- Cornus suecica L. – ruohokanukka
- Cornus L. – kanukat
- Cornaceae – kanukkakasvit
Ruohokanukka, Cornus suecica, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakatasossa suikertava, ohut ja kasvullisesti tiheitä ja laajojakin varsikkoja muodostava. Varret nousevat juurakosta yksittäin tai useamman varren kimppuina. Ne ovat yleensä haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, vaihtelevasti pinnanmyötäisesti lyhytkarvaiset, tyviosasta lähes liereät ja ruskehtavat sekä ylempää 4-särmäiset ja vihreäsävyiset.
Lehdet ovat ehytlaitaiset, lähes tai aivan ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Varren tyviosassa olevat lehdet ovat suomumaiset, ruskeahkot ja puikeat sekä yleensä noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Muut varsilehdet ovat vihreät ja kooltaan alhaalta latvaa kohti suurenevat. Lehtilapa on puikea tai soikea, lyhyen suippokärkinen ja silposuoninen, eli sivusuonet kaartuvat lehden reunan suuntaisesti. Yläpuoli on vihreä ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen sekä alapuoli vaaleahkon- tai sinertävänvihreä ja vähäkarvainen tai kaljuhko. Koko varsialan vihreät lehdet ovat noin 0,5-3 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-2 cm leveät. Varren latvaosan täysikasvuiset lehdet ovat tavallisesti noin 2-3 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 cm leveät.
Kukinto on varren latvassa tiheänä sarjana. Kukintoperä on useimmiten noin 15-25 mm pitkä ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen. Kukinnon alla on ristikkäisesti 4 valkoista ja terälehtimäistä ylälehteä, jotka ovat leveänsoikeat tai pyöreähköt ja nipukkakärkiset sekä kaljut tai reunoiltaan lyhytkarvaiset. Ne ovat yleensä noin 8-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. Kukat ovat pienet, kaksineuvoiset, ja niitä on noin 10 mm läpimitaltaan olevassa sarjassa tavallisesti noin 10-25. Kukkaperä on noin 1,5-2 mm pitkä ja lyhyesti myötäkarvainen. Verhiö on ruskea tai musta, ristikkäisesti 4-liuskainen ja sen sisään jäävän, pullean kukkapohjuksen kanssa noin 1,5-2 mm pitkä. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 0,5 mm pitkät ja noin pituutensa levyiset.
Teriö on ristikkäisesti 4-lehtinen ja tavallisesti noin 2-3 mm leveä. Terälehdet ovat lähes mustat, tasasoukan suikeat, suippokärkiset ja noin 1,5-2 mm pitkät sekä noin 0,7-1 mm leveät. Ne kaartuvat lähes heti kukkapohjuksen sivua alaspäin. Heteitä on 4, ja niiden palhot ovat valkoiset ja soikeahkot ponnet vaaleankeltaiset. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on yhdislehtinen ja 1-vartaloinen. Mustan vartalon kärjessä on hyvin lyhyt, vaaleampi ja nuppimainen luottiosuus. Hedelmä on aluksi pitkulainen ja punaruskea, kypsänä pallomainen ja kiiltävän punainen sekä suurisiemeninen luumarja, joka on mehevä ja tavallisesti noin 5-8 mm läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Ruohokanukka on alkuperäinen Suomessa. Sen esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Runsain ja yleisin se on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalta pohjoiseen päin. Yleisehkö laji on Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikkomaakunnissa ja Ahvenanmaan sekä Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa ruohokanukka on harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat erityisesti pohjoisen tuoreet kangasmetsät, tunturikoivikot ja tunturikankaat sekä muualla meren, järvien ja jokien rannat, korvet ja suonreunat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Ruohokanukan valkoiset ylälehdet muodostavat tiiviin, pieni- ja monikukkaisen sarjan ympärille noin 20-30 mm leveän valeteriön, joka houkuttaa hyönteiset vaatimattomien kukkien luokse. Vierailut eivät ole turhia, sillä kunkin kukan emivartalon tyvellä on mettä tuottava rengas. Sarjan noin 10-25 kukasta kaikki eivät kuitenkaan kehity marjaksi asti, vaan tiiviissä marjarykelmässä on useimmiten noin 5-10 marjaa. Marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta ne eivät maultaan sovellu ihmisravinnoksi. Sen sijaan linnut, etenkin kanalinnut, syövät marjoja mielellään, ja siemenet itävät paremmin, kun ne ovat kulkeutuneet lintujen suoliston läpi. Mahassa matkatessaan ne pääsevät myös levittäytymään laajemmalle alueelle. Suikertavan juuriston avulla tapahtuva kasvullinen levittäytyminen on myös hyvin tehokasta. Etenkin Lapissa tiheä kanukkavarsikko voi kattaa lähes yhtenäisenä laajojakin alueita. Koska lajin syysväri on ainakin pohjoisessa punainen tai sinipunertava, se antaa merkittävän lisän maaruskan väripalettiin.
Ruohokanukka on sukunsa ja heimonsa ainoa luonnonvarainen laji Suomessa. Sitä ei voi oikein sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Suomessa käytetään koristekasvina erityisesti kahta pensaskanukkaa, idänkanukkaa, C. alba ja lännenkanukkaa, C. sericea, joita aikaisemmin pidettiin saman lajin alalajeina. Molemmat leviävät lintujen avustuksella laajasti ja sitkeästi asutuksen lähiluontoon.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ruohokanukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Cornus suecica – ruohokanukka on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakatasossa suikertava ja kasvullisesti tiheitä ja laajojakin varsikkoja muodostava. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, 560 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan varret nousevat juurakosta yksittäin tai useamman varren kimppuina. Varren kärjessä oleva kukinto näyttää valkoterälehtiseltä kukalta, vaikkei varsinaisesti sellainen olekaan. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolisen tunturikoivikon ylälaita, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, 605 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan varret ovat yleensä haarattomat tai toisinaan yläosastaan haarovat, kuten kuvassa oikealla olevassa varressa. Kukintoperä on useimmiten noin 15-25 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan kukinto on varren latvassa tiheänä sarjana. Sarjan tyvellä ristikkäin olevat valkoiset ylälehdet muodostavat varsinaisen kukinnon ympärille noin 20-30 mm leveän valeteriön, joka houkuttaa hyönteiset vaatimattomien kukkien luokse. Ylälehdet ovat leveänsoikeat tai pyöreähköt ja nipukkakärkiset sekä yleensä noin 8-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan eteläisen alarinteen paljakalla, n. 600 m polun leikkaavan Kitsijoen uomasta polkua pitkin itään, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan kukat ovat pienet, kaksineuvoiset, ja niitä on noin 10 mm läpimitaltaan olevassa sarjassa tavallisesti noin 10-25. Teriö on ristikkäisesti nelilehtinen ja tavallisesti noin 2-3 mm leveä. Terälehdet ovat lähes mustat, tasasoukan suikeat, suippokärkiset ja noin 1,5-2 mm pitkät sekä noin 0,7-1 mm leveät. Ne kaartuvat lähes heti kukkapohjuksen sivua alaspäin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, 580 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan kukassa on neljä hedettä, ja niiden palhot ovat valkoiset ja soikeahkot ponnet vaaleankeltaiset. Emiö on yksivartaloinen, ja mustan vartalon kärjessä on hyvin lyhyt, vaaleampi ja nuppimainen luottiosuus. Verhiö on ruskea tai musta, ristikkäisesti neliliuskainen ja sen sisään jäävän kukkapohjuksen kanssa noin 1,5-2 mm pitkä. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 0,5 mm pitkät ja noin pituutensa levyiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan kukintosarjan kukkaperät ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja lyhyesti myötäkarvaiset. Pölytyksen myötä hedelmöittyneiden kukkien pohjus alkaa paisua kohti marjavaihetta. Ennen kypsymistään marja-aihiot ovat pitkulaisia ja punaruskeita. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, tunturikoivikko retkeilykeskuksen leirintäalueen kaakkoispuolella, n. 520 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan kypsänä kiiltävän punaiset marjat muodostavat varren latvaan tiiviin ja varsin koristeellisen sykerön. Hedelmävaiheessa valkoiset ylälehdet ovat tarpeettomina jo varisseet pois. Kuten kuvastakin on nähtävissä, vain osa kukista kehittyy marjoiksi asti. Marjoja on vartta kohti useimmiten noin 5-10. OP, Ii, Taipale, Merihelmi, Perämeren rannalla olevan leirintäalueen hiekkaranta, 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan hedelmä on suurisiemeninen luumarja, joka on kypsänä pallomainen, mehevä ja tavallisesti noin 5-8 mm läpimitaltaan. Marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta ne eivät maultaan sovellu ihmisravinnoksi. Sen sijaan linnut, etenkin kanalinnut, syövät marjoja mielellään, ja siemenet itävät paremmin, kun ne ovat kulkeutuneet lintujen suoliston läpi. OP, Ii, Taipale, Merihelmi, Perämeren rannalla olevan leirintäalueen hiekkaranta, 21.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukan lehdet ovat ehytlaitaiset, lähes tai aivan ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Tyven yläpuoliset varsilehdet ovat vihreät ja kooltaan alhaalta latvaa kohti suurenevat. Lehtilapa on puikea tai soikea, lyhyen suippokärkinen ja silposuoninen. Yläpuoli on vihreä ja pinnanmyötäisesti lyhytkarvainen. Varren latvaosan täysikasvuiset lehdet ovat tavallisesti noin 2-3 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 cm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne lehtojensuojelualueen kaakkoispuolella, Käsivarrentieltä (tie 21) loivasti Saanaa kohti nouseva tunturikoivikkorinne, n. 500 m mpy, 16.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cornus suecica – ruohokanukka on alkuperäinen Suomessa. Sen esiintymisalue kattaa kaikki eliömaakunnat. Runsain ja yleisin se on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalta pohjoiseen päin. Yleisehkö laji on Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikkomaakunnissa ja Ahvenanmaan sekä Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa ruohokanukka on harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat erityisesti pohjoisen tuoreet kangasmetsät, tunturikoivikot ja tunturikankaat sekä muualla meren, järvien ja jokien rannat, korvet ja suonreunat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, 560 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 