Betonica officinalis – rohtopähkämö

  • Betonica officinalis L. – rohtopähkämö
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Stachys officinalis (L.) Trevis.
  • Betonica L. – pallepähkämöt
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Rohtopähkämön, Betonica officinalis, kuvasi alunperin Carl von Linné vuonna 1753. Vielä Melan ja Cajanderin Suomen kasviossa vuodelta 1906 laji oli Betonica-suvussa suomalaisena nimenään lääkebetoonika. Ilmari Hiitosen Suomen kasviossa vuodelta 1933 rohtopähkämö oli jo siirretty Stachys- sukuun. Viime vuosien geenitutkimukseen ja polveutumishistoriaan eli fylogeniaan perustuen laji on palautettu takaisin alkuperäiseen sukuunsa.

Rohtopähkämö on monivuotinen, pysty ja lehtiruusukkeellinen sekä yleensä noin 30-80 cm korkea ruoho. Juurakko on vankka, sivujuurinen ja kasvustoiksi levittäytyvä. Varsi on jäykkä, lehdekäs ja haaraton tai kukinto-osasta haarova sekä pyöristyneesti 4-särmäinen. Se on vihreä ja alaspäisesti tai siirottavasti pehmeäkarvainen. Karvojen pituus on enimmillään noin 2 mm.

Ruusukelehdet ovat useimmiten varsilehtiä kookkaammat ja pitkäruotiset. Niiden ruoti on varren tavoin karvainen ja yleensä noin 10-30 cm pitkä. Ruusukelehtien lapa on puikea, kapeanpuikea tai lähes pitkulainen ja tavallisesti noin 5-16 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. Tyvi on matalahkon herttamainen ja kärki suippo tai tylppä. Laita on säännöllisesti pyöreä- tai suippohampainen ja toisinaan isonyhäinen. Lapa on molemmin puolin vaaleahkon vihreä ja lähes tai aivan pinnanmyötäisesti pehmeäkarvainen. Alapinnalla karvoitus on runsainta suonissa. Karvojen pituus on varsien tavoin enimmillään noin 2 mm. Varsilehdet ovat ruodilliset ja ne ovat pareittain. Varsilehtipareja on harvakseen useimmiten 2-4 ja ne ovat nivelvälejään lyhyemmät. Ruodin pituus lyhenee latvaa kohti ja on yleensä noin 0,5-13 cm. Lapa on ruusukelehtien kaltainen ja tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 cm leveä.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, valekiehkuroiden muodostama, tähkämäinen latvaryhmä, joka on yleensä noin 3-20 cm pitkä ja noin 2,5-4 cm leveä. Lehtihankaiset kukintohaarat voivat olla jopa 20 cm pitkiä. Päävarren 1-2 alinta valekiehkuraa ovat usein selvästi erilliset ja ylemmät ovat yhdessä tai hyvin lyhytväliset. Alimpien valekiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat ylempien varsilehtien kaltaisia. Tähkämäisen kukinto-osuuden tukilehdet ovat vihreät tai toisinaan vaihtelevasti punertavat, kapeanpuikeat tai suikeahkot ja noin 5-15 mm pitkät sekä noin 1-7 mm leveät. Kukkien tyvellä on pitkulainen tai kapeansoikea ja lyhyesti suippopäinen tukilehti, joka on karvainen ja noin 3-4 mm pitkä sekä noin 1,5-2 mm leveä. Kukka on perätön tai perä on alle 1 mm pitkä. Verhiö on lähes säteittäinen, 5-liuskainen ja tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Se on vihreä tai kärkiosastaan punaruskea ja epäselvästi 10-suoninen sekä tiheäkarvainen. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, otakärkiset ja noin 1,5-2 mm pitkät.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja punainen tai sinertävän punainen sekä harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen. Se on hyvin lyhytkarvainen, pitkätorvinen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 12-16 mm pitkä. Ylähuuli on hieman kupera, päästään pyöreämuotoinen ja lovipäinen sekä yleensä noin 3-4 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on 3-liuskainen ja useimmiten noin 5-6 mm pitkä. Keskiliuska on lähinnä vastapuikea ja päästään ehyt tai nyhälaitainen. Sen molemmin puolin ovat pienet, pyöreäpäiset sivuliuskat. Alahuuli on suunnilleen muun teriön värinen tai sitä vaaleampi. Torveen kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne jäävät yleensä ylähuulen sisään. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä näyttää kehittyvän yleensä vasta ponsien siitepölytuotannon lakattua. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 3 mm leveä. Lohkot ovat päästään 3-kulmaiset, muuten hieman litteähköt ja lähes pitkulaiset. Ne ovat kypsinä ruskehtavat sekä noin 2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Rohtopähkämö on Suomessa harvinainen uustulokas tai viljelykarkulainen. Siitä on Kasviatlaksessa vain muutamia havaintoja eteläisestä Suomesta ja Pohjanlahden satamakaupungeista. Valtaosa havainnoista on vanhoja ja vuoden 2000 jälkeen se on ilmoitettu vain parista paikasta, Etelä-Hämeen eliömaakunnan Hämeenlinnasta ja Etelä-Savon eliömaakunnan Imatralta. Kasvupaikkoina ovat tai ovat olleet lähinnä satamat, ahot, niityt ja maankäsittelyalueet sekä pihojen ja puutarhojen liepeet. Imatralla kasvupaikkana on vanha, peitetty teollisuuskaatopaikka. Hämeenlinnan kasvupaikka on Suomen mielenkiintoisin ja pitkäikäisin. Vanhin tieto siitä on Kasviatlaksessa vuodelta 1948. Paikka on Hauhon entisen kunnan alueella, Miehoilassa. Ainakin nykyisin se on valoisa metsänlaideaho peltoalueen reunassa. Kasvupaikkaa on pidetty alkuperäisenäkin. Todellisuudessa lienee kyse joko hyvin vanhasta viljelykarkulaisesta tai tulokkaasta. Lähes samalla paikalla on aikoinaan sijainnut venäläisten talli ja laji on voinut saapua hevosenrehun mukana idästä tai kaakosta jo kauan ennen ensimmäistä löytymistään. Kasvaahan rohtopähkämö luontaisena Suomen entisellä alueellakin, Laatokan Karjalassa. Kesällä 2023 ahokaistalla kasvoi noin 2-12 m x 35 m:n alalla satoja kukkavarsia, paljon varrettomia ruusukkeita ja noin sata edellisvuotista, pystyssä törröttävää vartta. Alla oleva kuvasarja on tältä kasvupaikalta. Muissa Pohjoismaissa rohtopähkämö kasvaa harvinaisena Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Tanskassa.

Rohtopähkämön tieteellinen ja suomalainen nimi viittaavat kasvin lääkinnälliseen käyttöön. Jo antiikin aikoina lehdistä ja juurakosta on valmistettu rohtoa, jolla on ainakin yritetty parantaa mm. keuhkotautia, hengitystietulehduksia, suolistovaivoja, reumaa, luuvaloa eli kihtiä, kuumetta ja haavoja. Rooman keisari Augustus nimesi peräti 47 vaivaa, joita voi parantaa rohtopähkämön avulla. Suomessa rohtopähkämöä viljeltiin lääkinnälliseen käyttöön 1700-luvulta alkaen. Tuoreesta rohtopähkämöstä voidaan saada mm. lankojen värjäystä varten keltaista väriä.

Rohtopähkämön lisäksi Betonica-sukuun siirrettiin myös puutarhaperenna, jalopähkämö, B. macrantha, joka voi toisinaan villiytyä myös asutuksen lähialueille. Silläkin on pitkäruotinen lehtiruusuke. Latvakukinto on kuitenkin jopa 8 cm leveä ja yksittäiset teriöt ovat yleensä noin 25-35 mm pitkiä. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi pähkämöiden aikaisempaan yhteissukuun kuuluvaa ja ilman lehtiruusuketta olevaa lajia, peltopähkämö, Stachys palustris ja lehtopähkämö, S. sylvatica. Molemmilla varsilehdet ovat tiheämmässä. Lehtopähkämö on nimensä mukaisesti lehtokasvi ja sen lehdet ovat leveämmästi herttamaisen puikeat. Kukkien tyvellä ei ole esilehtiä ollenkaan. Peltopähkämön lehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukan suikeat ja ruodittomat tai alimmat lehdet hyvin lyhytruotiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rohtopähkämön esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on yhä nimellä Stachys officinalis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Betonica officinalis - rohtopähkämö on monivuotinen, pysty ja lehtiruusukkeellinen sekä yleensä noin 30-80 cm korkea. Varsilehdet ovat pareittain. Varsilehtipareja on harvakseen useimmiten kahdesta neljään ja ne ovat nivelvälejään lyhyemmät. Varret ovat niin jäykät, että osa niistä jää usein kuivuneina törröttämään seuraavaan kukintakauteen saakka. EH, Hämeenlinna, Hauho, Miehoila, Konaanniemi, eteläpää, peltotilkkujen välisen "Tuppulamäen" laide, valoisa metsänlaideaho, 5.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämö on monivuotinen, pysty ja lehtiruusukkeellinen sekä yleensä noin 30-80 cm korkea. Varsilehdet ovat pareittain. Varsilehtipareja on harvakseen useimmiten kahdesta neljään ja ne ovat nivelvälejään lyhyemmät. Varret ovat niin jäykät, että osa niistä jää usein kuivuneina törröttämään seuraavaan kukintakauteen saakka. EH, Hämeenlinna, Hauho, Miehoila, Konaanniemi, eteläpää, peltotilkkujen välisen ”Tuppulamäen” laide, valoisa metsänlaideaho, 5.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön kukinnot ovat varsipäätteisiä ja usein haarattomia. Laji on vanha rohdoskasvi, jota on viljelty Suomessa 1700-luvulta alkaen. Nykyisin sitä käytetään jossain määrin puutarhaperennana. Kuvassa taustalla on seuralaisena mm. ahopukinjuuri, Pimpinella saxifraga. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön kukinnot ovat varsipäätteisiä ja usein haarattomia. Laji on vanha rohdoskasvi, jota on viljelty Suomessa 1700-luvulta alkaen. Nykyisin sitä käytetään jossain määrin puutarhaperennana. Kuvassa taustalla on seuralaisena mm. ahopukinjuuri, Pimpinella saxifraga. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön kukinto voi myös haaroa ylemmistä lehtihangoista varsinkin kukintakauden loppupuolella. Kukintohaarat voivat olla jopa 20 cm pitkiä. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön kukinto voi myös haaroa ylemmistä lehtihangoista varsinkin kukintakauden loppupuolella. Kukintohaarat voivat olla jopa 20 cm pitkiä. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön kukinto muodostuu, varsinkin aluksi, varren kärjessä olevasta, valekiehkuroiden muodostamasta, tähkämäisestä latvaryhmästä. Tähkämäisen kukinto-osuuden tukilehdet ovat vihreät tai toisinaan vaihtelevasti punertavat, kapeanpuikeat tai suikeahkot ja noin 5-15 mm pitkät sekä noin 1-7 mm leveät. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön kukinto muodostuu, varsinkin aluksi, varren kärjessä olevasta, valekiehkuroiden muodostamasta, tähkämäisestä latvaryhmästä. Tähkämäisen kukinto-osuuden tukilehdet ovat vihreät tai toisinaan vaihtelevasti punertavat, kapeanpuikeat tai suikeahkot ja noin 5-15 mm pitkät sekä noin 1-7 mm leveät. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön latvakukinnon yksi tai kaksi alinta valekiehkuraa ovat usein selvästi erilliset. Alimpien valekiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat ylempien varsilehtien kaltaisia. Kukinto on yleensä noin 2,5-4 cm leveä ja voi erillisten kiehkuroiden kera venähtää jopa 20 cm pitkäksi. Teriö on punainen tai sinertävän punainen ja harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön latvakukinnon yksi tai kaksi alinta valekiehkuraa ovat usein selvästi erilliset. Alimpien valekiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat ylempien varsilehtien kaltaisia. Kukinto on yleensä noin 2,5-4 cm leveä ja voi erillisten kiehkuroiden kera venähtää jopa 20 cm pitkäksi. Teriö on punainen tai sinertävän punainen ja harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön kukinnan edistyessä myös valekiehkuroiden tiheä latvatähkä pitenee. Samalla kun kiehkuroihin vielä kehittyy uusia nuppuja, osa niiden kukista on jo hedelmävaiheessa. Teriö on pitkätorvinen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 12-16 mm pitkä. Ylähuulen pituus on yleensä noin 3-4 mm ja alahuulen noin 5-6 mm. Taustalla on seuralaisena taigasananjalka, Pteridium aquilinum subsp. pinetorum. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön kukinnan edistyessä myös valekiehkuroiden tiheä latvatähkä pitenee. Samalla kun kiehkuroihin vielä kehittyy uusia nuppuja, osa niiden kukista on jo hedelmävaiheessa. Teriö on pitkätorvinen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 12-16 mm pitkä. Ylähuulen pituus on yleensä noin 3-4 mm ja alahuulen noin 5-6 mm. Taustalla on seuralaisena taigasananjalka, Pteridium aquilinum subsp. pinetorum. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön teriön ylähuuli on hieman kupera, päästään pyöreämuotoinen ja lovipäinen. Alaskääntynyt alahuuli on kolmiliuskainen. Keskiliuska on lähinnä vastapuikea ja sen molemmin puolin ovat pienet, pyöreäpäiset sivuliuskat. Alahuuli on suunnilleen muun teriön värinen tai sitä vaaleampi. Torveen kiinnittyneitä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön teriön ylähuuli on hieman kupera, päästään pyöreämuotoinen ja lovipäinen. Alaskääntynyt alahuuli on kolmiliuskainen. Keskiliuska on lähinnä vastapuikea ja sen molemmin puolin ovat pienet, pyöreäpäiset sivuliuskat. Alahuuli on suunnilleen muun teriön värinen tai sitä vaaleampi. Torveen kiinnittyneitä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön teriö on hyvin lyhytkarvainen. Kukka on perätön tai perä on alle 1 mm pitkä. Kukkien tyvellä on pitkulainen tai kapeansoikea ja lyhyesti suippopäinen tukilehti, joka on karvainen ja noin 3-4 mm pitkä sekä noin 1,5-2 mm leveä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön teriö on hyvin lyhytkarvainen. Kukka on perätön tai perä on alle 1 mm pitkä. Kukkien tyvellä on pitkulainen tai kapeansoikea ja lyhyesti suippopäinen tukilehti, joka on karvainen ja noin 3-4 mm pitkä sekä noin 1,5-2 mm leveä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön kukan verhiö on lähes säteittäinen, viisiliuskainen ja tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Se on vihreä tai kärkiosastaan punaruskea ja tiheäkarvainen. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, otakärkiset ja noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 3 mm leveä. Lohkot ovat päästään kolmikulmaiset, muuten hieman litteähköt ja lähes pitkulaiset sekä noin 2,5 mm pitkät. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön kukan verhiö on lähes säteittäinen, viisiliuskainen ja tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Se on vihreä tai kärkiosastaan punaruskea ja tiheäkarvainen. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, otakärkiset ja noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 3 mm leveä. Lohkot ovat päästään kolmikulmaiset, muuten hieman litteähköt ja lähes pitkulaiset sekä noin 2,5 mm pitkät. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön lehdet ovat vaaleahkon vihreät. Ruusukelehdet ovat useimmiten varsilehtiä kookkaammat ja pitkäruotiset. Niiden ruoti on yleensä noin 10-30 cm pitkä. Lapa on puikea, kapeanpuikea tai lähes pitkulainen ja tavallisesti noin 5-16 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. Tyvi on matalahkon herttamainen ja kärki suippo tai tylppä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön lehdet ovat vaaleahkon vihreät. Ruusukelehdet ovat useimmiten varsilehtiä kookkaammat ja pitkäruotiset. Niiden ruoti on yleensä noin 10-30 cm pitkä. Lapa on puikea, kapeanpuikea tai lähes pitkulainen ja tavallisesti noin 5-16 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. Tyvi on matalahkon herttamainen ja kärki suippo tai tylppä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön varsi ja lehtiruodit ovat tiheästi ja alaspäisesti tai siirottavasti pehmeäkarvaiset. Varsilehtien ruoti on varren alaosassa yleensä enimmillään vähän yli 10 cm pitkä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön varsi ja lehtiruodit ovat tiheästi ja alaspäisesti tai siirottavasti pehmeäkarvaiset. Varsilehtien ruoti on varren alaosassa yleensä enimmillään vähän yli 10 cm pitkä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämön lehtilavan laita on säännöllisesti pyöreä- tai suippohampainen ja toisinaan isonyhäinen. Lapa on lähes tai aivan pinnanmyötäisesti pehmeäkarvainen. Alapinnalla karvoitus on runsainta suonissa. Varren ylimpien lehtien ruoti on lyhimmillään noin 5 mm pitkä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis – rohtopähkämön lehtilavan laita on säännöllisesti pyöreä- tai suippohampainen ja toisinaan isonyhäinen. Lapa on lähes tai aivan pinnanmyötäisesti pehmeäkarvainen. Alapinnalla karvoitus on runsainta suonissa. Varren ylimpien lehtien ruoti on lyhimmillään noin 5 mm pitkä. 5.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betonica officinalis - rohtopähkämö on Suomessa harvinainen uustulokas tai viljelykarkulainen. Kuvasarjan yksilöiden kasvupaikka on Suomen mielenkiintoisin ja pitkäikäisin. Vanhin tieto siitä on Kasviatlaksessa vuodelta 1948. Ainakin nykyisin paikka on valoisa metsänlaideaho peltoalueen reunassa. Kasvupaikkaa on pidetty alkuperäisenäkin. Todellisuudessa lienee kyse joko hyvin vanhasta viljelykarkulaisesta tai tulokkaasta. Lähes samalla paikalla on aikoinaan sijainnut venäläisten talli ja laji on voinut saapua hevosenrehun mukana idästä tai kaakosta. Kasvaahan rohtopähkämö luontaisena Suomen entisellä alueellakin, Laatokan Karjalassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. taigasananjalka, runsas (kello)kielo, Convallaria majalis ja nurmikaunokki, Centaurea phrygia. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betonica officinalis – rohtopähkämö on Suomessa harvinainen uustulokas tai viljelykarkulainen. Kuvasarjan yksilöiden kasvupaikka on Suomen mielenkiintoisin ja pitkäikäisin. Vanhin tieto siitä on Kasviatlaksessa vuodelta 1948. Ainakin nykyisin paikka on valoisa metsänlaideaho peltoalueen reunassa. Kasvupaikkaa on pidetty alkuperäisenäkin. Todellisuudessa lienee kyse joko hyvin vanhasta viljelykarkulaisesta tai tulokkaasta. Lähes samalla paikalla on aikoinaan sijainnut venäläisten talli ja laji on voinut saapua hevosenrehun mukana idästä tai kaakosta. Kasvaahan rohtopähkämö luontaisena Suomen entisellä alueellakin, Laatokan Karjalassa. Kuvassa ovat seuralaisina mm. taigasananjalka, runsas (kello)kielo, Convallaria majalis ja nurmikaunokki, Centaurea phrygia. 3.8.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto