- Angelica sylvestris L. – (niitty)karhunputki
- Angelica L. – karhunputket
- Apiaceae – sarjakukkaiskasvit
Karhunputki tai tarkemmin niittykarhunputki, Angelica sylvestris, on monivuotinen, kerran kukkiva, vankka ja pysty sekä tavallisesti noin 100-200 cm korkea ruoho, jonka juurakko on paksu, pysty ja alapäästään haarova. Varsi on niukasti haarova, tanakka, jopa yli 2 cm paksu ja liereä sekä ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on vihreä, harmaanvihreä tai vaihtelevasti punertavasävyinen ja muuten kalju mutta latvasta, kukinnon alapuolelta lyhytkarvainen.
Lehdet ovat kookkaita sekä tyveltään iso- ja väljätuppisia. Alus- ja tyvilehtien ruoti on kouruinen, kalju ja useimmiten enintään noin 30 cm pitkä. Varsi- ja haarojen hankalehtien ruoti on enimmillään noin 15 cm pitkä. Lehtilapa on kolmiomainen, 2-3 kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-50 cm pitkä sekä tyviosastaan suunnilleen saman levyinen. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat haarojen hankalehtiä, ja niiden pieni lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, kookkaan lehtitupen reunasta. Ylimmissä lehtitupissa lapa usein puuttuu kokonaan. Lehdykät ovat lähinnä kapeanpuikeat tai lähes suikeahkot, suipon teräväkärkiset, hammaslaitaiset ja kaljut sekä päältä vihreät ja alta harmaanvihreät. Kärkilehdykät ovat lyhytruotiset, kiilatyviset ja useimmiten liuskattomat. Sivulehdykät ovat lähes tai aivan ruodittomat ja kiila- tai tylppätyviset. Kaikki lehdykät ovat yleensä noin 2-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-3 cm leveät.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja kupumainen tai puolipallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 7-17 cm. Pääsarjan tyvellä on muutama rihmamaisen kapea ja noin 10-15 mm pitkä tukilehti, jotka varisevat yleensä jo sarjan avautumisvaiheessa. Pikkusarjat ovat palleromaisia ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. Niiden perä on särmikäs, tiheästi hyvin lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa samassakin pääsarjassa vaihdellen noin 1,5-5 cm pitkä. Hedelmävaiheessa perä pitenee. Pikkusarjan tyvellä on joukko tasasoukkia, alaviistoja tukilehtiä, jotka ovat noin 2-8 mm pitkiä ja kauan säilyviä. Kukkaperä on pikkusarjaperän tavoin särmikäs ja hyvin lyhytkarvainen sekä noin 2-8 mm pitkä. Verhiö on huomaamattoman vähäinen, 5-hampainen ja alle 0,5 mm pitkä.
Teriö on säteittäinen, valkoinen tai punertava ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät tai vastapuikeahkot sekä noin 1-1,3 mm pitkät ja noin 0,8-1 mm leveät. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat valkoiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt ja kellertävät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vihreä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on pitkulainen tai hieman vastapuikea, litteä, noin 4-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 3-4 mm leveä. Se on aluksi vihreä tai punasävyinen ja lopulta ruskea. Hedelmän reunaharju on ohuen siipipalteinen sekä 3 selkäharjua matalat ja tylpät. Kärjessä säilyvät paksutyviset emin vartalot. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
(Niitty)karhunputki on alkuperäinen Suomessa. Se on hyvin yleinen lähes koko maassa. Laji on harvinainen vain Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Enontekiön Lapin eliömaakunnissa. Inarin Lapissa se on harvinainen uustulokas. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät, korvet, lettorämeet, vesistörannat, metsänreunat, niityt, entiset peltoalueet sekä kosteat pientareet ja ojat. Muissa Pohjoismaissa karhunputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Karhunputken varsissa on vaihtelevasti punakirjavuutta. Toisinaan kukinnot kokonaan ja hedelmätkin ovat huomattavan punasävyiset. Kasvimuotojen aikakaudella punaiset yksilöt saivat muotonimekseen f. roseopurpurea. Lajin elämänkierto on hidastempoista. Siementaimen kehitys kukkivaksi kasviksi kestää noin 10 vuotta. Pitkä kukintaenergian keräysaikakaan ei läheskään aina takaa runsasta hedelmöintiä. Toisinaan vain varren kärjessä oleva pääsarja tuottaa kunnolla lohkohedelmiä, ja sivuhaaroissa olevat kukinnot kuihtuvat lähes hedelmättöminä pois. Kukintavuoden jälkeen yksilö jää talventörröttäjäksi ja kuolee juuristoaan myöten. Tämä kasvutapa aiheuttaa sen, että yleisyydestään huolimatta karhunputkella ei ole massaesiintymiä kaikkialla yleisen koiranputken, Anthriscus sylvestris, tavoin. Karhunputken kukintovarret kasvavat lähes aina harvakseen yksittäin tai muutamien varsien ryhminä. Karhunputken kukan hedekiehkuran sisällä on kaksi mesiäistä. Niiden imelä tuoksu houkuttelee pölyttäjiksi lähinnä kärpäsiä, sääskiä ja kovakuoriaisia, erityisesti sarvijääriin, Cerambycidae, kuuluvia kukkajääriä.
Kookkaalle karhunputkelle on aikojen kuluessa löydetty myös monenlaista hyötykäyttöä. Nuoria versoja ja lehtiä on keitetty suolavedessä ja käytetty pinaatin tavoin. Juuria on kaivettu hätäravinnoksi. Juurista on valmistettu rohtoa moneen vaivaan, kuten keuhkoputkentulehdukseen, yskään ja muihin hengitysteiden sairauksiin, virtsatie- ja mahavaivoihin sekä desinfiointiin. Hienoksi jauhettujen hedelmien sirotteella karkotettiin päätäitä. Kasvia käytettiin myös värjäykseen. Vielä on syytä mainita yksi käyttötapa, joka ei taida vieläkään olla täysin historiaan haipunut. Kautta sukupolvien lapset, enimmäkseen poikapuoliset, ovat karhunputken varren nivelväleistä katkoneet onttoja puhallusputkia, joilla on vauhdilla lennätetty raakoja marjoja muiden, erityisesti tyttöjen, kiusaksi.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa karhunputkea kovasti muistuttava suvun toinenkin laji, väinönputki, A. archangelica. Helpoiten havaittavat erot löytyvät lehdistä. Väinönputken lehtiruoti on liereä ja lavan kärkilehdykkä 3-liuskainen. Karhunputken lehtiruoti on kouruinen ja lavan kärkilehdykkä tavallisesti liuskaton. Väinönputki esiintyy kahtena alalajina, Suomessa pohjoiseen painottuvana pohjanväinönputkena, subsp. archangelica ja rannikkoalueille rajoittuvana meriväinönputkena, subsp. littoralis.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (niitty)karhunputken esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja kupumainen tai puolipallomainen kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 7-17 cm. EH, Janakkala, Virala, Myllynkylä, Koivikon tila, peltoalueella olevan ladon vierus, 31.7.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken pääsarjan pikkusarjat ovat palleromaisia. Niiden perä on samassakin pääsarjassa vaihdellen noin 1,5-5 cm pitkä. Pikkusarjan tyvellä on joukko tasasoukkia, alaviistoja tukilehtiä, jotka ovat noin 2-8 mm pitkiä ja kauan säilyviä. Kuvassa ne näkyvät parhaiten oikeanpuolimmaisen pikkusarjan tyvellä. Ylimpiin varsilehtiin, jotka ovat haarahangoissa, kehittyy vain ilman lapaa oleva, kookas ja avoin lehtituppi. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laitapiennar tien alittavan Myllyojan itäpuolella, 5.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken kukinnossa on useimmiten noin 30-45 pikkusarjaa (kuvan kukinnossa 43 sarjaa). Pikkusarjat ovat yleensä valkoiset tai edellisen kuvan tavoin punertavat ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. Kukintavaiheessa pitkät heteet muodostavat pikkusarjojen ympärille uloimman kehän. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laitapiennar tien alittavan Myllyojan itäpuolella, 5.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken teriö on säteittäinen ja ilman heteitä noin 3-4 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, pitkänpyöreät tai vastapuikeahkot sekä noin 1-1,3 mm pitkät ja noin 0,8-1 mm leveät. Myös heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 2-3 mm pitkät sekä ponnet pienet ja pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, vihreä sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. Pikkusarjan perä on särmikäs ja tiheästi hyvin lyhytkarvainen. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) laitaojan luiska n. 400 m Opistotien haarasta lounaaseen, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken hedelmät ovat aluksi vihreät tai punasävyiset ja lopulta ruskeat. Hienoksi jauhettujen, kypsien hedelmien sirotteella karkotettiin ennen vanhaan päätäitä. Kookkaalle kasville on aikojen kuluessa löydetty myös monenlaista muuta hyötykäyttöä ravinto- ja rohtokasvina. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan pohja Louhoksentien koillispuolella, 17.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on pitkulainen tai hieman vastapuikea, litteä, noin 4-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 3-4 mm leveä. Sen reunaharju on ohuen siipipalteinen sekä kolme selkäharjua matalat ja tylpät. Hedelmän kärjessä säilyvät paksutyviset emin vartalot. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan pohja Louhoksentien koillispuolella, 17.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken lehtilapa on kolmiomainen, kahdesta kolmeen kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-50 cm pitkä sekä tyviosastaan suunnilleen saman levyinen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laitapiennar tien alittavan Myllyojan itäpuolella, 5.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Angelica sylvestris – (niitty)karhunputken lehtilavan lehdykät ovat lähinnä kapeanpuikeat tai lähes suikeahkot, suipon teräväkärkiset ja hammaslaitaiset. Kärkilehdykät ovat lyhytruotiset, kiilatyviset ja useimmiten liuskattomat. Sivulehdykät ovat lähes tai aivan ruodittomat ja kiila- tai tylppätyviset. Kaikki lehdykät ovat yleensä noin 2-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-3 cm leveät. EH, Janakkala, Virala, Myllynkylä, Koivikon tila, peltoalueella olevan ladon vierus, 31.7.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 