- Crambe maritima L. – euroopanmerikaali
- Crambe L. – merikaalit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Euroopanmerikaali, Crambe maritima, on monivuotinen, pysty ja rehevän kookas sekä tavallisesti noin 30-60 cm korkea, kalju ruoho. Juurakko on pysty, vankka ja haarova. Se synnyttää usein monivartisia ryhmiä. Varsi on jykevän paksu, runsaasti haarova ja liereä sekä yleensä vaaleanvihreä.
Alimmat lehdet ja ruusukelehdet ovat useimmiten pitkäruotiset. Ruoti on paksu ja yleensä noin 10-30 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alempien lehtien lapa on kookas, tavallisesti soikea tai leveänsoikea ja sinivihreä sekä möyheä ja vaihtelevasti parilehdykkäinen, liuskainen tai lähes ehyt. Se on poimuinen, epätasaisesti isohampainen ja tavallisesti noin 20-30 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 10-20 cm leveä. Ylemmät lehdet ovat alempien kaltaiset mutta pienemmät ja lyhytruotiset.
Kukinto on hyvin runsashaarainen, laaja ja tiheä. Uloimmat haarat ovat terttumaiset ja pitenevät kukinnan edetessä jopa 20-30 cm pitkiksi. Kukintohaarat ja tertut ovat lehtihankaiset. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on ohut ja yleensä noin 10-15 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, kuperat, tylppäpäiset ja vihreät tai sinipunaiset sekä useimmiten noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveät. Ne varisevat varhain kukan avauduttua. Teriö on valkoinen tai toisinaan vaalean sinipunainen ja tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat sivulle taittuvasta kärkiosastaan pyöreät tai pitkänpyöreät ja tyviosastaan kapeaksi suippenevat. Valkoiset terälehdet ovat tyveltään kellanvihreät ja vaalean sinipunaiset terälehdet tummemman sinipunaiset. Terälehdet ovat yleensä noin 6-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Palhot ovat alaspäin levenevät, ja neljässä pitemmässä heteessä niissä on lyhyt, teräväkärkinen sivuhaara. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat pystyt ja tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Heteiden palhot ja sikiäin ovat kellanvihreät tai eriasteisen sinipunaiset. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yleensä noin 20-30 mm pitkä. Hedelmä on lähes pallomainen, kellanvihreä ja myöhemmin ruskistuva litu, joka on melkein kärkiodaton, 1-siemeninen ja avautumaton. Lidun tyviosa on pieni, perän jatkeen kaltainen ja siemenetön. Siemenellinen kärkiosa on paksuseinäinen ja kypsänä tavallisesti noin 7-10 mm läpimitaltaan. Siemen on soikeahko ja noin 6 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Euroopanmerikaali on Suomessa alkuperäinen laji. Se on harvinainen tai harvinaisehko Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntien rannikkoalueilla. Yksi yksilö on tavattu 2017 myös Satakunnan eliömaakunnasta, Porin Reposaaresta. Kasvupaikkoina ovat nimen mukaisesti hiekkaiset, soraiset ja kivikkoiset merenrannat. Muissa Pohjoismaissa euroopanmerikaali kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Euroopanmerikaali on sukunsa ainoa edustaja Pohjoismaissa eikä sitä sekoita muihin lajeihin. Se on kasvupaikoillaan merenrannan näyttävin laji eikä sen vuoksi jää huomiotta. Kasvupaikat ovat pääosin Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Mantereen puolella poikkeuksen tekee Hankoniemi, jonka hiekkarannoilla laji on paikoin aika runsaskin. Euroopanmerikaali on sikäli poikkeuksellinen, että se on tavallaan suolanvaatija eikä vain sietäjä. Hyvinvoinnin edellytyksenä on meriveden vähintään kuuden promillen suolapitoisuus. Atlantilta tulevien, voimakkaampien suolapulssien jälkeen laji runsastuu ja laajentaa kasvualuettaan ja taantuu taas vähäisemmän suolapitoisuuden aikana. Litupallukat kulkeutuvat meriveden mukana ja kelluvat pitkään. Siemenet säilyttävät paksun, avautumattoman litukuoren sisällä itävyytensä kauan.
Euroopanmerikaali soveltuu myös vihanneskasviksi. Erityisesti nuoret, vielä vaaleat versot ovat parhaimman makuiset. Vanhemmiten lehtiin tulee kitkeryyttä. Rajallisen kasvualueensa ja harvinaisuutensa vuoksi luonnonkasvit kannattaa kuitenkin jättää rauhaan. Karjalle ja joillekin luonnoneläimille ne näyttävät maistuvan liiankin hyvin. Euroopanmerikaalta on Atlantin rannikolla kauan viljelty vihanneskasvina. Viljelmät peitetään, jotta versot jäisivät lehtivihreättömiksi ja maultaan miedoiksi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle euroopanmerikaalin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Crambe maritima – euroopanmerikaali on monivuotinen, pysty ja rehevän kookas sekä tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty, vankka ja haarova. Se synnyttää usein monivartisia ryhmiä. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, jossa runsaana ja noin 100 m pitkänä sekä leveimmillään noin 30 m leveänä vyöhykkeenä, 19.6.2012. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaali on sukunsa ainoa edustaja Pohjoismaissa eikä sitä sekoita muihin lajeihin. Se on kasvupaikoillaan merenrannan näyttävin laji eikä sen vuoksi jää huomaamatta. 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaali on yleisväriltään sinivihreä ja kauttaaltaan kalju. Kukinnon uloimmat haarat ovat terttumaiset. Kukkaperä on ohut ja yleensä noin 10-15 mm pitkä. 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaalin kukinto on hyvin runsashaarainen, laaja ja tiheä. Parhaimmillaan se peittää koko kasvin alleen. 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaalin teriö on tavallisesti noin 10-15 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat valkoiset tai toisinaan samassakin kukinnossa vaalean sinipunaiset. Valkoiset terälehdet ovat tyveltään kellanvihreät ja vaalean sinipunaiset terälehdet tummemman sinipunaiset. Heteitä on kuusi, joista neljä on pitempää ja kaksi lyhyempää. Palhot ovat alaspäin levenevät, ja neljässä pitemmässä heteessä niissä on lyhyt, teräväkärkinen sivuhaara (näkyy vasemman alalaidan kukassa). Sikiäin on kehänpäällinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Verholehtiä on neljä (näkyvät kuvassa nupuissa). Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, kuperat ja useimmiten noin 3-4 mm pitkät. 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaalin heteiden ja sikiäimen tyvellä on mettä tuottavia mesiäisiä, jotka viestivät erityksestään myös tuoksulla. Runsaskukkaiset kasvit ovat pölyttäjähyönteisille oikea aarreaitta. Hedelmiä kehittyykin paljon ja ne leviävät syysmyrskyjen myötä veden avulla uusille kasvupaikoille. V, Kemiönsaari, Hiittisten saaristo, Örö, saaren lounaisosan läntinen merenranta, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaalin alimmat lehdet ja ruusukelehdet ovat useimmiten pitkäruotiset. Ruoti on paksu ja yleensä noin 10-30 cm pitkä. Ruusukelehtien ruodin tyvi on usein sinipunainen. 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaali kasvaa hiekkaisilla, soraisilla ja kivikkoisilla merenrannoilla. Äkkiä katsoen silkka hiekka on kookkaalle ja rehevälle kasville liian karu kasvupaikka. Pitkälle haarovat juuret tavoittavat kuitenkin hiekkaan hautautunutta leväryönää, hajoavia kasvinosia ja simpukankuoren kappaleita, jotka luovuttavat kasvuun tarvittavia ravinteita. 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crambe maritima – euroopanmerikaali on Suomessa alkuperäinen laji. Se on harvinainen tai harvinaisehko Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntien rannikkoalueilla. Kasvupaikat ovat pääosin Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Mantereen puolella poikkeuksen tekee Hankoniemi, jonka hiekkarannoilla laji on paikoin aika runsaskin. Euroopanmerikaali on sikäli poikkeuksellinen, että se on tavallaan suolanvaatija eikä vain sietäjä. Hyvinvoinnin edellytyksenä on meriveden vähintään kuuden promillen suolapitoisuus. Atlantilta tulevien, voimakkaampien suolapulssien jälkeen laji runsastuu ja laajentaa kasvualuettaan ja taantuu taas vähäisemmän suolapitoisuuden aikana. 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 