• Anthriscus sylvestris (L.) Hoffm. – koiranputki
• Anthriscus Pers. – silokirvelit
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Koiranputki, Anthriscus sylvestris, on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on useimmiten noin 50-150 cm korkea. Juurakko on pysty, noin 5-20 mm paksu ja tukevahkon sivujuurinen sekä tuoksultaan aromaattinen, selleriä, Apium graveolens, muistuttava. Varsi on alaosastaan yleensä noin 5-10 mm paksu, yläosastaan haarova, liereä ja täyteinen tai jaksoittain ontto. Se on uurteinen, tavallisesti vihreä tai kellanvihreä ja alaosastaan useimmiten hyvin lyhytkarvainen sekä ylempää kalju.

Aluslehtiä on yksivartisilla yksilöillä yleensä noin 3-5, mutta monivartisilla yksilöillä niitä voi olla paljonkin. Varsilehtiä on useimmiten 5-9. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kapea, kalvolaitainen, tyveltään vain osittain varren sivuille sepivä ja useimmiten vihreäsävyinen sekä lyhytkarvainen tai kalju. Varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on tavallisesti noin 5-20 cm pitkä ja liereä. Varren yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylempien lehtien yhä pienemmäksi käyvä lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, lehtitupen reunasta. Lehtilapa on ulkokehältään kolmiomainen, päältä vihreä ja kalju sekä alta vaaleanvihreä ja yleensä ainakin suonistaan lyhytkarvainen. Se on 2-3 kertaa parilehdykkäinen, ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-35 cm pitkä ja tyviosastaan lähes tai aivan pituutensa levyinen. Lavan kolmiomaisia tai puikeahkoja päälehdyköitä on suippoa kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten 3-6 paria, ja niiden ruoti on lavan tyveä kohti pideten noin 2-20 mm pitkä. Uloimmat lehdykät ovat ruodittomat tai lyhytruotiset ja parijakoisesti liuskaiset. Liuskat ovat lähes tasasoukat, kärkeä kohti suippenevat, teräväkärkiset ja ehytlaitaiset tai toisinaan hieman pienihampaiset sekä yleensä noin 2-10 mm pitkät ja noin 1-5 mm leveät.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja lähes tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-9 cm. Se on lähes aina suojukseton. Joskus voi kehittyä 1-2 suojuslehteä, jotka karisevat varhain. Pikkusarjoja on yleensä noin 7-15. Ne ovat pääsarjan tavoin lähes tasalakisia tai hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. Niiden perä on melkein suora tai ylöspäin kaareva, sileähkö, kalju ja kukintavaiheessa noin 1-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjojen tyvellä on 4-6 puikeahkoa ja pitkäsuippuisen teräväkärkistä suojuslehteä, jotka ovat vihreät tai vaihtelevasti punertavat, ehyehköt tai epäsäännöllisesti hampaiset ja laidoiltaan karvareunaiset. Ne ovat keskenään lähes samankokoisia, useimmiten noin 2-3 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,3 mm leveitä sekä pysyviä tai joskus harvoin karisevia. Pikkusarjassa on yleensä noin 10-17 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-6 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin sileähkö ja kalju. Verhiö puuttuu.

Teriö on valkoinen ja pikkusarjan sisemmissä kukissa säteittäinen sekä uloimmissa kukissa vastakohtainen. Sarjan sisemmät teriöt ovat ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveitä ja uloimmat noin 4-5 mm leveitä. Terälehtiä on 5, ja sisemmissä kukissa ne ovat symmetriset, lähinnä pitkänpyöreät – leveän vastapuikeat sekä useimmiten noin 1-2 mm pitkät ja noin 0,8-1,5 mm leveät. Kärki on pyöreä, tylppä tai lovipäinen. Lovi johtuu usein pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Aina loven kohdalla ei kuitenkaan ole taakse kääntynyttä nipukkaa. Uloimpien kukkien viidestä terälehdestä kaksi tai kolme on muita kookkaampia, pyöreämuotoisia tai leveän vastapuikeita, tylppä-, lovi- tai lanttokärkisiä ja noin 2,5-3 mm pitkiä ja kärkiosastaan noin 2-2,5 mm leveitä. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 0,7-1,5 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt, valkoiset ja myöhemmin kellanruskehtavat. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta heinäkuulle.

Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on lähes sukkulamainen, noin 7-10 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2-3 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään mustanvihreä tai -ruskea. Kärjessä säilyvät kauan noin 0,5-0,8 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään sileän harjuton, kiiltävä ja kalju sekä noin 1-1,5 mm leveä. Sen kapea kärkiosa eli kärsä on selväharjuinen ja 1-2 mm pitkä.

Koiranputki on alkuperäinen tai muinaistulokas Suomessa, ja sitä tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on hyvin yleinen etelästä päin Kittilän Lapin ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä paikoin yleisehkö tai harvinaisempi näiden maakuntien pohjoispuolella. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, nurmet, kesantopellot, kaikenlaiset pientareet, tievarret, metsänreunat, lehdot, lehtokorvet, rantapensaikot, puronvarret, tunturikoivikot, pihat, puutarhat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa koiranputki kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Koiranputki on alkukesän runsaimpia kukkijoita, ja sen varsikot valtaavat helposti lähes kaiken joutilaan pientareiden ja tienvarsien kasvutilan. Vaikka yksittäiset kukat ovat minimaalisen pienet, yksilöiden runsaissa kukintosarjoissa niitä on tuhansittain. Kukinnoissa pyörii ehkä eniten kärpäsiä, mutta laajat kukintopaljoudet houkuttelevat runsaahkolla medentuotannollaan myös mm. pistiäisiä, perhosia ja kovakuoriaisia. Koiranputki on oivallinen, vaikkakin vähän käytetty vihanneskasvi, joka kilpailee aromeillaan viljellyn sukulaisensa, maustekirvelin, A. cerefolium, kanssa. Ravintokäyttöön soveltuvat nuoret lehdet ja varret, kukat sekä juuri. Koiranputkesta on entisaikaan valmistettu myös rohdosta mm. yskään ja vatsavaivoihin. Nuppuvaiheisista kukinnoista on saatu yhdessä alunan kanssa keltaväriä lankojen ja kankaiden värjäykseen.

Koiranputki on helppo tuntea valtaisan yleisyytensä vuoksi. Varsin samannäköisiä lajeja on useitakin, mutta ne kaikki ovat aika harvinaisia ja maantieteelliseltä esiintymiseltään varsin rajoittuneita. Edellä jo mainittu maustekirveli voi toisinaan villiytyä viljelyksistä tai esiintyä satunnaistulokkaana. Se on yksivuotinen ja vain noin 20-50 cm korkea. Kukinnon pikkusarjojen perä on karvainen, kun se koiranputkella on kalju. Lisäksi hedelmän kärsäosa on noin 3-4 mm pitkä eli kaksinkertainen koiranputkeen verrattuna. Piirtokirveleiden, Chaerophyllum, lähisuvusta tavataan Suomessa uustulokkaina nykyään viittä lajia, mukulakirveliä, C. bulbosum, idänkirveliä, C. prescottii, myrkkykirveliä, C. temulum, kultakirveliä, C. aureum ja tuoksukirveliä, C. aromaticum. Näiden lehdet ovat 3-4 kertaa parilehdykkäisiä. Hedelmykset ovat matalaharjuisia, ja niiden kärsä on hyvin lyhyt tai puuttuu. Koiranputkea muistuttaa myös (täplä)myrkkykatko, Conium maculatum, joskin erottavia tekijöitä on piirtokirveleitä enemmän. Koiranputkea ravintokäyttöön keräävien on syytä opetella nimensä mukaisesti hyvin myrkyllisen myrkkykatkon tuntomerkit, vaikka tämä ei harvinaisuutensa vuoksi olekaan todennäköinen seuralainen koiranputken tyypillisillä kasvupaikoilla. Ensimmäinen erottava tekijä on myrkkykatkon epämiellyttävä, paha haju, joka ei houkuttele keräämään sitä ravinnoksi. Toisin kuin koiranputkella, myrkkykatkolla on varsissaan sinipunaisia täpliä. Sen kukinnon pääsarjan tyvellä on suojuslehtiä, jotka koiranputkelta lähes aina puuttuvat. Lisäksi hedelmykset ovat pyöreämuotoiset, kun ne koiranputkella ovat lähes sukkulamaiset. Toinenkin myrkkykasvi, hukanputki, Aethusa cynapium,muistuttaa lehdiltään ja kukinnoiltaan koiranputkea. Se on monimuunnoksinen laji, jonka pienimmät muunnokset ovat vain noin 10-20 cm korkeita ja suurimmat noin 120-160 cm korkeita. Laji on harvinainen muinaistulokas painottuen Etelä-Suomeen. Helpoiten havaittava ero koiranputkeen on hedelmyksissä, jotka ovat munanmuotoiset. Kukkivissa sarjoissa huomio kannattaa kiinnittää pikkusarjojen tukilehtiin, jotka ovat lähes tasasoukan kapeat ja riippuvat. Niiden pituus on muunnoksittain vaihdellen kukintosarjansa mittainen – jopa viisi kertaa kukintosarjansa mittainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle koiranputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Anthriscus sylvestris – koiranputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja lähes tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja. Yhdessä yksilössä riittää yksittäisiä, pikkuruisia kukkia tuhatmäärin. Samaan aikaan kun varhaisemmat kukat ovat jo saavuttaneet hedelmäasteen, haaroihin puhkeaa yhä uusia kukintosarjoja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen kohdalla, n. 475 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken pää- eli kerrannaissarjat ovat kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-9 cm. Normaali kukinta-aika on toukokuun lopulta heinäkuulle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitaniittykaista, 12.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken pääsarjassa on yleensä noin 7-15 pikkusarjaa. Ne ovat pääsarjan tavoin lähes tasalakisia tai hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien pään editse vievän kevytväylän laitaniitty Myllyojan länsipuolella, 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken pääsarja on lähes aina suojukseton. Joskus voi kehittyä yksi tai kaksi suojuslehteä, jotka karisevat varhain. Pikkusarjojen perä on melkein suora tai ylöspäin kaareva, sileähkö, kalju ja kukintavaiheessa noin 1-4 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien pään editse vievän kevytväylän laitaniitty Myllyojan länsipuolella, 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken pikkusarjassa on yleensä noin 10-17 kukkaa. Teriö on pikkusarjan sisemmissä kukissa säteittäinen sekä uloimmissa kukissa vastakohtainen. Sarjan sisemmät teriöt ovat ilman heteitä noin 2,5-3 mm leveitä ja uloimmat noin 4-5 mm leveitä. Terälehtiä on viisi, ja sisemmissä kukissa ne ovat symmetriset, lähinnä pitkänpyöreät – leveän vastapuikeat sekä useimmiten noin 1-2 mm pitkät ja noin 0,8-1,5 mm leveät. Kärki on pyöreä, tylppä tai lovipäinen. Uloimpien kukkien viidestä terälehdestä kaksi tai kolme on muita kookkaampia, pyöreämuotoisia tai leveän vastapuikeita, tylppä-, lovi- tai lanttokärkisiä ja noin 2,5-3 mm pitkiä ja kärkiosastaan noin 2-2,5 mm leveitä. Heteitä on viisi. Emiö on tyveltään pullea sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien pään editse vievän kevytväylän laitaniitty Myllyojan länsipuolella, 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken pikkusarjojen tyvellä on neljästä kuuteen puikeahkoa ja pitkäsuippuisen teräväkärkistä suojuslehteä, jotka ovat vihreät tai vaihtelevasti punertavat, ehyehköt tai epäsäännöllisesti hampaiset ja laidoiltaan karvareunaiset. Ne ovat keskenään lähes samankokoisia, useimmiten noin 2-3 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,3 mm leveitä sekä pysyviä tai joskus harvoin karisevia. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 2-6 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin sileähkö ja kalju. Verhiö puuttuu. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien pään editse vievän kevytväylän laitaniitty Myllyojan länsipuolella, 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken lehtilapa on ulkokehältään kolmiomainen, kahdesta kolmeen kertaa parilehdykkäinen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-35 cm pitkä sekä tyviosastaan lähes tai aivan pituutensa levyinen. Tyvellä ja varren alaosassa olevien lehtien ruoti on useimmiten noin 5-20 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitaniittykaista, 12.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken lehtilavan kolmiomaisia tai puikeahkoja päälehdyköitä on suippoa kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten kolmesta kuuteen paria, ja niiden ruoti on lavan tyveä kohti pideten noin 2-20 mm pitkä. KiL, Kittilä, Jeesiöjärvi, Kumputunturintien varrella oleva niittyalue, entinen pelto Syrjälän tilan kohdalla, 20.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken lehtilavan uloimmat lehdykät ovat ruodittomat tai lyhytruotiset ja parijakoisesti liuskaiset. Liuskat ovat lähes tasasoukat, kärkeä kohti suippenevat, teräväkärkiset ja ehytlaitaiset tai toisinaan hieman pienihampaiset sekä yleensä noin 2-10 mm pitkät ja noin 1-5 mm leveät. Lehti on päältä vihreä ja kalju. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Ainontien pään editse vievän kevytväylän laitaniitty Myllyojan länsipuolella, 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken lehtilapa on alta vaaleanvihreä ja yleensä ainakin suonistaan lyhytkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitaniittykaista, 12.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputki on alkuperäinen tai muinaistulokas Suomessa, ja sitä tavataan kaikissa eliömaakunnissa. Se on hyvin yleinen etelästä päin Kittilän Lapin ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä paikoin yleisehkö tai harvinaisempi näiden maakuntien pohjoispuolella. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen tyvi radan ja ulkoilureitin varressa lähellä Vanajaveden rantaa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Anthriscus sylvestris – koiranputken kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, nurmet, kesantopellot, kaikenlaiset pientareet, tievarret, metsänreunat, lehdot, lehtokorvet, rantapensaikot, puronvarret, tunturikoivikot, pihat, puutarhat ja joutomaat. Kuvassa olevalla, monihehtaarisella kesantoaukealla näyttää erehdyttävästi siltä, kuin koiranputki olisi sinne tarkoituksella kylvetty. EH, Hämeenlinna, Kankainen, Tuuloksentien (valtatie 10) varrella oleva peltoaukea, tien kaakkoispuolella, Parkun tilan kohdalla oleva, laaja kesantopelto, 21.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto