Antennaria dioica – ahokissankäpälä

  • Antennaria dioica (L.) Gaertn. – ahokissankäpälä
  • Antennaria Gaertn. – kissankäpälät
  • Asteraceae – asterikasvit

Ahokissankäpälä, Antennaria dioica, on kaksikotinen, monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-30(-40) cm korkea ruoho. Juurakko on haarova ja kasvattaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. Parhaimmillaan kukkavarsia on tiheästi, ja ruusukkeet peittävät maanpinnan laajenevina kasvustolaikkuina, joissa yksilörajoja on mahdoton erottaa. Varsi on haaraton, lehdekäs, vihreä, harmaanvihreä tai vihreänruskehtava ja liereä sekä huopamaisen tiheäkarvainen ja nystykarvaton.

Ruusukelehdet ovat ehyet, vastapuikeat tai kapean vastapuikeat, pyöreähkökärkiset ja usein lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehti kapenee ilman rajaa siipipalteiseksi ruodiksi, jonka osuus lehden kokonaispituudesta on noin 3-15 mm. Ruusukelehdet ovat ehytlaitaiset, päältä vihreät ja kaljut tai vaihtelevasti karvaiset sekä alta yleisväriltään harmaat tai harmaanvihreät ja huopamaisen tiheästi valkokarvaiset. Varsilehdet ovat kierteisesti, ja niitä on yleensä noin 8-12. Ne ovat ruodittomat, suikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Varsilehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on lyhyt ota.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat tiheänä, lähes tai aivan tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä 3-8(-14). Mykeröperät ovat lehtihangoissa. Alimmat perät ovat toisinaan yhteiset 2-3 mykerölle. Mykeröperä on varren tavoin karvainen, ja sen pituus vaihtelee tasalatvaisuuden vuoksi noin välillä 1-50 mm. Mykeröstön leveys on useimmiten noin 15-30 mm riippuen myös kukintavaiheesta ja sukupuolesta. Kukintomykerö on noin 6-8 mm pitkä. Se on hedeyksilöissä maljamainen, noin 5-6 mm leveä ja emiyksilöissä pitkulainen ja noin 3 mm leveä. Mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 5-7 sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä.

Kehtosuomut ovat kaksiosaiset. Alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja lähinnä villakarvainen sekä yläosa kalvomainen ja valkoinen tai vaaleanpunertava – punainen. Hedemykeröissä kehtosuomun kärki on pyöreähkö ja emimykeröissä kielimäinen sekä sisemmissä suomuissa suippokärkinen. Suomujen siirottava tai pystyhkö, kalvomainen kärki luo terälehtimäisen vaikutelman. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten. Hedemykeröiden suomujen kalvomainen kärki on noin 1,2-2 mm leveä ja emimykeröiden suomujen kärki noin 0,5-1,2 mm leveä. Sisimpien suomujen kärki on muita kapeampi.

Mykeröjen kaikki kukat ovat tukisuomuttomia kehräkukkia, ja kieliteriöiset laitakuikat puuttuvat. Hedemykerössä lienee noin 40-60 kukkaa ja emimykerössä noin 70-90 kukkaa. Verhiö on hedekukissa noin 3-4 mm pitkä ja emikukissa noin 4,5-5,5 mm pitkä ja muuntunut valkoisiksi hapsihaiveniksi. Hedekukkien verhiöhaivenet ovat kärjestään nuijamaiset. Tämä ominaisuus on antanut suvulle Antennaria– nimen, joka on johdos latinan Antenna-sanasta. Suomeksi se tarkoittaa tuntosarvea.

Hedekukkien teriö on kapean torvimainen, kärjestään useimmiten 5-liuskainen, keltaisen ja punaruskean kirjava sekä noin 3-4 mm pitkä ja nousee kukintavaiheessa kehdon yläpuolelle. Heteitä on 5. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisesti yhdiskasvuiset. Emikukkien teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Sinipunertava vartalo luotteineen nousee selvästi teriötä pitemmäksi ja pistää esiin mykerön pinnalta. Hedelmä on soikeahko, litteähkö, sileä ja kellan- tai harmaanruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 0,7-1 mm pitkä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-8 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta heinäkuun loppuun.

Ahokissankäpälä on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö kaikissa eliömaakunnissa kasvaen etelän saaristosta pohjoisen tunturipaljakalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kangasmetsät ja harjut, tunturikankaat, kalliot, kedot, ahot ja kuivat, avoimet pientareet sekä tienvarsipenkereet. Aikaisemmin ahokissankäpälä oli vieläkin yleisempi, ja havaintojen mukaan se on nykyään vähenemään päin. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, kuloalueiden väheneminen, kemialliset haittavaikutukset, rakentaminen, kuluminen ja vieraslajien aiheuttamat uhat. Muissa Pohjoismaissa ahokissankäpälä kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ahokissankäpälä, joka paremmin tunnetaan pelkkänä kissankäpälänä, on monien ihmisten tuntema ja ihailema jo lapsuudesta saakka. Kuvaileva, suomalainen nimi viittaa kukintomykeröiden tiiviiseen, tasaiseen ja pehmeännäköiseen latvaryhmään. Tieteellinen lajinimi, dioica, tarkoittaa kaksikotisuutta. Molempia sukupuolia esiintyy yleisesti samoilla kasvupaikoilla, ja ristipölytys onnistuu hyvin. Osalla kasvustoista mykeröiden kehtosuomujen kalvomainen kärki on valkoinen tai eriasteisesti vaaleanpunainen. Väristä ei voida suoraan päätellä yksilön sukupuolta, vaikka punertavamykeröisissä sanotaan olevankin enemmän emiyksilöitä. Ratkaiseva ero on mykeröiden muodossa, joka kukintavaiheessa on hedeyksilöillä leveän maljamainen ja emiyksilöillä kapean pitkulainen. Lisäksi kehtosuomujen kalvokärjet ovat hedeyksilöillä leveämmät ja pyöreämuotoiset.

Ahokissankäpälälle löydettiin silmänilon lisäksi kansanlääkinnässä myös hyötykäyttöä. Siitä valmistetuilla rohdoilla lääkittiin ainakin munuais- ja sappivaivoja, rintatautia eli keuhkotautia, niveltulehduksia ja reumaa sekä haavoja ja hiertymiä.

Ahokissankäpälän lisäksi Suomessa kasvaa viisi muuta kissankäpälälajia, jotka kaikki ovat harvinaisia tunturilajeja ja tuntureillakin ahokissankäpälää niukempia. Lajit ovat ruijankissankäpälä, A. nordhageniana, isokissankäpälä, A. villifera ja hyvin lähekkäinen lajikolmikko, tunturikissankäpälä, A. alpina, harmaakissankäpälä, A. canescens ja kaljukissankäpälä, A. porsildii. Lähimmäksi ahokissankäpälää tulee ruijankissankäpälä, joka on kuitenkin vain noin 4-6 cm korkea. Sen varsi on punainen, lähes kalju mutta harvakseen nystykarvainen. Ruusukelehdet ovat molemmin puolin kaljut. Mykeröitä on vain 1-3. Isokissankäpälä on muista lajeista poiketen rönsytön. Sen ruusukelehdet ovat tasasoukan suikeat tai suikeat. Kehtosuomut ovat kokonaan tumman- tai mustanruskeat tai niiden kärki on vaaleanruskea – valkoinen. Tunturi-, harmaa- ja kaljukissankäpälä muodostavat tunturikissankäpäläryhmän, jonka lajit ovat apomiktisia eli ne tuottavat itämiskykyisiä pähkylöitä ilman pölytystä. Näillä lajeilla hedekasvit ovat hyvin harvinaisia, eivätkä nekään tuota enää toimivaa siitepölyä. Kehtosuomut ovat kalvokärjestään vihertävät, eriasteisen ruskeat tai lähes mustat ja usein risapäiset. Lajit ovat apomiksian vuoksi eriytyneet karvaisuusominaisuuksiensa perusteella.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahokissankäpälän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Antennaria dioica - ahokissankäpälä on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-30(-40) cm korkea, lehtiruusukkeellinen ruoho, jolla on kierteisesti yleensä noin 8-12 varsilehteä. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica – ahokissankäpälä on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 5-30(-40) cm korkea, lehtiruusukkeellinen ruoho, jolla on kierteisesti yleensä noin 8-12 varsilehteä. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica - ahokissankäpälä on kaksikotinen, jota lajinimi, dioica, myös tarkoittaa. Kaksikotisella lajilla hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Kuvassa tiheänä ryhmänä olevat varret ovat hedekukintoisia ja kuuluvat mitä ilmeisimmin samaan, kasvullisesti levittäytyneeseen yksilöön. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica – ahokissankäpälä on kaksikotinen, jota lajinimi, dioica, myös tarkoittaa. Kaksikotisella lajilla hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Kuvassa tiheänä ryhmänä olevat varret ovat hedekukintoisia ja kuuluvat mitä ilmeisimmin samaan, kasvullisesti levittäytyneeseen yksilöön. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica - ahokissankäpälän tiheävartinen ja emikukintoinen rykelmä lienee myös samaa kasviyksilöä, josta vain osa on mahtunut samaan kuvaan. Kukintojen värin perusteella ei voi varmistaa niiden sukupuolta, mutta jo näiden kahden kasvustokuvan kukintolatvojen ulkomuotoerot voivat opastaa erottamaan sukupuolet toisistaan jo kauempaakin. Kuvan taustalla punoittaa mäkitervakkopaljous, Viscaria vulgaris. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, hyppyrimäen alastulorinteen tyviketo, 21.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän tiheävartinen ja emikukintoinen rykelmä lienee myös samaa kasviyksilöä, josta vain osa on mahtunut samaan kuvaan. Kukintojen värin perusteella ei voi varmistaa niiden sukupuolta, mutta jo näiden kahden kasvustokuvan kukintolatvojen ulkomuotoerot voivat opastaa erottamaan sukupuolet toisistaan jo kauempaakin. Kuvan taustalla punoittaa mäkitervakkopaljous, Viscaria vulgaris. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharju, hyppyrimäen alastulorinteen tyviketo, 21.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat tiheänä, lähes tai aivan tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä kolmesta kahdeksaan mutta toisinaan enemmänkin. Kuvan emikukkaisessa varressa niitä on peräti 14. Mykeröperät ovat lehtihangoissa. Alimmat perät ovat toisinaan yhteiset kahdelle tai kolmelle mykerölle. Mykeröperän pituus vaihtelee tasalatvaisuuden vuoksi noin välillä 1-50 mm. Mykeröstön leveys on useimmiten noin 15-30 mm riippuen myös kukintavaiheesta ja sukupuolesta. Varsi on vihreä, harmaanvihreä tai vihreänruskehtava ja liereä. Se ja mykeröperät ovat huopamaisen tiheäkarvaiset. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica – ahokissankäpälän kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat tiheänä, lähes tai aivan tasahuiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä. Mykeröitä on huiskiloissa yleensä kolmesta kahdeksaan mutta toisinaan enemmänkin. Kuvan emikukkaisessa varressa niitä on peräti 14. Mykeröperät ovat lehtihangoissa. Alimmat perät ovat toisinaan yhteiset kahdelle tai kolmelle mykerölle. Mykeröperän pituus vaihtelee tasalatvaisuuden vuoksi noin välillä 1-50 mm. Mykeröstön leveys on useimmiten noin 15-30 mm riippuen myös kukintavaiheesta ja sukupuolesta. Varsi on vihreä, harmaanvihreä tai vihreänruskehtava ja liereä. Se ja mykeröperät ovat huopamaisen tiheäkarvaiset. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica - ahokissankäpälän hedeyksilön kukintomykeröt tuovat avautuessaan mieleen ruusuminiatyyrin. Kukintoa ympäröivät kehämäiset kerrokset eivät ole kuitenkaan ruusujen tavoin terälehtiä vaan kehtosuomuja, joita on mykerön ympärillä useimmiten viidestä seitsemään kerrosta. Kukinnon suojelemisen lisäksi ne avautuneessa ja kukkivassa mykerössä houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä paikalle. Suomujen kärkiosan väri vaihtelee niin hede- kuin emiyksilöissäkin valkoisesta vaaleanpunertavan kautta punaiseen. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän hedeyksilön kukintomykeröt tuovat avautuessaan mieleen ruusuminiatyyrin. Kukintoa ympäröivät kehämäiset kerrokset eivät ole kuitenkaan ruusujen tavoin terälehtiä vaan kehtosuomuja, joita on mykerön ympärillä useimmiten viidestä seitsemään kerrosta. Kukinnon suojelemisen lisäksi ne avautuneessa ja kukkivassa mykerössä houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä paikalle. Suomujen kärkiosan väri vaihtelee niin hede- kuin emiyksilöissäkin valkoisesta vaaleanpunertavan kautta punaiseen. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän hedekukkaiset mykeröt ovat maljamaiset, noin 6-8 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Kukinnan alkaessa kukkien teriöt nousevat laidasta alkaen kehä kerrallaan mykerön pinnan yläpuolelle. Hedemykeröissä lienee kaikkiaan noin 40-60 kukkaa. Kuvassa mykerön pinnalla näkyvät rihmat ovat valkoisiksi hapsihaiveniksi muuntuneita kukkien verhiöitä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän hedekukkaiset mykeröt ovat maljamaiset, noin 6-8 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Kukinnan alkaessa kukkien teriöt nousevat laidasta alkaen kehä kerrallaan mykerön pinnan yläpuolelle. Hedemykeröissä lienee kaikkiaan noin 40-60 kukkaa. Kuvassa mykerön pinnalla näkyvät rihmat ovat valkoisiksi hapsihaiveniksi muuntuneita kukkien verhiöitä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän hedekukkien teriö on kapean torvimainen, kärjestään useimmiten viisiliuskainen, keltaisen ja punaruskean kirjava sekä noin 3-4 mm pitkä. Heteitä on viisi. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisesti yhdiskasvuiset. Hedemykerön kehtosuomujen alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja lähinnä villakarvainen. Yläosa puolestaan on kalvomainen ja pyöreähkö. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja kärkiosastaan noin 1,2-2 mm leveät. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica – ahokissankäpälän hedekukkien teriö on kapean torvimainen, kärjestään useimmiten viisiliuskainen, keltaisen ja punaruskean kirjava sekä noin 3-4 mm pitkä. Heteitä on viisi. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisesti yhdiskasvuiset. Hedemykerön kehtosuomujen alaosa on tasasoukka, vihreä tai ruskehtava ja lähinnä villakarvainen. Yläosa puolestaan on kalvomainen ja pyöreähkö. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja kärkiosastaan noin 1,2-2 mm leveät. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica - ahokissankäpälän hedemykeröiden kukinnan jälkeen ne kuivuvat, rapistuvat ja hajoavat kehtosuomujen jäädessä vielä paikoilleen. Kuvassa nuoli osoittaa tippuvan hedekukan rakenteen. Kukan tyvellä oleva, hapsihaiveninen verhiö on noin 3-4 mm pitkä. Hedekukkien verhiöhaivenet ovat kärjestään nuijamaiset. Tämä ominaisuus on antanut suvulle Antennaria- nimen, joka on johdos latinan Antenna-sanasta. Suomeksi se tarkoittaa tuntosarvea. ES, Kouvola, Utti, Ranta-Utti, Kuutostien (tie 6) laitapenger Utintien risteyksen lounaispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän hedemykeröiden kukinnan jälkeen ne kuivuvat, rapistuvat ja hajoavat kehtosuomujen jäädessä vielä paikoilleen. Kuvassa nuoli osoittaa tippuvan hedekukan rakenteen. Kukan tyvellä oleva, hapsihaiveninen verhiö on noin 3-4 mm pitkä. Hedekukkien verhiöhaivenet ovat kärjestään nuijamaiset. Tämä ominaisuus on antanut suvulle Antennaria- nimen, joka on johdos latinan Antenna-sanasta. Suomeksi se tarkoittaa tuntosarvea. ES, Kouvola, Utti, Ranta-Utti, Kuutostien (tie 6) laitapenger Utintien risteyksen lounaispuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän emikukkainen mykerö on pitkulainen, noin 6-8 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja kielimäisestä tai suippopäisestä kalvokärjestään noin 0,5-1,2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten. Sisimpien suomujen kärki on muita kapeampi. Emikukat ovat yksivartaloisia ja luotiltaan kaksiliuskaisia. Sinipunertava vartalo luotteineen nousee selvästi piiloon jäävää teriötä pitemmäksi mykerön pinnan yläpuolelle. Myös verhiöiden haivenet ovat sutimaisessa mykerön kärjessä hyvin esillä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan eteläisellä alarinteellä, polun leikkaavan Kitsijoen uoman itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän emikukkainen mykerö on pitkulainen, noin 6-8 mm pitkä ja noin 3 mm leveä. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-7 mm pitkät ja kielimäisestä tai suippopäisestä kalvokärjestään noin 0,5-1,2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten. Sisimpien suomujen kärki on muita kapeampi. Emikukat ovat yksivartaloisia ja luotiltaan kaksiliuskaisia. Sinipunertava vartalo luotteineen nousee selvästi piiloon jäävää teriötä pitemmäksi mykerön pinnan yläpuolelle. Myös verhiöiden haivenet ovat sutimaisessa mykerön kärjessä hyvin esillä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan eteläisellä alarinteellä, polun leikkaavan Kitsijoen uoman itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän emikukkien teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Kuvassa sen kärjessä näkyy paikalleen kuivunut emin vartalo ja luotti. Hedelmä on soikeahko, litteähkö, sileä ja kellan- tai harmaanruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 0,7-1 mm pitkä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-8 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. EH, Kalvola (nykyisin Hämeenlinnaa), Rimmilä, Lautaportaaseen vievän tien laita Väärälamminsuolle laskevan puron länsipuolella, 17.7.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän emikukkien teriö on rihmamaisen kapea, lieriömäinen ja noin 4-5 mm pitkä. Kuvassa sen kärjessä näkyy paikalleen kuivunut emin vartalo ja luotti. Hedelmä on soikeahko, litteähkö, sileä ja kellan- tai harmaanruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 0,7-1 mm pitkä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton, hapsihaiveninen ja noin 6-8 mm pitkä pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. EH, Kalvola (nykyisin Hämeenlinnaa), Rimmilä, Lautaportaaseen vievän tien laita Väärälamminsuolle laskevan puron länsipuolella, 17.7.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän juurakko on haarova ja muodostaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. Tiheimmillään ruusukkeet peittävät maanpinnan laajenevina kasvustolaikkuina, joissa yksilörajoja on mahdoton erottaa. Kuivalla kasvupaikalla ne myös hidastavat kosteuden haihtumista maaperästä ja torjuvat kilpailijoita. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän juurakko on haarova ja muodostaa rönsyjä, joiden avulla yksilöt laajenevat kasvullisesti. Rönsyihin kasvaa uusi lehtiruusuke, johon aikaa myöten usein versoo yksi uusi kukkavarsi. Tiheimmillään ruusukkeet peittävät maanpinnan laajenevina kasvustolaikkuina, joissa yksilörajoja on mahdoton erottaa. Kuivalla kasvupaikalla ne myös hidastavat kosteuden haihtumista maaperästä ja torjuvat kilpailijoita. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän ruusukeryhmän lähikuvassa on hyvin näkyvillä juuriston tiheä rönsyämistapa. Sileän kallion päälle työntyessään rönsyt ovat myös runsaslehtisiä, mutta uuden ruusukkeen juurtumiselle ja kasvamiselle ei humuksettomalla kalliopinnalla ole edellytyksiä. Ruusukelehdet ovat usein päältä kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan eteläisellä alarinteellä, polun leikkaavan Kitsijoen uoman itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän ruusukeryhmän lähikuvassa on hyvin näkyvillä juuriston tiheä rönsyämistapa. Sileän kallion päälle työntyessään rönsyt ovat myös runsaslehtisiä, mutta uuden ruusukkeen juurtumiselle ja kasvamiselle ei humuksettomalla kalliopinnalla ole edellytyksiä. Ruusukelehdet ovat usein päältä kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan eteläisellä alarinteellä, polun leikkaavan Kitsijoen uoman itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän ruusukelehdet ovat ehyet, vastapuikeat tai kapean vastapuikeat, pyöreähkökärkiset ja usein lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehti kapenee ilman rajaa siipipalteiseksi ruodiksi, jonka osuus lehden kokonaispituudesta on noin 3-15 mm. Ruusukelehdet ovat ehytlaitaiset, päältä vihreät ja kaljupintaisuuden lisäksi myös vaihtelevasti karvaiset. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän ruusukelehdet ovat ehyet, vastapuikeat tai kapean vastapuikeat, pyöreähkökärkiset ja usein lyhyen otapäiset sekä tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm leveät. Lehti kapenee ilman rajaa siipipalteiseksi ruodiksi, jonka osuus lehden kokonaispituudesta on noin 3-15 mm. Ruusukelehdet ovat ehytlaitaiset, päältä vihreät ja kaljupintaisuuden lisäksi myös vaihtelevasti karvaiset. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän ruusukelehdet ovat alta yleisväriltään harmaat tai harmaanvihreät ja huopamaisen tiheästi valkokarvaiset. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän ruusukelehdet ovat alta yleisväriltään harmaat tai harmaanvihreät ja huopamaisen tiheästi valkokarvaiset. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän varsilehdet ovat ruodittomat, suikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Varsilehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on lyhyt ota. Kuvassa on emikukkainen yksilö. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica – ahokissankäpälän varsilehdet ovat ruodittomat, suikeat, ehytlaitaiset ja useimmiten noin 10-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Varsilehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät, vaihtelevasti karvaiset ja usein myös vanukkeiset. Ylempien varsilehtien kärjessä on lyhyt ota. Kuvassa on emikukkainen yksilö. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun lakialue, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Antennaria dioica - ahokissankäpälän kukinta-aika alkaa Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja etelärannikolla usein jo toukokuun loppupuolella sekä jatkuu Lapin tunturialueilla noin heinäkuun loppuun saakka. Laji on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö sopivilla kasvupaikoilla kaikissa eliömaakunnissa. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin alettu kantaa huolta sen vähenemiskehityksestä. Kuvan koko kasvusto on hedekukkainen ja mahdollisesti samaa yksilöä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän kukinta-aika alkaa Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja etelärannikolla usein jo toukokuun loppupuolella sekä jatkuu Lapin tunturialueilla noin heinäkuun loppuun saakka. Laji on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö sopivilla kasvupaikoilla kaikissa eliömaakunnissa. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin alettu kantaa huolta sen vähenemiskehityksestä. Kuvan koko kasvusto on hedekukkainen ja mahdollisesti samaa yksilöä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, eteläosan kallioketoalue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica - ahokissankäpälän kasvupaikkoina ovat lähinnä kangasmetsät ja harjut, tunturikankaat, kalliot, kedot, ahot ja kuivat, avoimet pientareet sekä tienvarsipenkereet. Aikaisemmin ahokissankäpälä oli vieläkin yleisempi, ja nykykehitys on vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa vienyt sen silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöiksi on todettu avoimien alueiden sulkeutuminen, kuloalueiden väheneminen, kemialliset haittavaikutukset, rakentaminen, kuluminen ja vieraslajien aiheuttamat uhat. Kuvassa on lomittain leveämpimykeröistä, hedekukkaista kasvustoa ja kapeampimykeröistä, emikukkaista kasvustoa. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Antennaria dioica – ahokissankäpälän kasvupaikkoina ovat lähinnä kangasmetsät ja harjut, tunturikankaat, kalliot, kedot, ahot ja kuivat, avoimet pientareet sekä tienvarsipenkereet. Aikaisemmin ahokissankäpälä oli vieläkin yleisempi, ja nykykehitys on vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa vienyt sen silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöiksi on todettu avoimien alueiden sulkeutuminen, kuloalueiden väheneminen, kemialliset haittavaikutukset, rakentaminen, kuluminen ja vieraslajien aiheuttamat uhat. Kuvassa on lomittain leveämpimykeröistä, hedekukkaista kasvustoa ja kapeampimykeröistä, emikukkaista kasvustoa. Ks, Salla, Onkamo, Hossoaavantien ja Onkamontien risteys, tienlaidan ojaluiska, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto