Cassiope tetragona (L.) D. Don – (tunturi)liekovarpio
CassiopeD. Don – liekovarpiot
Ericaceae – kanervakasvit
(Tunturi)liekovarpio, Cassiope tetragona, on pysty tai koheneva, jäykkä, haarova ja monivuotinen sekä ikivihreä varpu, jonka korkeus on tavallisesti noin 10-30 cm. Varret haarovat vuosiversojen tyveltä. Lehdet peittävät varren tiiviisti, limittäin ja varrenmyötäisesti. Ne ovat ristikkäin vastakkaisesti. Näin lehdet päällystävät varren neljänä jonona tehden verson nelisärmäiseksi ja suomalaisen sukunimensä mukaisesti liekomaiseksi. Varren alempien osien lehdet ovat harmaat, hilseilevät ja kuolleet, mutta vuosia paikallaan pysyvät. Ylempänä on kuolleita tai kuolevia kellertäviä ja ruskeita lehtiä. Ylempien vuosiversojen lehdet ovat vihreät tai tummanvihreät ja talvehtivat sekä pysyvät elävinä noin 2-3 vuotta. Lehdet ovat ruodittomat, paksut, kynsimäiset, keskeltä pitkittäisharjuiset ja siten kolmikulmaiset sekä hienokarvaiset ja tuoksuvat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-5 mm ja leveyttä noin 1,5-2 mm leveimmältä kohtaa.
Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, lähellä verson kärkeä. Kukkaperä on yläviisto, päästään alaspäin kaartuva, kalju ja kellanvihreä tai vaihtelevasti punaruskea sekä tavallisesti 5-20 mm pitkä. Se pitenee ja oikenee pystysuoraksi hedelmävaiheessa. Erillisiä verholehtiä on 5. Ne ovat kolmiomaiset tai puikeat ja kaljut sekä kellanvihreät tai punertavat. Pituutta niillä on 2-2,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm.
Teriö on yhdislehtinen, kellomainen, nuokkuva ja valkoinen sekä yleensä noin 5-8 mm pitkä ja noin 4-6 mm leveä. Teriössä on 5 leveän kolmiomaista, noin 1-2 mm pitkää kärkiliuskaa. Heteitä on 10. Ponnen puoliskoissa on pitkä, rihmamainen kannus. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Hedelmä on lähes pallomainen, kärjestään suippeneva, harjuinen ja pysty kota, joka on noin 4 mm pitkä ja lähes saman levyinen. Sen kärjessä säilyy kauan kuivunut emin vartalo. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli -elokuun alkupuoli.
(Tunturi)liekovarpio on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy harvinaisena vain Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren Lapin kärkiosassa, vähän yli kymmenellä tunturilla. Niillä se voi olla paikallisesti runsaskin ja on paikoin Haltilla jopa valtavarpu. Laji on kalkinsuosija, vaikka selviää erityisesti korkeammilla kasvupaikoilla ilman sitäkin. Se kasvaa kuivahkoilla tunturipaljakkakankailla ja niiden kivikoissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut erityisesti yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea levinneisyysalue ja taantuminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä nähdään ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa (tunturi)liekovarpiota esiintyy Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Norjan Huippuvuorilla.
Cassiope tetragona – liekovarpio kasvaa Suomessa harvinaisena vain Käsivarren Lapin kärkiosassa, vähän yli kymmenellä tunturilla. Niillä se tosin voi olla paikallisesti runsaskin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteispään kohdalla, 800 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpio viihtyy kuivahkolla tunturipaljakalla kangasmaastossa ja kivikoissa. Kasvustot voivat laajeta suuriksikin. Laji on kalkinsuosija, mutta selviää ilman sitäkin erityisesti korkeammilla kasvupaikoilla. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteispään kohdalla, 800 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpio on monivuotinen, ns. ikivihreä varpu, jonka hyvinvoivat kasvustot ovat usein hyvin tiheitä ja kasvualansa peittäviä. Kuvan varsikkoon on kuitenkin sekaan mahtunut myös pohjanriidenlieko, Spinulum annotinum subsp. alpestre.. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteispään kohdalla, 800 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpio on valkoisin, kielomaisin kukin runsaasti kukkiessaan hyvin koristeellinen näky. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 785 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpio on pysty tai koheneva ja jäykkä sekä haarova. Versoilla on korkeutta tavallisesti noin 10-30 cm. Kukat ovat haarojen kärkiosassa, lehtihangoissa. Usein niitä on haarassa kaksi, mutta joissakin yksilöissä kukinta on runsaampaa ja kukkia voi olla kuusikin haaraa kohti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteispään kohdalla, 800 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion varren alempien osien lehdet ovat harmaat, hilseilevät ja kuolleet, mutta pysyvät vuosia varisematta. Ylempänä on kuolleita tai kuolevia kellertäviä ja ruskeita lehtiä. Ylempien vuosiversojen lehdet pysyvät elävinä noin 2-3 vuotta. Liekovarpion tyvellä on kuvassa myös tunturisammalvarpion, Harrimanella hypnoides, varsia ja yksi kukka. Taustalla näkyy Kilpisjärvi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion lehdet peittävät varren tiiviisti, limittäin ja varrenmyötäisesti. Ne ovat ristikkäin vastakkaisesti. Näin lehdet muodostavat varrelle neljä jonoa tehden verson nelisärmäiseksi ja suomalaisen sukunimensä mukaisesti liekomaiseksi. Varret ovat pitkäikäisiä ja voivat elää parikymmentäkin vuotta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion valkoinen teriö on yhdislehtinen, kellomainen ja nuokkuva. Se on yleensä noin 5-8 mm pitkä ja noin 4-6 mm leveä. Teriössä on 5 leveän kolmiomaista, noin 1-2 mm pitkää kärkiliuskaa. Kuvassa etualalla myös tunturikurjenkanervan, Phyllodoce caerulea versoja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 750 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion kukkaperä on yläviisto, päästään alaspäin kaartuva ja kalju. Väriltään se on kellanvihreä tai vaihtelevasti punaruskea. Pituutta on tavallisesti 5-20 mm. Taustalla näkyy lehtien kaari kärjen elävistä lehdistä kuolevien kautta kuolonharmaisiin mutta sitkeästi varressa kiinni pysyviin lehtiin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion kellomaisen teriön kannassa on viisi erillistä verholehteä. Ne ovat kolmiomaiset tai puikeat ja kaljut sekä väriltään kellanvihreät tai punertavat. Pituutta niillä on 2-2,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm. Vasemmanpuoleisesta kukasta näkyy, miten pölytetyn kukan verholehdet kääntyvät jossain vaiheessa alaspäin ja työntävät tarpeettomaksi käyneen teriön irti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion kukassa on kymmenen hedettä. Heteitten ponnen puoliskoissa on pitkä, rihmamainen kannus. Emiö on yhdislehtinen ja siinä on yksi luotti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion kukkaperä pitenee ja oikeaa pystysuoraksi hedelmävaiheessa. Kota on lähes pallomainen, kärjestään suippeneva ja harjuinen sekä pysty. Pituutta on noin 4 mm ja leveyttä lähes saman verran. Emin vartalo säilyy sen kärjessä pitkän aikaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen lounaislaita lakialueen alapuolella, 915 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cassiope tetragona – liekovarpion lehdet ovat ruodittomat, paksut ja kynsimäiset sekä keskeltä pitkittäisharjuiset ja siten kolmikulmaiset. Ne ovat myös hienokarvaiset ja tuoksuvat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-5 mm ja leveyttä noin 1,5-2 mm leveimmältä kohtaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinne lähellä lounaista pahtaseinämää, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 