lähes tyveen saakka 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaisia, suippo- tai tylpähkökärkisiä ja yleensä noin 4-6 mm pitkiä. Kukintohaarat, kukkien tukilehdet ja perät sekä verhiöt ovat tiheään sukaskarvaisia. Karvojen pituus vaihtelee noin välillä 1-2 mm.

Teriö on ratasmainen, kärkiosastaan hieman kellomainen ja yhdislehtinen sekä päästään 5-liuskainen. Se on nuppuna ja puhjetessaan sinertävänpunainen, mutta muuttuu nopeasti sinipunaiseksi ja edelleen lähes tai aivan siniseksi. Teriö on torvineen tavallisesti noin 11-13 mm pitkä ja torven osuus siitä on noin 5-7 mm. Torvi on verhiön mittainen tai hieman pitempi ja suora. Leveyttä teriöllä on yleensä noin 8-12 mm. Teriönliuskat ovat noin 3-4 mm pitkiä ja noin 2-3 mm leveitä. Teriön nielun peittävät 5 ulkonevaa, valkoista ja tiheäkarvaista suomua, jotka muuttuvat loppuvaiheessa ruskeiksi. Heteitä on 5. Ne ovat hyvin lyhytpalhoisia, kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Heteet ja emi jäävät karvasuomujen alle piiloon. Pitkätorvisen ja suomupeitteisen kukan pystyvät pölyttämään vain pitkäimukärsäiset hyönteiset, joille suomujen valkoinen väri toimii mesiviittana. Suomujen muuttuminen ruskeaksi kertoo kukan jo pölyttyneen ja mesitarjoilun päättyneen. Hedelmä on nelilohkoinen ja jää leveyttä sekä pituutta kasvaneita verhiönliuskoja lyhyemmäksi. Lohko on noin 4 mm pitkä, soikeahko, lyhytkärkinen, kova ja nystermäpintainen sekä kypsänä ruskea. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli – elokuu.

Rohtorasti on Suomessa harvinainen muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Lisäksi uudempia tai vanhempia uustulokashavaintoja  on etelästä päin Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Vakiintunut ja paikallisesti runsaahkokin laji on Porin Reposaaressa, josta on otettu alla oleva kuvasarja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat niityt ja kedot, satamat, lastauspaikat ja tienvarret sekä puistojen ja pihojen liepeet. Rohtorasti on myös koristekasvi ja voi karata istutuksista lähiluontoon. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa rohtorasti kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Rohtorasti on alunperin saapunut Suomeen ihmisten toimesta jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti sitä on viljelty rohdostarkoituksessa. Sen vaikutus on ollut rauhoittava ja kipua lievittävä. Lääkinnällinen käyttö on kuitenkin loppunut jo kauan sitten.

Suomessa on rohtorastia yleisempänä koristekasvina käytetty varsin samannäköistä, tarharastia, A. barrelieri, jonka nykyinen nimi on rastio, Cynoglottis barrelieri. Toisinaan se voi karata puutarhajätteen mukana lähiluontoon. Selvin ja helpoin erottava tekijä löytyy teriön torvesta, joka rastiolla on vain 1-1,5 mm pitkä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rohtorastin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Anchusa officinalis - rohtorasti on kaksi- tai monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea. Se voi kasvaa yksittäisvartisena tai kuvan tavoin muodostaa tiheitäkin varsikkoja. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorasti on kaksi- tai monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea. Se voi kasvaa yksittäisvartisena tai kuvan tavoin muodostaa tiheitäkin varsikkoja. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorasti on Suomessa harvinainen muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Se on tuotu rohdokseksi jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Lääkinnällinen käyttö loppui jo kauan sitten, mutta kasvi levisi luontoon. Reposaaressa rohtorasti on vakiintunut uustulokas ja kasvupaikoista päätellen se on todennäköisesti saapunut purjelaivakaudella painolastimaan mukana. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorasti on Suomessa harvinainen muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Se on tuotu rohdokseksi jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Lääkinnällinen käyttö loppui jo kauan sitten, mutta kasvi levisi luontoon. Reposaaressa rohtorasti on vakiintunut uustulokas ja kasvupaikoista päätellen se on todennäköisesti saapunut purjelaivakaudella painolastimaan mukana. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin varret ovat yleensä monihaaraisia. Kukinnot sijaitsevat varren ja sen haarojen kärkiosassa. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin varret ovat yleensä monihaaraisia. Kukinnot sijaitsevat varren ja sen haarojen kärkiosassa. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin kukat ovat yksipuolisesti kukintohaaran yläpinnalla. Haarat ovat aluksi alaspäin kaartuvia kiemuroita, joissa kukat avautuvat tyvestä alkaen kärkeä kohti. Kiemura oikenee ja pitenee kukinnan edetessä ja loppuvaiheessa kukkineita kukkia on jonomaisesti yleensä noin 15-30. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin kukat ovat yksipuolisesti kukintohaaran yläpinnalla. Haarat ovat aluksi alaspäin kaartuvia kiemuroita, joissa kukat avautuvat tyvestä alkaen kärkeä kohti. Kiemura oikenee ja pitenee kukinnan edetessä ja loppuvaiheessa kukkineita kukkia on jonomaisesti yleensä noin 15-30. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin teriö on nuppuna ja puhjetessaan sinertävänpunainen, mutta muuttuu nopeasti sinipunaiseksi ja edelleen lähes tai aivan siniseksi. Kaikkien kukkien tyvellä on kolmiomainen, noin 4-5 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3 mm leveä tukilehti. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin teriö on nuppuna ja puhjetessaan sinertävänpunainen, mutta muuttuu nopeasti sinipunaiseksi ja edelleen lähes tai aivan siniseksi. Kaikkien kukkien tyvellä on kolmiomainen, noin 4-5 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3 mm leveä tukilehti. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin kukintohaarojen kärkiosassa on kerrallaan vain muutama kukka kukintavaiheessa. Niiden takana edellisten kukkijoiden teriöt lakastuvat ja kauempana ne ovat jo karisseet pois. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin kukintohaarojen kärkiosassa on kerrallaan vain muutama kukka kukintavaiheessa. Niiden takana edellisten kukkijoiden teriöt lakastuvat ja kauempana ne ovat jo karisseet pois. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin teriö on ratasmainen ja kärkiosastaan hieman kellomainen sekä päästään viisiliuskainen. Se on torvineen tavallisesti noin 11-13 mm pitkä, mistä torven osuus on noin 5-7 mm. Torvi on verhiön mittainen tai hieman pitempi. Verhiö on yleensä noin 6-8 mm pitkä ja noin puoliväliin - lähes tyveen saakka viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaisia ja noin 4-6 mm pitkiä. Verhiö on tiheään sukaskarvainen. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin teriö on ratasmainen ja kärkiosastaan hieman kellomainen sekä päästään viisiliuskainen. Se on torvineen tavallisesti noin 11-13 mm pitkä, mistä torven osuus on noin 5-7 mm. Torvi on verhiön mittainen tai hieman pitempi. Verhiö on yleensä noin 6-8 mm pitkä ja noin puoliväliin – lähes tyveen saakka viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaisia ja noin 4-6 mm pitkiä. Verhiö on tiheään sukaskarvainen. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin teriö on yleensä noin 8-12 mm leveä. Teriönsä varistaneiden verhiöiden kärjestä pilkistävät esiin emin vartalot ja luotit. Vartalon pituus on noin 9 mm. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin teriö on yleensä noin 8-12 mm leveä. Teriönsä varistaneiden verhiöiden kärjestä pilkistävät esiin emin vartalot ja luotit. Vartalon pituus on noin 9 mm. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin kukan teriönliuskat ovat noin 3-4 mm pitkiä ja noin 2-3 mm leveitä. Teriön nielun peittävät viisi ulkonevaa, valkoista ja tiheäkarvaista suomua, jotka jättävät peittoonsa viisi lyhyttä hedettä ja emin. Suomut muuttuvat myöhemmin ruskeiksi. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin kukan teriönliuskat ovat noin 3-4 mm pitkiä ja noin 2-3 mm leveitä. Teriön nielun peittävät viisi ulkonevaa, valkoista ja tiheäkarvaista suomua, jotka jättävät peittoonsa viisi lyhyttä hedettä ja emin. Suomut muuttuvat myöhemmin ruskeiksi. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin teriönsuun ja samalla heteet ja emin peittävien, tiheäkarvaisten suomujen luulisi hankaloittavan kukkien pölytystä. Luonnossa kaikki on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Valkoiset suomut toimivat mesiviittoina hyönteisille, joilla on juuri sopivan pitkä imukärsä. Ne työntävät kärsänsä suomujen lomasta torven pohjalla oleviin mesiäisiin. Samalla kärsään jo aikaisemmin tarttunut siitepöly osuu emin luotille ja heteet puuteroivat kärsän uudella siitepölyllä. Pölytetyn kukan suomut muuttuvat ruskeiksi eivätkä houkuttele enää hyönteisiä turhaan mesipilkintään. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin teriönsuun ja samalla heteet ja emin peittävien, tiheäkarvaisten suomujen luulisi hankaloittavan kukkien pölytystä. Luonnossa kaikki on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Valkoiset suomut toimivat mesiviittoina hyönteisille, joilla on juuri sopivan pitkä imukärsä. Ne työntävät kärsänsä suomujen lomasta torven pohjalla oleviin mesiäisiin. Samalla kärsään jo aikaisemmin tarttunut siitepöly osuu emin luotille ja heteet puuteroivat kärsän uudella siitepölyllä. Pölytetyn kukan suomut muuttuvat ruskeiksi eivätkä houkuttele enää hyönteisiä turhaan mesipilkintään. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin hedelmä on nelilohkoinen ja jää leveyttä sekä pituutta kasvaneita verhiönliuskoja lyhyemmäksi. Lohkot ovat noin 4 mm pitkiä, soikeahkoja, kovia ja nystermäpintaisia sekä kypsänä ruskeita. Emin vartalo on kiinnittynyt lohkojen väliin. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin hedelmä on nelilohkoinen ja jää leveyttä sekä pituutta kasvaneita verhiönliuskoja lyhyemmäksi. Lohkot ovat noin 4 mm pitkiä, soikeahkoja, kovia ja nystermäpintaisia sekä kypsänä ruskeita. Emin vartalo on kiinnittynyt lohkojen väliin. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomia, suikeita tai puikeita, teräväkärkisiä ja leveätyvisiä. Pituutta niillä on yleensä noin 3-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm. Lehdet ovat vihreitä ja enemmän tai vähemmän aalto- ja mutkalaitaisia. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomia, suikeita tai puikeita, teräväkärkisiä ja leveätyvisiä. Pituutta niillä on yleensä noin 3-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm. Lehdet ovat vihreitä ja enemmän tai vähemmän aalto- ja mutkalaitaisia. St, Pori, Reposaari, koillisranta, entisen satama-alueen vanha painolastikenttä, niittyalue, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis - rohtorastin varsi ja haarat ovat siirottavasti tiheäkarvaisia. Karvat ovat valkoisia, usein kaarevia tai mutkaisia ja eripituisia sekä noin 1-3 mm pitkiä sukaskarvoja. Myös lehdet ovat molemmin puolin sukaskarvaisia. Sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja pisimmillään noin 2 mm pitkiä. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Anchusa officinalis – rohtorastin varsi ja haarat ovat siirottavasti tiheäkarvaisia. Karvat ovat valkoisia, usein kaarevia tai mutkaisia ja eripituisia sekä noin 1-3 mm pitkiä sukaskarvoja. Myös lehdet ovat molemmin puolin sukaskarvaisia. Sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja pisimmillään noin 2 mm pitkiä. St, Pori, Reposaari, koillisranta, Kaupparanta, rantamakasiinin lounaanpuoleinen niittyalue, 18.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto