- Crepis tectorum L. – ketokeltto
- subsp. tectorum – kallioketokeltto
- Crepis L. – (suomu)keltot
- Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)
Ketokeltosta, Crepis tectorum, esiintyy Suomessa kolme alalajia, tässä esiteltävä, kaikissa eliömaakunnissa kasvava nimialalaji, kallioketokeltto, subsp. tectorum ja vain Suomenlahden saaristossa kasvava saariketokeltto, subsp. czerepanovii sekä niukkana vain Sallassa ja Utsjoella kasvava pahtaketokeltto, subsp. nigritula.
Kallioketokeltto on yksi- tai kaksivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on vain yläosastaan tai jopa tyvestä alkaen haarova. Se on noin 10-60(-90) cm korkea. Pääjuuri on pysty tai vino ja hoikka tai paksuhko. Varsi on vihreä tai punaruskea, tylppäsärmäinen ja kaljuhko tai vaihtelevasti lyhytkarvainen.
Ruusuke- ja tyvilehdet ovat lähes tai aivan maanmyötäiset, ruodilliset, suikeahkot tai kapean vastapuikeat ja vaihtelevasti pariliuskaiset, hampaiset tai nirhalaitaiset. Ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä, nirha- tai hammaslaitaisesti siipipalteinen ja asteittain lehtilavaksi levenevä niin, että tarkkaa rajaa on vaikea osoittaa. Lapa on päältä vihreä, alta vaaleampi ja keskisuonen tyviosasta tai toisinaan laajemminkin punertava sekä kaljuhko. Se on tavallisesti noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa liuskoineen noin 1-4 cm leveä. Tyvilehdet ovat kukintavaiheessa yleensä lakastumassa tai jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä ovat tyvilehtien kaltaiset. Muut lehdet ovat ruodittomat, lähinnä suikeat, kapeansuikeat tai nauhamaisen tasasoukat ja laidoiltaan alaskiertyneet sekä liuskaiset, hampaiset, nirhaiset tai ehyet. Lehdet ovat sitä kapeammat ja ehytlaitaisemmat mitä ylempänä varrella ne sijaitsevat. Varsilehdet ovat alimpia lukuun ottamatta myös nuolityviset. Ruodittomat varsilehdet ovat yleensä noin 3-15 cm pitkät ja ilman sivuliuskoja noin 0,2-1 cm leveät.
Kukintokokonaisuus on varren ja haarojen latvassa kerrannaisen huiskilomaisesti. Haarat ovat varsilehtien hangoissa. Varsinaiset kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat peränsä kärjessä yksittäin. Mykeröperä on yläosastaan hieman paksuneva, vaalean ja tumman lyhytkarvainen ja usein myös nystykarvainen sekä yleensä noin 5-50 mm pitkä. Sen ja kerrannaisten kukintohaarojen tyvellä on tasasoukka tai tasasoukan suikea tukilehti, joka on useimmiten noin 3-30 mm pitkä ja noin 0,2-1 mm leveä. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät kahtena erilaisena vyöhykkeenä eli kehtona varsinaista kukintoa. Ulommat kehtosuomut ovat ulospäin siirottavat, lähes tasasoukat, suippokärkiset ja noin 2-4 mm pitkät sekä noin 0,3-0,6 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat suikean tasasoukat, suippokärkiset ja käkiosastaan kalvoreunaiset sekä noin 7-8 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Molemmat suomut ovat lähinnä tummanvihreät, vaalean lyhytkarvaiset ja pitemmästi tumma- tai mustakarvaiset sekä yleensä myös nystykarvaiset. Sisemmät kehtosuomut ovat sisäpinnaltaan silkkikarvaiset.
Kukintomykerö on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 10-20 mm leveä. Mykerössä on noin 40-55 kaksineuvoista, keltaista tai vaaleankeltaista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään 5-hampainen ja noin 1-1,3 mm leveä. Laitimmaisten kukkien kieli on enintään noin 8-10 mm pitkä ja keskimmäisten kukkien vähintään noin 4-5 mm pitkä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 3-4 mm pitkä. Verhiö on noin 5 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi haiveniksi. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo ja luottiliuskat ovat tummat. Ne nousevat ponsilieriöineen näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kukinnan jälkeen mykerö painuu suppuun, ja kehänalaisten pohjuspähkylöiden kasvaessa ja kehittyessä verhiöt nousevat kehtosuomujen yläpuolelle pilkistäväksi tupsuksi. Hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu pallomaiseksi haiven- ja pähkyläpaljoudeksi. Pähkylä on liereä, 10-harjuinen, ruskea ja kalju. Se on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja noin 0,6-0,8 mm leveä. Sen kärjessä on valkoinen, varreton ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappus on noin 6-7 mm pitkä, helposti irtoava ja hajoava. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Kallioketokeltto on Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea alkuperäinen ja muualla muinaistulokas. Se on yleinen tai yleisehkö etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka ja harvinainen pohjoisemmissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot, kedot, kesantopellot, pientareet, tienvarret, soramaat ja soranottoalueet, joutomaat, ratapihat sekä asutuskeskukset ja teollisuusalueet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä satunnaisena Islannissa.
Alalaji saariketokeltto kasvaa Suomenlahden saarten graniittikallioilla. Se on vain noin 10-20 cm korkea ja tyvestä alkaen monihaarainen. Lehtilapa on pariosainen, ja sen tyvessä ovat pitkät, kapeat ja korvakemaiset liuskat. Kärkiliuska on iso ja pyöreähkö. Mykeröitä on paljon, ja ne ovat 17-22 mm leveitä. Mykeröperät ovat nystykarvaiset. Kehdossa on runsaasti pitkiä nystykarvoja, ja se on sisemmiltä kehtosuomuiltaan noin 7-8 mm pitkä. Pähkylä on 3-3,5 mm pitkä ja mustanruskea. Saariketokeltto on kotoperäinen eli endeeminen Suomelle kuuluvien saarten lisäksi Venäjän Suomenlahteen ja Laatokkaan rajoittuvassa osassa. The Euro+Med Plantbase -sivusto käsittelee taksonin lajitasolla, C. czerepanovii mutta kysymysmerkillä varustettuna.
Pahtaketokeltto on saanut uuden nimen, subsp. nigritula. Aikaisemmin sen nimi oli subsp. nigrescens. Uusin tutkimus on osoittanut, että viimeksi mainittu alalaji ei kasva Suomessa ollenkaan, vaan rajoittuu Pohjois-Venäjälle, Fennoskandian itäpuolelta Siperiaan yltävälle alueelle. Suomessa kasvava pahtaketokeltto on tuntomerkeiltään nimialalajin, kallioketokelton ja alalajin subsp. nigrescens välimaastoon sijoittuva ja ehkä niiden risteymäjohdannainen. Se on tyvestä alkaen tai ylempää haarova ja joskus haaraton. Etenkin ylempien varsilehtien lapa on leveähkötyvinen. Mykeröitä on vähän, ja ne ovat isoja, täysin avoimina jopa 30 mm leveitä. Kehtosuomut ovat tummat, ja niissä on runsaasti siirottavia mustia tai ruskeita karvoja, jotka ovat pitkiä hapsikarvoja ja tyviosassa lyhyempiä nystykarvoja. Sisemmät kehtosuomut ovat noin 8-10 mm pitkät. Kuten alussa on todettu, pahtaketokeltto kasvaa vain Sallassa ja Utsjoella. Sallassa on kaksi lähekkäistä ja Utsjoella yksi kasvupaikka jokikanjoneissa, kallioseinämien penkereillä. Pahtaketokeltto on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN).
Suomessa kasvaa alkuperäisenä tai vakiintuneena tulokkaana ketokelton lisäksi neljä muuta (suomu)kelttolajia, suokeltto, Crepis paludosa, vanakeltto, C. praemorsa, piennarkeltto, C. biennis ja hoikkakeltto, C. capillaris. Suokelton varsilehdet alimpia lukuun ottamatta ovat lähinnä vastapuikeat tai puikeat, teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyviliuskoiltaan varren sivuille sepivät. Ne ovat ylimpiä lukuun ottamatta yleensä noin 6-20 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 cm leveät. Mykerö on noin 30-35 mm leveä. Kasvupaikat ovat jo nimenkin mukaisesti aivan erilaiset kuin ketokeltolla. Vanakelton kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena. Se on hyvin harvinainen ja rauhoitettu laji. Piennarkelton ruodittomat varsilehdet ovat vastapuikeat ja vaihtelevasti pariliuskaiset sekä ylimpiä lukuun ottamatta noin 5-25 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-7 cm leveät. Mykerö on noin 25-35 mm leveä. Eniten ketokelttoa muistuttaa hoikkakeltto. Ketokelton muuntelevuuden vuoksi lajien rajankäynti ei ole aina helppoa, kun mykerötkin ovat samaa kokoluokkaa. Ehkä helpoiten havaittavat erot löytyvät lehtilaidoista ja mykeröperistä. Toisin kuin ketokeltolla, hoikkakelton varsilehtien laita ei ole alaspäin kiertynyt, ja mykeröperä ei levene yläpäästään.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ketokelton esiintymiskartalle Suomessa. Kartta on lajitasolla, koska vain pieni osa havainnoista on viety alalajitasolle.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokeltto on hyvin muunteleva ja voi kasvaa myös tosi monivartisina tuppaina. Kuvan yksilöllä ei ole enää merkkiäkään tyvilehdistä, ja kaikki varsilehdet näyttävät olevan tasasoukan suikeita ja ehytlaitaisia. Kalliokasvi voi saavuttaa rehevän runsaan ulkomuodon pelkällä sora- ja sepelipohjalla. V, Naantali, satama-alueelle vievän Satamatien laita, tien ja kallioleikkauksen välinen kapea kaista, 26.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokelton kukintomykerö on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 10-20 mm leveä. Täydessä kukassa olevassa mykerössä on noin 40-55 kaksineuvoista, keltaista tai vaaleankeltaista kielikukkaa. EH, Iitti, Kausala, Myllytöyry, Kymentien (tie 12) varsi tankkausaseman kohdalla, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokelton kielikukkien kieliosa on lähes tasasoukka, kärjestään viisihampainen ja noin 1-1,3 mm leveä. Laitimmaisten kukkien kieli on enintään noin 8-10 mm pitkä ja keskimmäisten kukkien vähintään noin 4-5 mm pitkä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt tyviosa on noin 3-4 mm pitkä. Kukassa on viisi hedettä, joiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Vartalo ja luottiliuskat ovat tummat. Ne nousevat ponsilieriöineen näkyville teriön kielen yläpuolelle. Kuvassa olevassa mykerössä on 48 kielikukkaa. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven täyttömaalla peitetty ranta Lentävänniemen venerannan eteläpäässä olevan aallonmurtajaniemekkeen tasalla, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokelton mykeröperä on yläosastaan hieman paksuneva, vaalean ja tumman lyhytkarvainen ja usein myös nystykarvainen sekä yleensä noin 5-50 mm pitkä. Sen tyvellä on tasasoukan suikea tukilehti. Kehtosuomut ympäröivät kahtena erilaisena vyöhykkeenä varsinaista kukintoa. Ulommat kehtosuomut ovat ulospäin siirottavat, lähes tasasoukat, suippokärkiset ja noin 2-4 mm pitkät sekä noin 0,3-0,6 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat suikean tasasoukat, suippokärkiset ja käkiosastaan kalvoreunaiset sekä noin 7-8 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Molemmat suomut ovat lähinnä tummanvihreät, vaalean lyhytkarvaiset ja pitemmästi tumma- tai mustakarvaiset sekä tavallisesti myös nystykarvaiset. EH, Iitti, Kausala, Myllytöyry, Kymentien (tie 12) varsi tankkausaseman kohdalla, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokelton hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu pallomaiseksi haiven- ja pähkyläpaljoudeksi. Pähkylöiden kärjessä on valkoinen, varreton ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappus on noin 6-7 mm pitkä, helposti irtoava ja hajoava. EH, Tampere, Niemi, Näsijärven täyttömaalla peitetty ranta Lentävänniemen venerannan eteläpäässä olevan aallonmurtajaniemekkeen tasalla, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokeltto on Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea alkuperäinen ja muualla muinaistulokas. Se on yleinen tai yleisehkö etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka ja harvinainen pohjoisemmissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot, kedot, kesantopellot, pientareet, tienvarret, soramaat ja soranottoalueet, joutomaat, ratapihat sekä asutuskeskukset ja teollisuusalueet. Kuvassa ovat seuralaisina mm. rikkapujo, Artemisia vulgaris subsp. vulgaris, rikkapelto-ohdake, Cirsium arvense var. arvense, peltosaunio, Tripleurospermum inodorum ja taustalla runsas komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Iitti, itälaita aivan Kouvolan rajan tuntumassa, Tillola, Miehonkangas, Anhavaistentien varressa oleva sorakenttäalue, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 