Carlina biebersteinii – idänkurho

  • Carlina biebersteinii Bernh. ex Hornem. – idänkurho
  • synonyyminimi C. vulgaris L. subsp. longifolia (Grab.) Nyman- ketokurho subsp. idänketokurho
  • Carlina L. – kurhot
  • Asteraceae – asterikasvit

Idänkurho, Carlina biebersteinii, on kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen, pysty, piikikäs ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea ruoho. Pääjuuri on yleensä noin 8-12 cm pitkä ja yläpäästään vankka. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena tai myöhemmin kasvaa tanakka mutta alaosastaan tavallisesti vain noin 2-5 mm paksu varsi, joka on kukintoon saakka haaraton. Se on muuten liereä mutta latvastaan kulmikas ja yleensä vihertävä, sinipunainen tai punaruskea sekä kauttaaltaan seittikarvainen.

Ruusukelehdet ja varren aluslehdet ovat yläviistot tai pystyhköt, suikeat tai kapeansuikeat, suippo- ja teräväkärkiset sekä ruodilliset. Ruoti on siipipalteinen ja vähitellen, ilman rajaa lavaksi levenevä. Pituutta ruusuke- ja aluslehdillä on ruotineen yleensä noin 4-12 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat ruusuke- ja aluslehtien kaltaiset mutta ruodittomat tai hieman sepivät. Alimmat niistä ovat noin aluslehtien kokoiset ja pienenevät asteittain latvaa kohti, jossa lehdet ovat lyhimmillään tavallisesti noin 2 cm. Kaikki lehdet ovat ohuehkot, vihreät, seittikarvaiset ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja piikkiset. Sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia. Laitahampaat ovat useimmiten yksipiikkisiä. Laitapiikit ovat tavallisesti enimmillään noin 3 mm pitkät ja kellertäväkärkiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren latvassa, haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin, yleensä 1-5 mykerön huiskilona. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 10. Varren päähän kasvava mykerö jää yleensä alemmaksi ja muut mahdolliset mykeröt ovat useimmiten vähän sen yläpuolella lähes tasalakisesti. Mykeröhaarat tai -perät ovat lehtihankaiset, lehdekkäät ja seittikarvaiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät. Mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät puolipallomaisena, monikerroksisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, jäykkiä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia sekä kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja. Niiden pinta on seitti- tai vanukemaisesti karvainen. Ne ovat yleensä noin 8-13 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa ilman piikkejä noin 1,5-3 mm leveitä. Seuraava kehtosuomukerros on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä. Sen yksittäiset suomut ovat suikeat, ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 2-12 mm pitkät ja ilman piikkejä noin 1-1,5 mm leveät. Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat ja teräväkärkiset sekä yläosastaan joustavat. Ne ovat ulkopinnaltaan alempaa punaruskeat tai sinipunaiset ja yläosastaan valtaosin kellertävät. Sisäpinta on kokonaan vaaleankellertävä. Pituutta niillä on enimmillään yleensä noin 15 mm ja leveyttä noin 1 mm. Joustava kärkiosa on kukintavaiheessa aurinkoisella ilmalla sivulle kääntyneenä ja muulloin tavallisesti painunut suojaksi mykerön kukkien päälle. Kukinnan jälkeen kärkiosa jää pysyvästi sivulle siirottavaksi. Kehto on täydessä koossaan yleensä noin 20-35 mm leveä ja noin 20-25 mm korkea.

Mykerössä on yli 100 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, isolta osaltaan pitkittäisesti äimäliuskainen ja noin 7-10 mm pitkä tukisuomu. Kukkapohjuksen kärjessä oleva verhiö on muuntunut noin 6-10 mm pitkiksi sulkahaiveniksi. Kukat nousevat hieman kehtoa korkeammalle silloin, kun sisimmät kehtosuomut ovat sivulle kääntyneet. Teriön tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 5 mm pitkä ja jää kokonaan kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, hyvin kapean kolmiomaisesti 5-liuskainen ja sinipunainen tai keltainen sekä noin 2-3 mm pitkä. Kukissa on usein myös metallinhohteisia värisävyjä. Sinipunakukkaiset kasvustot ovat yleensä vankempia ja vahvapiikkisempiä kuin keltakukkaiset. Heteitä on 5. Niiden keltaiset, kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee hieman teriönliuskoja pitemmäksi. Hedelmä on lähes liereän pitkulainen, karvainen ja ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3 mm pitkä. Sen kärjessä säilyy jonkin aikaa löyhästi kiinnittynyt, vaalea ja varrellinen sekä sulkahaiveninen pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Idänkurho on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Nimensä mukaisesti se on saapunut idän suunnalta peltoviljelyn ja laidunnuksen myötä. Laji on harvinainen Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa, joissa sillä on noin 30 tunnettua kasvupaikkaa. Kokonaisuudessaan se on harvinaistunut ja ilmeisesti hävinnyt Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista. Lajista on myös muutama uustulokashavainto, jollaista alla oleva kuvasarjakin Etelä-Karjalan eliömaakunnasta, Kotkasta edustaa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset, metsittyneet hakamaat ja laidunniityt, ahot, kedot sekä peltojen ja tieurien pientareet. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneina syinä ovat erityisesti suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhanalaistumisen ovat aiheuttaneet avoimien alueiden sulkeutuminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Idänkurhon levinneisyysalue yltää Länsi-Euroopasta Siperiaan. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, vaikka alla olevassa esiintymiskartassa Ruotsi ja Norja näkyvätkin valkoisina alueina.

Idänkurhon lehtiruusuke kerää energiaa kukkimista varten noin 2-7 vuotta. Kukintakesänsä jälkeen yksilö kuolee. Pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset, joskin itsepölytyskin on mahdollinen. Varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Heikon leviämiskyvyn omaavat pähkylät purkautuvat mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. Kauemmaksi yltävää levintää ei yleensä tapahdu. Laji kestää jossain määrin varjostusta, mutta aukoton sammalpeite estää siementen itämisen ja uusien yksilöiden kasvun.

Suomessa kasvaa idänkurhon lisäksi ketokurho, C. vulgaris. Idänkurhoa on aikaisemmin pidetty myös ketokurhon alalajina, subsp. longifolia. Nykyään idänkurhosta on noteerattu jopa kolme omaa alalajia (The Euro+Med Plantbase Projekt ja Catalogue of Life). Suomen idänkurhot kuuluvat tällöin nimialalajiin. Idänkurhon ja ketokurhon kasvualueet eivät Suomessa kohtaa toisiaan. Ketokurho on kaikin puolin vankkarakenteisempi. Ruusuke- ja aluslehdet ovat maanmyötäisiä. Alemmat varsilehdet ovat jo lähtökohtaisesti ruusuke- ja aluslehtiä lyhyemmät. Lehdet ovat paksuhkot, kaljuhkot ja vankkapiikkiset. Laitahampaat ovat aika kookkaat ja usein vähintään kaksipiikkiset. Lehtien sivusuonet päättyvät hampaisiin ja piikkeihin. Myös kehto on yleensä kookkaampi ja täydessä koossaan tavallisesti noin 30-45 mm leveä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idänkurhon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Carlina biebersteinii - idänkurho on Suomessa muinaistulokas, mutta kuvan kasvupaikalla se on uustulokas, joka on saapunut tuontipuun mukana Baltiasta, todennäköisesti Virosta. Se on kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea ruoho. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurho on Suomessa muinaistulokas, mutta kuvan kasvupaikalla se on uustulokas, joka on saapunut tuontipuun mukana Baltiasta, todennäköisesti Virosta. Se on kerran kukkiva, lyhytikäinen monivuotinen ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea ruoho. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon kukinnot muodostuvat monikukkaisista mykeröistä, jotka näyttävät nuppuvaiheessaan monirivisten ja piikkisten kehtosuomujen tuppaalta. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon kukinnot muodostuvat monikukkaisista mykeröistä, jotka näyttävät nuppuvaiheessaan monirivisten ja piikkisten kehtosuomujen tuppaalta. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurho on jäykän pysty, mutta varsi on kaikin tavoin rotevampaa ketokurhoa, C. vulgaris, ohuempi, noin 2-5 mm paksu. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurho on jäykän pysty, mutta varsi on kaikin tavoin rotevampaa ketokurhoa, C. vulgaris, ohuempi, noin 2-5 mm paksu. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon mykeröt ovat varren latvassa, haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin. Ne ovat yleensä 1-5 mykerön huiskilona. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 10. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon mykeröt ovat varren latvassa, haaransa tai peränsä kärjessä yksittäin. Ne ovat yleensä 1-5 mykerön huiskilona. Harvoin mykeröitä voi olla enemmänkin, jopa yli 10. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon mykerön kukinto-osaa suojaa monikerroksinen, ulommilta osiltaan siirottava ja piikikäs kehto, joka on täydessä koossaan yleensä noin 20-35 mm leveä ja noin 20-25 mm korkea. Kuvassa mittakaavana ovat sormet, joista keskisormi on 2 cm leveä. Ketokurholla täysikasvuinen kehto on tavallisesti noin 30-45 mm leveä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon mykerön kukinto-osaa suojaa monikerroksinen, ulommilta osiltaan siirottava ja piikikäs kehto, joka on täydessä koossaan yleensä noin 20-35 mm leveä ja noin 20-25 mm korkea. Kuvassa mittakaavana ovat sormet, joista keskisormi on 2 cm leveä. Ketokurholla täysikasvuinen kehto on tavallisesti noin 30-45 mm leveä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon mykeröhaarat tai -perät ovat lehtihankaiset, lehdekkäät ja varren tavoin seittikarvaiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät. Mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon mykeröhaarat tai -perät ovat lehtihankaiset, lehdekkäät ja varren tavoin seittikarvaiset sekä tavallisesti noin 3-7 cm pitkät. Mykerön alla on kaulusmaisesti siirottaen varsilehtimäisiä, laita- ja kärkipiikkisiä ulkosuomuja. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon mykerön uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia. Niiden pinta on seitti- tai vanukemaisesti karvainen. Ne ovat yleensä noin 8-13 mm pitkiä. Seuraava kehtosuomukerros on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä. Sen yksittäiset suomut ovat ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 2-12 mm pitkät Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat, teräväkärkiset ja enimmillään yleensä noin 15 mm pitkät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon mykerön uloimmat kehtosuomut ovat lehtimäisiä, vihreitä, yläviistoon siirottavia ja piikkilaitaisia. Niiden pinta on seitti- tai vanukemaisesti karvainen. Ne ovat yleensä noin 8-13 mm pitkiä. Seuraava kehtosuomukerros on tiivis, pysty ja tiheästi seittikarvan ympäröimä. Sen yksittäiset suomut ovat ruskeat tai punaruskeat, siirottavasti pitkäpiikkiset ja piikkikärkiset sekä tavallisesti noin 2-12 mm pitkät Sisimmät, noin 2-3 kerroksen kehtosuomut ovat piikittömät, tasasoukat, teräväkärkiset ja enimmillään yleensä noin 15 mm pitkät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhot ovat ainakin Suomessa yleensä vähämykeröisiä. Erityisesti ravinteisemmilla paikoilla mykeröitä voi kehittyä enemmänkin. Kuvan yksilöllä kukkivia mykeröitä on seitsemän ja ainakin yksi nuppu on vielä kehittymässä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhot ovat ainakin Suomessa yleensä vähämykeröisiä. Erityisesti ravinteisemmilla paikoilla mykeröitä voi kehittyä enemmänkin. Kuvan yksilöllä kukkivia mykeröitä on seitsemän ja ainakin yksi nuppu on vielä kehittymässä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon , kuten ketokurhonkin, C. vulgaris, sisimpien kehtosuomujen yläosa on joustava. Se on kukintavaiheessa aurinkoisella ilmalla sivulle kääntyneenä ja muulloin tavallisesti painunut suojaksi mykerön kukkien päälle. Kukinnan jälkeen kärkiosa jää pysyvästi sivulle siirottavaksi. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon , kuten ketokurhonkin, C. vulgaris, sisimpien kehtosuomujen yläosa on joustava. Se on kukintavaiheessa aurinkoisella ilmalla sivulle kääntyneenä ja muulloin tavallisesti painunut suojaksi mykerön kukkien päälle. Kukinnan jälkeen kärkiosa jää pysyvästi sivulle siirottavaksi. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon  sisimmät, vaaleankellertävät kehtosuomut reunustavat kielimäisten laitakukkien tavoin avoimen kukintomykerön yli sataa kehräkukkaa. Teriön kärkiosa on torvimainen, viisiliuskainen ja sinipunainen tai keltainen sekä noin 2-3 mm pitkä. Kukissa on usein myös metallinhohteisia värisävyjä. Sinipunakukkaiset kasvustot ovat yleensä vankempia ja vahvapiikkisempiä kuin keltakukkaiset. Kuvassa näkyvät keltaisina teriöiden keskellä olevat emin vartalot ja niiden ympärille lieriömäisen yhdiskasvuisesti ryhmittyneet heteet. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon sisimmät, vaaleankellertävät kehtosuomut reunustavat kielimäisten laitakukkien tavoin avoimen kukintomykerön yli sataa kehräkukkaa. Teriön kärkiosa on torvimainen, viisiliuskainen ja sinipunainen tai keltainen sekä noin 2-3 mm pitkä. Kukissa on usein myös metallinhohteisia värisävyjä. Sinipunakukkaiset kasvustot ovat yleensä vankempia ja vahvapiikkisempiä kuin keltakukkaiset. Kuvassa näkyvät keltaisina teriöiden keskellä olevat emin vartalot ja niiden ympärille lieriömäisen yhdiskasvuisesti ryhmittyneet heteet. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Pähkylät purkautuvat mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. Kuivuneissa mykeröissä säilyvät vaaleina mykeröpohjukseen kiinnittyneet, pitkittäisesti äimäliuskaiset ja noin 7-10 mm pitkät kukkien tukisuomut. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon varsi mykeröineen jää törröttämään seuraavaan kesään saakka. Pähkylät purkautuvat mykeröistä myöhään syksyllä tai usein vasta keväällä. Ne varisevat yleensä kuolleen emokasvin lähistölle, johon myös uudet lehtiruusukkeet keskittyvät. Kuivuneissa mykeröissä säilyvät vaaleina mykeröpohjukseen kiinnittyneet, pitkittäisesti äimäliuskaiset ja noin 7-10 mm pitkät kukkien tukisuomut. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat suikeat tai kapeansuikeat ja ruodittomat tai hieman sepivät. Alimmat niistä ovat ruusuke- ja tyvilehtien kokoiset ja pienenevät vain asteittain latvaa kohti. Alimmat ovat enimmillään tavallisesti noin 12 cm pitkät ja ylimmät noin 2 cm pitkät. Leveys vaihtelee yleensä välillä 0,5-1 cm. Ketokurholla, C. vulgaris, alemmat varsilehdet ovat jo lähtökohtaisesti ruusuke- ja aluslehtiä lyhyemmät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat suikeat tai kapeansuikeat ja ruodittomat tai hieman sepivät. Alimmat niistä ovat ruusuke- ja tyvilehtien kokoiset ja pienenevät vain asteittain latvaa kohti. Alimmat ovat enimmillään tavallisesti noin 12 cm pitkät ja ylimmät noin 2 cm pitkät. Leveys vaihtelee yleensä välillä 0,5-1 cm. Ketokurholla, C. vulgaris, alemmat varsilehdet ovat jo lähtökohtaisesti ruusuke- ja aluslehtiä lyhyemmät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii - idänkurhon lehdet ovat ohuehkot, seittikarvaiset ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja piikkiset. Sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia eivätkä johda näkyvästi laitahampaisiin, kuten ketokurholla, C. vulgaris. Laitahampaat ovat useimmiten yksipiikkisiä toisin kuin ketokurholla. Laitapiikit ovat tavallisesti enimmillään noin 3 mm pitkät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carlina biebersteinii – idänkurhon lehdet ovat ohuehkot, seittikarvaiset ja laidoiltaan vaihtelevasti hampaiset ja piikkiset. Sivusuonet ovat laidan suuntaisesti kaartuvia eivätkä johda näkyvästi laitahampaisiin, kuten ketokurholla, C. vulgaris. Laitahampaat ovat useimmiten yksipiikkisiä toisin kuin ketokurholla. Laitapiikit ovat tavallisesti enimmillään noin 3 mm pitkät. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, varastouran laitaketo, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto