- Cakile maritima Scop. – (euroopan)merisinappi
- subsp. baltica (Jord. ex Rouy & Foucaud) Hyl. ex P. W. Ball – liuskamerisinappi
- Cakile Mill. – merisinapit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Merisinapista, Cakile maritima, esiintyy Pohjoismaissa neljä alalajia, tässä esiteltävä liuskamerisinappi, subsp. baltica, dyynimerisinappi, subsp. integrifolia, pohjanmerisinappi, subsp. islandica ja nimialalaji, lännenmerisinappi, subsp. maritima. Näistä vain liuskamerisinappi on Suomessa alkuperäinen ja vakinainen alalaji.
Liuskamerisinappi on yksivuotinen ja rento, koheneva tai aluksi pystykin sekä tavallisesti noin 15-50 cm pitkä ja kalju ruoho, joka haaroo yleensä runsaasti tyveltä alkaen. Pääjuuri on pitkä. Varsi ja haarat ovat liereät ja vihreät tai kellanvihreät.
Lehdet ovat möyheät, ruodilliset ja vihreät tai sinivihreät. Ne ovat varrella kierteisesti. Ruoti on useimmiten noin 1-4 cm pitkä. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen. Kärkilehdykkä ja sivulehdykät ovat enimmäkseen lähes tasasoukat ja ehyet tai vaihtelevasti lyhytliuskaiset tai hampaiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Alimmissa lehdissä sivulehdykät voivat olla vähän leveämmätkin.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 10-15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tanakka ja yleensä noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat tai pitkulaiset, kuperat, pyöreäpäiset ja kalvoreunaiset sekä kellanvihreät. Mitoiltaan ne ovat useimmiten noin 3,5-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,3 mm leveät. Teriö on sinipunainen tai lähes valkoinen ja tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Niiden kärkiosa on soikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Pituutta niillä on yleensä noin 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on paksuhko, jäykkä ja yleensä noin 3-5 mm pitkä. Hedelmä on epäsäännöllisen sukkulamainen, kärkiosastaan 2-särmäinen ja vihreä tai kellanvihreä litu, joka on kahden 1-siemenisen puoliskon muodostama. Se on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 4-6 mm paksu. Litupuoliskojen välissä on 2 alaviistoon suuntautunutta, lyhyttä ja sarvimaista lisäkettä. Molemmat litupuoliskot ovat avautumattomia. Irtoava yläosa on alaosaa kookkaampi ja kärjestään suippo mutta tylppäpäinen. Lidun alaosa kapenee tyveä kohti ja on tyveltään suunnilleen lituperän paksuinen eikä irtoa siitä. Siemen on kartiomainen, ruskea ja ohuen verkkopintainen tai lähes sileä sekä noin 5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun puolivälistä elokuun alkupuoliskolle.
Liuskamerisinappi on Suomessa alkuperäinen. Se on kohtalaisesti esiintyvä, harvinaisehko tai harvinainen Ahvenanmaalta ja Lounais-Suomen saaristosta pitkin Suomenlahden rannikkoa Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä Pohjanlahden rannikolla Oulun Pohjanmaalle saakka. Lisäksi se on Kasviatlaksen mukaan tavattu tulokkaana Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa, Kemissä, Ajoksen satama-alueella. Kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantahietikot ja rannan rakkohauru- ym. kasvijätekasaumat. Muissa Pohjoismaissa liuskamerisinappi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Levinneisyysalueeltaan se on endeeminen alalaji Itämeren piirissä ja Etelä-Norjan rannikolla.
Merisinappi on sukunsa ainoa laji Pohjoismaissa. Se esiintyy alueella neljänä alalajina. Kuten alussa jo todettiin, ainoastaan liuskamerisinappi on Suomen lajiston alkuperäinen ja vakinainen edustaja. Kasviatlaksen mukaan nimialalajista, lännenmerisinapista on 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta joitakin näytteitä satamista ja painolastialueilta. Se on luontainen ja yleinenkin Norjan länsirannikolla etelästä päin Tromssaan saakka. Sen lehdet ovat muuten samantyyppiset kuin liuskamerisinapilla, mutta liuskat ovat noin 3-10 mm leveät. Litupuoliskojen väliset lisäkkeet ovat aivan pienet. Suomesta on joskus kauan sitten tavattu satamatulokkaana myös dyynimerisinappia, joka on luontainen Keski-Norjan länsirannikolla. Sen lehdet ovat suikeat ja tieteellisen nimensä mukaisesti ehyet sekä yleensä hammaslaitaiset. Litu on lisäkkeetön. Lisäksi Norjan pohjoisrannikolla, Islannissa ja Tanskan Färsaarilla kasvaa pohjanmerisinappi, jonka lehtilapa on leveähkö ja lyhyehkösti pariliuskainen. Myös sen litu on lisäkkeetön.
Yksivuotisen merisinapin säilymis- ja leviämistapa on erikoinen. Kaksisiemenisen lidun keskellä oleva nivel irrottaa lidun kärkiosan, joka syysmyrskyissä helposti huuhtoutuu alavilta hiekkarannoilta veden vietäväksi kohti uusia kasvupaikkoja. Meri velloo rantavesien kuolevaa kasvi- ja levämassaa sekä kasaa sitä vesirajaan ryönävalleiksi, joihin ohjautuu myös merisinapin siemeniä, jotka synnyttävät valleihin uusia kasvustoja. Samaan aikaan emokasvit ovat pitkillä juurillaan hiekansitojakasveina tiukasti kiinni kasvupohjassaan kestäen aaltojen vyörytyksen ja kuihtuen lopulta omille juurensijoilleen. Samalla kasvissa yhä kiinni olevat litujen tyviosan siemenet saavat maakosketuksen viimeistään lumivaipan alla ja itävät keväällä varmistaen lajin säilymisen kasvupaikallaan.
Merisinappi on myös villiyrtti, jonka lehtiä ja nuoria versoja on vähäisessä määrin käytetty rucolan eli vihannessinappikaalin, Eruca vesicaria subsp. sativa, korvaajana salaateissa ja muissa ruoissa. Maku on sinappinen ja rucolaa voimakkaampi eikä kiehauttaminenkaan sitä juurikaan lievennä. Se soveltuneekin paremmin tulisten makujen ystävälle.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle liuskamerisinapin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinappi on yksivuotinen ruoho, joka on useimmiten rento tai koheneva. Varret ovat runsashaaraiset ja tavallisesti noin 15-50 cm pitkät. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren pohjoisosan läntinen merenranta, avoin hiekkaranta-alue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin kukinnot ovat terttuina varren ja haarojen kärjessä. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren lounaisosan läntinen merenranta kohdassa, jossa kivetty tie, Pitkä ikävä, saapuu ranta-alueelle, avoin hiekkaranta, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin kukan teriö on tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat sinipunaiset tai lähes valkoiset. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren pohjoisosan läntinen merenranta, avoin hiekkaranta-alue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin kukassa on ristikkäisesti neljä terälehteä. Niiden kärkiosa on soikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Pituutta niillä on yleensä noin 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm. Kukassa on kuusi hedettä, joista neljä on pitempää ja kaksi lyhyempää. Pitkulaisen sikiäimen päässä oleva luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Luotti näkyy kuvassa parhaiten oikealla olevan teriön alapuolella olevassa, jo kuihtuvassa kukassa. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, Kattrumpan-merenlahden ranta, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat kapeanpuikeat tai pitkulaiset, kuperat, pyöreäpäiset ja kalvoreunaiset sekä kellanvihreät. Mitoiltaan ne ovat useimmiten noin 3,5-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,3 mm leveät. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, Kattrumpan-merenlahden ranta, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin varsi haaroo yleensä tyveltä alkaen. Varsi haaroineen on liereä ja vihreä tai kellanvihreä. Lehdet ovat möyheät, ruodilliset ja vihreät tai sinivihreät. Ruoti on useimmiten noin 1-4 cm pitkä. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Lilla Tallholmen -niemen ja Råudden-niemekkeen välinen hiekkaranta-alue, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin lehtilavan kärkilehdykkä ja sivulehdykät ovat enimmäkseen lähes tasasoukat ja usein vaihtelevasti lyhytliuskaiset tai hampaiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Alimmissa lehdissä sivulehdykät voivat toisinaan olla vähän leveämmätkin, kuten edellinen kuva osoittaa. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, Anklarensbukten-merenlahden ranta, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinappi on yksivuotisuudestaan huolimatta pitkäjuurinen hiekansitojakasvi, joka on usein ensimmäisiä tulijoita avoimille hiekkarannoille. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren pohjoisosan läntinen merenranta, avoin hiekkaranta-alue, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cakile maritima subsp. baltica – liuskamerisinapin kasvustot voivat toisinaan olla hyvin tiheää, toisiinsa kietoutuneiden varsien ja haarojen vyyhteä, josta on lähes mahdoton löytää yksilörajoja. Liuskamerisinappi on Suomessa alkuperäinen. Se on kohtalaisesti esiintyvä, harvinaisehko tai harvinainen Ahvenanmaalta ja Lounais-Suomen saaristosta pitkin Suomenlahden rannikkoa Etelä-Karjalan eliömaakuntaan saakka sekä Pohjanlahden rannikolla Oulun Pohjanmaalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä merenrantahietikot ja rannan rakkohauru- ym. kasvijätekasaumat. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, Kattrumpan-merenlahden ranta, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 