- Cardamine amara L. – purolitukka
- Cardamine L. – litukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Purolitukka, Cardamine amara, on monivuotinen, pysty tai usein tyveltä koheneva ja lähes kalju sekä tavallisesti noin 20-50 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyehkö, vaalea, lähes vaakasuora ja runsasrönsyinen. Myös varren tyviosa juurehtii. Rönsyjen avulla kasvustot leviävät usein laajoiksi ja tiheiksi. Varsi on haaraton tai haarova, särmikäs, vihreä ja kalju tai hieman karvainen.
Kaikki lehdet ovat parilehdykkäiset, ja varsilehdet ovat kierteisesti. Aluslehtien ja alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-4 cm pitkä. Ruoti lyhenee varren latvaa kohti ja ylimmät lehdet ovat lähes ruodittomat. Aluslehtien ja varsilehtien lapa on tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-8 cm leveä. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-6 lehdykkäparia. Sivulehdyköiden ruoti on noin 0-5 mm pitkä. Lehdykät ovat lähinnä soikeahkot tai pyöreähköt ja ylimmissä lehdissä myös lähes suikeahkot. Ne ovat isohampaiset, isonyhäiset tai mutkalaitaiset. Alempien lehtien hampaat ovat useimmiten laakeat ja tylpät sekä ylimpien lehtien hampaat usein myös terävät. Lehdykät ovat puhtaanvihreät, tavallisesti noin 0,5-5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 cm leveät.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on yleensä laaja-alaisesti siirottava ja enintään noin 8 cm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on useimmiten noin 7-20 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Teriö on valkoinen ja yleensä noin 12-17 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 7-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat kellanvihreät ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat sinipunaiset tai punaruskeat, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja kapean lieriömäinen sekä kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on sikiäintä kapeampi ja noin 1 mm pitkä vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, kapea ja kellanvihreä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 15-25 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, pysty, suorahko ja vihertävä tai punaruskea litu, joka on tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 1-2 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-2,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, vaaleanruskea ja noin 1,5-2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Purolitukka on Suomessa alkuperäinen laji ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Tosin Pohjois-Karjalasta tehdyt havainnot ovat hyvin vanhoja. Ahvenanmaalta on pari hyvin vanhaa näytettä, mutta saarten nykylajistoon purolitukka ei kuulu. Se on yleinen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla. Se kuitenkin puuttuu Varsinais-Suomen lounaissaaristosta ja mantereeltakin maakunnan lounaisosista. Lajin vakiintuneen pohjoisrajan yläpuolelta on lisäksi löydetty kaksi elinvoimaista esiintymisaluetta, joista toinen on Keski-Pohjanmaan eliömaakunnassa, Kokkolassa ja toinen Kainuun eliömaakunnassa, Suomussalmella. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lähdehetteiköt, lähdepurojen varret, purojen koskikivikot, rehevät korvet, rantapensaikot ja virtaavat ojat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Purolitukka on yleensä itsepölytteinen ja siemenet leviävät laajalle veden mukana. Ehkä tehokkaimmin laji leviää kasvullisesti rönsyjensä avulla. Rönsyt katkeilevat virtauksen kalvamina ja jäiden runnomina sekä kulkeutuvat juurtumaan uusiin paikkoihin. Lajin kasvupaikoille on tunnusomaista juuri virtaava vesi joko näkyvänä tai hetteikössä pinnan alla kulkevana. Virtaava vesi myös suojaa juuristoa ja rönsyjä pakkaselta. Usein myös kasvin alemmat osat talvehtivat vihreinä vedessä. Purolitukka voi ainakin osan aikaa kasvaa myös kokonaan upoksissa.
Purolitukan tieteellinen lajinimi viittaa kasvin katkeraan makuun. Eija ja Jouko Lehmuskallion kirjan, Luonnon villit käyttökasvit (2019) mukaan laji on kuitenkin piparjuurta muistuttavasta kitkeryydestään huolimatta juuri napakan makunsa vuoksi hyvä lisä keväiseen salaattiin.
Muista litukoista eniten purolitukkaa muistuttaa, luhtalitukan, C. pratensis, alalaji rantaluhtalitukka, subsp. paludosa, joka viihtyy myös purolitukalle soveltuvilla kasvupaikoilla. Senkin teriö on yleisimmin valkoinen, joskin nupussaan useimmiten vaaleahkon sinipunainen. Luhtalitukalla on selvempi lehtiruusuke, jonka lehdykät ovat lähinnä pyöreät, kun taas varsilehtien lehdykät ovat suikeahkon kapeat. Purolitukalla ei ole tällaista selvää eroa aluslehtien ja varsilehtien välillä. Lisäksi luhtalitukan heteiden ponnet ovat keltaiset, kun ne purolitukalla ovat sinipunaiset tai punaruskeat.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle purolitukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Cardamine amara – purolitukan juurakko on lyhyehkö mutta runsasrönsyinen. Myös varren tyviosa juurehtii. Rönsyjen avulla kasvustot leviävät usein laajoiksi ja tiheiksi. 4.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukka kasvaa puroissa ja virtaavien ojien pohjalla usein veden keskellä matalammissa kohdissa. Ankkuripaikaksi riittää esim. muutama koholla oleva kivi purokoskessa. Se voi kasvaa myös upoksissa, kunnes vesi taas mataloituu sopivammalle korkeudelle. Virtaava vesi suojaa juuristoa ja rönsyjä pakkaselta. Usein myös kasvin alemmat osat talvehtivat vihreinä vedessä. 4.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukan kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on yleensä laaja-alaisesti siirottava ja enintään noin 8 cm pitkä. Ylimpien lehtien lehdykät ovat usein lähes suikeahkot ja laidoiltaan iso- ja terävähampaiset. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukan teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 12-17 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 7-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. 4.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukan kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on hieman muita lyhyempiä. Palhot ovat kellanvihreät ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat sinipunaiset tai punaruskeat, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, kapean lieriömäinen ja kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on sikiäintä kapeampi vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, kapea ja kellanvihreä. 3.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukan aluslehtien ja varsilehtien lapa on tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-8 cm leveä. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-6 lehdykkäparia. Aluslehtien ja alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 1-4 cm pitkä. 4.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine amara – purolitukka on Suomessa alkuperäinen laji ja se on yleinen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lähdehetteiköt, lähdepurojen varret, purojen koskikivikot, rehevät korvet, rantapensaikot ja virtaavat ojat. Kuvassa seuralaisina ovat mm rantarentukka, Caltha palustris subsp. palustris ja korpikaisla Scirpus sylvaticus. 4.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 