- Arabidopsis arenosa (L.) Lawalrée – hietalituruoho
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Cardaminopsis arenosa (L.) Hayek – hietapitkäpalko
- Arabidopsis (DC.) Heynh. – lituruohot
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Hietalituruoho, aikaisemmalta nimeltään hietapitkäpalko, Arabidopsis arenosa, on yksi- tai kaksivuotinen ja harvoin monivuotinen ruoho, joka on pysty ja yleensä noin 15-40 cm korkea. Pääjuuri on pysty tai vino ja pitkiä sivuhaaroja tuottava. Varret ovat aluksi useimmiten yksittäin, mutta kasvukauden jatkuessa lähes kaikista yksilöistä tulee monivartisia. Varret ovat yläosastaan mutta usein lähes koko mitaltaan haarovat, liereät ja vihreät, harmaanvihreät tai ainakin osittain sinipunertavat. Ne ovat alaosastaan siirottavasti hapsikarvaiset ja ylempää kaljut tai harvakarvaiset.
Aluslehdet ovat varren tyvellä tiiviin ruusukemaisesti ja yleensä vaakatasossa maata myöten. Ne ovat selväruotiset tai lähes ruodittomat. Lehtilapa on lähinnä vastapuikea tai leveänsuikea ja parijakoisesti – pariosaisesti liuskainen. Lavan kärkiosa on kookas, matalaliuskainen tai isohampainen ja usein enemmän tai vähemmän kulmikas. Aluslehdet ovat kokonaisuudessaan tavallisesti noin 3-8(-13) cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveät. Ruodin osuus pituudesta on useimmiten noin 0,5-3 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä voivat olla ruusukelehtien kaltaiset. Muut ovat suikeat tai kapean vastapuikeat, lähes tai aivan ruodittomat ja vaihtelevasti hammaslaitaiset sekä ylempänä ehytlaitaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 2-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,2-2 cm. Kaikki lehdet ovat vihreät tai ruodeistaan ja alapinnaltaan enemmän tai vähemmän sinipunaiset. Ne ovat molemmin puolin yleensä tähtikarvaiset ja hapsikarvaiset. Varsilehtien yläpinta on toisinaan vähäkarvaisempi.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 15-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on yleensä noin 5-7 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppä- tai pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset sekä vaihtelevasti karvaiset ja vihreät, kellanvihreät tai ainakin osittain punertavat. Kaksi ulompaa verholehteä ovat pulleatyviset. Pituutta verholehdillä on useimmiten noin 2,5-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm. Teriö on valkoinen tai vaaleanpunertava, vanhemmiten toisinaan jopa sinipunainen ja tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, tylppä- tai pyöreäkärkiset, kapeatyviset ja yleensä noin 6-8 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat keltaiset tai vihertävät ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja liereä. Sen kärjessä on huonosti erottuva, noin 0,3-0,5 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nuppimainen ja keltainen. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on ohut, siirottava ja yleensä noin 7-10 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, liereä tai litteähkö, kalju ja suora tai kaareva litu, joka on tavallisesti noin 20-40 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Se on noin 4-5 kertaa peränsä pituinen. Lidun ja perän rajassa oleva kukkapohjuspaksunnos on selvästi erottuva. Lidun kärjessä on sitä kapeampi kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,5-1 mm pitkä. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat soikeahkot, litteät, vaaleanruskeat ja noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-heinäkuu.
Hietalituruoho on Suomessa uustulokas, jota on tavattu kaikista eliömaakunnista. Muualta on myös tämän vuosituhannen havaintoja, mutta Kasviatlaksen mukaan lajia ei ole löydetty Ahvenanmaalta enää vuoden 1950 jälkeen. Sen esiintyminen noudattelee pääosin rata- ja tieverkkoa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä radanvarret, ratapihat, tienvarret, satamat, teollisuusalueet ja hiekkakentät sekä harvemmin kesantopellot ja soraiset joenvarret. Muissa Pohjoismaissa hietalituruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Hietalituruohoa tavattiin ensimmäisen kerran keskieurooppalaisena tulokkaana eteläisestä Suomesta 1800-luvun lopulla. Ensimmäisten havaintojen raja nousi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä jo Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Varsinainen tulokkuusbuumi sattui kuitenkin vasta 1940-luvulle jatkosodan vuosiin, jolloin laji levittäytyi saksalaisten huoltokuljetusten mukana laajahkosti Pohjois-Suomeen. Siinä missä valtaosa saksalaistulokkaista hiipui sodan jälkeen aika nopeasti harvinaisuuksiksi tai hävisi kokonaan, hietalituruoho aloitti aika voitokkaan levittäytymisen erityisesti rataverkkoa mutta myös tiestöä myöten pohjoiseen ja etelään tavoittaen Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikki muut eliömaakunnat. Pohjoisemmassa Suomessa kasvualueet ovat monin paikoin selvästi vakiintuneet, ja etelässäkin lajia tavataan jo vuodesta toiseen samoilta rataosuuksilta.
Suomessa samaan lituruohojen sukuun kuuluu kaksi muutakin lajia, jotka ovat äkkikatsomalla hyvin samankaltaisia. Eniten hietalituruohon näköinen on ruotsinlituruoho, A. suecica, jonka teriö on aina valkoinen ja noin 6-8 mm leveä. Hietalituruoholla se on isompi, noin 8-10 mm leveä ja voi olla myös punertava. Ruotsinlituruohon litu on noin 3-4 kertaa peränsä pituinen, kun se hietalituruoholla on noin 4-5 kertaa peränsä pituinen. Ruotsinlituruohon lidun ja perän rajassa oleva kukkapohjuspaksunnos ei ole yleensä kovin selvästi erottuva toisin kuin hietalituruoholla. Erityisesti eteläisessä Suomessa lajien välinen rajankäynti ei ole aina helppoa, ja hietalituruohon teriötkin ovat useimmiten valkoiset. Hentolituruoho, A. thaliana, sen sijaan on helpompi pitää erillään kahdesta muusta lajista, sillä sen aluslehdet ovat ehytlaitaiset ja teriö tavallisesti vain noin 3-5 mm leveä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle hietalituruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto


Arabidopsis arenosa – hietalituruoho on yleensä noin 15-40 cm korkea. Kasvukauden jatkuessa lähes kaikista yksilöistä tulee monivartisia. Varret ovat yläosastaan mutta usein lähes koko mitaltaan haarovat. Laji on uustulokas, joka jatkosodan aikana 1940-luvulla levittäytyi saksalaisten huoltokuljetusten mukana laajahkosti Pohjois-Suomeen ja vakiintui. Sittemmin se on levittäytynyt ja paikoin vakiintunutkin myös eteläiseen Suomeen. Levinneisyys noudattelee yhä rata- ja tieverkostoa, joka tarjoaa tälle karujen kasvupaikkojen spesialistille määrättömästi sopivaa elintilaa. EH, Janakkala, Turenki, ratapiha-alue radan itäpuolella, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Arabidopsis arenosa – hietalituruohon yksilötuppaissa voi lopulta olla tiiviinä ryhmänä jopa kymmeniä varsia. EnL, Enontekiö, Pousu, Pousujärvi, Käsivarrentien (tie 21) varsi Oikovuopio-järven eteläpuolella, soranottoalueelle lähtevän tien piennar, 455 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.


Arabidopsis arenosa – hietalituruohon teriö on yleisimmin valkoinen ja tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Lähimmällä sukulaisella, ruotsinlituruholla, A. suecica, teriö on noin 6-8 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Hietalituruoholla ne ovat vastapuikeat, tylppä- tai pyöreäkärkiset, kapeatyviset ja yleensä noin 6-8 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Kn, Kuusamo, Kuolion ja Tavelan kylien välinen osuus, Ouluntien (tie 20) laitaluiska n. 800 m Maunujärven P-paikalta Ouluun päin, 13.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Arabidopsis arenosa – hietalituruohon teriö voi olla myös vaaleanpunertava ja vanhemmiten toisinaan jopa sinipunainen. Ruotsinlituruoholla se on aina puhtaanvalkoinen. Heteitä on kuusi, joista neljä on pitempää ja kaksi hieman lyhyempää. Palhot ovat keltaiset tai vihertävät ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen ja liereä. Sen kärjessä on heikosti erottuva, lyhyt vartalo. Luotti on pyöreän nuppimainen ja keltainen. EnL, Enontekiö, Pousu, Pousujärvi, Käsivarrentien (tie 21) varsi Oikovuopio-järven eteläpuolella, soranottoalueelle lähtevän tien piennar, 455 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Arabidopsis arenosa – hietalituruohon kukkien verholehdissä voi vihreän lisäksi olla myös punertavaa sävyä toisin kuin ruotsinlituruoholla, jolla ne ovat keltavoittoiset. EnL, Enontekiö, Pousu, Pousujärvi, Käsivarrentien (tie 21) varsi Oikovuopio-järven eteläpuolella, soranottoalueelle lähtevän tien piennar, 455 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Arabidopsis arenosa – hietalituruohon kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppä- tai pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset sekä vaihtelevasti karvaiset. Kaksi ulompaa verholehteä ovat pulleatyviset. Pituutta verholehdillä on useimmiten noin 2,5-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm. Kn, Kuusamo, Kuolion ja Tavelan kylien välinen osuus, Ouluntien (tie 20) laitaluiska n. 800 m Maunujärven P-paikalta Ouluun päin, 13.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.


Arabidopsis arenosa – hietalituruohon lituperä on ohut, siirottava ja yleensä noin 7-10 mm pitkä. Litu on tasasoukka, liereä tai litteähkö, kalju, tavallisesti noin 20-40 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Se on noin neljästä viiteen kertaa peränsä pituinen. Lidun ja perän rajassa oleva kukkapohjuspaksunnos on selvästi erottuva toisin kuin ruotsinlituruoholla. Lidun kärjessä on sitä kapeampi emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 0,5-1 mm pitkä. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Soikeahkot ja noin 1 mm pitkät siemenet erottuvat lidusta kohoumina. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 31.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Arabidopsis arenosa – hietalituruohon aluslehdet ovat varren tyvellä tiiviin ruusukemaisesti ja yleensä vaakatasossa maata myöten. Ne ovat selväruotiset tai lähes ruodittomat. Lehtilapa on lähinnä vastapuikea tai leveänsuikea ja parijakoisesti – pariosaisesti liuskainen. Lavan kärkiosa on kookas, matalaliuskainen tai isohampainen ja usein enemmän tai vähemmän kulmikas. Aluslehdet ovat kokonaisuudessaan tavallisesti noin 3-8(-13) cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveät. Ruodin osuus pituudesta on useimmiten noin 0,5-3 cm. Varret ovat alaosastaan siirottavasti tiheän hapsikarvaiset. PeP, Tornio, Kyläjoki, Valtatien (tie 921) varren kävely- ja pyörätien ojaluiska, 3.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.




Arabidopsis arenosa – hietalituruohon kasvustot voivat olla toisinaan tiheitä ja laajojakin. Lajia on tavattu kaikista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä radanvarret, ratapihat, tienvarret, satamat, teollisuusalueet ja hiekkakentät sekä harvemmin kesantopellot ja soraiset joenvarret. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen luoteispuoli, Vanajaveden itäranta, junaradan laitasepeli, 4.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto