(Suo)vehka, Calla palustris, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea, kalju ruoho, jonka juurakko on lähes vaakasuora tai viisto, pitkä, pehmeä ja nivelikäs sekä noin 10-15 mm paksu. Lehdet ovat tyvellä kierteisesti. Varsi on liereä, pehmeähkö mutta tanakka ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkä. Yksi lehdistä on sen tyvellä, mutta muuten varsi on lehdetön kukintoon saakka. Suovehka muodostaa usein laajojakin yhtenäisiä kasvustoja.
Lehtiruoti on yleensä noin 10-25 cm pitkä, liereä tai kouruinen, mehevä ja vihreä. Ruodin tyvi on tuppimainen, pyöreäselkäinen ja toiselta sivultaan avoin sekä kalvoreunainen. Se jatkuu noin 3-5 cm pitkänä, ehyenä ja suippopäisenä korvakkeena. Lehtilapa on molemmin puolin vihreä, päältä kiiltävähkö, malliltaan herttamainen ja ehytlaitainen. Sen tyvi on matala- tai syvälovinen ja kärki terävä tai tylppä. Lapa on silposuoninen niin, että suonet kaareutuvat reunan suuntaisesti ja yhtyvät kärjessä. Pituutta lehtilavalla on yleensä noin 5-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-9 cm.
Kukinto on varren kärjessä oleva, pysty ja runsaskukkainen puikilo, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä. Puikilon tyvellä on puikea tai soikea, ehytlaitainen ja lähes varren ympäri sepivä sekä pitkäkärkinen tukilehti, joka on sisäpuolelta valkoinen ja ulkopinnaltaan vihertävä. Se on kärkineen yleensä noin 5-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 cm leveä. Puikilon kukat ovat muuten kaksineuvoisia, mutta kärkiosassa ne ovat yleensä yksineuvoisia hedekukkia. Kukat ovat kehättömiä. Kaksineuvoisissa kukissa keskellä on sikiäin ja siitä ilman rajaa tasaisesti kapeneva, kartiomainen, lyhyt emin vartalo. Sen päässä on noin 0,5 mm leveä, valkoinen, pyöreä ja levymäinen luotti. Heteet ovat yhtenäisenä rinkinä vierekkäisten sikiäinten ympärillä. Rakenteellisesti niitä on noin 6 kutakin yksittäistä kukkaa kohden. Valkoisten heteiden palhot ovat noin 1 mm pitkät ja ponnet pyöreähköt sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Kukintopuikilossa on heikko, epämiellyttävä haju, joka yhdessä valkoisen tukilehden kanssa houkuttelee monenlaisia hyönteisiä.
Hedelmä on pyöreähkö tai hieman kulmikas, mehevä ja kypsänä punainen marja, joka on tavallisesti läpimitaltaan noin 5-7 mm. Puikilossa niitä on usein 40-50. Marjassa on tavallisesti 2-3 siementä, jotka ovat pitkänomaisia, sinipunaisia ja noin 3,5 mm pitkiä. Marja ja siemenet ovat kelluvia ja voivat levitä veden mukana etäällekin. Siemenet ovat limaisia ja tarttuvat helposti esim. vesilintujen höyheniin, jolloin leviämismatka voi olla huomattavan pitkäkin. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppu – heinäkuu.
(Suo)vehka on alkuperäinen laji Suomessa ja se on yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Pohjoisempana se on harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Se kasvaa korvissa, luhtasoilla, vetisissä ojissa, hetteiköissä ja allikoissa sekä erilaisten vesistöjen rantasoistumilla, niiden umpeen kasvavissa reunuksissa toisinaan avoveteenkin yltäen. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
(Suo)vehka on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Mehevää juurta on menneinä aikoina ja pulakausina käytetty väkirehuna ja jauhoina ihmisravinnoksi. Myrkky haihtuu kuivattaessa tai keitettäessä. Juuri sisältää tuoreena lähes 50 % tärkkelystä ja sokeria ja lähes 10 % raakavalkuaista. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980).
Calla palustris – (suo)vehka voi laajeta tiheäksi kasvustoksi, joka lopulta peittää koko kasvualansa. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven luoteisrannan pitkä suokiila, järveen vievä vesioja, luonnonsuojelualue, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehka on kukintoa lukuun ottamatta aika tasaisen vihreä. Sen varret ja lehtiruodit ovat mehevät ja pehmeähköt mutta kuitenkin varsin tanakat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen rantasuo, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehka voi kasvaa myös avovedessä, rannan tuntumassa. Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy pohjassa suikertava, paksu juuri. Korkeutta suovehkalla on tavallisesti 15-40 cm. Sen varret ja lehtiruodit ovat noin 10-25 cm pitkiä. Lehtilapa on molemmin puolin samanvärinen ja kaarevasti silposuoninen. EH, Hämeenlinna, Ahvenisto Ahvenistonjärven eteläpää, luonnonsuojelualue, rantavesi, 3.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan kukinto on varren kärjessä oleva runsaskukkainen puikilo, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä. Puikilon tyvellä on puikea tai soikea ja lähes varren ympäri sepivä sekä pitkäkärkinen tukilehti, joka on sisäpuolelta valkoinen ja ulkopinnaltaan vihertävä. Se on kärkineen yleensä noin 5-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven luoteisrannan pitkä suokiila, 31.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan puikilossa valtaosa kukista on kaksineuvoisia. Yleensä kuitenkin puikilon yläosa on kuvan tavoin pelkästään hedekukkainen. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen rantasoisuo, 17.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan kukat ovat kehättömiä. Kaksineuvoisissa kukissa keskellä on vihreä sikiäin kärjessään tasaisesti kapeneva, lyhyt emin vartalo. Sen päässä on noin 0,5 mm leveä, valkoinen, pyöreä ja levymäinen luotti. Heteet ovat yhtenäisenä rinkinä vierekkäisten sikiäinten ympärillä. Valkoisten heteiden palhot ovat noin 1 mm pitkät ja ponnet pyöreähköt sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen rantasuo, 17.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan kukintopuikilossa sikiäimet alkavat paisua marjan muotoihin jo kukinnan loppuvaiheessa, jolloin osa heteiden ponsista on vielä avautumattomia. Luotin jäljiltä vartalon kärjessä on tumma piste. EH, Hämeenlinna, Renko, Renkajoen rantasoistuma urheilukentän eteläpuolella, 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan marja on pyöreähkö tai hieman kulmikas, mehevä ja tavallisesti läpimitaltaan noin 5-7 mm. Sen kärjessä säilyy lyhyt, kartiomainen emin vartalo. EH, Hämeenlinna, Keinusaari Varikonniemi, Vanajaveden itäranta, hyvin vetinen rantasoistuma, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan puikilossa on usein 40-50 marjaa. Kypsinä ne ovat punaisia. EH, Hämeenlinna, Keinusaari Varikonniemi, Vanajaveden itäranta, hyvin vetinen rantasoistuma, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan lehtilapa on malliltaan herttamainen ja ehytlaitainen. Sen tyvi on matala- tai syvälovinen ja kärki terävä tai tylppä. Pituutta lehtilavalla on yleensä noin 5-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-9 cm. EH, Hämeenlinna, Katinen, Katumajärven länsiranta uimarannan eteläpuolella, 28.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – (suo)vehkan lehtiruodin tyvi on tuppimainen, pyöreäselkäinen ja toiselta sivultaan avoin sekä kalvoreunainen. Se jatkuu noin 3-5 cm pitkänä, ehyenä ja suippopäisenä korvakkeena. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen rantasuo, 3.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Calla palustris – suovehkan juurakko on lähes vaakasuora tai viisto, pitkä, pehmeä ja nivelikäs. Nivelkohdissa on tiheitä juurinippuja. Juurakosta on entisinä aikoina ja pulakausina kuivattuna jauhettu leivänjatketta ja tehty olkien kanssa karjanrehua. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen rantasuo, 3.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 