- Bidens tripartita L. – tummarusokki
- Bidens L. – rusokit
- Asteraceae – asterikasvit
Tummarusokki on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-60 cm korkea ruoho. Juuri on lyhyehkö ja runsaahkosti pääjuuren sivuhaaroja tuottava. Erityisesti vetisillä kasvupaikoilla sivuhaarat voivat olla pitkiäkin. Varsi on tanakka, liereä ja lehtihangoistaan haarova sekä yleensä vihreän ja punaruskean kirjava tai lähes kokonaan punaruskea. Se on kalju tai varren ja haarojen kärkiosasta karvainen.
Lehdet ovat ruodilliset ja vastakkain varrella haaroineen. Ruoti on yleensä noin 0,5-2 cm pitkä, palteinen ja kalju tai laidoiltaan karvainen. Lehtilapa on tieteellisen nimensä mukaisesti usein kolmijakoinen tai -osainen ja tavallisesti noin 2,5-7 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Lavan kärkilehdykkä tai -liuska on kookkain, kapeanpuikea, suippokärkinen ja kiilatyvinen sekä useimmiten noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. Sen laita on isohampainen. Lavan kärkiosan tyvellä on yleisimmin yksi tai toisinaan kaksi, kolmekin pienempää liuska- tai lehdykkäparia. Lavan tyvilehdykät tai -liuskat ovat kapeanpuikeat tai suikeahkot, isohampaiset ja yleensä noin 1-3 cm pitkät sekä noin 0,3-1 cm leveät. Lehtimallissa on vaihtelevuutta ja erityisesti sivuhaaroissa lehtilapa voi olla ehytkin. Lehdet ovat vihreät tai suomalaiseen nimeensä viitaten usein tummanvihreät ja muuten vähäkarvaiset mutta laidoiltaan sekä toisinaan suonistaankin lyhyesti karheakarvaiset.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset ja pystyt. Mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä ja kaljuhko tai lyhyesti karheakarvainen. Mykerön tyvellä ja ulkolaidalla on ylälehtiä eli kehtosuomuja, jotka ovat kahtena hyvin erilaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Mykerön tyvellä ulospäin siirottavat suomut ovat vihreät, lehtimäiset ja soikeahkot, kapean vastapuikeat tai leveänsuikeat. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset tai toisinaan kooltaan suurestikin toisistaan poikkeavat. Suomut ovat useimmiten ehytlaitaiset ja reunoiltaan karheakarvaiset. Toisinaan joku muita kookkaampi ylälehti voi olla hammaslaitainen. Ulompia kehtosuomuja on yleensä 5-9 ja ne ovat tavallisesti noin 7-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. Joukossa olevat yksittäiset, muista poikkeavat suomut voivat toisinaan olla 40-50 mm pitkiäkin. Sisemmät kehtosuomut ovat tiiviisti mykerön ympärillä. Ne ovat lähinnä kapeansoikeat, suippopäiset ja keskeltä ruskeat, lähes mustat tai vihreänruskeat ja laidoiltaan vihreät. Ne ovat yleensä noin 5-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät.
Kukintomykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen yhtä korkea. Kielelliset laitakukat puuttuvat. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 50-80. Niiden tasasoukka tyviosa on noin 1,5-2 mm pitkä ja kärkiosa noin 2-2,5 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Kukkien tyvellä on kookas tukisuomu, joka on lähes kalvomainen, suikea, suippokärkinen ja keskeltä tumma sekä laidoiltaan vaalea. Tukisuomut ovat noin 6-7 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Verhiö on muuntunut väkäsikkäiksi sukasiksi.
Heteitä on 5, ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Hedelmä on litteähkö tai 4-särmäinen ja pitkulainen mutta alaspäin kapeneva pohjuspähkylä, joka on harmaanvihreän ruskea ja himmeä sekä alaspäisesti sukasreunainen. Sen kärjen laidoilla on 2 noin 3-5 mm pitkää, väkäsekästä otaa. Usein niiden välissä on 1 tai 2 lyhyempää lisäotaa. Itse pähkylä ilman otia on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm leveä. Kukkien tukisuomut yltävät hedelmävaiheisessa mykerössä noin pähkylärungon kärjen tasalle saakka. Normaali kukinta-aika on heinäkuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle.
Tummarusokki on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on Etelä-Suomessa yleinen ja harvinaistuu pohjoiseen ja koilliseen päin. Vakinaisen esiintymisalueen raja kulkee Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa, ja laji on niissä jo varsin harvinainen. Joitakin vanhoja, satunnaisia havaintoja on pohjoisempaakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, ojat, lammikot ja muut kosteikot, joutomaat, asutut alueet liepeineen, kesantopellot sekä teiden ja muiden kulku-urien pientareet. Useimmiten kasvupaikat ovat märkiä, kosteita tai kausikosteita. Muissa Pohjoismaissa tummarusokki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Vaikka tummarusokki on aikoinaan saapunut ihmisen toiminnan avustamana Suomeen, se esiintyy nykyisin rannoilla ja muilla märillä tai kosteilla paikoilla aivan alkuperäislajin tapaan. Sen pähkylät ovat otien väkäsineen ja reunan sukasineen tiukasti eläinten turkkiin ja ihmisten vaatteisiin takertuvia. Näin ne voivat päästä aloittamaan uuden kasviyksilön elämää kaukanakin alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Pähkylät leviävät myös kellumalla vettä pitkin. Olisiko mahdollista, että laji on alun perin tuotu Suomeen sen rohdosominaisuuksien vuoksi. Siitä valmistettujen rohtojen on sanottu alentavan verenpainetta, lisäävän hikoilua ja muutenkin poistavan nestettä, parantavan aineenvaihduntaa ja rauhoittavan. Ulkoisesti yrtillä on parannettu ihovaurioita ja tulehduksia. Se sisältää C-vitamiinia, karoteenia, flavonoideja ja hivenaineita. Liiallinen sisäinen käyttö on kuitenkin haitallista. Kasvivärjäyksessä lajista saadaan oranssia väriä.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä kaksi muuta rusokkia, joiden levinneisyyskuva on suunnilleen samanlainen tummarusokin kanssa. Hyvin samankaltainen laji on säderusokki, B. radiata. Näkyvimmät erot löytyvät mykeröistä. Ulompia, siirottavia ja lehtimäisiä kehtosuomuja on tavallisesti 7-14, kun niitä tummarusokilla on yleensä 5-9. Mykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, noin 15-20 mm leveä ja leveyttään matalampi. Tummarusokin mykeröllä on leveyttä noin 10-15 mm, ja se on suunnilleen yhtä korkea kuin leveäkin. Säderusokin pähkylät ovat tummanruskeat tai sinipunaiseen vivahtavat ja keskiosastaan kiiltävät sekä otineen noin 5-7 mm pitkät. Tummarusokilla pähkylät ovat harmaanvihreän ruskeat ja himmeät sekä otineen noin 9-12 mm pitkät. Säderusokin kukkien tukisuomu yltää hedelmävaiheessa lähelle pähkylän otien kärkeä ja tummarusokilla noin pähkylärungon kärjen tasalle saakka. Säderusokin lehdet ovat vaalean- tai kellanvihreät ja tummarusokilla tummahkon vihreät. Lajien määritystä hankaloittaa toisinaan niiden risteytyminen keskenään. Risteymä, isorusokki, B. xpolakii, on usein kantalajejaan kookkaampi ja erityistuntomerkit ovat niiden välimaastosta. Toinen alkuperäinen laji, nuokkurusokki, B. cernua, on helppo pitää erillään kahdesta muusta lajista. Sen lehdet ovat liuskattomat ja sepivät ja mykerö nimen mukaisesti jo varhain nuokkuva. Suomessa on lisäksi tavattu kuutta muuta rusokkilajia harvinaisena ja satunnaisena tulokkaana tai viljelykarkulaisena, mutta ne eivät ole kyenneet vakiintumaan havaintopaikoilleen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tummarusokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Bidens tripartita – tummarusokin kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, ojat, lammikot ja muut kosteikot, joutomaat, asutut alueet liepeineen, kesantopellot sekä teiden ja muiden kulku-urien pientareet. Useimmiten kasvupaikat ovat märkiä, kosteita tai kausikosteita. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, rantakosteikko uimarannan pohjoispuolella, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset ja pystyt. Mykeröperä on useimmiten noin 10-50 mm pitkä. U, Helsinki, Toukola, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Vantaanjoen suualueelle tehdystä lammikosta mereen laskevan uoman ranta, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin mykerön tyvellä ja ulkolaidalla on ylälehtiä eli kehtosuomuja, jotka ovat kahtena hyvin erilaisena rivinä. Mykerön tyvellä ulospäin siirottavat suomut ovat vihreät, lehtimäiset ja soikeahkot, kapean vastapuikeat tai leveänsuikeat. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset (kuvan mykerö alempana) tai toisinaan kooltaan suurestikin toisistaan poikkeavat (ylin mykerö). Suomut ovat useimmiten ehytlaitaiset ja reunoiltaan karheakarvaiset. Toisinaan joku muita kookkaampi ylälehti voi olla hammaslaitainen. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, rantakosteikko uimarannan pohjoispuolella, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin ulompia kehtosuomuja on yleensä 5-9 ja ne ovat tavallisesti noin 7-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. Joukossa olevat yksittäiset, muista poikkeavat suomut (edellinen kuva) voivat toisinaan olla 40-50 mm pitkätkin. Mykeröistä puuttuvat kielelliset laitakukat. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 50-80. Niiden kärkiosa on noin 2-2,5 mm pitkä sekä päästään viisiliuskainen. Heteitä on viisi ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, rantakosteikko uimarannan pohjoispuolella, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin kukintomykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja suunnilleen yhtä korkea. Lähilajilla säderusokilla, B. radiata, mykeröt ovat selvästi korkeuttaan leveämmät. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Se nousee teriönliuskojen yläpuolelle. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella oleva maanläjitysalue, laelle vierekkäin ajetut maa-aumat, 4.10.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin kukkien tyvellä on tukisuomu, joka hedelmävaiheisessa mykerössä yltää noin pähkylärungon kärjen tasalle saakka. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella oleva maanläjitysalue, laelle vierekkäin ajetut maa-aumat, 4.10.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin lehtilapa on vihreä tai tummanvihreä ja kokonaisuudessaan tavallisesti noin 2,5-7 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. Lajin tieteellinen nimi viittaa lehtilavan kolmijakoisuuteen, mutta todellisuudessa vaihteluväli on laaja alkaen tyviliuskojen suuremmasta lukumäärästä ja päätyen erityisesti varren sivuhaarojen toisinaan ehyisiinkin lehtiin. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta, rantakosteikko uimarannan pohjoispuolella, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin lehtilapa on alta vaaleampi ja usein muuten vähäkarvainen, mutta laidat ovat lyhyesti karheakarvaiset. Toisinaan myös alapinnan suonet ovat karheakarvaiset. U, Helsinki, Toukola, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Vantaanjoen suualueelle tehdystä lammikosta mereen laskevan uoman ranta, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens tripartita – tummarusokin pähkylät ovat otien väkäsineen ja reunan sukasineen tiukasti eläinten turkkiin ja ihmisten vaatteisiin takertuvia. Näin ne voivat kulkeutua kauaksikin alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Pähkylät leviävät myös kellumalla vettä pitkin. Valtaosa pähkylöistä varisee kuitenkin kasvupaikalleen ja mahdollistaa yksivuotisen lajin elämänkierron tiheinäkin kasvustoina. V, Raisio, Hauninen, Haunisten allas (tekojärvi), eteläpää Käärmeenkallion kohdalla, rantakosteikko altaaseen pistävän kallioniemekkeen itäpuolella, 27.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 
