Corydalis cava – etelänkiurunkannus

  • Corydalis cava (L.) Schweigg. & Körte – etelänkiurunkannus, (onttokiurunkannus)
  • Corydalis DC. – kiurunkannukset
  • Papaveraceae – unikkokasvit (aikaisemmin Fumariaceae emäkkikasvit)

Etelänkiurunkannus, Corydalis cava, on monivuotinen, 10-30 cm korkea ruoho, jonka juurakko on mukulamainen. Mukula on pallomainen, vanhemmiten ontto (johon tieteellinen nimi viittaa) ja noin 2-6 cm halkaisijaltaan. Varsi on pysty, tanakka, vihreä tai punaruskea, mehevä, hauras ja kalju. Suomumaiset alalehdet puuttuvat. Tyvellä on yleensä yksi ja varressa kaksi lehteä, jotka ovat. vihreitä tai sinertäviä, alta vaaleampia, toistamiseen 3-lehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat yleensä leveähköjä, halkoisia ja tylppäliuskaisia. Kaiken kaikkiaan varsilehdet ovat keskimäärin ”muhkeampia” ja leveäliuskaisempia kuin pystykiurunkannuksella, C. solida, jolta lisäksi puuttuu varsilehden kaltainen tyvilehti, mutta on suomumainen, ehyt alalehti. Lehdet pysyvät elinvoimaisina pitempään kuin Suomen luonnonvaraisilla kiurunkannuslajeilla. Kasvi häviää kuitenkin näkyvistä keskikesään mennessä.

Kukinto on pysty terttu, jossa on tavallisesti melko tiheästi 6-16 kukkaa, mutta kukkien lukumäärä voi nousta jopa 30:een, kuten kuvasarja osoittaa. Kukkaperät ovat noin 3-10 mm pitkiä ja pystyhkön siirottavia. Kukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat puikeita ja kärjestään ehyitä eli liuskattomia ja noin 10-20 mm pitkiä, toisinaan alimmat selvästi pitempiä (pystykiurunkannuksella kärjestä liuskaisia). Teriö on tavallisesti noin 20-25 mm pitkä, kannuksellinen, heikosti tuoksuva, sinipunainen tai punainen, joskus valkoinen. Teriössä on neljä lehteä, joista ylempi ja alempi ovat kookkaita ja huulimaisia sekä kärjestään lanttopäisiä. Ylempi terälehti on kärjestään voimakkaasti ylöspäin taipunut ja alempi on päästään noin 10 mm leveä. Sisemmät lehdet ovat pienemmät, vaaleat ja kärkiosastaan yhtyneet. Kannus on 8-15 mm pitkä ja kärjestään taipunut. Hedelmä on noin 15-20 mm pitkä, sukkulamainen, riippuva ja peräänsä selvästi pitempi, litumainen, monisiemeninen kota, jonka kärkiota on yleensä taipunut. Normaali kukinta-aika on huhti-toukokuu.

Etelänkiurunkannus on Suomessa harvinainen koristekasvi. Kasviatlaksen mukaan se on tavattu tulokkaana Helsingin Kannelmäestä hoitamattomalta ruderaattialueelta 2015. Alla oleva kuvasarja on myös Kannelmäestä, mutta luonnontilaisen oloisesta, multavasta joenrantametsiköstä, jossa oli reilun aarin kokoinen, vakiintuneen oloinen kasvusto. Laji on ehkä tullut läheisen kevyenliikenteenväylän maansiirtotöiden yhteydessä. Etelänkiurunkannus on Keski-Eurooppalainen laji, jonka luontainen pohjoisraja yltää Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin. Lajin luontaisia kasvupaikkoja Tanskassa ja Ruotsissa ovat lehdot, erityisesti pyökkimetsät ja puistometsät. Se leviää mielellään myös puutarhoihin.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle etelänkiurunkannuksen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Corydalis cava - etelänkiurunkannus on levinnyt luonnonkasvin tavoin joenrantametsikköön reilun aarin alalle. Mukulat ovat mahdollisesti saapuneet alueelle maansiirtotöiden yhteydessä läheistä kevyenliikenteenväylää rakennettaessa. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannus on levinnyt luonnonkasvin tavoin joenrantametsikköön reilun aarin alalle. Mukulat ovat mahdollisesti saapuneet alueelle maansiirtotöiden yhteydessä läheistä kevyenliikenteenväylää rakennettaessa. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannus muodostaa otollisilla paikoilla pystykiurunkannuksen tavoin tiheähköjä varsikkoja. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannus muodostaa otollisilla paikoilla pystykiurunkannuksen tavoin tiheähköjä varsikkoja. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen lehdet ovat toistamiseen kolmelehdykkäiset ja pikkulehdykät ovat halkoisia sekä liuskaisia. Liuskat ovat usein leveitä ja tylppiä. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen lehdet ovat toistamiseen kolmelehdykkäiset ja pikkulehdykät ovat halkoisia sekä liuskaisia. Liuskat ovat usein leveitä ja tylppiä. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen kukat ovat usein sinertävän tai punertavan violetteja. Tiheähkössä tertussa on tavallisesti enintään noin 15 kukkaa, mutta lukumäärä voi toisinaan nousta jopa 30:een, kuten kuva osoittaa. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen kukat ovat usein sinertävän tai punertavan violetteja. Tiheähkössä tertussa on tavallisesti enintään noin 15 kukkaa, mutta lukumäärä voi toisinaan nousta jopa 30:een, kuten kuva osoittaa. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen kukat voivat olla myös täysin valkeat, f. albiflora. Varsilehtiä on kaksi, joiden lisäksi tavallisesti on myös yksi tyvilehti, joka näkyy kuvassa ylemmän varsilehden takana, lahopuun vieressä. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen kukat voivat olla myös täysin valkeat, f. albiflora. Varsilehtiä on kaksi, joiden lisäksi tavallisesti on myös yksi tyvilehti, joka näkyy kuvassa ylemmän varsilehden takana, lahopuun vieressä. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen kukat ovat myös punaisia. Ylempi ja alempi terälehti ovat isohkoja ja leveähköhuulisia sekä lanttopäisiä. Ylempi lehti on voimakkaasti ylöspäin kaartunut. Kaksi sisempää terälehteä ovat pienempiä, vaaleita ja kärjestään yhteenkasvaneita. Heteet ja emiö jäävät niiden sisään. Kannus on päästään taipunut. Kimalaiset pyrkivät kannuksen meden äärelle usein suorinta reittiä ja purevat reikiä kannukseen. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen kukat ovat myös punaisia. Ylempi ja alempi terälehti ovat isohkoja ja leveähköhuulisia sekä lanttopäisiä. Ylempi lehti on voimakkaasti ylöspäin kaartunut. Kaksi sisempää terälehteä ovat pienempiä, vaaleita ja kärjestään yhteenkasvaneita. Heteet ja emiö jäävät niiden sisään. Kannus on päästään taipunut. Kimalaiset pyrkivät kannuksen meden äärelle usein suorinta reittiä ja purevat reikiä kannukseen. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen kukkien tukilehdet ovat ehytlaitaiset toisin kuin pystykiurunkannuksella, jolla ne ovat päästään liuskaiset. Litumaiset kodat (kuvassa vasta kehittymässä) ovat peräänsä pitempiä ja sukkulamaisia. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen kukkien tukilehdet ovat ehytlaitaiset toisin kuin pystykiurunkannuksella, jolla ne ovat päästään liuskaiset. Litumaiset kodat (kuvassa vasta kehittymässä) ovat peräänsä pitempiä ja sukkulamaisia. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava - etelänkiurunkannuksen ikääntyessä sen mukula muuttuu sisältään yhä enemmän ontoksi tieteellisen nimensä, cava, mukaisesti. Vanha mukula voi olla halkaisijaltaan jopa 6 cm. Varresta puuttuu suomumainen alalehti mutta sen sijaan mukulasta, varren lähtökohdasta kasvaa yksi tyvilehti. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corydalis cava – etelänkiurunkannuksen ikääntyessä sen mukula muuttuu sisältään yhä enemmän ontoksi tieteellisen nimensä, cava, mukaisesti. Vanha mukula voi olla halkaisijaltaan jopa 6 cm. Varresta puuttuu suomumainen alalehti mutta sen sijaan mukulasta, varren lähtökohdasta kasvaa yksi tyvilehti. U, Helsinki, Kannelmäki, Mätäjoen rantametsäkaista, 1.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto