- Arenaria serpyllifolia L. – mäkiarho
- Arenaria L. – suomuarhot
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Mäkiarho, Arenaria sepyllifolia, on yksivuotinen ja yleensä noin 5-20 cm korkea ruoho. Sen pääjuuri on hoikka. Varret haarovat tyveltä alkaen niin, että versohaarat nousevat pystyinä tai tyveltä kohenevina ryhminä. Ne haarovat edelleen erityisesti yläosastaan. Varret ovat tiheään hienokarvaisia ja niiden nivelvälit ovat alaosassa tavallisesti noin 2-10 mm ja ylempänä noin 10-30 mm.
Lehdet ovat ruodittomasti vastakkaiset ja aivan tyvellä yleensä malliltaan lusikkamaiset, ylempänä kolmiomaisen puikeat ja suippopäiset sekä yläosassa usein pitempikärkiset. Ne ovat vaalean- tai harmaanvihreät, selväsuoniset ja laidoiltaan sekä suonistaan lyhytkarvaiset ja toisinaan nystykarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2,5-5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 mm.
Kukinto on harsu mutta runsaskukkainen. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa ja lehtihankaisissa haaroissa. Ylimmätkin tukilehdet ovat vihreitä ja ylempien varsilehtien kaltaisia. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-5 mm pitkä ja varren tavoin hienokarvainen. Kukat ovat kaksineuvoiset ja 5-lukuiset. Verholehdet ovat erilliset, kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuiset sekä vihreät ja kalvolaitaiset. Ne ovat näkyvästi kolmisuoniset, lyhytkarvaiset ja nystykarvaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 3-4 mm ja leveyttä 0,8-1 mm.
Kukka on verholehtineen läpimitaltaan yleensä noin 5-8 mm. Terälehdet ovat valkoiset ja soikeat sekä tavallisesti noin 2-3,5 mm pitkät ja 0,8-1,2 mm leveät. Ne ovat selvästi verholehtiä lyhyemmät. Heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat sinipunaiset. Emin vartaloita ja luotteja on yleensä 3 ja harvemmin 4-5. Hedelmä on malliltaan päärynämäinen, vihertävä tai ruskehtava, noin 2,5-4,5 mm pitkä ja 2-2,5 mm paksu kota, joka on verholehtien pituinen tai hieman niitä pitempi. Kota avautuu 6-hampaisesti. Siemenet ovat malliltaan munuaismaiset, nystermäpintaiset ja punaruskeat tai mustat sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Mäkiarho on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen etelästä Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka ja harvinaisempi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi se on harvinainen muinaistulokas Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Kainuun eliömaakunnissa sekä harvinainen uustulokas Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnissa. Mäkiiarho kasvaa erityisesti kalkkipitoisilla kallioilla, erilaisilla rinnekedoilla, hiekkaisilla pientareilla, pihoilla, joutomailla ja kesantopelloilla sekä tie- ja ratapenkereillä. Se vaatii monen hennon yksivuotisen lajin tavoin aukkoisuutta kasvupohjaltaan. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Tanskassa ja suppealla alueella eteläisimmässä Ruotsissa ja Norjassa kasvaa dyyneillä, soraisilla merenrannoilla ja -rantakallioilla myös mäkiarhon alalaji somermäkiarho, subsp. lloydii. Suomessa kasvava mäkiarho kuuluu lajin nimialalajiin, subsp. serpyllifolia. Alalajitasolla sen suomalaiseksi nimeksi on annettu ketomäkiarho.
Mäkiarho ei kovin helposti sekaannu muihin lajeihin. Suomessa kasvaa harvinaisena kaksi muutakin Arenaria-lajia, norjanarho, A. norvegica ja tunturiarho A. pseudofrigida. Edellä mainittua kasvaa hyvin suppea-alaisesti Enontekiön Lapissa ja jälkimmäistä samalla tavoin Koillismaan eliömaakunnassa. Lajien kasvualueet eivät Suomessa kohtaa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkiarhon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 