• Carex pseudocyperus L. – varstasara
• Erilaistähkäiset, 3-luottiset sarat
• Carex L. – sarat
• Cyperaceae – sarakasvit

Varstasara, Carex pseudocyperus, on monivuotinen, löyhästi mätästävä ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyt ja lyhyesti maarönsyinen sekä vanhojen lehdentyvien peittämä. Varret ovat pystyt tai sivulle kaartuvat, monilehtiset, terävästi 3-särmäiset ja vihreät sekä yläosastaan karheat. Varren tyvellä olevat lehtitupet ovat vaaleanruskeat ja ehytlaitaiset. Varsilehtien tupet ovat pitkät, osin sisäkkäiset, ja niiden sisäsivun suulla on kalvomainen kieleke. Lehtilapa on yleensä noin 30-60 cm pitkä, ja ylemmät lehdet ovat vartta pitemmät. Lapa on tasasoukka, pitkäsuippuisen teräväkärkinen, litteä, molemmin puolin vihreä tai kellanvihreä sekä kalju ja tavallisesti noin 5-10 mm leveä. Lehtien laidat, alapinnan keskisuoni ja kapea kärki ovat karheat.

Tuulipölytteinen kukinto muodostuu varren kärjessä olevasta, yleensä yksittäisestä hedetähkästä, ja sen alapuolella lähekkäin olevista tavallisesti 3-5 emitähkästä. Hedetähkä on lyhytperäinen, hyvin tiheä, tasasoukka ja vihertävä – kellanruskea sekä noin 40-70 mm pitkä ja kukkiessaan noin 5 mm leveä. Emitähkät ovat pitkäperäiset, hyvin tiheät, liereät ja pian nuokkuvat, lopulta riippuvat sekä noin 30-60(-70) mm pitkät ja kehitysvaiheestakin riippuen noin 7-12 mm leveät. Tähkien perä on noin 10-40 mm pitkä, ja se on pisimmillään alimmissa tähkissä. Tähkät ovat tukilehdelliset. Ainakin alin tukilehti on varsilehtimäinen mutta hyvin lyhyttuppinen, selvästi kukintoa pitempi ja noin 25-50 cm pitkä. Pääsääntöisesti hede- ja emikukat ovat eri tähkissä, kuten edellä on kuvattu. Tästä lajin erilaistähkäisyydestä huolimatta aika usein hedekukkien joukossa voi olla yksittäisiä emikukkia tai hedetähkän kärki on kokonaan emikukkainen. Vastaavasti emitähkien kärki on aika usein hedekukkainen.

Kukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Hedekukkien tähkäsuomu on otamaisen kapea, pitkäsuippuisen teräväkärkinen, vihertävä – kellertävä ja lyhyen ripsireunainen sekä noin 5-10 mm pitkä. Hedekukka on 3-heitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 1,5-2 mm pitkät. Emikukka on pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimä ja 3-luottinen. Emikukkien tähkäsuomu on kapea, pitkäksi otamaiseksi kärjeksi suippeneva, kalvolaitainen ja vihertävä – kellertävä sekä noin 5-7 mm pitkä. Pullakko on kapeahko, pitkäksi suuodaksi suippeneva, tiheä- ja selväsuoninen sekä noin 4-5,5 mm pitkä. Se on aluksi vihreä, kypsyessään tähkässään sivulle siirottava ja kellertävä. Suuota on syvään lovikärkinen. Pullakon sisällä oleva pähkylä on soikea, 3-särmäinen, kellanruskea ja noin 1,7 mm pitkä. Normaali kukinta- ja pullakoiden kehittymisaika on kesä-heinäkuu.

Varstasara on alkuperäinen Suomessa, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Eteläisessä Suomessa laji on kohtalaisen yleisehkö ja pohjoisempana hyvin harvinainen. Vuonna 2015 varstasara löydettiin yhdeltä luontaiselta rantakasvupaikalta myös Kainuun eliömaakunnasta Sotkamosta. Lisäksi se on ilmaantunut tulokkaana Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan, Pietarsaaren satama- ja tehdasalueelle sekä Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan, Kemin Veitsiluodon tehdasalueelle. Luontaisina kasvupaikkoina ovat rehevien järvien, lampien ja lampareiden rannat, lehtokorvet sekä puronvarret ja ojat. Muissa Pohjoismaissa varstasara kasvaa Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa. Alla olevan levinneisyyskartan mukaan laji kasvaisi tulokkaana myös Islannissa.

Varstasara on tähkivänä yksi helpoimmin tunnistettavista saroista, eikä sitä nimensä mukaisen, varstamaisen latvansa vuoksi sekoita muihin lajeihin. Varstasara kuitenkin risteytyy kahden muun saman ryhmän lajin kanssa. Risteymälle pullosaran, C. rostrata, kanssa on annettu risteymänimeksi C. xjusti-schmidtii, ja risteymälle luhtasaran, C. vesicaria, kanssa on annettu nimeksi C. xwolteri. Risteytyminen ei ole yleistä mutta esiintyessään vaikeuttaa lajien erottamista toisistaan.

Suomen putkilokasvien luettelon 2019 mukaan Suomessa kasvaa peräti 86 alkuperäistä ja 3 muinaistulokkaana tänne saapunutta saralajia. Lisäksi uustulokkaina on vakiintunut pysyväisluonteisesti tai ainakin joksikin aikaa noin puolentusinaa lajia. Rakenteellisesti sarat on jaettu viiteen määritysryhmään:

• Yksitähkäiset sarat
• Yhtäläistähkäiset ja 2-luottiset sarat
• Valeyhtäläistähkäiset ja 3-luottiset sarat
• Erilaistähkäiset ja 2-luottiset sarat
• Erilaistähkäiset ja 3-luottiset sarat (sarojen suurin ryhmä, johon myös varstasara kuuluu).

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle varstasaran esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Carex pseudocyperus – varstasaran emitähkä on tiheä. Emikukat ovat kehättömät ja sijaitsevat tähkäsuomujen suojassa. Ne ovat pullomaisen esilehden eli pullakon ympäröimiä ja kolmiluottisia. Emikukkien tähkäsuomu on kapea, pitkäksi otamaiseksi kärjeksi suippeneva ja vihertävä – kellertävä. EH, Hämeenlinna, keskusta-alue, Hämeen linna, Vanajaveden länsiranta eteläisemmän vallihaudan suualueen reunalla, 11.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasaran hedetähkä on lyhytperäinen, hyvin tiheä, tasasoukka ja vihertävä – kellanruskea sekä noin 40-70 mm pitkä ja kukkiessaan noin 5 mm leveä. Senkin kukat ovat kehättömät. Niiden tähkäsuomu on otamaisen kapea, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja noin 5-10 mm pitkä. Hedekukka on kolmiheitenen. Ponnet ovat tasasoukat, aluksi kellertävät, myöhemmin ruskeat ja noin 1,5-2 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta rautatiesillan eteläpuolella, 1.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasaran erilaistähkäisyydestä huolimatta aika usein hedekukkien joukossa voi olla yksittäisiä emikukkia tai hedetähkän kärki on kokonaan emikukkainen, kuten kahdessa tämän kuvasarjan kuvassa. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta rautatiesillan eteläpuolella, 1.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasaran ylin emitähkä on hedetähkän tyvellä. Usein emitähkien kärkikukat ovat hedekukkia, kuten kuvan kahdessa ylimmässä emitähkässä. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta rautatiesillan eteläpuolella, 23.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasaran emitähkät ovat pitkäperäiset, liereät, noin 30-60(-70) mm pitkät ja kehitysvaiheestakin riippuen noin 7-12 mm leveät. Tähkien perä on noin 10-40 mm pitkä, ja se on pisimmillään alimmissa tähkissä. EH, Hämeenlinna, Puistonmäki, Vanajaveden länsiranta rautatiesillan eteläpuolella, 1.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasaran pullakot ovat kapeahkot, pitkäksi suuodaksi suippenevat, tiheä- ja selväsuoniset sekä noin 4-5,5 mm pitkät. Pullakon suuota on syvään lovikärkinen. Kuvassa pullakoiden alla näkyvät tähkäsuomut ovat kalvolaitaiset ja noin 5-7 mm pitkät. Pullakon sisällä oleva pähkylä on soikea, kolmisärmäinen ja noin 1,7 mm pitkä. U, Helsinki, Toukola, Toukolan rantapuisto Kyläsaaren ja Arabianrannan välissä, Vantaanjoen suualueella mereen laskevan, leveän ojan länsipäässä olevan tekolammikon ranta, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Carex pseudocyperus – varstasara on alkuperäinen Suomessa, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Eteläisessä Suomessa laji on kohtalaisen yleisehkö ja pohjoisempana hyvin harvinainen. Vuonna 2015 varstasara löydettiin yhdeltä luontaiselta rantakasvupaikalta myös Kainuun eliömaakunnasta. Lisäksi se on ilmaantunut tulokkaana yhdelle paikkakunnalle Keski-Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin. Luontaisina kasvupaikkoina ovat rehevien järvien, lampien ja lampareiden rannat, lehtokorvet sekä puronvarret ja ojat. Kuvassa on seuralaisena mm. (pohjan)rantakukka, Lythrum salicaria. U, Helsinki, Toukola, Toukolan rantapuisto Kyläsaaren ja Arabianrannan välissä, Vantaanjoen suualueella mereen laskevan, leveän ojan länsipäässä olevan tekolammikon ranta, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto