Bartsia alpina – punakko

  • Bartsia alpina L. – punakko
  • Bartsia L. – punakot
  • Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Punakko, Bartsia alpina, on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho ja puoliloinen, joka on kauttaaltaan nystykarvainen. Nystykarvoituksen seassa on harvakseen myös hapsikarvoja. Juurakko on vakkasuoraan levittäytyvä, rönsymäisesti haarova, suomuinen ja imujuurinen. Yksilöt ovat usein monivartisia. Varsi on haaraton, alempaa liereähkö ja ylempää 4-särmäinen sekä koko mitaltaan lehdekäs ja vihreäsävyinen tai sinipunertava.

Lehdet ovat ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lapa on puikeahko tai puikeansoikea, lyhyen suippopäinen ja tylppä-, pyöreä- tai kiilatyvinen. Lehtilaita on tylpän nyhähampainen. Kärkihammas on selvästi muita isompi. Lehdet ovat tummanvihreät tai latvaosassa vaihtelevan sinipunaiset. Ne ovat tavallisesti noin 1-2,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. Varren tyviosassa lehdet ovat yleensä edellä mainittuja mittoja pienemmät.

Kukinto muodostuu varren yläosan lehtihangoissa yksittäin olevista kukista. Kukinto on tiheimmillään verson kärjessä antaen tähkämäisen vaikutelman. Latvan tukilehdet ovat vaihtelevan sinipunaiset ja muuten alempien varsilehtien kaltaiset. Kukkaperä on useimmiten noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on sinipunainen tai vihreän ja sinipunaisen kirjava, kellomainen, kärjestään 4-liuskainen ja tavallisesti noin 7-9 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on yleensä noin 3-4 mm.

Teriö on tumman sinipunainen, yhdislehtinen, pitkätorvinen ja päästään 2-huulinen sekä kasvin muiden osien tavoin tiheästi nystykarvainen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Torvi on hieman käyrä. Ylähuuli on kuperan kaareva, lovipäinen, noin 3-4 mm pitkä ja tyveltään noin 4-5 mm leveä. Alahuuli on 3-liuskainen, ja liuskat ovat lähinnä puikeahkot tai pyöreähköt, noin 1-2 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Heteitä on 4, ja niiden vaaleamman tai tummemman sinipunertavat ja kaljut palhot ovat kiinnittyneet noin teriöntorven puoliväliin. Ponnet ovat vaaleat, tiheäkarvaiset ja toisiinsa takertuneet. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo on palhojen värinen, ja luotti on nuppimainen. Heteet sijoittuvat teriön ylähuulen suulle, mutta emin vartalo luotteineen nousee hieman ylähuulen ulkopuolelle. Hedelmä on munamaisen palleromainen, kärkeä kohti suippeneva, nystykarvainen ja kypsänä ruskehtava kota, joka on yleensä noin 10 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä. Vartalo säilyy aika kauan kodan kärjessä. Kota avautuu kahta sivusaumaa myöten. Siemenet ovat puolipyöreät, siipipalteiset, kellanruskeat ja noin 1,5-2 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Punakko on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää pohjoisimmasta Suomesta etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Yleisin ja laaja-alaisin se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisin Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien niityt, koivikot, lapinvuokkokankaat, lumenviipymien laiteet ja kalliorinteetkin sekä lettosuot, lettokorvet, rantasoistumat, puronvarret ja jokirannat. Muissa Pohjoismaissa punakko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Punakon teriöltään pitkätorvisia kukkia pölyttävät enimmäkseen kimalaiset. Teriöstä ulos kurottuvan emin vartalon kärjessä oleva luotti vastaanottaa ensimmäisenä kimalaisten karvoihin toisista kukista takertunutta siitepölyä samalla, kun pitkä imukärsä työntyy teriöputken pohjalle mettä tavoitellen. Uloskaartuva luotti estää myös kukkien itsepölytystä. Kodat avautuvat pitkittäisistä sivusaumoistaan, ja varsinkin avoimilla kasvupaikoilla sopivalla tuulella kevyet siemenet voivat leijailla vähän kauemmaksikin. Siemenet itävät seuraavana keväänä ja taimettuvat hyvin. Taimivaiheessa uuden yksilön on kuitenkin löydettävä loisittava laji, jonka juuristoon se kasvattaa omat imujuurensa. Ilman tätä taimi kuihtuu pois. Punakko ei ole kuitenkaan kranttu loisittavien kasvien suhteen, joten lisäravintolähde löytyy lähes aina. Sinipunainen sävy on sopeutuma liiallista auringon UV-säteilyä vastaan. Mitä paahteisempi kasvupaikka on, sitä tummemmaksi punakko käy. Erityispiirteenä voi vielä mainita herbaarionäytteeksi kuivatettavan punakon muuttumisen lähes mustaksi.

Punakolle ehdittiin Suomen putkilokasvien luettelossa 2019 antaa suluissa ilmaistu etumäärite (pohjan)punakko. Pohjoismaissa, kuten muualla Euroopassa, ei ole muita punakon sukulaisia koskaan kasvanutkaan. Lisämääritteellä laji haluttiin kuitenkin erottaa muista punakoista. Fylogeneettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että punakon Bartsia-suku onkin maailmanlaajuisesti yksilajinen, ja muut punakkoina pidetyt lajit kuuluvat muihin sukuihin. Niinpä luettelon viidennessä tarkistuksessa 2024 palattiin etumääritteettömään punakko-nimeen. Laji on kaiken kaikkiaan niin omintakeisen ja erikoisen näköinen, ettei sitä ainakaan Pohjoismaissa ole vaaraa sekoittaa mihinkään toiseen lajiin.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle punakon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Bartsia alpina - punakko on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho, joka on Suomessa jo tieteellisen lajinimensäkin perusteella pohjoinen kasvi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakko on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho, joka on Suomessa jo tieteellisen lajinimensäkin perusteella pohjoinen kasvi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakko on koko mitaltaan lehdekäs ja vihreäsävyinen tai sinipunertava. Lehdet ovat ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakko on koko mitaltaan lehdekäs ja vihreäsävyinen tai sinipunertava. Lehdet ovat ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon kukinto muodostuu varren yläosan lehtihangoissa yksittäin olevista kukista. Kukinto on tiheimmillään verson kärjessä antaen tähkämäisen vaikutelman. Laji on puoliloinen, mikä tarkoittaa, ettei se ravintotaloudessaan pärjää täysin omin voimin. Taimivaiheessa sen kehittyvä juurakko kasvattaa myös pieniä imujuuria, jotka tunkeutuvat lähellä kasvavien muiden lajien juuristoon ja imevät sieltä lisäravinteita. Kuvassa seuralaisina ja mahdollisesti loisittavina kasvavat mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea, (kangas)mustikka, Vaccinium myrtillus ja siniyökönlehti, Pinguicula vulgaris. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina – punakon kukinto muodostuu varren yläosan lehtihangoissa yksittäin olevista kukista. Kukinto on tiheimmillään verson kärjessä antaen tähkämäisen vaikutelman. Laji on puoliloinen, mikä tarkoittaa, ettei se ravintotaloudessaan pärjää täysin omin voimin. Taimivaiheessa sen kehittyvä juurakko kasvattaa myös pieniä imujuuria, jotka tunkeutuvat lähellä kasvavien muiden lajien juuristoon ja imevät sieltä lisäravinteita. Kuvassa seuralaisina ja mahdollisesti loisittavina kasvavat mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea, (kangas)mustikka, Vaccinium myrtillus ja siniyökönlehti, Pinguicula vulgaris. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina - punakon "kukintotähkä" harsuuntuu, kun kukinta etenee ja latvan lehtivälit pitenevät. Latvan lopetellessa kukintaansa alimmat kukat ovat jo hedelmävaiheessa. Kukkien perä on yleensä noin 2-4 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, huipulle nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon ”kukintotähkä” harsuuntuu, kun kukinta etenee ja latvan lehtivälit pitenevät. Latvan lopetellessa kukintaansa alimmat kukat ovat jo hedelmävaiheessa. Kukkien perä on yleensä noin 2-4 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, huipulle nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon latvakukinnon tukilehdet ovat tumman sinipunaisten kukkien kanssa suunnilleen samanpituiset ja varsilehtien kaltaiset mutta useimmiten niitä tummemmat. Latvakukinnon laaja, sinipunainen värialue toimii tehokkaana houkuttimena pääpölytyksen hoitaville kimalaisille. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon latvakukinnon tukilehdet ovat tumman sinipunaisten kukkien kanssa suunnilleen samanpituiset ja varsilehtien kaltaiset mutta useimmiten niitä tummemmat. Latvakukinnon laaja, sinipunainen värialue toimii tehokkaana houkuttimena pääpölytyksen hoitaville kimalaisille. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon teriö on yhdislehtinen, pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Torvi on hieman käyrä. Teriöt, verhiöt ja tukilehdet ovat tiheästi nystykarvaiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon teriö on yhdislehtinen, pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Torvi on hieman käyrä. Teriöt, verhiöt ja tukilehdet ovat tiheästi nystykarvaiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon teriön ylähuuli on kuperan kaareva, lovipäinen, noin 3-4 mm pitkä ja tyveltään noin 4-5 mm leveä. Alahuuli on kolmiliuskainen, ja liuskat ovat lähinnä puikeahkot tai pyöreähköt, noin 1-2 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Yksivartaloinen emi nuppimaisine luotteineen nousee hieman ylähuulen ulkopuolelle estäen itsepölytystä. Kuvassa etualalla näkyvien kukkien vartalot ovat jo kuihtumisvaiheessa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, huipulle nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina – punakon teriön ylähuuli on kuperan kaareva, lovipäinen, noin 3-4 mm pitkä ja tyveltään noin 4-5 mm leveä. Alahuuli on kolmiliuskainen, ja liuskat ovat lähinnä puikeahkot tai pyöreähköt, noin 1-2 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Yksivartaloinen emi nuppimaisine luotteineen nousee hieman ylähuulen ulkopuolelle estäen itsepölytystä. Kuvassa etualalla näkyvien kukkien vartalot ovat jo kuihtumisvaiheessa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, huipulle nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina - punakon kukassa on neljä hedettä, joiden palhot ovat kiinnittyneet noin teriöntorven puoliväliin. Ponnet ovat vaaleat, tiheäkarvaiset ja toisiinsa takertuneet. Ne sijoittuvat teriön ylähuulen suulle valmiina tartuttamaan siitepölyään kimalaisten pääkarvoihin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon kukassa on neljä hedettä, joiden palhot ovat kiinnittyneet noin teriöntorven puoliväliin. Ponnet ovat vaaleat, tiheäkarvaiset ja toisiinsa takertuneet. Ne sijoittuvat teriön ylähuulen suulle valmiina tartuttamaan siitepölyään kimalaisten pääkarvoihin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon kasvaessa tunturikoivikon varjostuksessa sen lehdetkin jäävät jopa latvaa myöten vihreiksi. Kukinto voi yltää jopa viiteen lehtiväliin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon kasvaessa tunturikoivikon varjostuksessa sen lehdetkin jäävät jopa latvaa myöten vihreiksi. Kukinto voi yltää jopa viiteen lehtiväliin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon pölytys onnistuu yleensä hyvin, ja lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Verhiö erottuu muusta kukasta parhaiten hedelmävaiheessa. Se on sinipunainen tai vihreän ja sinipunaisen kirjava, kellomainen, kärjestään neliliuskainen ja tavallisesti noin 7-9 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-4 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina – punakon pölytys onnistuu yleensä hyvin, ja lähes kaikista kukista kehittyy siemenkota. Verhiö erottuu muusta kukasta parhaiten hedelmävaiheessa. Se on sinipunainen tai vihreän ja sinipunaisen kirjava, kellomainen, kärjestään neliliuskainen ja tavallisesti noin 7-9 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-4 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bartsia alpina - punakon kota on munamaisen palleromainen, kärkeä kohti suippeneva, nystykarvainen ja yleensä noin 10 mm pitkä sekä noin 4-5 mm leveä. Vartalo säilyy aika kauan kodan kärjessä. Kuvassa teriön sisään kaartunut, pitkä vartalo estää kuivuneitakin teriöitä varisemasta. Varsi ja lehdet, kuten koko muu kasvikin, ovat nystykarvoituksen ympäröimiä. Nystykarvojen seassa on harvakseen myös hapsikarvoja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina – punakon kota on munamaisen palleromainen, kärkeä kohti suippeneva, nystykarvainen ja yleensä noin 10 mm pitkä sekä noin 4-5 mm leveä. Vartalo säilyy aika kauan kodan kärjessä. Kuvassa teriön sisään kaartunut, pitkä vartalo estää kuivuneitakin teriöitä varisemasta. Varsi ja lehdet, kuten koko muu kasvikin, ovat nystykarvoituksen ympäröimiä. Nystykarvojen seassa on harvakseen myös hapsikarvoja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina - punakon lehtilapa on puikeahko tai puikeansoikea, lyhyen suippopäinen ja tylppä-, pyöreä- tai kiilatyvinen. Lehtilaita on tylpän nyhähampainen. Kärkihammas on selvästi muita isompi. Lehdet ovat tavallisesti noin 1-2,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina – punakon lehtilapa on puikeahko tai puikeansoikea, lyhyen suippopäinen ja tylppä-, pyöreä- tai kiilatyvinen. Lehtilaita on tylpän nyhähampainen. Kärkihammas on selvästi muita isompi. Lehdet ovat tavallisesti noin 1-2,5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina - punakko on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää pohjoisimmasta Suomesta etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Yleisin ja laaja-alaisin se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisin Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien niityt, koivikot, lapinvuokkokankaat, lumenviipymien laiteet ja kalliorinteetkin sekä lettosuot, lettokorvet, rantasoistumat, puronvarret ja jokirannat. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Bartsia alpina – punakko on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää pohjoisimmasta Suomesta etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Yleisin ja laaja-alaisin se on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisin Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturien niityt, koivikot, lapinvuokkokankaat, lumenviipymien laiteet ja kalliorinteetkin sekä lettosuot, lettokorvet, rantasoistumat, puronvarret ja jokirannat. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto