• Berteroa incana (L.) DC. – (idän)harmio
• Berteroa DC. – ukonpalot
• Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

(Idän)harmio, Berteroa incana, on yleensä kaksivuotinen tai toisinaan monivuotinen, pysty tai joskus koheneva ja tavallisesti noin 20-50 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on pysty ja usein yläosastaan haarova. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena ja mahdollisina myöhempinä vuosina kasvaa jäykkä varsi, joka on liereä, tiheästi tähtikarvainen ja sen myötä harmaanvihreä sekä usein alaosastaan punaruskea. Se haaroo lehtihankaisesti yläosastaan. Alempiin lehtihankoihin kehittyy runsaasti pienilehtisiä lyhytversoja. Yksilöt ovat yksi- tai monivartisia.

Ruusukelehdet ja varren alimmat lehdet ovat ruodilliset ja vastapuikeat tai suikeat. Ruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä ja siipipalteinen sekä levenee lavaksi ilman selvää rajaa. Varsilehtiä on paljon ja ne ovat varren ympärillä kierteisesti. Alimpia lehtiä lukuun ottamatta ne ovat ruodittomat ja lähinnä suikeat. Kaikki lehdet ovat lähes tai aivan ehytlaitaiset, harmaanvihreät ja molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset sekä reunoiltaan myös lyhyesti hapsikarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 1,5-7 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 cm leveät.

Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 15-25 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tähti- ja hapsikarvainen sekä yleensä noin 3-6 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat tai lähes pitkulaiset, hieman kuperat, pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset sekä tähtikarvaiset ja harmaanvihreät tai myöhemmin kellertävät. Pituutta niillä on useimmiten noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Teriö on valkoinen mutta tyveltään keltainen tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 7-10 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään 2-liuskaiset ja kapeatyviset. Liuskojen vuoksi näyttää kuin terälehtiä olisikin 8. Terälehdet ovat yleensä noin 5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Kärkiliuskat ovat tasalevyiset, pyöreäpäiset ja noin 1-1,5 mm leveät.

Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat kellertävät tai yläosastaan valkoiset ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjessä on selvä, noin 1,5-2 mm pitkä, keltainen vartalo. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen tai kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on enemmän tai vähemmän yläviistoon siirottava, tähti- ja hapsikarvainen sekä yleensä noin 5-10 mm pitkä. Hedelmä on pitkulainen, pullea, tähtikarvainen ja harmaanvihreä litu, joka on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä. Lisäksi lidun kärkiosassa on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama ota, joka on noin 2-3 mm pitkä. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on yleensä noin 5-7 siementä kahdessa rivissä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat lähes pyöreän palleromaiset, siipipalteettomat mutta kapeasti reunukselliset ja ruskeat sekä noin 1,5 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika kestää kesäkuun loppupuoliskolta elokuun loppuun.

(Idän)harmio on alun perin itä- ja keskieurooppalainen laji, joka saapui ja vakiintui Suomeen 1800-luvulla. Se tuli tänne Venäjältä varuskuntien rehukuljetusten mukana. Edelleenkin sen esiintyminen on vahvinta vanhoissa varuskuntakaupungeissa, joissa se on paikoin runsas ja yleinenkin. Eniten Kasviatlaksessa raportoituja havaintoja on etelästä päin, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Yksittäisiä, hajanaisia ja pääosin vanhoja havaintoja on Ahvenanmaalta, Pohjanlahden rannikkomaakunnista Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka sekä Kainuun ja Koillismaan eliömaakunnista. Onpa yksi tulokashavainto 1950-luvulta Enontekiön Kilpisjärveltä saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kaupunkien kuivat joutomaat, vanhojen kasarmi- ja linnoitusalueiden liepeet, ratapihat ja radanvarret, soraiset kedot ja pientareet, maankäsittelyalueet, satamat sekä teollisuus-, mylly- ja viljavarastoalueet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

(Idän)harmio on sukunsa ainoa laji Pohjoismaissa. Suomalaisen ja tieteellisen lajinimensä mukaisesti se on yleisväritykseltään harmahtava. Harmio-nimi voisi viitata lajin kiusallisuuteen haittakasvina, mutta sitä nimi ei tarkoita eikä sellainen laji myöskään ole. Se ei menesty rikkakasvina viljelyksillä, koska vaatii aron lajina kuivaa ja jopa karua kasvualustaa. Näin se on jopa tervetullut lisä ja kaunistus monille muille lajeille hankalilla kasvupaikoilla. Harmahtavan sävynsä, kukkiensa ja litujensa perusteella (idän)harmio on helppo oppia tuntemaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (idän)harmion esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist

Berteroa incana – (idän)harmio on nimensä mukaisesti yleisväriltään harmaanvihreä. Varsi haaroo yläosastaan. Alempiin lehtihankoihin kehittyy runsaasti pienilehtisiä lyhytversoja. Lehdet ovat varrella kierteisesti. Alimmat niistä ovat ruodilliset ja ylemmät ruodittomat. Kuvassa ovat seuralaisina kanadankoiransilmä, Erigeron canadensis ja (rikka)lutukka, Capsella bursa-pastoris. ES, Lappeenranta, Kaupunginlahden satama, Satamatien laitarinteen tukimuuri, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmion yläpäästään haarova juuri voi toisinaan tuottaa yksinään monikymmenvartisen kasvuston. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, täytemaakentän reuna jyrkän etelärinteen päällä, 18.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmio on alun perin itä- ja keskieurooppalainen laji, joka saapui ja vakiintui Suomeen 1800-luvulla. Se tuli tänne Venäjältä varuskuntien rehukuljetusten mukana. Edelleenkin sen esiintyminen on vahvinta vanhoissa varuskuntakaupungeissa, joissa se on paikoin runsas ja yleinenkin. ES, Lappeenranta, linnoitusalue, itäpuolen jyrkkä vallirinne sataman yläpuolella, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmion teriö on valkoinen mutta tyveltään keltainen tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 7-10 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään kaksiliuskaiset ja kapeatyviset. Liuskojen vuoksi näyttää kuin terälehtiä olisikin kahdeksan. Terälehdet ovat yleensä noin 5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Kärkiliuskat ovat tasalevyiset, pyöreäpäiset ja noin 1-1,5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden rannan ja rata-alueen välisen ulkoilureitin laide rata-alueen aidan vieressä, 21.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmion kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on hieman muita lyhyempiä. Palhot ovat kellertävät tai yläosastaan valkoiset ja alaspäin levenevät. Ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen. Sen kärjessä on selvä, noin 1,5-2 mm pitkä, keltainen vartalo. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen tai kellanvihreä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden rannan ja rata-alueen välisen ulkoilureitin laide rata-alueen aidan vieressä, 21.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmion kaikki pinnat terälehtiä lukuun ottamatta ovat tiheän tähtikarvoituksen peitossa. Kukkaperät ovat tähtikarvoituksen lisäksi hapsikarvaiset ja yleensä noin 3-6 mm pitkät. Verholehtiä on neljä. Ne ovat kapeanpuikeat tai lähes pitkulaiset, hieman kuperat, pyöreäpäiset ja kalvolaitaiset sekä harmaanvihreät tai myöhemmin kellertävät. Pituutta niillä on useimmiten noin 2,5-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. V, Naantali sataman viljavarastoalue, itäisimmän rakennuksen itäpuolinen sorakenttä, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Berteroa incana – (idän)harmion kasvupaikkoina ovat lähinnä kaupunkien kuivat joutomaat, vanhojen kasarmi- ja linnoitusalueiden liepeet, ratapihat ja radanvarret, soraiset kedot ja pientareet, maankäsittelyalueet, satamat sekä teollisuus-, mylly- ja viljavarastoalueet. V, Naantali, sataman viljavarastoalue, nykyisin käyttämättömän radan laide, 16.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto