- Cardamine flexuosa With. – metsälitukka
- Cardamine L. – litukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Metsälitukka, Cardamine flexuosa, on kaksi- tai lyhytikäinen monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyehkö, vino ja usein yläosastaan haarova. Näin yksi yksilö voi synnyttää useampivartisen kasvuston. Varsi on haaraton tai toisinaan haarova, tieteellisen lajinimensä mukaisesti mutkainen ja jossain määrin särmikäs sekä vihreä ja ainakin alaosastaan harvakseen karvainen.
Kaikki lehdet ovat parilehdykkäiset, korvakkeettomat, ja varsilehdet ovat kierteisesti. Ruusukemaisia aluslehtiä on yleensä vähän. Niiden ruoti on useimmiten noin 1-3 cm pitkä. Varsilehtien ruoti on enimmillään noin 1 cm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Aluslehdet ovat alempia varsilehtiä pienemmät. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-7 ruodillista lehdykkäparia. Alempien lehtien lehdykät ovat munuaismaiset, pyöreähköt tai leveänpuikeat. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi ja läpimitaltaan yleensä noin 10-20 mm. Sivulehdykät ovat läpimitaltaan tavallisimmin noin 5-15 mm ja niiden ruoti on noin 2-4 mm pitkä. Ylempien varsilehtien lehdykät ovat lähinnä suikeahkot tai kapean vastapuikeat ja lyhytruotiset tai lehden kärkiosassa ruodittomat. Ne ovat yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 2-7 mm leveät. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi. Kaikki lehdykät ovat vihreät ja laidoiltaan ripsikarvaiset. Alempien lehtien lehdykät ovat usein hieman kulmikkaat tai mutkalaitaiset ja niissä voi olla jokunen epäsäännöllinen hammas. Ylempien varsilehtien lehdykät ovat ehytlaitaiset tai niukasti ja epäsäännöllisesti hampaiset.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on yleensä enintään noin 7 cm pitkä. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on useimmiten noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 1,5-2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm. Teriö on valkoinen ja yleensä noin 3-5 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, pyöreä- tai tylppäpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5 mm leveät.
Heteitä on useimmiten 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Toisinaan heteitä voi olla vähemmänkin. Palhot ovat kellanvihreät ja hieman alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja kapean lieriömäinen sekä kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on alle 1 mm pitkä vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, nappimainen ja hyvin vaalea. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 5-10 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, suorahko ja vihreä tai kellanvihreä litu, joka yltää pystyhkönä kukkivan latvan tasalle tai hieman siitä ylikin. Se on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-1,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, vaaleanruskea ja noin 1-1,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika ajoittuu kesä-heinäkuun vaihteeseen.
Metsälitukka on Suomessa alkuperäinen laji, joka kasvaa täällä levinneisyytensä koillisella äärirajalla ja on luonnonkasvina hyvin harvinainen. Lajilla on (2012 tilanne) yhteensä kahdeksan tunnettua kasvupaikkaa seuraavissa eliömaakunnissa: Varsinais-Suomi, Pöytyä, Etelä-Häme, Asikkala, Tammela, Virrat (Pohjaslahti) ja Etelä-Savo, Kouvola (Valkeala), Luumäki (kolme kasvupaikkaa). Ahvenanmaan Jomalan kasvupaikka on hävinnyt, koska lajia ei ole siellä tavattu enää vuoden 1953 jälkeen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lähteiköt, lähdepurojen varret ja kosteat lehdot. Menestymisen edellytyksenä on, että kasvupohja säilyy ympäri vuoden sulana ja tasaisen viileänä. Metsälitukkaa tavataan myös hyvin toisenlaisessa ympäristössä, kasvihuoneissa ja taimistoilla satunnaistulokkaana monien muiden litukoiden tavoin. Se voi hetkellisesti kasvaa myös puutarhajätteen mukana kulkeutuneena tulokkaana asutuksen lähialueilla. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat suppea levinneisyysalue, taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkina ovat ojitus ja turpeenotto, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä vesirakentaminen. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Metsälitukka kasvaa samankaltaisilla paikoilla kuin edellä mainituissa eliömaakunnissa huomattavasti yleisempi purolitukka, C. amara. Purolitukka on kuitenkin selvästi reheväkasvuisempi ja muodostaa usein myös tiheitä ja laajahkojakin kasvustolaikkuja. Sen teriö on paljon suurempi, yleensä noin 12-17 mm leveä. Terälehdet ovat tavallisesti noin 7-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Lisäksi ponnet ovat sinipunaiset. Suomessa kasvaa myös kaksi muuta hyvin harvinaista ja rauhoitettua litukkalajia, rantalitukka, C. parviflora ja lehtolitukka, C. impatiens sekä yleisempi mäkilitukka, C. hirsuta. Vaikka näiden luonnonkasvupaikat eivät kohtaa metsälitukan kanssa, kasvihuoneissa ja taimistoalueilla lajit voivat kasvaa rinta rinnan. Rantalitukan kaikkien lehtien lehdykät ovat suikeat tai lähes tasasoukat sekä kapeatyviset. Terälehdet ovat vain noin 2 mm pitkät. Lehtolitukan lehdet ovat korvakkeelliset. Lehdykät ovat malliltaan jossain määrin metsälitukkaa muistuttavat mutta liuskaiset tai isohampaiset. Luonnossa mm. kallioilla, kuivilla rinteillä, katajakedoilla ja ulkosaaristossa kasvavalla mäkilitukalla on selvä tyviruusuke, ja sen lehdet ovat aika pieniä. Sinänsä lehdyköiden malli on samankaltainen metsälitukan kanssa. Yksi yleisilmeeseen vaikuttava, erottava tekijä löytyy liduista. Mäkilitukan lituperät ovat pystyt ja lidut ovat samansuuntaisesti niiden jatkeena. Metsälitukalla lituperät ovat yläviistoon siirottavat, minkä vuoksi lidusto on leveämmin harittava.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsälitukan esiintymiskartalle Suomessa. Koska kartalla ovat myös tulokasesiintymät, siitä ei saa yleiskuvaa luonnonkasvupaikoista.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Cardamine flexuosa – metsälitukan verho- ja terälehdet sekä heteetkin säilyvät jonkin aikaa nopeaa kyytiä liduksi pitenevän sikiäimen tyvellä, kunnes karisevat pois. Kukkaperä on useimmiten noin 2-3 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 1,5-2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm. Lituperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 5-10 mm pitkä. Litu on tasasoukka, suorahko ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä sekä noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1-1,5 mm pitkä ota. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine flexuosa – metsälitukan lehtien lapa on tavallisesti noin 2-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-7 ruodillista lehdykkäparia. Alempien lehtien lehdykät ovat munuaismaiset, pyöreähköt tai leveänpuikeat. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi ja läpimitaltaan yleensä noin 10-20 mm. Sivulehdykät ovat läpimitaltaan tavallisimmin noin 5-15 mm ja niiden ruoti on noin 2-4 mm pitkä. Varsi on ainakin alaosastaan harvakseen karvainen. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine flexuosa – metsälitukan ylempien varsilehtien lehdykät ovat lähinnä suikeahkot tai kapean vastapuikeat ja lyhytruotiset tai lehden kärkiosassa ruodittomat. Ne ovat yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 2-7 mm leveät. Kärkilehdykkä on sivulehdyköitä kookkaampi. Näiden lehtien lehdykät ovat ehytlaitaiset tai niukasti ja epäsäännöllisesti hampaiset. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine flexuosa – metsälitukan kaikki lehdykät ovat vihreät ja laidoiltaan ripsikarvaiset. Alempien lehtien lehdykät ovat usein hieman kulmikkaat tai mutkalaitaiset ja niissä voi olla jokunen epäsäännöllinen hammas. 24.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 