- Carum carvi L. – (mauste)kumina
- Carum L. – (yrtti)kuminat
- Apiaceae – sarjakukkaiskasvit
Kumina tai tarkemmin nimettynä maustekumina, Carum carvi, on kaksivuotinen tai kerran kukkiva monivuotinen, pysty ja useimmiten noin 30-60 cm korkea ruoho, joka on kauttaaltaan kalju. Pääjuuri on pysty tai vino, noin 5-10 mm paksu ja niukahkosti hyvin hennon sivujuurinen. Varsi on alaosastaan yleensä noin 3-6 mm paksu, usein lähes koko mitaltaan haarova, liereä ja täyteinen tai harvemmin osittain ontto. Se on sileähkö – uurteinen ja tavallisesti vihreä tai sinivihreä.
Aluslehtiä on yleensä noin 4-8 ja varsilehtiä useimmiten 6-9. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kalvolaitainen, tyveltään varren sivuille sepivä ja vihreäsävyinen tai vaihtelevasti punertava. Ensimmäisen vuoden ruusukelehtien sekä varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja kouruinen. Varren yläosassa ruoti lyhenee niin, että ylempien lehtien yhä pienemmäksi käyvä lapa kasvaa suoraan, ilman ruotia, lehtitupen reunasta. Alimpien varsilehtien yläpuolisten lehtien tupen tyvellä on korvakemainen ja noin 5-25 mm pitkä lehdykkäpari, jonka lehdykät muodostuvat haarattomista tai kertaalleen haarovista ja rihmamaisen kapeista liuskoista. Ruusuke- ja aluslehtien sekä varren tyviosan lehtien lapa on ulkokehältään kapeansoikean pitkulainen ja ylempien varsilehtien lähinnä kolmiomainen, päältä vihreä ja alta vähän vaaleampi. Lehtilapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta 2-3 kertaa parilehdykkäinen, tavallisesti noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. Lehdet ovat yleisilmeeltään hyvin kapealiuskaiset ja vailla yhtenäisempää, liuskatonta pintaa. Uloimmat liuskat ovat lähes tai aivan tasasoukat, suippo- ja teräväkärkiset sekä noin 0,2-1 mm leveät. Ne ovat alemmissa lehdissä noin 1-10 mm pitkät ja varren haaroissa ylempänä olevissa lehdissä noin 5-25 mm pitkät.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 3-8 cm. Se on useimmiten suojukseton. Toisinaan voi kehittyä 1-4 suojuslehteä, jotka ovat noin 2-15 mm pitkät, rihmamaiset ja noin 0,2-0,6 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 6-15. Ne ovat pääsarjan tavoin tasalakisia tai hieman kuperia ja kukkiessaan läpimitaltaan noin 8-15 mm. Niiden perä on suora tai hieman ylöspäin kaareva, sileähkö ja kukintavaiheessa noin 0,5-3 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjat ovat pääsarjojen tavoin useimmiten suojuksettomia. Joskus niiden tyvelle kehittyy 1-6 rihmamaista ja noin 1-3 mm pitkää suojuslehteä. Pikkusarjassa on yleensä noin 12-25 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-6 mm pitkä sekä sarjaperän tavoin sileähkö. Verhiö puuttuu.
Teriö on useimmiten valkoinen, toisinaan vaaleanpunainen tai punainen, säteittäinen ja noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, lovikärkisyytensä vuoksi lähinnä vastaherttamaiset sekä useimmiten noin 1-1,5 mm pitkät ja noin pituutensa levyiset. Terälehden lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt, aluksi kellertävät tai punertavat ja myöhemmin ruskehtavat. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on lähinnä soikea, leveyttään selvästi litteämpi, yleensä noin 3-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 1,8-2,5 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyttyään ruskea. Kärjessä säilyvät lähes loppuun asti noin 0,6-0,8 mm pitkiksi kehittyneet emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään vaalean kapeaharjuinen ja noin 0,9-1,2 mm leveä. Rikottuna se on tuoksultaan ja maultaan aromaattinen.
(Mauste)kumina on muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sitä tavataan yleisenä tai hyvin yleisenä ja pohjoisimpaan Suomeen päin harvinaistuvana muinaistulokkaana Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Lisäksi laji on harvinainen uustulokas Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Kumina on myös viljelyksessä oleva maustekasvi. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, niityt, entiset peltoalueet, kesantopellot, kaikenlaiset pientareet, tievarret, pihat, puutarhat ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa kumina kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä kotiutuneena Islannissa ja Tanskan Färsaarilla.
Kumina on sukunsa ainoa edustaja Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, ja se on aika helppo tunnistettava sekä monille jo lapsuudesta saakka tuttu aromaattisten hedelmiensä vuoksi. Niitä on pientareilta, kedoilta ja niityiltä riivitty suuhun pureskeltaviksi. Ainakin jo antiikin ajoista asti kuminaa on käytetty maustekasvina, mutta käyttö on ilmeisesti paljon sitäkin vanhempaa, sillä jäänteitä siitä on löydetty jopa 3000 vuotta ennen nykyisen ajanlaskun alkua olevan ihmisasutuksen liepeiltä. Suomeen laji on aikoinaan tuotu tarkoituksella maustekäyttöön, tai sitten se on tullut tahattomasti esimerkiksi viljansiemenen mukana. Kuminan hedelmien öljytiehyissä muodostuva kuminaöljy antaa tänäkin päivänä omaa erityismakuaan mm. leipiin, juustoihin, lihavalmisteisiin, tuoresalaatteihin ja alkoholiin. Öljyä käytetään myös lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Nykyisin tuntemattomampaa on kuminakasvin lääkinnällinen käyttö tai hyödyntäminen ravintona. Kuminalla on mm. yritetty hillitä särkyjä, lisätä ruokahalua ja äitien maidoneritystä, rauhoittaa vatsaa sekä raikastaa hengitystä. Juuri ja nuori lehtiruusuke soveltuvat hyvin keiton ja muhennosten raaka-aineeksi.
Ennen vanhaan kuminaa kerättiin luonnonkasvupaikoilta mausteeksi. Nykyään Suomi on merkittävä kuminan viljelijä ja viejä. Pitkät ja valoisat kesäpäivät antavat suomalaiselle kuminalle poikkeuksellisen korkean eteeristen öljyjen pitoisuuden, mikä tekee siitä arvostettua ja haluttua vientimarkkinoilla. Viljely on keskittynyt Etelä- ja Länsi-Suomeen. Viljelyala on noin 15 000 – 25 000 hehtaaria vuosittaisesta vaihtelusta johtuen. Se on samaa luokkaa kuin perunan tai sokerijuurikkaan viljely. Tuotantomäärä on noin 10 000 – 15 000 tonnia. Yli 99 % tuotannosta menee vientiin, ja kotimainen kulutus on vain noin 80 – 100 tonnia vuodessa. Suomi onkin maailman suurin kuminan tuottaja ja viejä. Sen osuus maailmanmarkkinoista on satovuosista riippuen noin 25-30 %.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (mauste)kuminan esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Carum carvi – (mauste)kuminan kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva ja tasalakinen tai hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 3-8 cm. Kukintoperä on yleensä noin 3-12 cm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoispää, länsilaita, pähkinäpensaslehdon laitaniitty lähellä merenrantaa, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan kerrannaissarjassa on yleensä noin 6-15 pikkusarjaa. Ne ovat pääsarjan tavoin tasalakisia tai hieman kuperia ja kukkiessaan läpimitaltaan noin 8-15 mm. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, eteläpään länsilaidan rantaniittyalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan kerrannaissarja on useimmiten suojukseton. Toisinaan voi kehittyä yhdestä neljään rihmamaista suojuslehteä. Pikkusarjan perä on suora tai hieman ylöspäin kaareva ja kukintavaiheessa noin 0,5-3 cm pitkä pituuden vaihdellessa samassakin sarjassa. Pikkusarjat ovat pääsarjojen tavoin useimmiten suojuksettomia. Joskus niiden tyvelle kehittyy yhdestä kuuteen rihmamaista suojuslehteä. Pikkusarjassa on yleensä noin 12-25 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-6 mm pitkä. Verhiö puuttuu. Koko kukinto perineen ja varsi ovat kaljut. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, eteläpään länsilaidan rantaniittyalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan teriö on useimmiten valkoinen. Nuppuvaiheiset terälehdet ovat kiertyneet sisäänpäin emiön ja hetiön päälle. Pyöreähköt heteiden ponnet ovat aluksi kellertävät tai punertavat ja myöhemmin ruskehtavat sekä läpimitaltaan vain noin 0,3-0,5 mm. Emiö on tyveltään pullea, vaalea sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoispää, länsilaita, pähkinäpensaslehdon laitaniitty lähellä merenrantaa, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan teriö on säteittäinen ja noin 2,5-3 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, lovikärkisyytensä vuoksi lähinnä vastaherttamaiset sekä useimmiten noin 1-1,5 mm pitkät ja noin pituutensa levyiset. Terälehden lovi johtuu pienestä, pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja valkoiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren niityksi kehittynyt pihanurmialue, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan kerrannaissarja on valkokukkaisten kukintojen joukossakin toisinaan vaaleanpunainen. PeP, Tornio, Yli-Vojakkala, Tornionjoen rantapenkereen päällä, Jokivarrentien (tie E8/21) laiteessa kulkevan kevytväylän reuna Juntikan kohdalla, 8.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminalla on myös punertavia kukintojakin harvinaisempi punateriöinen värimuoto. Tälle on aikanaan annettu oma muotonimikin, f. atrorubens. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, eteläpään länsilaidan niittyalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminaa on maailmalla jo historian ammoisina aikoina käytetty maustekasvina. Nykyisin se on myös viljelykasvi, jonka tuotantomäärä Suomessa on noin 10 000 – 15 000 tonnia. Pitkät ja valoisat kesäpäivät antavat suomalaiselle kuminalle poikkeuksellisen korkean eteeristen öljyjen pitoisuuden, mikä tekee siitä arvostettua ja haluttua vientimarkkinoilla. Yli 99 % tuotannosta meneekin vientiin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaan kaakkoispuolella olevan, Leinun entisen peltoalueen luoteislaita, 6.9.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on lähinnä soikea, leveyttään selvästi litteämpi, yleensä noin 3-5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 1,8-2,5 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyttyään ruskea. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on kuperaselkäinen, selästään vaalean kapeaharjuinen ja noin 0,9-1,2 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaan kaakkoispuolella olevan, Leinun entisen peltoalueen luoteislaita, 6.9.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan ruusukelehtien sekä varren tyvellä ja alaosassa olevien lehtien ruoti on tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja kouruinen. Näiden lehtien lapa on ulkokehältään kapeansoikean pitkulainen ja ylempien varsilehtien lähinnä kolmiomainen. Lehtilapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta kahdesta kolmeen kertaa parilehdykkäinen, tavallisesti noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren niityksi kehittynyt pihanurmialue, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan lehdet ovat yleisilmeeltään hyvin kapealiuskaiset ja vailla yhtenäisempää, liuskatonta pintaa. Uloimmat liuskat ovat lähes tai aivan tasasoukat, suippo- ja teräväkärkiset sekä noin 0,2-1 mm leveät. Ne ovat alemmissa lehdissä noin 1-10 mm pitkät ja varren haaroissa ylempänä olevissa lehdissä noin 5-25 mm pitkät. Lapa liuskoineen on päältä vihreä, alta vähän vaaleampi ja molemmin puolin kalju. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren niityksi kehittynyt pihanurmialue, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan ruusukelehdet ovat yleensä varren alus- ja tyvilehtiä hoikemmat ja hennommat. Myös lehtien liuskoitus on sirompaa. PeP, Tornio, Yli-Vojakkala, Tornionjoen rantapenkereen päällä, Jokivarrentien (tie E8/21) laiteessa kulkevan kevytväylän reuna Juntikan kohdalla, 8.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminaa tavataan yleisenä tai hyvin yleisenä ja pohjoisimpaan Suomeen päin harvinaistuvana muinaistulokkaana Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Lisäksi laji on harvinainen uustulokas Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan itälaidan niittyalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Carum carvi – (mauste)kuminan kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, niityt, entiset peltoalueet, kesantopellot, kaikenlaiset pientareet, tievarret, pihat, puutarhat ja joutomaat. Ennen viljelyn aloittamista sitä kerättiin juuri kuvan kaltaisilta luonnonkasvupaikoilta mausteeksi omiin ja kauppatarkoituksiin. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan itälaidan niittyalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
