Betula nana – vaivaiskoivu

  • Betula nana L. – vaivaiskoivu
  • Betula L. – koivut
  • Betulaceae – koivukasvit

Vaivaiskoivu, Betula nana, on kohenevasti levittäytyvä – suikertavan rento pensas tai varpu, joka on tavallisesti noin 0,2-0,8 m korkea ja vain harvemmin hieman yli metriin yltävä. Haarat ovat jäykät ja yläviistot tai pystyhköt. Varren ja haarojen tuohi on tummahkonruskeaa ja kiiltävää. Nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat yleensä ruskeat tai punaruskeat ja tiheän karvaiset tai nukkakarvaiset sekä nystyttömät. Vaivaiskoivuyksilöt voivat elää useita vuosikymmeniä.

Vaivaiskoivu kukkii lehtien puhjettua. Lehtisilmujen lisäksi myös kukinnot talvehtivat silmujen sisällä toisin kuin muilla, puumaisilla koivuilla. Silmut ovat perättömät, pitkulaiset, monisuomuiset ja tylppäkärkiset sekä noin 2-5 mm pitkät. Suomut ovat ruskeat, pyöreähköpäiset ja karvareunaiset. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on täysikasvuisena noin 2-4 mm pitkä, vihreä tai punertava ja erittäin lyhytkarvainen (karvat näkyvät vain voimakkaalla suurennoksella). Korvakkeet ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, yleensä ruskeasävyiset, hapsureunaiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä noin 1 mm leveät ja varhain karisevat. Lehtilapa on ehyt, pyöreä, paksu ja nyhälaitainen tai pyöreähampainen. Se on kalju, päältä vihreä ja alta vaaleampi tai harmaanvihreä sekä läpimitaltaan tavallisesti noin 0,5-1,5 cm. Lehtien syysväri on keltainen ja erityisesti pohjoisessa punakeltainen tai punainen. Lapissa lehdet ovat tärkeä osa maaruskaa.

Vaivaiskoivu on tuulipölytteinen ja yksikotinen. Se kukkii etelässä toukokuussa ja Lapissa, kevään ja kesän tulosta riippuen, vielä heinäkuun alkupuolelle saakka, kuten kuvasarjan päivämääristäkin on nähtävissä. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Hedekukinto on yksittäinen, pystyhkö ja lieriömäisen tasasoukka norkko, joka on perätön, kukintavaiheessa kellanruskehtava, yleensä noin 7-15 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Hedekukat ovat 3 kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa 3 lomittaista, erillistä ja karva- tai hapsureunaista norkkosuomua, joista keskimmäinen on pyöreämuotoinen ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen reunan alla molemmilla puolilla on yksi pienempi, pyöreähkö suomu. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa ja avautuvat kukintavaiheessa lähes tai aivan vaakatasoon mahdollistaen pölytyksen. Kukintoviuhkon tyvellä on 2 soikeahkoa, pientä esilehteä. Kukassa on niin olemattoman vähäinen kehä, että joissakin kasvioppaissa sen sanotaan koivuilta puuttuvan. Kukat ovat 2-heteisiä. Heteet ovat noin 1 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi keltaiset ja myöhemmin ruskistuvat.

Emikukinto on yksittäinen, perällinen ja vihreä norkko, joka on kukintavaiheessa pystyhkö, lieriömäisen tasasoukka, noin 6-10 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Norkkoperä on noin 4-5 mm pitkä. Emikukat ovat 3 kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa 3 tyviosastaan yhdiskasvuista ja kukintavaiheessa vihreää norkkosuomua, joista keskimmäinen on pitkulainen, pyöreähköpäinen, laidoiltaan karvainen ja noin 1 mm pitkä. Kukintoviuhkon tyvellä on hedekukkien tavoin 2 soikeahkoa, pientä esilehteä. Emikukka on kehätön, 2-luottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 1 mm pitkät.

Eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on edelleen pystyhkö, tavallisesti noin 8-15 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskeasävyinen. Perä ei hedelmävaiheessa juurikaan pitene. Norkko hajoaa vasta seuraavana keväänä pähkylöiksi ja suomuiksi. Yhdiskasvuiset suomut muistuttavat malliltaan heraldista liljaa. Ne ovat noin 2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Pähkylät ovat pyöreähköt ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Laidoilla on hyvin kapea ja läpikuultava kalvoreunus. Siemen on kypsänä kellanruskea tai ruskea, ilman kalvoreunusta noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 1,1-1,5 mm leveä.

Vaivaiskoivu on Suomessa alkuperäinen ja yleinen kaikkialla muualla paitsi Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on vähän harvinaisempi ja puuttuu kokonaan Ahvenanmaalta. Kasvupaikkoina ovat rämeet, korvet ja nevat sekä Pohjois-Suomessa myös kangasmetsät ja tunturikankaat. Muissa Pohjoismaissa vaivaiskoivu kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla.

Vaivaiskoivu on maailman pohjoisin koivulaji. Sen esiintymisalue kattaa Euroopan, Aasian ja Amerikan manneralueiden pohjoisimpien osien lisäksi myös edellä mainitut saaret ja Grönlannin. Pohjoisen vyöhykkeen eteläpuolella Euroopassa esiintymät sijaitsevat vuoristoseuduilla, kuten Alpeilla. Räme- ja suoalueilla sekä Lapissa puurajan tuntumassa vaivaiskoivu voi muodostaa kilometrejäkin jatkuvia, tiheitä pensaikkoja, joissa kulkeminen on hyvin vaivalloista. Joka suuntaan harottavat, sitkeät oksat tarttuvat kiinni kulkijan jalkoihin ja yrittävät suistaa tämän nenälleen pensaikkoon. Yläpaljakalla, jossa kasvustot voivat Suomessa nousta noin kilometrin korkeuteen saakka, ne muuttuvat maata ja kalliopintaa pitkin suikertaviksi varvuiksi. Vaivaiskoivulle on aikojen kuluessa löydetty myös hyötykäyttöä. Sen lehdistä on valmistettu keltaista väriainetta, joka on ilmeisesti voimakkaampaa kuin muista koivuista saatu. Juurista on punottu koreja. Puuttomilla paljakoilla ja tundraseuduilla vaivaiskoivu on lähes ainoa polttoon soveltuva kasvi. Laji on siitä erikoinen, että se palaa myös tuoreena.

Koivut kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Käsitys lajien määrästä on vaihdellut ja ilmeisesti vaihtelee edelleenkin suuresti. Vähimmillään lajeja sanotaan olevan 40-50 ja enimmillään jopa noin 120. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti 63, minkä lisäksi on 27 risteymäpohjaista lajia. Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan Euroopassa on 11 alkuperäistä lajia, joista vain 3 on laaja-alaista. Nämä kolme lajia muodostavat myös Suomen luontaisen koivulajiston. Vaivaiskoivun lisäksi siihen kuuluvat puumaiset rauduskoivu, B. pendula ja hieskoivu, B. pubescens, joka jakautuu kahteen alalajiin, koko maan eliömaakunnat kattavaan metsähieskoivuun, subsp. pubescens ja pohjoisimpaan Suomeen rajoittuvaan tunturikoivuun, subsp. czerepanovii. Suurista kokoeroista huolimatta vaivaiskoivu risteytyy molempien lajien kanssa. Sen ja kasvupaikkavaatimuksiltaan samankaltaisten hieskoivun alalajien kanssa risteymiä kehittyy selvästi useammin kuin kuivempien kasvupaikkojen rauduskoivun kanssa. Vaivaiskoivun ja hieskoivun risteymälle on annettu toissijainen risteymänimi, B. xintermedia. Risteymä on tavallisesti noin 1-2 m korkea pensas. Lehtilapa on 1-3 cm pitkä, pyöreähkö, paksuhko ja karvainen sekä sahalaitainen. Lehtien syysväri on punakeltainen. Vaivais- ja rauduskoivun risteymällekin on annettu toissijainen nimi, B. xbottnica. Risteymä on tavallisesti noin 1-4 m korkea pensas. Lehtilapa on 1-3 cm pitkä, pyöreähkö, paksuhko ja kalju sekä usein ainakin osittain toistamiseen sahalaitainen. Lehtien syysväri on punakeltainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle vaivaiskoivun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Betula nana - vaivaiskoivu on kohenevasti levittäytyvä - suikertavan rento pensas tai varpu, joka on tavallisesti noin 0,2-0,8 m korkea ja vain harvemmin hieman yli metriin yltävä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen lounaisrannan kapeahko rantanevakaista, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivu on kohenevasti levittäytyvä – suikertavan rento pensas tai varpu, joka on tavallisesti noin 0,2-0,8 m korkea ja vain harvemmin hieman yli metriin yltävä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen lounaisrannan kapeahko rantanevakaista, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun haarat ovat jäykät ja yläviistot tai pystyhköt. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Siilaskosken ja Mallalampien välillä, puuton tunturikangas, 565 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun haarat ovat jäykät ja yläviistot tai pystyhköt. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Siilaskosken ja Mallalampien välillä, puuton tunturikangas, 565 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivu on tuulipölytteinen ja yksikotinen. Se kukkii etelässä toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Emikukinnot ovat yleensä oksien kärkiosassa ja hedekukinnot alempana. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana – vaivaiskoivu on tuulipölytteinen ja yksikotinen. Se kukkii etelässä toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa. Emikukinnot ovat yleensä oksien kärkiosassa ja hedekukinnot alempana. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana - vaivaiskoivun hedekukinto on yksittäinen, pystyhkö ja lieriömäisen tasasoukka norkko, joka on perätön ja kukintavaiheessa kellanruskehtava. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana – vaivaiskoivun hedekukinto on yksittäinen, pystyhkö ja lieriömäisen tasasoukka norkko, joka on perätön ja kukintavaiheessa kellanruskehtava. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana - vaivaiskoivu kukkii Lapissa usein kesäkuussa, mutta kevään ja kesän tulosta riippuen kukinta voi ainakin korkeammilla paikoilla siirtyä heinäkuunkin puolelle. Hedekukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa kolme lomittaista, erillistä ja karva- tai hapsureunaista norkkosuomua, joista keskimmäinen on pyöreämuotoinen ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen reunan alla molemmilla puolilla on yksi pienempi, pyöreähkö suomu. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa. Vaivaiskoivun varren ja haarojen tuohi on tummahkonruskeaa ja kiiltävää. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuolinen alapaljakka, Saanajärvelle vievän polun varsi, 725 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivu kukkii Lapissa usein kesäkuussa, mutta kevään ja kesän tulosta riippuen kukinta voi ainakin korkeammilla paikoilla siirtyä heinäkuunkin puolelle. Hedekukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Niitä suojaa kolme lomittaista, erillistä ja karva- tai hapsureunaista norkkosuomua, joista keskimmäinen on pyöreämuotoinen ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen reunan alla molemmilla puolilla on yksi pienempi, pyöreähkö suomu. Suomut peittävät kukat tiiviisti ennen kukintaa. Vaivaiskoivun varren ja haarojen tuohi on tummahkonruskeaa ja kiiltävää. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuolinen alapaljakka, Saanajärvelle vievän polun varsi, 725 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun hedenorkot ovat yleensä noin 7-15 mm pitkät ja noin 3-4 mm leveät. Kukat ovat kaksiheteisiä. Heteet ovat noin 1 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi keltaiset ja myöhemmin ruskistuvat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun hedenorkot ovat yleensä noin 7-15 mm pitkät ja noin 3-4 mm leveät. Kukat ovat kaksiheteisiä. Heteet ovat noin 1 mm pitkät, ja niiden pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi keltaiset ja myöhemmin ruskistuvat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun emikukinto on yksittäinen ja perällinen norkko, joka on kukintavaiheessa pystyhkö, lieriömäisen tasasoukka, noin 6-10 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Norkkoperä on noin 4-5 mm pitkä. Kukkia suojaa kolme tyviosastaan yhdiskasvuista ja kukintavaiheessa vihreää norkkosuomua, joista keskimmäinen on pitkulainen, pyöreähköpäinen, laidoiltaan karvainen ja noin 1 mm pitkä. Vaivaiskoivun nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat yleensä ruskeat tai punaruskeat ja tiheän karvaiset tai nukkakarvaiset sekä nystyttömät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun emikukinto on yksittäinen ja perällinen norkko, joka on kukintavaiheessa pystyhkö, lieriömäisen tasasoukka, noin 6-10 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Norkkoperä on noin 4-5 mm pitkä. Kukkia suojaa kolme tyviosastaan yhdiskasvuista ja kukintavaiheessa vihreää norkkosuomua, joista keskimmäinen on pitkulainen, pyöreähköpäinen, laidoiltaan karvainen ja noin 1 mm pitkä. Vaivaiskoivun nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat yleensä ruskeat tai punaruskeat ja tiheän karvaiset tai nukkakarvaiset sekä nystyttömät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 19.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun emikukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Emikukka on kehätön, kaksiluottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 1 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuolinen alapaljakka, Saanajärvelle vievän polun varsi, 725 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun emikukat ovat kolmen kukan viuhkoina norkkosuomujen hangassa. Emikukka on kehätön, kaksiluottinen ja sijaitsee sikiäimen kärjessä. Luotit ovat punaiset, rihmamaiset ja noin 1 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuolinen alapaljakka, Saanajärvelle vievän polun varsi, 725 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on edelleen pystyhkö, tavallisesti noin 8-15 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskeasävyinen. Perä ei hedelmävaiheessa juurikaan pitene. Lehtisilmujen lisäksi myös syyskesällä kehittyvät seuraavan vuoden kukinnot talvehtivat silmujen sisällä toisin kuin muilla, puumaisilla koivuilla. Silmut ovat perättömät, pitkulaiset, monisuomuiset ja tylppäkärkiset sekä noin 2-5 mm pitkät. Suomut ovat ruskeat, pyöreähköpäiset ja karvareunaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana – vaivaiskoivun eminorkko alkaa hedelmöityksen jälkeen paisua. Hedelmävaiheessa se on edelleen pystyhkö, tavallisesti noin 8-15 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä sekä aluksi vihreä ja lopulta ruskeasävyinen. Perä ei hedelmävaiheessa juurikaan pitene. Lehtisilmujen lisäksi myös syyskesällä kehittyvät seuraavan vuoden kukinnot talvehtivat silmujen sisällä toisin kuin muilla, puumaisilla koivuilla. Silmut ovat perättömät, pitkulaiset, monisuomuiset ja tylppäkärkiset sekä noin 2-5 mm pitkät. Suomut ovat ruskeat, pyöreähköpäiset ja karvareunaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana - vaivaiskoivun hedelmänorkot hajoavat vasta seuraavana keväänä pähkylöiksi ja suomuiksi. Kuvausta varten yksi norkko on hajotettu jo kasvuvuoden syksyllä, jolloin pähkylät ovat vielä kellanvihreät. Varisemisvaiheessa ne ovat kellanruskeat tai ruskeat. Yhdiskasvuiset suomut muistuttavat malliltaan heraldista liljaa. Ne ovat noin 2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Pähkylät ovat pyöreähköt ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Laidoilla on hyvin kapea ja läpikuultava kalvoreunus. Siemen on ilman kalvoreunusta noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 1,1-1,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun hedelmänorkot hajoavat vasta seuraavana keväänä pähkylöiksi ja suomuiksi. Kuvausta varten yksi norkko on hajotettu jo kasvuvuoden syksyllä, jolloin pähkylät ovat vielä kellanvihreät. Varisemisvaiheessa ne ovat kellanruskeat tai ruskeat. Yhdiskasvuiset suomut muistuttavat malliltaan heraldista liljaa. Ne ovat noin 2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Pähkylät ovat pyöreähköt ja läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Laidoilla on hyvin kapea ja läpikuultava kalvoreunus. Siemen on ilman kalvoreunusta noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 1,1-1,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivun lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on täysikasvuisena noin 2-4 mm pitkä. Korvakkeet ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, yleensä ruskeasävyiset, hapsureunaiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä noin 1 mm leveät. Kuvassa on kesällä kasvanut, uusi vuosikasvain, jonka lehdistä korvakkeet eivät ole vielä karisseet. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 11.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana – vaivaiskoivun lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on täysikasvuisena noin 2-4 mm pitkä. Korvakkeet ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, yleensä ruskeasävyiset, hapsureunaiset ja noin 2-3 mm pitkät sekä noin 1 mm leveät. Kuvassa on kesällä kasvanut, uusi vuosikasvain, jonka lehdistä korvakkeet eivät ole vielä karisseet. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 11.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Betula nana - vaivaiskoivun lehtilapa on ehyt, pyöreä, paksu ja nyhälaitainen tai pyöreähampainen. Se on kalju, päältä vihreä ja alta vaaleampi tai harmaanvihreä sekä läpimitaltaan tavallisesti noin 0,5-1,5 cm. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivun lehtilapa on ehyt, pyöreä, paksu ja nyhälaitainen tai pyöreähampainen. Se on kalju, päältä vihreä ja alta vaaleampi tai harmaanvihreä sekä läpimitaltaan tavallisesti noin 0,5-1,5 cm. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun koillisjuurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivu on Suomessa alkuperäinen ja yleinen kaikkialla muualla paitsi Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on vähän harvinaisempi ja puuttuu kokonaan Ahvenanmaalta. Kasvupaikkoina maan etelä- ja keskiosissa ovat rämeet, korvet ja nevat. Vaivaiskoivu muodostaa usein tiheitä ja laajojakin pensaikkoja, joissa kulkeminen on hyvin vaivalloista. Joka suuntaan harottavat, sitkeät oksat tarttuvat kiinni kulkijan jalkoihin ja yrittävät suistaa tämän nenälleen pensaikkoon. EH, Janakkala, Kirinmyllyn ja Kirin välillä, Lammintien (tie 292) luoteispuolella oleva Suurisuo, eteläosa, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivu on Suomessa alkuperäinen ja yleinen kaikkialla muualla paitsi Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on vähän harvinaisempi ja puuttuu kokonaan Ahvenanmaalta. Kasvupaikkoina maan etelä- ja keskiosissa ovat rämeet, korvet ja nevat. Vaivaiskoivu muodostaa usein tiheitä ja laajojakin pensaikkoja, joissa kulkeminen on hyvin vaivalloista. Joka suuntaan harottavat, sitkeät oksat tarttuvat kiinni kulkijan jalkoihin ja yrittävät suistaa tämän nenälleen pensaikkoon. EH, Janakkala, Kirinmyllyn ja Kirin välillä, Lammintien (tie 292) luoteispuolella oleva Suurisuo, eteläosa, luonnonsuojelualue, 11.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana - vaivaiskoivu kasvaa Pohjois-Suomessa soiden lisäksi myös kangasmetsissä ja tunturikankailla. Se on maailman pohjoisin koivulaji. Esiintymisalue kattaa Euroopan, Aasian ja Amerikan manneralueiden pohjoisimpien osien lisäksi myös Islannin, Huippuvuoret ja Grönlannin. Pohjoisen vyöhykkeen eteläpuolella Euroopassa esiintymät sijaitsevat vuoristoseuduilla, kuten Alpeilla. Yläpaljakalla, jossa kasvustot voivat Suomessa nousta noin kilometrin korkeuteen saakka, ne muuttuvat maata ja kalliopintaa pitkin suikertaviksi varvuiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Siilaskosken ja Mallalampien välillä, puuton tunturikangas, 565 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Betula nana – vaivaiskoivu kasvaa Pohjois-Suomessa soiden lisäksi myös kangasmetsissä ja tunturikankailla. Se on maailman pohjoisin koivulaji. Esiintymisalue kattaa Euroopan, Aasian ja Amerikan manneralueiden pohjoisimpien osien lisäksi myös Islannin, Huippuvuoret ja Grönlannin. Pohjoisen vyöhykkeen eteläpuolella Euroopassa esiintymät sijaitsevat vuoristoseuduilla, kuten Alpeilla. Yläpaljakalla, jossa kasvustot voivat Suomessa nousta noin kilometrin korkeuteen saakka, ne muuttuvat maata ja kalliopintaa pitkin suikertaviksi varvuiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Siilaskosken ja Mallalampien välillä, puuton tunturikangas, 565 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto