- Cichorium intybus L. – (hyöty)sikuri
- Cichorium L. – sikurit
- Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)
(Hyöty)sikuri, Cichorium intybus, on monivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty ja tavallisesti noin 50-100 cm korkea ruoho. Sillä on pysty, vankka ja vaalea pääjuuri, joka haaroo ja voi haaroa myös yläpäästään synnyttäen monivartisia tuppaita. Varsi on jäykkä, ylempää haarova, liereähkö tai vaihtelevasti särmikäs ja vihreäsävyinen tai punertava sekä kalju tai etenkin alaosastaan ja joskus ylempääkin karheakarvainen.
Varsilehdet ovat kierteisesti. Varren tyvi- ja alaosan lehdet ovat ruodilliset. Ruoti on siipipalteinen, laidoiltaan vaihtelevasti hampainen ja nirhainen sekä yleensä noin 2-6 cm pitkä. Ruodillisten lehtien yläpuolella lehdet muuttuvat ensin ruodittomiksi ja vielä ylempänä varren ympäri sepiviksi. Tyvilehtien ja varren alaosan lehtien lapa on lähinnä kapeahkon vastapuikea ja syvemmin tai matalammin pariliuskainen ja/tai vaihtelevan isohampainen. Ylemmät lehdet ovat puikeat tai suikeat, ehyet ja laidoiltaan pienihampaiset, nirhahampaiset tai ehyet. Lehtilapa on yleensä noin 3-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa liuskatkin huomioiden noin 0,5-9 cm leveä. Se on molemmin puolin vihreä, päältä kaljuhko tai vaihtelevasti lyhyt- ja karheakarvainen sekä alta yleensä kauttaaltaan mutta runsaammin suonia myöten karheakarvainen.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat pitkin pystyjä, yläviistoja tai siirottavia varsihaaroja usein pareittain. Mykeröt ovat perättömiä tai perä on enintään noin 3 mm pitkä. Niiden tyvellä on hanka- tai tukilehti, joka on haarojen alaosassa suikeahko ja pitempi sekä yläosassa lähinnä kolmiomainen ja lyhyt sekä yleensä pitkävartisen nystykarvainen. Pituus vaihtelee yleensä välillä 5-30 mm ja leveys välillä 2-5 mm. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät yleensä kahtena lomittaisena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Ulommat kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat, noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat lähes tasasoukat, suippokärkiset, noin 9-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Kaikki kehtosuomut ovat vihreät tai laidoiltaan, kärjestään tai laajemminkin punertavat ja pitkävartisen nystykarvaiset.
Kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 40-50 mm leveä ja avoinna vain päivän valoisimpana aikana. Mykerössä on noin 15-25 kaksineuvoista, vaaleansinistä tai hyvin harvoin valkoista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka tai kapean vastapuikea, kärjestään tylppä ja 5-hampainen. Kukkien kieli on yleensä noin 15-20 mm pitkä ja noin 3-6 mm leveä. Niiden mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 4-5 mm pitkä. Verhiö lähes puuttuu. Heteitä on 5. Niiden siniset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo vaaleansinisine luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun. Hedelmistön kypsyttyä se raottuu tai avautuu. Lenninhaivenettomat pähkylät vapautuvat viimeistään kehdon rapistuessa ja hajotessa. Pähkylä on lähes lieriömäinen särmikäs ja kypsänä vaaleanruskehtava. Se on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärkeä kiertää rivi tylppiä, noin 0,2-0,3 mm pitkiä suomuja kehittymättömän verhiön jäänteinä. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
(Hyöty)sikuri on Suomessa uustulokas, josta on eniten tuoreita havaintoja Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnista. Eteläisissä eliömaakunnissa lajia voidaan pitää jo vakiintuneena. Muualla havainnot ovat yksittäisiä ja suurelta osin vanhoja. Pohjoisin 2020-luvun havainto on Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä radanvarret, satamat, viljavarasto-, mylly- ja teollisuusalueet, jätteiden käsittely- ja läjityspaikat, maankäsittelyalueet, joutomaat sekä viljelyalueiden laiteet. Muissa Pohjoismaissa (hyöty)sikuri kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa se on myös aito luonnonkasvi.
Sikuri on ollut jo antiikin ajoista lähtien arvostettu lääke- ja ravintokasvi, jonka kreikankielinen nimi päätyi myös suvun tieteelliseksi nimeksi. Suomessa sitä on viljelty erityisesti pula- ja sota-aikoina. Tunnetuinta lienee juuren käyttö kahvinkorvikkeena voikukanjuuren, herneen ja rukiinjyvien ohella. Nykyaikana sikuri on tehnyt uutta tuloaan terveellisenä kahvijuomana, joka ei käy vatsan päälle, vaan päin vastoin edistää vatsan ja suoliston toimintaa. Sikurinjuuri sisältää runsaasti insuliinia, joka muiden fruktaanien tapaan ei nosta verensokeria, vaan kulkeutuu imeytymättä mahalaukun ja ohutsuolen läpi. Tämän ominaisuuden vuoksi sikurijuuren kuitua käytetään myös lisäaineena elintarviketeollisuudessa. Juurta voidaan käyttää myös mausteena marinadeissa, kastikkeissa, lihoissa ja jälkiruoissa. Lajista on jalostettu myös lehtiin painottuva salaattisikuri, joka on voimakasarominen lehtivihannes.
(Hyöty)sikuri on varsinkin kukinnot avoinna niin helposti tunnistettava, että sitä ei juuri sotke muihin lajeihin. Lähimmäksi tulevat Lactuca -sukuun kuuluvat sinimykeröiset ja lehdiltään aika samankaltaiset sinivalvatit. Niiden kukinto on kuitenkin huiskilomainen, ja mykeröt ovat selvästi perällisiä. Sikurien sukuun kuuluu kuitenkin kaksi lähilajia, (salaatti)endiivi, C. endivia ja kääpiöendiivi, C. pumilum. Salaattiendiivi on vapaana kasvaessaan samaa kokoluokkaa kuin sikuri, ja kääpiöendiivillä on nimensä mukaisesti korkeutta vain noin 5-50 cm. Lajipari on yksi- tai kaksivuotinen. Selvin tuntomerkkiero sikuriin löytyy kukintohaarojen kärjestä, joka on endiiveillä voimakkaasti paksuuntunut kärkimykerön alta, kun sikurilla paksuuntumista ei juurikaan ole. Lisäksi endiivien pähkylöiden kärkisuomut ovat kookkaammat. Ne ovat pisimmillään jopa noin puolet pähkylän pituudesta. Rajanvetoa sikurin ja endiiviparin välillä ei käytännössä tarvinne tehdä, sillä endiivit ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia satunnaistulokkaita tai viljelykarkulaisia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (hyöty)sikurin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 40-50 mm leveä. Mykerössä on noin 15-25 kaksineuvoista kielikukkaa. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 14.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin kielikukkien kieliosa on lähes tasasoukka tai kapean vastapuikea, kärjestään tylppä ja viisihampainen. Kukkien kieli on yleensä noin 15-20 mm pitkä ja noin 3-6 mm leveä. Niiden mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 4-5 mm pitkä. Heteitä on viisi. Niiden siniset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Vartalo vaaleansinisine luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät yleensä kahtena lomittaisena rivinä varsinaista kukintoa. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan penger rata-alueen länsipuolella, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin mykerön ulommat kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat, noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat lähes tasasoukat, suippokärkiset, noin 9-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Kaikki kehtosuomut ovat vihreät tai laidoiltaan, kärjestään tai laajemminkin punertavat ja pitkävartisen nystykarvaiset. Vaikka mykeröt ovat usein perättömät, voi tarkkaan katsomalla havaita, että toisinaan niissä on lyhyt, enintään noin 3 mm pitkä perä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 10.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin tyvilehtien ja varren alaosan lehtien lapa on lähinnä kapeahkon vastapuikea ja syvemmin tai matalammin pariliuskainen. Varret voivat olla kaljut tai etenkin alaosastaan karheakarvaiset. U, Helsinki, Laajasalo, Gunillantien varsi Tahvonlahden koulun kohdalla, sorapohjainen tienlaitaniitty tien ja kallioalueen välissä, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin alaosan yläpuolisten lehtien lapa on kapeanpuikea tai suikea ja tyvi sepivä. Alempien lehtien laitaliuskat mataloituvat ylempänä ja supistuvat teräviksi hampaiksi. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin lehdet pienenevät latvaa kohti ja muuttuvat ehyiksi. Laita on enää korkeintaan nirhahampainen. Lehdet ovat päältä vihreät ja kaljuhkot tai vaihtelevasti lyhyt- ja karheakarvaiset. Varret ja haarat ovat liereähköt tai särmikkäät ja toisinaan ylempääkin karheakarvaiset. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 14.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cichorium intybus – (hyöty)sikurin lehdet ovat myös alapuolelta vihreät ja yleensä kauttaaltaan mutta runsaammin suonia myöten karheakarvaiset. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven kohdalla, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 