Arenaria pseudofrigida (Ostenf. & O. C. Dahl) Juz. ex Schischk. & Knorring – tunturiarho
ArenariaL. – suomuarhot
Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Tunturiarho, Arenaria pseudofrigida, on monivuotinen, noin 5-10 cm korkea, mätästävä ruoho. Sen pääjuuri on ohut ja pitkä. Maanalaisia rönsyjä ei ole. Mättäät voivat olla pieniä ja tiiviitä tai ne saattavat laajeta kookkaiksi, mattomaisiksi kasvustoryhmiksi. Vanhat varret suikertavat vaaleanruskeina mättään pohjalla. Niissä on myös kuivuneita, vanhoja lehtiä. Uudet varret versovat vanhoista. Ne ovat rentoja ja kärjestä kohenevia tai jo vanhasta varresta heti pystyyn kaartuvia, monilukuisia, haarovia ja hienokarvaisia. Varren tyvellä nivelvälit ovat lyhyitä ja pitenevät latvaa kohti.
Lehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat ja leveätyvisen lusikkamaiset tai soikeahkot. Niiden kärki on tylppä tai suippo ja tyvi harvahkosti karvalaitainen, mutta pinnat ovat muuten kaljut. Pituutta lehdillä on noin 2,5-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,8 mm.
Kukat ovat yksittäin versojen ja versohaarojen kärjessä. Tukilehdet ovat vihreät ja ylempien varsilehtien kaltaiset. Kukkaperä on noin 10-15 mm pitkä ja varsien tavoin hienokarvainen. Kukat ovat kaksineuvoiset ja 5-lukuiset. Verholehdet ovat erilliset, puikeat, teräväkärkiset ja vihreät sekä noin 3-5 mm pitkät ja 1,2-1,6 mm leveät.
Kukka on läpimitaltaan yleensä noin 10-14 mm. Terälehdet ovat hieman läpikuultavan valkoiset, soikeat ja pyöreäkärkiset sekä tyvestään jyrkästi kapenevat. Ne ovat noin 5-6 mm pitkät ja 2,5-3,5 mm leveät sekä noin 1,5-2 kertaa verholehtiä pitemmät. Heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat valkoiset. Emin vartaloita ja luotteja on yleensä 3 ja harvemmin 4-5. Hedelmä on lieriömäinen, noin 3-5 mm pitkä ja 2,5-3,5 mm paksu kota, joka on hiukan verhiötä pitempi. Kota avautuu 6-liuskaisesti. Siemenet ovat soikeita, nystermäpintaisia ja mustia tai punaruskeita sekä läpimitaltaan noin 0,8 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Tunturiarho on alkuperäinen laji Suomessa. Nimestään huolimatta se ei ole täällä tunturikasvi, sillä sitä esiintyy harvinaisena vain Koillismaan eliömaakunnassa, metsävyöhykkeessä, Kuusamon ja Sallan joki- ja rotkolaaksoissa, joissa sillä on noin 25 löytöpaikkaa. Tunturiarho on kalkinvaatija ja se kasvaa kalliorinteillä ja -seinämillä, seinämähyllyillä ja raoissa sekä kivien ja lohkareiden päällä sammalikossa. Se on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on suppeasta esiintymisalueestaan ja harvinaisuudestaan huolimatta todettu elinvoimaiseksi (LC). Muissa Pohjoismaissa tunturiarhoa esiintyy vain Norjassa, pohjoiskärjen Itä-Finnmarkin eliömaakunnassa ja Huippuvuorilla.
Arenaria pseudofrigida – tunturiarho vaihtelee kasvutavaltaan. Usein sen rennot varret suikertavat ja riippuvat laajahkoinakin mattoina sammalikon seassa ja päällä. Tällöin kukkivan verson kärki kaartuu kasvualustastaan ylöspäin. Ks, Salla, Hautajärvi, Urriaapa, Vasajängänojan kalliorinnealue, 200 m mpy, 10.7.2019. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon toinen kasvutapa on tiivis ja usein pienialainen. Vanhoista varsista puhkeavat uudet versot kaartuvat tällöin jo tyviosastaan ylös. Kasvupaikaksi riittää pienikin ulkonema kalliossa, kunhan siitä vain löytyy kalkkia. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon kasvustot ovat toisinaan hyvinkin tiheävartisia. Vanhojen varsien päälle rakentuva uusi kasvusto mahdollistaa ”pinnalla” pysymisen sekä seinämiin pureutuvien heinä- ja saramättäiden hyödyntämisen kasvualustana. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon vanha, vaaleanruskea varsikko näkyy lähes aina uuden kasvuston tyvellä. Kuluvan kasvukauden pystynä kukkivan varsikon korkeus on yleensä noin 5-10 cm. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon pystyillä kallioseinämillä olevat kasvustot eivät ole aina helposti saavutettavia. Lajiin ei muutenkaan helposti sattumalta törmää. Nimestään huolimatta tunturiarhoa kasvaa vain Kuusamon ja Sallan metsävyöhykkeessä olevissa, muutamissa joki- ja rotkolaaksoissa. Kuvassa seuralaisena seinämällä pysyttelee lapinvuokko, Dryas octopetala. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon kuvassa näkyvät, rentoina kaartuvat varret ovat kaikki yksikukkaisia. Varret voivat myös haaroa lehtihangoistaan, jolloin kukkia voi olla useampiakin. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon kukkavarret valkoisine kukkineen kaartuvat kasvualustaltaan ylös kohti painanteiden ja rotkolaaksojen rajoittunutta valoa. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon valkoiset ja viisiterälehtiset kukat ovat kokonaan auenneina noin 10-14 mm läpimitaltaan. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon terälehdet ovat valkoiset ja hieman läpikuultavat, etenkin laidoiltaan. Malliltaan ne ovat soikeat, pyöreäkärkiset ja tyvestään jyrkästi kapenevat. Pituutta niillä on noin 5-6 mm ja leveyttä 2,5-3,5 mm. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon verholehdet ovat vihreät, teräväkärkiset ja noin 3-5 mm pitkät. Terälehdet ovat 1,5-2 kertaa niitä pitemmät. Kukan kymmenen heteen ponnet ovat valkoiset ja emi on yleensä 3-luottinen, kuten kuvassa. Harvoin emin vartaloita ja luotteja voi olla 4-5. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon hennot varret ovat hyvin hienokarvaiset. Alimmassa kukassa sikiäin on jo kehittymässä kohti kotavaihetta. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon uudet versot kasvavat suoraan edellisvuotisten varsien jatkeena, kuten kuva osoittaa. Varsilehdet ovat pareittain vastakkain ja niiden väliset nivelvälit ovat varren alaosassa lyhyet, mutta pitenevät latvaa kohti. Varsilehtien tyvellä on nähtävissä uusien haarojen alkuja. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Arenaria pseudofrigida – tunturiarhon varsilehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat ja leveätyvisen lusikkamaiset tai soikeahkot. Lehden kärki on tylppä tai suippo ja tyviosa harvahkosti karvalaitainen. Muuten lehdet ovat kaljut. Pituutta niillä on 2,5-6 mm ja leveyttä 1-1,8 mm. Kota on lieriömäinen, noin 3-5 mm pitkä ja avautuu kärjestään 6-liuskaisesti. 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 