- Angelica archangelica L. – väinönputki
- subsp. archangelica – pohjanväinönputki
- Angelica L. – karhunputket
- Apiaceae – sarjakukkaiskasvit
Väinönputkesta, Angelica archangelica, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä, pohjoiseen painottuva nimialalaji, pohjanväinönputki (aikaisemmin pelkkä väinönputki), subsp. archangelica ja rannikkoalueille rajoittuva alalaji, meriväinönputki (aikaisemmin pelkkänä meriputkena tunnettu), subsp. littoralis. Pohjanväinönputki on monivuotinen, kerran kukkiva, vankka ja pysty sekä tavallisesti noin 150-200 cm korkea ruoho, jonka juurakko on paksu, pysty ja alapäästään haarova. Varsi on niukasti haarainen, tanakka, jopa 3-4 cm paksu ja liereä sekä ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on vihreä, harmaanvihreä, punaruskea tai sinipunainen, pieniuurteinen ja kalju.
Lehdet ovat kookkaita sekä tyveltään ulkonevan iso- ja väljätuppisia. Alus- ja tyvilehtien ruoti on liereä, kalju ja useimmiten enintään noin 30 cm pitkä. Varsi- ja haarojen hankalehtien ruoti on enimmillään noin 15 cm pitkä. Lehtilapa on kolmiomainen, 2-3 kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-50 cm pitkä sekä tyviosastaan suunnilleen pituutensa levyinen. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat haarojen hankalehtiä, ja niiden pieni lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, kookkaan lehtitupen reunasta. Ylimmissä lehtitupissa lapa usein puuttuu kokonaan. Sivulehdykät ovat lähinnä puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset, epätasaisen hammaslaitaiset ja usein myös liuskaiset. Ne ovat ruodittomat tai aivan lyhytruotiset, yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveät. Kärkilehdykät ovat ruodilliset, leveän 3-liuskaiset, sivulehdyköiden tavoin hampaiset ja tavallisesti noin 4-9 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-8 cm leveät. Kärkilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm pitkä. Kaikki lehdykät ovat päältä vihreät ja alta harmaanvihreät sekä molemmin puolin kaljut.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja pallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-17 cm. Pääsarjan tyvellä on muutama rihmamaisen kapea ja noin 10-15 mm pitkä tukilehti, jotka varisevat yleensä jo sarjan avautumisvaiheessa. Pikkusarjat ovat pallomaisia, yleisväriltään vihreitä ja läpimitaltaan noin 15-25 mm. Niiden perä on särmikäs, tiheästi hyvin lyhyen nystykarvainen tai lähes kaljuhko ja noin 4-7 cm pitkä. Pikkusarjan tyvellä on joukko rihmamaisen tasasoukkia tukilehtiä, jotka ovat noin 3-8 mm pitkiä ja kauan säilyviä. Kukkaperä on pikkusarjaperän tavoin särmikäs ja karvainen sekä noin 2-10 mm pitkä. Verhiö on huomaamattoman vähäinen, 5-hampainen ja alle 0,5 mm pitkä.
Teriö on säteittäinen, valkoinen tai vihertävä ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät sekä noin 1,2-1,5 mm pitkät ja noin 0,9-1,1 mm leveät. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat valkoiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt ja kellertävät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vihreä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on pitkulainen, litteä, noin 6-8 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 4-5 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja lopulta ruskea sekä miellyttäväntuoksuinen. Hedelmän reunaharju on paksun siipipalteinen sekä 3 selkäharjua korkeat ja terävät. Kärjessä säilyvät paksutyviset emin vartalot. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Pohjanväinönputki on alkuperäinen Suomessa. Se on yleinen tai yleisehkö Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä harvinaisempi Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Hyvin harvinainen se on Perä-Pohjanmaan, Koillismaan, Oulun Pohjanmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi muutamista muista eliömaakunnista on joitakin viljelyyn perustuvia karkulaishavaintoja. Luonnonkasvupaikkoina ovat lähinnä lähteiköt, puro- ja jokirannat, kosteat tunturikoivikot ja tunturiniityt. Erityisesti maustekasviviljelystä johtuvat karkulaiskasvupaikat ovat asutuksen lähialueilla, mm. pellonlaiteilla sekä pihojen ja puutarhojen reunamilla. Pohjanväinönputki on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella Etelä-Hämeen Somerolla olevan, alkuperäisen lähteikkökasvupaikan perusteella. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Pohjanväinönputken, kuten sen sukulaistenkin, elämänkierto on hidasta. Siementaimen kehitys kukkivaksi kasviksi kestää pitkään, jopa 10 vuotta. Kukintavuoden jälkeen yksilö kuolee juuristoaan myöten. Pohjanväinönputkella on hyvin pitkä ja laaja käyttöhistoria rohdos-, mauste- ja vihanneskasvina. Yrttikirjoihin se ilmaantui jo 1200-luvulla. Nuoret versot, lehdet ja kukinnot soveltuvat mainiosti vihannesravinnoksi. Makeita varsia on syöty sellaisenaan tai muun ruoan osana, ja niistä on keitetty myös hilloa. Juuria on käytetty ja käytetään edelleen mausteena. Ne sisältävät mm. aromaattisia öljyjä, kumariineja ja furanokumariineja. Aikaisemmin juurien pääkäyttö liittyi lääkintään. Juurirohdoksilla haettiin apua todella suuriin ja pienempiin vaivoihin, kuten mm. ruttoon, isorokkoon, kuumeeseen, yskään, nuhaan, vatsavaivoihin ja unettomuuteen. Nykyisinkin juuresta tislataan ns. angelica-öljyä, jota käytetään mm. alkoholin ja makeisten maustamiseen.
Merenrannoilla kasvava toinen alalaji, meriväinönputki on hyvin samannäköinen pohjanväinönputken kanssa. Se on kuitenkin yleensä enintään vain noin metrin mittainen. Varmat erottavat tuntomerkit ovat pienipiirteisiä ja vaativat lähempää tarkastelua sekä mielellään kypsiä hedelmiä. Meriväinönputken sarjaperät ovat kaljuja. Pikkusarjojen tukilehdet ovat noin puolen kukkaperän pituiset, kun ne pohjanväinönputkella ovat lähes tai aivan kukkaperän pituiset. Meriväinönputken hedelmä on noin 5-6 mm pitkä ja noin 3,5-4,5 mm leveä sekä pistävänhajuinen. Sen selkäharjut ovat matalahkot ja tylpät.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa väinönputkea kovasti muistuttava suvun toinenkin laji, karhunputki, A. sylvestris, joka on lähes kautta Suomen yleinen. Helpoiten havaittavat erot löytyvät lehdistä. Kun väinönputken lehtiruoti on liereä ja lavan kärkilehdykkä 3-liuskainen, karhunputkella lehtiruoti on kouruinen ja lavan kärkilehdykkä tavallisesti liuskaton. Yleensä karhunputken pääsarjat ovat kupumaiset tai puolipallomaiset, kun ne väinönputkella ovat pallomaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pohjanväinönputken esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja pallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-17 cm. Suvun toisella lajilla, karhunputkella, A. sylvestris, pääsarjat ovat useimmiten kupumaiset tai puolipallomaiset. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken pikkusarjat ovat pallomaisia, yleisväriltään vihreitä ja läpimitaltaan noin 15-25 mm. Niiden perä on noin 4-7 cm pitkä. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken pikkusarjojen perä on särmikäs, tiheästi hyvin lyhyen nystykarvainen (kuten kuvassa) tai lähes kaljuhko. Toisella alalajilla, meriväinönputkella, subsp. littoralis, sarjaperät ovat kaljut. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken alus- ja tyvilehtien lapa on hyvin kookas, jopa 50 cm pitkä ja tyviosastaan suunnilleen pituutensa levyinen sekä useimmiten kolmeen kertaan parilehdykkäinen. Lehtiruoti, joka kuvassa olevalla lehdellä jää muiden lehtien alle piiloon, on enimmillään noin 30 cm pitkä. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken lehtilapa on kolmiomainen ja pienemmillä lehdillä yleensä kahteen kertaan parilehdykkäinen. Sivulehdykät ovat lähinnä puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset, epätasaisen hammaslaitaiset ja usein myös liuskaiset. Ne ovat ruodittomat tai aivan lyhytruotiset, yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveät. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken lehtien kärkilehdykät ovat ruodilliset, leveän kolmiliuskaiset, sivulehdyköiden tavoin epätasaisen hammaslaitaiset ja tavallisesti noin 4-9 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-8 cm leveät. Lehdykät ovat päältä vihreät ja kaljut. Karhunputkella kärkilehdykkä on useimmiten liuskaton. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken lehdet ovat alapuolelta harmaanvihreät ja kaljut. Kärkilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm pitkä. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken varren yläosassa kaikki lehdet ovat haarojen hankalehtiä, ja niiden pieni lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, kookkaan ja väljän lehtitupen reunasta. Ylimmissä lehtitupissa lapa usein puuttuu kokonaan. Varsi on ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on pieniuurteinen ja kalju. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputki on alkuperäinen Suomessa. Se on yleinen tai yleisehkö Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä harvinaisempi Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Hyvin harvinainen se on Perä-Pohjanmaan, Koillismaan, Oulun Pohjanmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi muutamista muista eliömaakunnista on joitakin viljelyyn perustuvia karkulaishavaintoja. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. archangelica – pohjanväinönputken luonnonkasvupaikkoina ovat lähinnä lähteiköt, puro- ja jokirannat, kosteat tunturikoivikot ja tunturiniityt. Erityisesti maustekasviviljelystä johtuvat karkulaiskasvupaikat ovat asutuksen lähialueilla, mm. pellonlaiteilla sekä pihojen ja puutarhojen reunamilla. Pohjanväinönputki on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyy seuralaisena pohjansinivalvatti, Lactuca alpina. 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 