- Cerastium alpinum L. – tunturihärkki
- subsp. glabratum (Hartm.) Á. Löve & D. Löve – kaljutunturihärkki
- Cerastium L. – (viuhko)härkit
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Tunturihärkki, Cerastium alpinum, on monimuotoinen laji, josta Pohjoismaissa kasvaa kolme alalajia: karvatunturihärkki, subsp. alpinum, villatunturihärkki, subsp. lanatum ja kaljutunturihärkki, subsp. glabratum. Ne kaikki kasvavat myös Suomessa. Kuten nimistöstä voi päätellä, taksonien karvoitus ja sen tyyppi ovat keskeisiä erottavia tekijöitä, vaikka muitakin eroja löytyy. Alalajit eivät aina pysy puhtaina, vaan välimuotoisiakin kasvustoja esiintyy. Lisäksi ultraemäksisillä kallioalueilla tavataan serpentiiniekotyyppejä, joita on kuvattu myös muunnoksksi. Ne ovat hentoja, pieniä, pienilehtisiä ja usein myös pienikukkaisia ja niitä on erilaistunut kaikista alalajeista. Niiden taksonominen asema ja nimistökin ovat vahvistamatta. Alla esitetyt mitat eivät huomioi näitä erikoistuneita ekotyyppejä.
Kaljutunturihärkki on monivuotinen ja maansisäisistä rönsyistä kohenevin haaroin löyhästi mätästävä. Versot ovat kukallisia tai kukattomia ja usein aivan kaljuja. Toisinaan hentoja hapsikarvoja on siellä täällä varsissa, lehdissä ja kukkaperissä. Joskus voi täysin kaljujen nivelvälien keskellä olla lyhyesti hapsikarvainen nivelvälikin. Aina ei voi luotettavasti ratkaista, onko kyse vielä puhtaasta kaljutunturihärkistä vai mennäänkö jo välimuotoisuuden puolelle. Kukattomat varret ovat rentoja, tyviosastaan rönsymäisiä ja kärjestään kohenevia. Kukalliset varret ovat kohenevia tai yläosastaan pystyjä ja kukintoon saakka haarattomia sekä tavallisesti noin 10-20 cm korkeita. Varret ovat vihreät tai usein vaihtelevasti – kokonaan sinipunaiset.
Kukattomien versojen lehdet ovat vastakkaiset, tyviosassa suomumaiset ja latvaosassa lusikkamaiset tai soikeat verson päättyessä yleensä lehtiryppääseen. Kukallisten versojen lehdet ovat vastakkaiset ja ruodittomat. Tyvellä ne ovat usein kukintavaiheessa jo lakastuneet mutta paikallaan pysyvät. Verson alaosassa lehtiparit ovat lyhyin nivelvälein ja malliltaan usein leveänsoikeat tai pitkänpyöreät. Ylempänä nivelvälit ovat pitemmät ja lehtiparit malliltaan tavallisesti soikeat tai suikeahkot ja ylimmät jopa lähes tasasoukat. Lehdet ovat yleensä noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 mm leveät. Ne ovat vihreät tai vaihtelevasti – kokonaan sinipunaiset.
Kukinto on harsu ja tavallisesti 1-5-kukkainen. Kukinnon tukilehdet ovat vihreät tai sinipunaiset ja kalvolaitaiset tai kokonaan kalvomaiset ja noin 3-5 mm pitkät. Kukkaperä on yleensä noin 1 -3 cm pitkä ja vihreä tai sinipunainen. Kukat ovat kaksineuvoiset, 5-lukuiset ja kukkiessaan pystyt, yläviistot tai siirottavat. Verhiön tyvi on kulmikas tai hiukan säkkimäinen. Verholehdet ovat tyveen asti erilliset, kapeanpuikeat – soikeat, terävä- tai tylppäkärkiset, vihreät tai vaihtelevasti – kokonaan sinipunaiset sekä enintään 0,5 mm:n levyisesti kalvolaitaiset. Ne ovat noin 4-9 mm pitkät ja noin 1,5-3 mm leveät.
Teriö on usein avoimen kellomainen ja läpimitaltaan tavallisesti noin 15-20 mm. Terälehdet ovat valkoiset, tyveltään keltaiset, laajat ja tyveä kohti kapenevat sekä usein hieman limittäiset. Niiden kärki on matalasti (noin 0,5-3 mm) lovipäinen. Pituus on yleensä 9-15 mm ja leveys 4-7 mm. Ne ovat noin 1,5-2 kertaa verholehtien pituiset. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 5. Hedelmä on lieriömäinen, enemmän tai vähemmän käyrä, noin 7-16 mm pitkä ja noin 2-3,5 mm leveä sekä kellanruskea kota, joka on noin 1,5-2 kertaa verhiön pituinen. Kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, hieman litteät, nystermäiset ja ruskeat sekä läpimitaltaan noin 1-1,3 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Kaljutunturihärkki on alkuperäinen alalaji Suomessa. Se on yleisempi Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinainen Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se kasvaa kosteilla, rehevillä tunturikankailla, tihkuisilla kalliorinteillä, soraikoilla, soraisilla, tulvivilla joenrannoilla ja ultraemäksisillä kallioilla sekä harvoin kyläkentillä. Kaljurunturihärkki kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.
Kaljutunturihärkki on helppo pitää jo nimensä mukaisesti erossa karvatunturihärkistä, subsp. alpinum ja villatunturihärkistä, subsp. lanatum. Aivan pohjoisessa kasvaa tunturihärkkiä jonkin verran muistuttava lumihärkki, jonka aikaisempi nimi oli C. cerastoides. Nykyisin se on viety torahärkkien sukuun nimellä Dichodon cerastoides. Lumihärkki on keskimäärin pienempi, sen varret ja kukkaperät ovat toispuolisesti hentokarvaiset. Lisäksi emin vartaloita ja luotteja on kolme.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kaljutunturihärkin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 