- Crepis paludosa (L.) Moench – suokeltto
- Crepis L. – (suomu)keltot
- Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)
Suokeltto, Crepis paludosa, on monivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty ja kukintoon saakka haaraton sekä tavallisesti noin 40-90 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty tai vino ja monijuurinen. Varsi on ontto, yleensä vihreäsävyinen, harvemmin punertava, tylppäsärmäinen ja kalju.
Aluslehdet ovat isot, ruodilliset, ohuet ja kaljut. Ruoti on useimmiten noin 5-12 cm pitkä, yläpäästään nirha- tai hammaslaitaisesti siipipalteinen ja asteittain lehtilavaksi levenevä niin, että tarkkaa rajaa on vaikea osoittaa. Lehtilapa on vastapuikea, suippo tai tylppäkärkinen ja nirhalaitainen sekä erityisesti tyviosastaan isohampainen. Lehtilaidan nirhat ja hampaat ovat yleensä otakärkiset. Lapa on kasvuvaiheestakin riippuen päältä vihreä tai tummahkonvihreä ja alta vihreä tai sinertävänvihreä sekä tavallisesti noin 7-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä ovat aluslehtien kaltaiset. Muut lehdet ovat ruodittomat, vastapuikeat, puikeat, kapeanpuikeat ja ylimpänä suikeanpuikeat sekä teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyviliuskoiltaan varren sivuille sepivät. Alemmat ruodittomat lehdet ovat usein lähes koko mitaltaan otakärkisen iso- ja terävähampaiset. Ylempänä hampaita on vain tyviosassa ja muuten laita on nirhainen tai ehyt. Ylimmät, suikeahkot lehdet ovat lähes tai aivan ehytlaitaiset. Ruodittomat varsilehdet ovat ylimpiä lukuun ottamatta yleensä noin 6-20 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 cm leveät.
Kukintohaarat ovat varren latvassa kerrannaisen huiskilomaisesti. Alimmat haarat ovat yleensä ylimpien varsilehtien hangoissa. Varsinaiset kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröperä on kalju tai karvainen ja useimmiten noin 20-70 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea, pitkän nystykarvainen tukilehti, joka on noin 3-10 mm pitkä. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät kahtena, tiiviisti toisiaan vasten painautuneena rivinä eli kehtona varsinaista kukintoa. Ulommat kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat, melkein mustat, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat lähes tasasoukat, suippokärkiset ja mustanvihreät sekä noin 10-12 mm pitkät ja noin 1,2-1,5 mm leveät. Ulommat kehtosuomut ovat ulkopinnaltaan lähes kauttaaltaan ja sisemmät suomut vain keskisuonestaan pitkän ja mustan nystykarvaiset. Karvat ovat pisimmillään noin 2 mm pitkät.
Kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-35 mm leveä. Mykerössä on noin 30-40 kaksineuvoista, keltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään 5-hampainen ja noin 2-3 mm leveä. Laitimmaisten kukkien kieli on enintään noin 12-15 mm pitkä ja keskimmäisten kukkien vähintään noin 6-8 mm pitkä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 2 mm pitkä. Verhiö on noin 5-6 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi haiveniksi. Heteitä on 5. Niiden tummankeltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen ja ponsilieriöineen nousee näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu suppuun, ja kehänalaisten pohjuspähkylöiden kasvaessa ja kehittyessä verhiöt nousevat kehtosuomujen yläpuolelle yltäväksi ”sudiksi”. Hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu haiven- ja pähkyläpaljoudeksi. Pähkylä on liereä, 10-harjuinen, kellertävä tai vaaleanruskea ja kalju. Se on tavallisesti noin 4,5-5,5 mm pitkä ja noin 0,7-0,8 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen tai kellanvalkoinen, varreton ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappus on noin 5-8 mm pitkä, helposti irtoava ja hajoava. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Suokeltto on Suomessa alkuperäinen laji ja kasvaa kaikissa eliömaakunnissa Inarin Lappia lukuun ottamatta. Se on pääasiassa yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka ja niiden pohjoispuolella harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puronvarsilehdot, metsäkosteikot, lähteiköt ja lähdekorvet, letot ja lettokorvet sekä rantapensaikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai vakiintuneena tulokkaana suokelton lisäksi neljä muuta (suomu)kelttolajia, vanakeltto, C. praemorsa, piennarkeltto, C. biennis, ketokeltto, C. tectorum ja hoikkakeltto, C. capillaris. Vanakelton kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena. Se on hyvin harvinainen ja rauhoitettu laji. Piennarkeltto on suokelton kanssa samaa kokoluokkaa, mutta sen varret ja lehdet ovat karheakarvaiset. Laji on kaksivuotinen, ja sen kasvupaikat ovat nimensä mukaisesti huomattavasti kuivemmat. Myös keto- ja hoikkakeltto ovat mm. ketojen, niittyjen ja pientareiden noin 10-50 cm korkeita lajeja, joiden mykeröt ovat noin 10-20 mm leveitä ja lehdet kapeahkoja.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suokelton esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Crepis paludosa – suokelton keltakukkaisia mykeröitä on yleensä vartta kohti noin 10-25. Samaan aikaan, kun uusia nuppuja vielä kehittyy, varhaisimmat mykeröt kypsyttelevät jo pähkylöitään. 3.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton kukintomykerö on täydessä kukassaan tavallisesti noin 30-35 mm leveä. Mykerössä on noin 30-40 kaksineuvoista kielikukkaa. 3.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton kielikukkien kieli on lähes tasasoukka, kärjestään viisihampainen ja noin 2-3 mm leveä. Kuvan mykerössä kielikukkia on 38. Laitimmaisten kukkien kieli on enintään noin 12-15 mm pitkä ja keskimmäisten kukkien vähintään noin 6-8 mm pitkä. Heteitä on viisi. Niiden tummankeltaiset, kapean tasasoukat ja noin 4-5 mm pitkät ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. 3.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät kahtena rivinä varsinaista kukintoa. Ulommat kehtosuomut ovat lähinnä kapeanpuikeat, melkein mustat, noin 3-5 mm pitkät ja noin 1 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat lähes tasasoukat, suippokärkiset ja mustanvihreät sekä noin 10-12 mm pitkät ja noin 1,2-1,5 mm leveät. Ulommat kehtosuomut ovat ulkopinnaltaan lähes kauttaaltaan ja sisemmät suomut vain keskisuonestaan pitkän ja mustan nystykarvaiset. Karvat ovat pisimmillään noin 2 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Papinniityn Saarenpäänkadun pohjoispäästä kohti Aulangonjärven eteläpäätä vievän metsätieuran varsi, Kihtersuo, puron varsi kosteapohjaisen sekametsän laidassa, 14.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton mykerö painuu kukinnan jälkeen suppuun. Mykeröperä on kalju tai kuvan tavoin karvainen ja useimmiten noin 20-70 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea, pitkän nystykarvainen tukilehti, joka on noin 3-10 mm pitkä. Kielikukkien verhiöt ovat noin 5-6 mm pitkät ja muuntuneet vaaleiksi haiveniksi. Kehänalaisten pohjuspähkylöiden kasvaessa ja kehittyessä verhiöt nousevat kehtosuomujen yläpuolelle yltäväksi ”sudiksi”. 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokeltto kasvattaa keväällä ensimmäiseksi aluslehtiruusukkeen, jonka yhteyttämistoiminta lataa lisäenergiaa kookkaan kukintovarren kasvattamiseen. EH, Hämeenlinna, Lammi, Vähä-Evo, Kallio- ja Ekojärven välinen puro Vähä-Evontien länsipuolella, tervaleppäkorpi, lähteen ympäristö, 13.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton aluslehtien ruoti on useimmiten noin 5-12 cm pitkä, yläpäästään nirha- tai hammaslaitaisesti siipipalteinen ja asteittain lehtilavaksi levenevä niin, että tarkkaa rajaa on vaikea osoittaa. Lehtilapa on vastapuikea, suippo tai tylppäkärkinen ja nirhalaitainen sekä erityisesti tyviosastaan isohampainen. Se on tavallisesti noin 7-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 cm leveä. 27.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokelton varsilehdet ovat alimpia lukuun ottamatta ruodittomat, vastapuikeat, puikeat, kapeanpuikeat ja ylimpänä suikeanpuikeat sekä teräväksi kärjeksi suippenevat. Niiden tyviliuskat sepivät varren sivuille. Kooltaan ne ovat yleensä noin 6-20 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 cm leveät. 3.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis paludosa – suokeltto on Suomessa alkuperäinen laji ja kasvaa kaikissa eliömaakunnissa Inarin Lappia lukuun ottamatta. Se on pääasiassa yleinen etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka ja niiden pohjoispuolella harvinainen tai hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puronvarsilehdot, metsäkosteikot, lähteiköt ja lähdekorvet, letot ja lettokorvet sekä rantapensaikot. EH, Hämeenlinna, Idänpää, Papinniityn Saarenpäänkadun pohjoispäästä kohti Aulangonjärven eteläpäätä vievän metsätieuran varsi, Kihtersuo, puron varsi kosteapohjaisen sekametsän laidassa, 14.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 