• Antennaria alpina (L.) Gaertn. – tunturikissankäpälä
• Antennaria Gaertn. – kissankäpälät
• Asteraceae – asterikasvit

Tunturikissankäpälä, Antennaria alpina, on kaksikotinen, monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-15 cm korkea ruoho. Juurakko on haarova ja kasvattaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. Varsi on haaraton, lehdekäs, harmaanvihreä tai punaruskehtava ja liereä sekä tiheästi vaalean vanukekarvainen ja nystykarvaton.

Laji on kaksikotisuuden sijaan aikojen kuluessa kehittänyt itselleen apomiksin lisääntymistavan, eli emiyksilöt pystyvät tuottamaan itämiskykyisiä pähkylöitä ilman hedekasveista tulevaa siitepölyä. Tämän vuoksi juurakon kasvullisen levittäytymisen lisäksi myös uudet siementaimet ovat emokasviensa tarkkoja kopioita eli klooneja. Näin hedekasvit ovat käyneet tarpeettomiksi, ja niiden siitepölykin on samalla surkastunut lisääntymiseen kelpaamattomaksi. Edellä kuvattu kehitys on vääjäämättä johtanut hedeyksilöiden taantumiseen, ja ne ovat käyneet hyvin harvinaisiksi.

Ruusukelehdet ovat ehyet, kapean vastapuikeat, suippokärkiset ja lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-4 mm leveät. Lehti kapenee tasaisesti tyveen saakka ilman näkyvää ruotiosuutta. Se on ehytlaitainen, päältä vihreä ja kalju tai vähäkarvainen sekä alta yleisväriltään harmaa ja huopamaisen tiheästi vaaleakarvainen. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on yleensä noin 5-11. Ne ovat ruodittomat, kapeansuikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Varsilehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on ruskea ota.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat hyvin tiheänä, suppeana ja tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä (1-)3-7. Mykeröperä on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-7 mm pitkä. Toisinaan alimmat perät voivat olla selvästi pitempiäkin. Perän tyvellä on ylimpien varsilehtien kaltainen, tukilehtimäinen pikkulehti. Mykeröstön leveys on tavallisesti noin 10-15 mm. Kukintomykerö on noin 6-8 mm pitkä. Se on emiyksilöissä pitkulainen ja noin 3-4 mm leveä sekä hedeyksilöissä maljamainen, noin 5-6 mm leveä.

Mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 4-6 sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja lähinnä villakarvainen. Yläosa on kalvomainen, usein risareunainen ja vihertävänruskea tai vaaleanruskea – tummanruskea. Emimykeröissä se on suikea ja suippokärkinen sekä hedemykeröissä soikean kielimäinen ja pyöreähköpäinen. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten. Sisimpien suomujen kärki on muita kapeampi.

Mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia, ja kieliteriöiset laitakuikat puuttuvat. Kukkia lienee noin 30-60. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi. Hedekukkien verhiöhaivenet ovat kärjestään nuijamaiset. Emikukkien valkoinen tai punertava teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Valkoinen vartalo luotteineen nousee selvästi teriötä pitemmäksi ja pistää esiin mykerön pinnalta. Hedekukkien teriö on kapean torvimainen, kärjestään useimmiten 5-liuskainen, keltaisen ja punaruskean kirjava sekä noin 3-5 mm pitkä ja nousee kukintavaiheessa kehdon yläpuolelle. Heteitä on 5. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti toimimattoman emin vartalon ympärillä. Hedelmä on soikeahko, sileä ja kellanruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 1-1,5 mm pitkä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-7 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Tunturikissankäpälä on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen tunturikasvi, jonka pääesiintymisalue on Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren kärkiosan suurtuntureiden alueella. Enontekiön Lapin ulkopuolella lajista on Kasviatlaksessa muutamia havaintoja Kittilän Lapin eliömaakunnan pohjoisosasta ja jokunen vanha havainto Inarin Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, kallioiset alueet, liusketörmät sekä kiviset ja hiekkaiset tunturirinteet. Kasvupaikat sijaitsevat tavallisesti paljakka-alueilla. Laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa tunturikissankäpälä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Tunturikissankäpälä kuuluu kahden muun lähilajin, harmaakissankäpälän, A. canescens ja kaljukissankäpälän, A. porsildii, kanssa tunturikissankäpälien A. alpina -ryhmään. Lajit ovat lähtöisin samasta kantalajista, joka on apomiksin vuoksi aikojen kuluessa eriytynyt kolmeksi läheiseksi pikkulajiksi, jotka eroavat toisistaan karvoituksen perusteella. Suvullisen lisääntymisen puuttuminen pitää nämä aikanaan syntyneet eroavuudet yhä voimissaan. Ryhmän selkeimmin eroava jäsen on kaljukissankäpälä, jonka suomalainen nimikin kertoo olennaisen tiedon. Sen ruusukelehdet ovat molemmin puolin vihreät ja kaljut tai hieman karvaiset. Varsi on niukkakarvainen ja latvaosastaan vähän nystykarvainen. Lisäksi mykeröperät ovat hieman karvaiset ja nystykarvaiset. Kehtosuomujen tyvessäkin on vähän karvoitusta. Ryhmän kahdella muulla jäsenellä nystykarvoja ei ole. Harmaakissankäpälä on muuten kuin tunturikissankäpälä, mutta se on kauttaaltaan tiheäkarvaisempi. Myös ruusukelehdet ovat päältä pysyvästi tiheäkarvaiset. 

Tunturikissankäpäläryhmän lisäksi Suomessa kasvaa kolme muuta kissankäpälälajia, joilla kaksikotisuus toimii normaalisti. Yleisin ja koko maassa saaristosta tuntureille kasva suvun laji on ahokissankäpälä, A. dioica, joka on myös tunturiseudulla yleisin kissankäpälä. Sen kehtosuomujen kärjet ovat ehyet, valkoiset tai eriasteisen punaiset ja siten aika terälehtimäiset tehden lajista näyttävimmän kissankäpälän. Myös ruijankissankäpälän, A. nordhageniana, kehtosuomujen kärjet ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset. Laji on vain noin 4-6 cm korkea ja lähes kalju, mutta varsi ja mykeröperät ovat nystykarvaiset. Isokissankäpälä, A. villifera, on muista lajeista poiketen rönsytön. Sen ruusukelehdet ovat tasasoukan suikeat tai suikeat ja noin 30-70 mm pitkät. Laji on myös runsaskarvainen.

Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa Suomen kuudesta kissankäpälästä vain tunturikissankäpälä on todettu elinvoimaiseksi, vaikka sen elinalueet pääsääntöisesti rajoittuvat Käsivarren kalkkipitoiselle suurtunturialueelle. Lähikumppani, harmaakissankäpälä on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT) ja kaljukissankäpälä erittäin uhanalaiseksi (EN). Erittäin uhanalaisiksi on luokiteltu myös ruijankissankäpälä ja rauhoitettu isokissankäpälä. Näistä lajeista tunturikissankäpälä on toki yleisin. Ihmetystä voi kuitenkin herättää se, että kautta Suomen kasvava ahokissankäpälä on luokiteltu uhanalaiseksi, silmällä pidettäväksi lajiksi. Perusteluna on mainittu lajin yksilömäärän merkittävä vähentyminen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturikissankäpälän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän rönsyämällä tapahtuva levittäytyminen lienee ainakin lähialueilla siementaimien syntymistä tehokkaampaa. Molemmissa lisääntymistavoissa lopputulos on kuitenkin sama. Uusi versova ruusuke ja kukintovarsi ovat emokasvinsa identtisiä jälkeläisiä. Norja, Tr, Kåfjord, Birtavarresta lähtevän Guolásveienin loppupäässä haarautuvan ja Guolasjärveä osin kiertävän Haltiantien pohjoispuoli, jyrkästi tieltä nouseva Ruvdnaruvžan selänteen lounaispään alarinne, n. 800 m mpy, 17.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, joita on kukinnon ympärillä useimmiten neljästä kuuteen kerrosta. Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja lähinnä villakarvainen. Yläosa on kalvomainen, usein risareunainen ja vihertävänruskea tai vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Emimykeröissä se on suikea ja suippokärkinen sekä hedemykeröissä soikean kielimäinen ja pyöreähköpäinen. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää kohdassa, jossa leveähkö tunturipuro laskee järveen, kivikkoinen rantaniitty ja puron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän mykeröperä on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-7 mm pitkä. Toisinaan alimmat perät voivat olla selvästi pitempiäkin. Perän tyvellä on ylimpien varsilehtien kaltainen, tukilehtimäinen pikkulehti. Mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi, jotka näkyvät tiheänä ”sutina” mykerön pinnalla. Emikukkien valkoinen tai punertava teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Se on verhiöhaiventen seassa lähes huomaamaton. Kuvan vasemman laidan mykerön pinnalla yksi teriörihma on näkyvillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Valkoinen vartalo luotteineen nousee teriöstä näkyviin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, loiva luoteisrinne, lounaislaita laelle nousevan polun länsipuolella, tunturikangaspaljakka, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän ruusukelehdet ovat ehyet, kapean vastapuikeat, suippokärkiset ja lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-4 mm leveät. Lehti kapenee tasaisesti tyveen saakka ilman näkyvää ruotiosuutta. Se on ehytlaitainen, päältä vihreä ja kalju tai vähäkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää kohdassa, jossa leveähkö tunturipuro laskee järveen, kivikkoinen rantaniitty ja puron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän ruusukelehdet ovat päältäkin pysyvästi tiheäkarvaiset. Muutenkin laji on keskimäärin karvaisempi. Muita erottavia tuntomerkkejä ei näiden lähilajien välillä ole. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, loiva luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän ruusukelehdet ovat alapuolelta yleisväriltään harmaat ja huopamaisen tiheästi vaaleakarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, kallioiset alueet, liusketörmät sekä kiviset ja hiekkaiset tunturirinteet. Kasvupaikat sijaitsevat tavallisesti paljakka-alueilla. Laji on kalkinsuosija. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää kohdassa, jossa leveähkö tunturipuro laskee järveen, kivikkoinen rantaniitty ja puron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälä on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen tunturikasvi, jonka pääesiintymisalue on Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren kärkiosan suurtuntureiden alueella. Enontekiön Lapin ulkopuolella lajista on Kasviatlaksessa muutamia havaintoja Kittilän Lapin eliömaakunnan pohjoisosasta ja jokunen vanha havainto Inarin Lapin eliömaakunnasta. Suppeasta esiintymisalueestaan huolimatta laji on ainoa Suomen kuudesta kissankäpälästä, joka on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa todettu elinvoimaiseksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto