- Angelica archangelica L. – väinönputki
- subsp. littoralis (Wahlenb.) Thell. – meriväinönputki
- Angelica L. – karhunputket
- Apiaceae – sarjakukkaiskasvit
Väinönputkesta, Angelica archangelica, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, pohjoiseen painottuva nimialalaji, pohjanväinönputki (aikaisemmin pelkkä väinönputki), subsp. archangelica ja tässä esiteltävä, rannikkoalueille rajoittuva alalaji, meriväinönputki (aikaisemmin pelkkänä meriputkena tunnettu), subsp. littoralis. Meriväinönputki on monivuotinen, kerran kukkiva, vankka ja pysty sekä tavallisesti noin 60-100 cm korkea ruoho, jonka juurakko on paksu, pysty ja alapäästään haarova. Varsi on niukkahaarainen, tanakka, noin 2-3 cm paksu ja liereä sekä ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on vihreäsävyinen tai viininpunainen, pieniuurteinen ja kalju.
Lehdet ovat kookkaita sekä tyveltään ulkonevan iso- ja väljätuppisia. Alus- ja tyvilehtien ruoti on liereä, kalju ja useimmiten enintään noin 30 cm pitkä. Varsi- ja haarojen hankalehtien ruoti on enimmillään noin 15 cm pitkä. Lehtilapa on kolmiomainen, 2-3 kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-50 cm pitkä sekä tyviosastaan suunnilleen pituutensa levyinen. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat haarojen hankalehtiä, ja niiden pieni lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, kookkaan lehtitupen reunasta. Ylimmissä lehtitupissa lapa usein puuttuu kokonaan. Sivulehdykät ovat lähinnä puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset, epätasaisen hammaslaitaiset ja usein myös liuskaiset. Ne ovat ruodittomat tai aivan lyhytruotiset, yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveät. Kärkilehdykät ovat ruodilliset, leveän 3-liuskaiset, sivulehdyköiden tavoin hampaiset ja tavallisesti noin 4-9 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-8 cm leveät. Kärkilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm pitkä. Kaikki lehdykät ovat päältä vihreät ja alta harmaanvihreät sekä molemmin puolin kaljut.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja pallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-17 cm. Pääsarjan tyvellä on muutama rihmamaisen kapea ja noin 10-15 mm pitkä tukilehti, jotka varisevat yleensä jo sarjan avautumisvaiheessa. Pikkusarjat ovat pallomaisia, yleisväriltään vihreitä ja läpimitaltaan noin 15-25 mm. Niiden perä on särmikäs, kalju ja noin 4-7 cm pitkä. Pikkusarjan tyvellä on joukko rihmamaisen tasasoukkia tukilehtiä, jotka ovat noin 2-5 mm pitkiä ja kauan säilyviä. Kukkaperä on pikkusarjaperän tavoin särmikäs ja kalju tai joskus vaihtelevasti hyvin lyhytkarvainen sekä noin 2-10 mm pitkä. Verhiö on huomaamattoman vähäinen, 5-hampainen ja alle 0,5 mm pitkä.
Teriö on säteittäinen, vaaleanvihertävä ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät sekä noin 1,2-1,5 mm pitkät ja noin 0,9-1,1 mm leveät. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat valkoiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt ja lähes valkoiset tai kellertävät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vihreä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on noin 5-6 mm pitkä, pyöreähkö, kypsyessään kellanvihreä ja lopulta ruskehtava sekä pistävänhajuinen. Sen kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Yksittäinen hedelmälohko on soikeahko, kuperaselkäinen ja leveämmältä sivultaan noin 3,5-4,5 mm leveä. Sen reunaharju on paksun siipipalteinen sekä 3 selkäharjua matalahkot ja tylpät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Meriväinönputki on alkuperäinen Suomessa. Se on yleinen Ahvenanmaalta Suomenlahden rannikkoa Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä harvinainen Pohjanlahden rannikolla Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Kasvupaikkoina ovat avoimet hiekkaiset, kivikkoiset tai kallioiset merenrannat. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Meriväinönputken, kuten sen sukulaistenkin, elämänkierto on hidasta. Siementaimen kehitys kukkivaksi kasviksi kestää vuosikausia. Kukintavuoden jälkeen yksilö kuolee juuristoaan myöten. Siinä missä nimialalaji, pohjanväinönputki, on vuosisatoja tunnettu, maukas ja aromaattinen ravinto- ja rohdoskasvi, meriputkea voi pitää hyötykäyttöön soveltumattomana. Se on maultaan lähinnä polttavan katkera, ja tuoksukin on torjuva. Onpa merenrannoilla laiduntava karja saanut sen syönnistä myrkytystä muistuttavia oireitakin.
Meriputki on hyvin samannäköinen pohjanväinönputken kanssa, vaikka se on yleensä tätä selvästi matalampi. Varmat erottavat tuntomerkit ovat pienipiirteisiä ja vaativat lähempää tarkastelua sekä mielellään kypsiä hedelmiä. Pohjanväinönputken pääsarjaperät ovat tiheästi hyvin lyhyen nystykarvaiset tai lähes kaljuhkot, ja pikkusarjojen tukilehdet lähes tai aivan kukkaperän pituiset. Meriväinönputken pääsarjaperät ovat kaljut ja pikkusarjojen tukilehdet noin puolen kukkaperän pituiset. Pohjanväinönputken hedelmä on noin 6-8 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä sekä miellyttäväntuoksuinen. Sen selkäharjut ovat korkeat ja terävät. Meriväinönputken hedelmä on noin 5-6 mm pitkä ja noin 3,5-4,5 mm leveä sekä pistävänhajuinen. Sen selkäharjut ovat matalahkot ja tylpät.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa väinönputkea kovasti muistuttava suvun toinenkin laji, karhunputki, A. sylvestris, joka on lähes kautta Suomen yleinen. Helpoiten havaittavat erot löytyvät lehdistä. Kun väinönputken lehtiruoti on liereä ja lavan kärkilehdykkä 3-liuskainen, karhunputkella lehtiruoti on kouruinen ja lavan kärkilehdykkä tavallisesti liuskaton. Yleensä karhunputken pääsarjat ovat kupumaiset tai puolipallomaiset, kun ne väinönputkella ovat pallomaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle meriväinönputken esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken normaali kukinta-aika on kesä- ja heinäkuu. Aurinkoisella merenrantakalliolla lähes koko kasvi oli jo hedelmävaiheessa ja lehdetkin kellastuneet ennen heinäkuun puoltaväliä. A, Vårdö, Sandöstä kohti Simskälaa vievän pengertien päätepiste, Vattungs revet, kallioisen saaren itäranta, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja pallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 10-17 cm. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken pääsarjan tyvellä olevat ja rihmamaisen kapeat tukilehdet varisevat pois yleensä jo sarjan avautumisvaiheessa. Pikkusarjojen perä on särmikäs, kalju ja noin 4-7 cm pitkä. Pikkusarjoissa olevien kukkien perä on noin 5-10 mm pitkä. Pikkusarjan tyvellä on joukko rihmamaisen tasasoukkia tukilehtiä, joiden pituus on noin puolet kukkaperän pituudesta. Kuvassa tukilehdet erottuvat vain heikosti kukkaperien joukosta. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken pikkusarjat ovat pallomaisia, yleisväriltään vihreitä ja läpimitaltaan noin 15-25 mm. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken teriö on säteittäinen, vaaleanvihertävä ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät sekä noin 1,2-1,5 mm pitkät ja noin 0,9-1,1 mm leveät. Myös heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 2-3 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, vihreä sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken hedelmistö on yhdessä nimialalajin, pohjanväinönputken, subsp. archangelica, kanssa yksi heimonsa pohjoismaisten lajien muhkeimmista. Se on kypsyessään kellanvihreä ja lopulta ruskehtava sekä pistävänhajuinen. A, Vårdö, Sandöstä kohti Simskälaa vievän pengertien päätepiste, Vattungs revet, kallioisen saaren itäranta, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on noin 5-6 mm pitkä ja pyöreähkö. Sen kärjessä säilyvät kauan emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Yksittäinen hedelmälohko on soikeahko, kuperaselkäinen ja leveämmältä sivultaan noin 3,5-4,5 mm leveä. Sen reunaharju on paksun siipipalteinen sekä kolme selkäharjua matalahkot ja tylpät. Pohjanväinönputken lohkohedelmät ovat hieman kookkaammat ja selkäharjut korkeat ja terävät. A, Vårdö, Sandöstä kohti Simskälaa vievän pengertien päätepiste, Vattungs revet, kallioisen saaren itäranta, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken lehtilapa on kolmiomainen, kahdesta kolmeen kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-50 cm pitkä sekä tyviosastaan suunnilleen pituutensa levyinen. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, jossa veneranta, kannaksen länsilaita Anklarensbukten-merenlahden rannalla, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken sivulehdykät ovat lähinnä puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset ja usein myös liuskaiset. Ne ovat ruodittomat tai aivan lyhytruotiset, yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveät. Kärkilehdykät ovat ruodilliset, leveän kolmiliuskaiset, tavallisesti noin 4-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 cm leveät. Kaikki lehdykät ovat päältä vihreät ja kaljut. A, Vårdö, Sandöstä kohti Simskälaa vievän pengertien päätepiste, Vattungs revet, kallioisen saaren itäranta, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputken lehti on alta harmaanvihreä ja kalju. Lehdykät ovat laidoiltaan epätasaisen hammaslaitaiset. Kärkilehdykän ruoti on noin 1-2,5 cm pitkä. Kuvassa olevan lehden kärkilehdykkä on harittavan kolmiliuskaisuuden lisäksi kärkiosastaan vielä toistamiseen pieniliuskainen. A, Vårdö, Sandöstä kohti Simskälaa vievän pengertien päätepiste, Vattungs revet, kallioisen saaren itäranta, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken varsi on niukkahaarainen, liereä ja ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Lehdet ovat tyveltään ulkonevan iso- ja väljätuppisia. Alus- ja tyvilehtien ruoti on liereä ja useimmiten enintään noin 30 cm pitkä. Varsilehtien ja haarojen hankalehtien ruoti on enimmillään noin 15 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat haarojen hankalehtiä, ja niiden pieni lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, kookkaan lehtitupen reunasta. Ylimmissä lehtitupissa lapa usein puuttuu kokonaan. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. littoralis – meriväinönputken varsi on tanakka, noin 2-3 cm paksu, vihreäsävyinen tai viininpunainen ja pieniuurteinen sekä kalju. Kuvassa näkyy hyvin myös kookkaan lehtitupen jatkeena olevan ruodin liereä muoto, joka on tärkeä rakenteellinen eroavuus väinönputken ja sukulaislajin, karhunputken, A. sylvestris, välillä. Karhunputkella ruoti on kouruinen. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica archangelica subsp. litoralis – meriväinönputki on alkuperäinen Suomessa. Se on yleinen Ahvenanmaalta Suomenlahden rannikkoa Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä harvinainen Pohjanlahden rannikolla Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Kasvupaikkoina ovat avoimet hiekkaiset, kivikkoiset tai kallioiset merenrannat. U, Helsinki, Kallahti, Kallahdenniemi, lounaissivu, laaja, hiekkainen merenranta-alue, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 