- Centaurium pulchellum (Sw.) Druce – pikkusappi, (pikkurantasappi)
- Centaurium Hill – sapet, punasapet
- Gentianaceae – katkerokasvit
Pikkusappi, Centaurium pulchellum, on yksivuotinen, pysty ja yksivartinen sekä tavallisesti noin 3-15 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on hento. Varsi on moninivelinen, hento, pysty, särmikäs ja vihreä sekä kalju. Se on haaraton tai erityisesti yläosastaan lehtihankaisesti haarova.
Lehtiruusuke puuttuu. Varsilehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat, 3-suoniset ja vihreät sekä kaljut. Ne ovat malliltaan soikeat, kapeansoikeat tai ylimmät myös suikeat, suipot tai pyöreähköpäiset ja ehytlaitaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 3-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-4 mm. Varren ylemmät lehtiparit ovat yleensä alempia pitemmät.
Kukat ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin tai pareittain. Varsinaisia kukkien tukilehtiä ei ole, mutta varren ja erityisesti haarojen ylimmän lehtiparin voi mieltää sellaisiksi. Kukkaperä on varren ja haarojen tavoin särmikäs ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on kapean lieriömäinen ja lähes tyveen saakka 5-liuskainen, teriön torvea selvästi lyhyempi sekä yleensä noin 5-8 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Verhiönliuskat ovat vihreät, kaljut, tasasoukat ja teräväpäiset sekä useimmiten noin 4,5-7,5 mm pitkät ja noin 0,3-0,5 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, torvimainen, vaaleanpunainen ja päästään 5-liuskainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 10-13 mm. Torvi on hyvin ahdas ja vain noin 0,5 mm leveä. Sen suu on ripsikiehkuraton. Teriön kärki avoimine liuskoineen on tavallisesti noin 5-8 mm leveä. Liuskat ovat soikeat tai kapeansoikeat sekä noin 2-4 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Kukat ovat auki vain aamupäivästä iltapäivän alkuun eivätkä pilvisinä päivinä yleensä avaudu ollenkaan. Teriön torveen kiinnittyneitä heteitä on 5 ja niiden ponnet ovat keltaiset. Emiö on yhdislehtinen sekä 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Heteet ja emi nousevat esiin teriön torven yläpuolelle. Hedelmä on kapean lieriömäinen ja kuihtuvan teriön sisään jäävä, noin 5-6 mm pitkä kota. Siemen on pyöreähkö, vaaleanruskea, tumman verkkokuvioinen ja läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Pikkusappi on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleisehkö Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen sekä harvinainen Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Satakunnan eliömaakunnissa. Laji kasvaa erityisesti hiesuisilla ja savisilla merenrannoilla, mutta voi sen toisinaan tavata myös karkeasoraisemmiltakin rannoilta. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, kemialliset haittavaikutukset ja ilmastonmuutos.. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa merenrannoilla toinenkin sappilaji, isosappi, Centaurium littorale. Se on nimensä mukaisesti kaikin puolin isompi ja sen teriönliuskat ovat noin 5-6 mm pitkät. Verhiö on noin teriöntorven mittainen. Laji on yleensä monivartinen ja sen tyvellä on lehtiruusuke. Varsilehdet ovat suikeat tai lähes tasasoukat ja 1-suoniset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pikkusapen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto









Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto