Antennaria canescens – harmaakissankäpälä

  • Antennaria canescens (Lange) Malte – harmaakissankäpälä
  • Antennaria Gaertn. – kissankäpälät
  • Asteraceae – asterikasvit

Harmaakissankäpälä, Antennaria canescens, on kaksikotinen, monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho. Juurakko on haarova ja kasvattaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. Varsi on haaraton, lehdekäs, harmaanvihreä tai punaruskea ja liereä sekä tiheästi vaalean vanukekarvainen ja nystykarvaton.

Laji on kaksikotisuudesta huolimatta aikojen kuluessa kehittänyt itselleen apomiksin lisääntymistavan, eli emiyksilöt pystyvät tuottamaan itämiskykyisiä pähkylöitä ilman hedekasveista tulevaa siitepölyä. Tämän vuoksi juurakon kasvullisen levittäytymisen lisäksi myös uudet siementaimet ovat emokasviensa tarkkoja kopioita eli klooneja. Näin hedekasvit ovat käyneet tarpeettomiksi, ja niiden siitepölykin on samalla surkastunut lisääntymiseen kelpaamattomaksi. Edellä kuvattu kehitys on vääjäämättä johtanut hedeyksilöiden taantumiseen, ja ne ovat käyneet hyvin harvinaisiksi.

Ruusukelehdet ovat ehyet, kapean vastapuikeat, suippokärkiset ja lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-4 mm leveät. Lehti kapenee tasaisesti tyveen saakka ilman näkyvää ruotiosuutta. Se on ehytlaitainen, päältä harmaanvihreä ja pysyvästi ti tiheän vaaleakarvainen ja vanukekarvainen sekä alta yleisväriltään harmaa ja huopamaisen tiheästi vaaleakarvainen. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on yleensä noin 5-11. Ne ovat ruodittomat, kapeansuikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Varsilehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät, runsaahkosti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on ruskea ota.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat hyvin tiheänä, suppeana ja tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä (1-)3-7. Mykeröperä on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-7 mm pitkä. Toisinaan alimmat perät voivat olla selvästi pitempiäkin. Perän tyvellä on ylimpien varsilehtien kaltainen, tukilehtimäinen pikkulehti. Mykeröstön leveys on tavallisesti noin 10-15 mm. Kukintomykerö on noin 6-8 mm pitkä. Se on emiyksilöissä pitkulainen ja noin 3-4 mm leveä sekä hedeyksilöissä maljamainen, noin 5-6 mm leveä.

Mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 4-6 sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja tiheästi lähinnä villakarvainen. Yläosa on kalvomainen, usein risareunainen ja vihertävänruskea tai vaaleanruskea – tummanruskea. Emimykeröissä se on suikea ja suippokärkinen sekä hedemykeröissä soikean kielimäinen ja pyöreähköpäinen. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten. Sisimpien suomujen kärkiosa on muita kapeampi.

Mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia, ja kieliteriöiset laitakuikat puuttuvat. Kukkia lienee noin 30-60. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi. Hedekukkien verhiöhaivenet ovat kärjestään nuijamaiset. Emikukkien valkoinen tai punertava teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Valkoinen vartalo luotteineen nousee selvästi teriötä pitemmäksi ja pistää esiin mykerön pinnalta. Hedekukkien teriö on kapean torvimainen, kärjestään useimmiten 5-liuskainen, keltaisen ja punaruskean kirjava sekä noin 3-5 mm pitkä ja nousee kukintavaiheessa kehdon yläpuolelle. Heteitä on 5. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti toimimattoman emin vartalon ympärillä. Hedelmä on soikeahko, sileä ja kellanruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 1-1,5 mm pitkä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-7 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Harmaakissankäpälä on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen tunturikasvi, jonka pääesiintymisalue on Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren kärkiosan suurtuntureiden alueella. Enontekiön Lapin ulkopuolella lajista on Kasviatlaksessa muutamia havaintoja Kittilän Lapin eliömaakunnan pohjoisosasta. Retkeilykasviossa (1998) lajin mainitaan kasvavan myös Inarin Lapissa, mutta sieltä olevia havaintoja ei ole Kasviatlaksessa eikä Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi-tietokannassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, kallioiset alueet, liusketörmät sekä kiviset ja hiekkaiset tunturirinteet. Kasvupaikat sijaitsevat tavallisesti paljakka-alueilla. Laji on kalkinsuosija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa harmaakissankäpälä on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa harmaakissankäpälä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Tällä sivustolla käytettävästä Euroopan ja Välimeren alueen levinneisyyskartastosta, Euro+Med Plantbase, Norja jostain syystä puuttuu, vaikka laji siellä varmuudella esiintyykin.

Harmaakissankäpälä kuuluu kahden muun lähilajin, tunturikissankäpälän, A. alpina ja kaljukissankäpälän, A. porsildii, kanssa tunturikissankäpälien A. alpina -ryhmään. Lajit ovat lähtöisin samasta kantalajista, joka on apomiksin vuoksi aikojen kuluessa eriytynyt kolmeksi läheiseksi pikkulajiksi, jotka eroavat toisistaan karvoituksen perusteella. Suvullisen lisääntymisen puuttuminen pitää nämä aikanaan syntyneet eroavuudet yhä voimissaan. Ryhmän selkeimmin eroava jäsen on kaljukissankäpälä, jonka suomalainen nimikin kertoo olennaisen tiedon. Sen ruusukelehdet ovat molemmin puolin vihreät ja kaljut tai hieman karvaiset. Varsi on niukkakarvainen ja latvaosastaan vähän nystykarvainen. Lisäksi mykeröperät ovat hieman karvaiset ja nystykarvaiset. Kehtosuomujen tyvessäkin on vähän karvoitusta. Ryhmän kahdella muulla jäsenellä nystykarvoja ei ole. Tunturikissankäpälä on muuten kuin harmaakissankäpälä, mutta se on kaiken kaikkiaan vähäkarvaisempi. Selkein ero on ruusukelehtien yläpinnan karvoituksessa, joka harmaakissankäpälällä on pysyvästi ti tiheäkarvainen ja vanukekarvainen sekä tunturikissankäpälällä kalju tai vähäkarvainen. 

Tunturikissankäpäläryhmän lisäksi Suomessa kasvaa kolme muuta kissankäpälälajia, joilla kaksikotisuus toimii normaalisti. Yleisin ja koko maassa saaristosta tuntureille kasvava suvun laji on ahokissankäpälä, A. dioica, joka on myös tunturiseudulla yleisin kissankäpälä. Sen kehtosuomujen kärjet ovat ehyet, valkoiset tai eriasteisen punaiset ja siten aika terälehtimäiset tehden lajista näyttävimmän kissankäpälän. Myös ruijankissankäpälän, A. nordhageniana, kehtosuomujen kärjet ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset. Laji on vain noin 4-6 cm korkea ja lähes kalju, mutta varsi ja mykeröperät ovat nystykarvaiset. Isokissankäpälä, A. villifera, on muista lajeista poiketen rönsytön. Sen ruusukelehdet ovat tasasoukan suikeat tai suikeat ja noin 30-70 mm pitkät. Laji on myös runsaskarvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle harmaakissankäpälän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Antennaria canescens - harmaakissankäpälä on kaksikotinen, monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on yleensä noin 5-11. Laji on kaksikotisuudesta huolimatta aikojen kuluessa kehittänyt itselleen apomiksin lisääntymistavan, eli emiyksilöt pystyvät tuottamaan itämiskykyisiä pähkylöitä ilman hedekasveista tulevaa siitepölyä. Tämän vuoksi uudet siementaimet ovat emokasviensa tarkkoja kopioita eli klooneja. Läheisten, suvuttomasti lisääntyvien kissankäpälälajien ryhmään kuuluvat harmaakissankäpälän ohella sitä yleisempi tunturikissankäpälä, A. alpina ja harvinaisempi kaljukissankäpälä, A. porsildii. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, loiva luoteisrinne, lounaislaita laelle nousevan polun länsipuolella, tunturikangaspaljakka, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens – harmaakissankäpälä on kaksikotinen, monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-20 cm korkea ruoho. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on yleensä noin 5-11. Laji on kaksikotisuudesta huolimatta aikojen kuluessa kehittänyt itselleen apomiksin lisääntymistavan, eli emiyksilöt pystyvät tuottamaan itämiskykyisiä pähkylöitä ilman hedekasveista tulevaa siitepölyä. Tämän vuoksi uudet siementaimet ovat emokasviensa tarkkoja kopioita eli klooneja. Läheisten, suvuttomasti lisääntyvien kissankäpälälajien ryhmään kuuluvat harmaakissankäpälän ohella sitä yleisempi tunturikissankäpälä, A. alpina ja harvinaisempi kaljukissankäpälä, A. porsildii. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, loiva luoteisrinne, lounaislaita laelle nousevan polun länsipuolella, tunturikangaspaljakka, 685 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens - harmaakissankäpälän varsi on haaraton, harmaanvihreä tai punaruskea ja liereä sekä tiheästi vaalean vanukekarvainen ja nystykarvaton. Varsilehdet ovat ruodittomat, kapeansuikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Ne ovat vihreät tai harmaanvihreät, runsaahkosti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on ruskea ota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens – harmaakissankäpälän varsi on haaraton, harmaanvihreä tai punaruskea ja liereä sekä tiheästi vaalean vanukekarvainen ja nystykarvaton. Varsilehdet ovat ruodittomat, kapeansuikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Ne ovat vihreät tai harmaanvihreät, runsaahkosti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on ruskea ota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens - harmaakissankäpälän kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat hyvin tiheänä, suppeana ja tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä kolmesta seitsemään. Mykeröperä on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-7 mm pitkä. Toisinaan alimmat perät voivat olla selvästi pitempiäkin. Perän tyvellä on ylimpien varsilehtien kaltainen, tukilehtimäinen pikkulehti. Mykeröstön leveys on tavallisesti noin 10-15 mm. Kukintomykerö on noin 6-8 mm pitkä. Se on emiyksilöissä pitkulainen ja noin 3-4 mm leveä sekä hyvin harvinaisissa hedeyksilöissä maljamainen, noin 5-6 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens – harmaakissankäpälän kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat hyvin tiheänä, suppeana ja tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä kolmesta seitsemään. Mykeröperä on varren tavoin karvainen ja useimmiten noin 1-7 mm pitkä. Toisinaan alimmat perät voivat olla selvästi pitempiäkin. Perän tyvellä on ylimpien varsilehtien kaltainen, tukilehtimäinen pikkulehti. Mykeröstön leveys on tavallisesti noin 10-15 mm. Kukintomykerö on noin 6-8 mm pitkä. Se on emiyksilöissä pitkulainen ja noin 3-4 mm leveä sekä hyvin harvinaisissa hedeyksilöissä maljamainen, noin 5-6 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens - harmaakissankäpälän mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, joita on kukinnon ympärillä useimmiten neljästä kuuteen kerrosta. Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja tiheästi lähinnä villakarvainen. Yläosa on kalvomainen, usein risareunainen ja vihertävänruskea tai vaaleanruskea - tummanruskea. Emimykeröissä se on suikea ja suippokärkinen sekä hedemykeröissä soikean kielimäinen ja pyöreähköpäinen. Sisimpien suomujen kärkiosa on muita kapeampi. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens – harmaakissankäpälän mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, joita on kukinnon ympärillä useimmiten neljästä kuuteen kerrosta. Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja tiheästi lähinnä villakarvainen. Yläosa on kalvomainen, usein risareunainen ja vihertävänruskea tai vaaleanruskea – tummanruskea. Emimykeröissä se on suikea ja suippokärkinen sekä hedemykeröissä soikean kielimäinen ja pyöreähköpäinen. Sisimpien suomujen kärkiosa on muita kapeampi. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria canescens - harmaakissankäpälän mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia, ja kieliteriöiset laitakuikat puuttuvat. Kukkia lienee noin 30-60. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut hapsihaiveniksi, jotka näkyvät valkoisena ja sutimaisen tiiviinä ryhmänä mykerön kärjessä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Valkoinen vartalo luotteineen nousee selvästi teriötä pitemmäksi ja pistää esiin mykerön pinnalta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia, ja kieliteriöiset laitakuikat puuttuvat. Kukkia lienee noin 30-60. Verhiö on noin 4-5 mm pitkä ja muuntunut hapsihaiveniksi, jotka näkyvät valkoisena ja sutimaisen tiiviinä ryhmänä mykerön kärjessä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Valkoinen vartalo luotteineen nousee selvästi teriötä pitemmäksi ja pistää esiin mykerön pinnalta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens - harmaakissankäpälän emikukkien tuoreena valkoinen tai punertava teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Kuvassa teriöt ja emin vartalot luotteineen ovat kuivuneet jo ruskeiksi ja näkyvät siksi paremmin verhiöhaiventen joukosta. Suvuttoman lisääntymisen vuoksi hedeyksilöt ovat tunturikissankäpäläryhmän kolmella lajilla taantuneet hyvin harvinaisiksi, eikä niistä sen vuoksi ole kuvaa tässä artikkelissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän emikukkien tuoreena valkoinen tai punertava teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Kuvassa teriöt ja emin vartalot luotteineen ovat kuivuneet jo ruskeiksi ja näkyvät siksi paremmin verhiöhaiventen joukosta. Suvuttoman lisääntymisen vuoksi hedeyksilöt ovat tunturikissankäpäläryhmän kolmella lajilla taantuneet hyvin harvinaisiksi, eikä niistä sen vuoksi ole kuvaa tässä artikkelissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens - harmaakissankäpälän juurakko on haarova ja kasvattaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän juurakko on haarova ja kasvattaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens - harmaakissankäpälän ruusukelehdet ovat ehyet, kapean vastapuikeat, suippokärkiset ja lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-4 mm leveät. Lehti kapenee tasaisesti tyveen saakka ilman näkyvää ruotiosuutta. Se on ehytlaitainen, päältä harmaanvihreä ja pysyvästi ti tiheän vaaleakarvainen ja vanukekarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän ruusukelehdet ovat ehyet, kapean vastapuikeat, suippokärkiset ja lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,4-4 mm leveät. Lehti kapenee tasaisesti tyveen saakka ilman näkyvää ruotiosuutta. Se on ehytlaitainen, päältä harmaanvihreä ja pysyvästi ti tiheän vaaleakarvainen ja vanukekarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne lounaislaita laelle nousevan polun itäpuolella, tunturikangaspaljakka, 815 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina - tunturikissankäpälän, lajiryhmän "päälajin", ruusukelehdet on useimmiten helppo erottaa harmaakissankäpälän ruusukelehdistä yläpinnan värisävyn ja karvaisuuden määrän perusteella. Lehden yläpinta on vihreä ja kalju tai vähäkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää kohdassa, jossa leveähkö tunturipuro laskee järveen, kivikkoinen rantaniitty ja puron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria alpina – tunturikissankäpälän, lajiryhmän ”päälajin”, ruusukelehdet on useimmiten helppo erottaa harmaakissankäpälän ruusukelehdistä yläpinnan värisävyn ja karvaisuuden määrän perusteella. Lehden yläpinta on vihreä ja kalju tai vähäkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää kohdassa, jossa leveähkö tunturipuro laskee järveen, kivikkoinen rantaniitty ja puron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens - harmaakissankäpälän ruusukelehdet ovat alapuolelta yleisväriltään harmaat ja huopamaisen tiheästi vaaleakarvaiset. Kuten kuvasta on nähtävissä, lehtien ylä- ja alapuolen värisävyssä ja karvoituksen määrässä ei parhaassa tapauksessa ole juurikaan eroa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria canescens – harmaakissankäpälän ruusukelehdet ovat alapuolelta yleisväriltään harmaat ja huopamaisen tiheästi vaaleakarvaiset. Kuten kuvasta on nähtävissä, lehtien ylä- ja alapuolen värisävyssä ja karvoituksen määrässä ei parhaassa tapauksessa ole juurikaan eroa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, alapaljakan tunturikangas, rinteen poikki kohti Saanajärveä vievän polun vierus, 655 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto