- Atocion rupestre (L.) Oxelman – kalliokohokki
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Silene rupestris L.
- Atocion Adans. – vahakohokit
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Kalliokohokki, Atocion rupestre, on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen, noin 10-25 cm korkea, kalju ruoho. Yksivuotiset yksilöt ovat hentojuurisia ja yksi- tai muutamavartisia. Monivuotisissa yksilöissä on vahvempi, usein haarova pääjuuri ja varsia on useita, jopa 10-20. Kasvin tyvellä on tällöin yleensä myös vanhoja varsia tai niiden tynkiä. Varret ovat ohuita mutta jäykkiä ja ne haarovat tavallisesti noin puolivälistä tai sen yläpuolelta. Varret levittäytyvät laajalle ja myös haaromiskulma on leveä. Lehdet ovat vihreät ja toisinaan suorassa auringonpaisteessa sinipunertavat sekä vahapintaiset. Varsien tyvellä olevat lehdet ovat hyvin lyhytruotiset, noin 6-25 mm pitkät ja 1,5-2 mm leveät. Kukintavaiheessa ne ovat jo lakastuneet. Varsilehtiä on yleensä 4-6 paria ja ne ovat vastakkaisia, perättömiä sekä kapeanpuikeita tai soikeita ja suippokärkisiä. Pituutta niillä on noin 10-25 mm ja leveyttä 3-7 mm.
Kukinto on harsu. Ylemmät kukinto- ja kukkaperät ovat alempia lyhyempiä. Kukintolehdet ovat suikeita tai kapean kolmiomaisia, vihreitä sekä noin 3-6 mm pitkiä ja 1-2 mm leveitä, Kukat ovat verson kärjissä tai lehtihankaisissa haaroissa. Hyvin ohuiden kukkaperien pituus vaihtelee vajaasta 1 cm:stä noin 4 cm:iin. Pystyt, 5-lukuiset kukat ovat tavallisesti kaksineuvoisia. Verhiö on kapean suppilomainen, hampaineen noin 4 mm pitkä ja 2 mm leveä, vaaleanvihreä tai hieman ruskehtava sekä suonten osalta vihreä tai sinipunertava. Verhiön kärkihampaat ovat puikeahkot ja noin 1 mm pitkät.
Kukka on noin 7-9 mm leveä ja sen terälehdet ovat valkoiset ja lanttopäiset, noin 6-8 mm pitkät ja noin 3-4 mm verhiötä pitemmät sekä kärkiosastaan noin 1,5-3 mm leveät. Teriön tyvellä on valkoinen, 10-lehtinen lisäteriö, jonka lehdet ovat soikeat ja noin 1 mm pitkät. Vain hieman kukasta ulkonevia heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat valkoiset. Emin vartaloita ja luotteja on 3. Hedelmä on lieriömäinen – soikea, noin 4-6 mm pitkä ja 2-3,5 mm paksu, kellertävä kota, jonka kärki pistää esiin verhiöstä. Kota avautuu 6-liuskaisesti. Liuskat ovat pystyt tai siirottavat. Siemenet ovat munuaismaisia, litteähköjä, nystermäisiä, punaruskeita tai mustia ja läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Kalliokohokki on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy maan eteläosassa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Lisäksi erillinen esiintymisalue on Koillismaan eliömaakunnassa. Laji on yleisempi Varsinais-Suomen ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa ja muualla harvinainen. Se kasvaa nimensä mukaisesti avoimilla, laakeilla kallioilla, joissa humuskerros on ohut ja myös avokalliopintaa on näkyvillä. Muissa Pohjoismaissa kalliokohokkia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kalliokohokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto










Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto