- Cardamine pratensis L. – luhtalitukka
- subsp. pratensis – niittyluhtalitukka
- Cardamine L. – litukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Luhtalitukasta, Cardamine pratensis, kasvaa Suomessa kolme alalajia, tässä esiteltävä eteläinen nimialalaji, niittyluhtalitukka, subsp. pratensis, kautta Suomen kasvava rantaluhtalitukka, subsp. paludosa ja pääasiassa pohjoinen pohjanluhtalitukka, subsp. angustifolia.
Niittyluhtalitukka on monivuotinen, yleensä pysty ja tavallisesti noin 20-40 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyehkö, pysty tai vino ja rönsytön. Varret ovat yksittäin tai voivat kasvaa tiheinäkin ryhminä. Varsi on haaraton tai haarova, liereä ja vihreä tai harmaanvihreä sekä kalju.
Kaikki lehdet ovat parilehdykkäiset, ja varsilehdet ovat kierteisesti. Tyviruusukkeen lehtien ruoti on yleensä noin 3-8 cm pitkä. Ruodin ja lehtilavan osuutta on kuitenkin usein vaikea rajata, sillä sivulehdykät alkavat varista aika pian tyveltä alkaen. Ruusukelehtien lapaosuus on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 3-10 lehdykkäparia. Sivulehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 1 mm pitkä. Kärkilehdykkä on tavallisesti sivulehdyköitä kookkaampi, pyöreähkö tai munuaismainen ja isohampaisen kulmikas. Se on läpimitaltaan yleensä noin 8-12 mm. Sivulehdykät ovat pyöreähköt, soikeahkot tai puikeahkot ja enemmän tai vähemmän hampaiset sekä useimmiten noin 5-8 mm pitkät. Ruusukelehtien lehdykät ovat vihreät ja vaihtelevasti karvaiset.
Varsilehtiä on useimmiten 2-6. Alemmat niistä ovat ruodilliset ja ylimmät lähes ruodittomat. Ruoti on yleensä enimmillään noin 2 cm pitkä. Lapaosuus on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-10 lehdykkäparia. Alimpien varsilehtien lehdyköissä on enintään noin 0,5 mm pitkä ruoti ja muut ovat ruodittomat. Alimpien varsilehtien lehdykät myös muistuttavat toisinaan ruusukelehtien lehdyköitä. Muiden varsilehtien lehdykät ovat suikeat, kapeansuikeat tai tasasoukat ja valtaosin ehytlaitaiset sekä yleensä noin 5-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Niiden kärkilehdykkä on useimmiten enintään vain vähän sivulehdyköitä leveämpi. Lehdykät ovat kaljut tai hiukan karvaiset.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on yleensä enintään noin 10 cm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on kalju ja useimmiten noin 6-15 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Teriö on vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvemmin valkoinen ja yleensä noin 15-20 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, lantto-, lähes suora- tai pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat kellanvihreät ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja kapean lieriömäinen sekä kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on huomaamaton, noin 0,3-0,5 mm pitkä vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, sikiäintä selvästi leveämpi ja keltainen tai kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava ja yleensä noin 15-20 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, lähes tai aivan suora ja vihreä tai kellanvihreä litu, joka on tavallisesti noin 20-30 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, ruskea ja noin 1,5-2 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesäkuu.
Niittyluhtalitukka on Suomessa alkuperäinen laji ja se on yleinen tai yleisehkö vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Harvinaisena sitä esiintyy etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Lisäksi yksittäisiä tulokasesiintymiä on tavattu Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä erilaiset niityt, pientareet ja rannat. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa niittyluhtalitukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on johtanut yksilömäärien merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä nähdään avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa nimialalaji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Niittyluhtalitukan juuri on lyhyt ja rönsytön, joten se ei pysty leviämään kasvullisesti juuriston tai rönsyjen avulla. Lajilla on kuitenkin toisenlainen kasvullinen leviämistapa. Sen ruusukelehtien ja alimpien varsilehtien lehdykät irtoavat helposti ja varisevat vihreinä maahan. Tuuli voi lakaista lehdyköitä kauemmaksikin. Niihin kehittyy silmuja, jotka juurtuvat ja kasvavat uusiksi taimiksi. Luhtalitukka on ehdottoman ristipölytteinen kasvi ja se houkutteleekin näyttävään kukintoonsa monenlaisia hyönteisiä. Lituja ja siemeniäkin kehittyy kohtalaisesti. Suvullinen lisääntyminen saattaa kuitenkin olla vähäisempää kuin suvuton, silmuista alkunsa saava lisääntyminen. Luhtalitukka soveltuu alkukesän tuoresalaatteihin, mutta nimialalaji, niittyluhtalitukka on parasta jättää kasvamaan sen yksilömäärien muutenkin tapahtuneen vähenemisen vuoksi.
Luhtalitukan alalaji, rantaluhtalitukka on niittyluhtalitukkaa runsaampi ja huomattavasti laaja-alaisempi sekä kasvaa märemmillä paikoilla. Se on keskimäärin kookkaampi, isolehtisempi ja useimmiten aivan valkoteriöinen. Toisin kuin niittyluhtalitukalla rantaluhtalitukan kaikkien lehtien kaikki sivulehdykät ovat selväruotiset. Varsilehtien lehdykät ovat leveämmät ja usein soikeahkot. Pohjanluhtalitukka on nimensä mukaisesti pohjoinen alalaji, mutta sitä tavataan niukkana myös Kaakkois-Suomessa. Pääesiintymisalueet eivät siis kohtaa niittyluhtalitukan kanssa. Pohjanluhtalitukan teriö on vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvemmin valkoinen ja se on samaa kokoluokkaa kuin niittyluhtalitukalla. Sen lehdet ovat kuitenkin möyheähköt ja ruusukelehtien lehdykät ovat pienet, pyöreähköt ja selväruotiset. Myös varsilehtien pienet ja suikeahkot lehdykät ovat ruodilliset.
Muista litukoista eniten luhtalitukkaa muistuttaa, purolitukka, C. amara. Sitä ei kuitenkaan voi sotkea niittyluhtalitukkaan. Jo suomalainen nimikin viittaa vahvaan kytkökseen virtaavan veden kanssa. Lisäksi teriö on valkoinen ja heteiden ponnet sinipunaiset tai punaruskeat. Purolitukalla ei ole selvää lehdyköiden muotoeroa aluslehtien ja varsilehtien välillä. Varsilehtien lehdykät ovat enimmäkseen soikeahkot tai pyöreähköt ja kookkaat sekä isohampaiset, isonyhäiset tai mutkalaitaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle niittyluhtalitukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukka tyypillisenä niittykasvina sietää varsin hyvin muiden kasvien ahdastakin läheisyyttä. Parilehdykkäisten varsilehtien sivulehdykät ovat enimmäkseen suikeat tai kapeansuikeat ja ylimmissä lehdissä tasasoukat. Rantaluhtalitukan varsilehtien lehdykät ovat selvästi leveämmät ja usein soikeahkot. 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukan terälehdet ovat vastapuikeat, lantto-, lähes suora- tai pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät. 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukan kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on hieman muita lyhyempiä. Palhot ovat kellanvihreät ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, kapean lieriömäinen ja kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on huomaamaton, noin 0,3-0,5 mm pitkä vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, sikiäintä selvästi leveämpi ja keltainen tai kellanvihreä. 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukan kukkaperä on kalju ja useimmiten noin 6-15 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat puikeat tai kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. U, Helsinki, Suomenlinna, Susisaari, saarelle tulevalta sillalta noin 50 m etelään oleva, länteen haarautuvan tien laitapenger, 3.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukan kaikki lehdet ovat parilehdykkäiset. Tyviruusukkeen lehtien ruoti on yleensä noin 3-8 cm pitkä. Lapaosuus on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Siinä on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 3-10 lehdykkäparia. Sivulehdykät ovat ruodittomat tai ruoti on enintään noin 1 mm pitkä. Kärkilehdykkä on tavallisesti sivulehdyköitä kookkaampi, pyöreähkö tai munuaismainen ja isohampaisen kulmikas. Se on läpimitaltaan yleensä noin 8-12 mm. Sivulehdykät ovat pyöreähköt, soikeahkot tai puikeahkot ja enemmän tai vähemmän hampaiset sekä useimmiten noin 5-8 mm pitkät. 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine pratensis subsp. pratensis – niittyluhtalitukan ehkä alimpia varsilehtiä lukuun ottamatta muiden varsilehtien lehdykät ovat kapeat ja yleensä noin 5-10 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Niiden kärkilehdykän muoto, toisin kuin kuvassa, poikkeaa yleensä vain vähän tai ei ollenkaan sivulehdyköiden mallista. Lehdykät ovat kaljut tai hiukan karvaiset. U, Helsinki, Suomenlinna, Susisaari, saarelle tulevalta sillalta noin 50 m etelään oleva, länteen haarautuvan tien laitapenger, 3.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 