Cypripedium calceolus – tikankontti, lehtotikankontti

  • Cypripedium calceolus L. – tikankontti, lehtotikankontti
  • Cypripedium L. – tikankontit
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit (aikaisemmin Cypripediaceae – tikankonttikasvit)

Lehtotikankontti, Cypripedium calceolus, on monivuotinen, 20-60 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakasuora ja monijuurinen. Niinpä laajahko, tiheä varsikko voi olla yhtä ja samaa yksilöä. Varsi on liereä ja tiheästi nystykarvainen. Varsilehtiä on yleensä 3-6, jonka lisäksi varren tyvellä on muutamia tuppimaisia, lavattomia lehtiä. Varsilehdet ovat noin 10-15 cm pitkiä, leveänsoikeita, suippopäisiä ja ruodittomia niin, että lehden tyvi ympäröi vartta. Lehdet ovat lisäksi silposuonisia, ehytlaitaisia, laidastaan ripsikarvaisia, päältä kaljuja ja alta tyviosasta ja suonia myöten karvaisia.

Kukinto on yleensä 1-2-kukkainen, mutta joskus kukkia voi olla kolmekin. Kukat ovat lehtihangoissa. Niiden perät ovat noin 10-20 mm ja käyrät, harjuiset kukkapohjukset noin 25-30 mm pitkät ja tiheästi nystykarvaiset. Kukka on kokonaisuutena jopa lähes 10 cm halkaisijaltaan ja se on monin tavoin erikoinen ja omintakeinen. Ikään kuin kukan tyvellä ovat 4-5 puna-, vihertävän- tai tummanruskeaa kehälehteä. Uloimmat, soikeahkot, muita leveämmät ja pitkäsuippuiset, noin 40-50 mm pitkät kehälehdet ovat pystysuuntaiset niin, että ylempi on enemmän tai vähemmän pystyssä tai kaartuu keltaisen huulen ylle. Sen alempi vastinpari on useimmiten yhteenkasvettunut ja kaksikärkinen kaartuen huulen alle. Toisinaan huulen alla on kaksi kokonaan erillistä kehälehteä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat edellisiin nähden poikittain ja ovat suikeita, hyvin pitkäsuippuisia sekä vanhemmissa ja hyvinvoivissa yksilöissä usein kierteisiä ja noin 45-60 mm pitkiä. Niiden tyvi on sisäpuolelta tiheästi valkovillainen. Näyttävin kehälehti, keltainen huuli, on kookas, pullistunut, syvään kovera ja konttimainen sekä noin 25-40 mm pitkä.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet ns. siitintukuksi, jossa on sivuilla kaksi ponnellista hedettä ja keskellä yksi kookkaampi, ponneton joutohede, joka kaartuu kolmen emin luotin ylle. Toisin kuin muilla kämmekkäkasveilla, joilla siitepöly on kahtena nuijamaisena, irtoavana myhkynä, tikankontin siitepöly on ponsissa tahmeana massana. Hedelmä on yksilokeroinen, pitkänomainen, särmikäs ja lopulta ruskea sekä lyhyt- ja tiheäkarvainen kota. Pituutta sillä on noin 30-35 mm. Virolaisessa 11 vuotta kestäneessä seurannassa vain 10,5 %:iin kukista kehittyi kota. Siementuotanto on kuitenkin valtaisa, sillä yksi kota voi sisältää 55 000 hyvin pientä siementä, jotka leviävät tuulen mukana. Lisäksi siementuotannon rinnalla on tehokas vaakasuoran juuriston avulla tapahtuva kasvustollinen lisääntyminen. Normaali kukinta-aika on muuten kesäkuu, mutta pohjoisessa se yltää heinäkuun puolelle.

Kiintoisasta pölytyksestä ja kasvusta vielä muutama sana: Tikankontin kukan tuoksu on hedelmäinen ja se muistuttaa maamehiläisten feromoneja. Ne ovatkin pääasiallisia tikankontin pölyttäjiä, vaikka kukat vetävät monia muitakin hyönteisiä, erityisesti kärpäsiä. Huulen kontissa ei ole ollenkaan mettä. Pettyneet mehiläiset eivät feromonien vuoksi kuitenkaan karta uusia vierailuja kukissa, vaan palaavat niihin ”turhaan työhön” yhä uudelleen. Ne menevät tai tipahtavat huulen isosta aukosta sisälle. Mehiläisen liikkuessa kontissa huulen sisäpinnan lyhyt karvoitus siivilöi turkista sisäänsä myös aitoja mehiläisen feromoneja seuraavan kävijän lisähoukuttimeksi. Aikansa ihmeteltyään tulijat näkevät pullean huulen perällä valoa kontin takaseinässä olevista värittömistä, läpikuultavista ”ikkunoista” ja lähtevät niitä kohti. Kuultavista kohdista ei tietenkään pääse ulos, mutta siinä vaiheessa pyrkijä huomaa huulen peräosassa joutoheteen varjostaman aukon, josta ne ponnistelevat ulos. Mennessään niiden turkki kampaa emin luotteja ja sen jälkeen ainakin jommankumman heteen tahmeaa siitepölymassaa sisältävää pontta. Toisessa kontissa sama toistuu ja edellisen kukan tahmea siitepöly osuu ensimmäiseksi sen kukan luotteihin.

Lehtotikankontti on pitkäikäinen ja elämänkierrossaan viipyilevä, kuten useat muutkin kämmekkäkasvit. Siementaimi elää ensin vuosikausia kumppaniksi sopivan kantasienen sienirihmaston varassa ennen kuin se kasvattaa ensimmäisen vihreän lehtensä. Kukkivaksi kasviksi kehittyminen vie noin 10-15 vuotta. Yksilö voi saavuttaa jopa yli 100 vuoden iän.

Lehtotikankontti on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy harvinaisena ja pirstaleisesti suuressa osassa Suomen eliömaakunnista. Runsain se on Kainuun, Perä-Pohjanmaan (Tervolan-Rovaniemen seutu) ja Koillismaan (Kuusamo) eliömaakunnissa. Useampia ja runsaahkojakin kasvupaikkoja on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa on kussakin vain yksi esiintymisalue. Havaintotietoja ei ole ollenkaan Etelä-Karjalan, Satakunnan, Suomen puoleisen Laatokan Karjalan, Pohjois-Hämeen, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Tikankontilla on Suomessa kaikkiaan 1 155 havaintopaikkaa ja niissä yhteensä noin 240 000 versoa. Kasvupaikkoina ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot, letto- ja lehtokorvet, lettorämeet ja lähdesuot sekä Ahvenanmaalla erityisesti vanhat laidunmaat ja kuusettuvat hakamaat. Laji on kalkinvaatija. Se on rauhoitettu koko maassa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Laji on taantunut ja yksilömäärät ovat vähentyneet. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet rakentaminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä ojittaminen. Näyttävänä kasvina tikankonttia uhkaa myös poiminta. Muissa Pohjoismaissa lehtotikankontti kasvaa harvinaisehkona Ruotsissa ja Norjassa sekä harvinaisena Tanskassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtotikankontin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Cypripedium calceolus - lehtotikankontti voi kasvaa, jopa runsaanakin metsänlaiteen kuivahkolla niittykaistalla, kunhan maassa on tarpeellinen määrä sen tarvitsemaa kalkkia. Kuvausvuonna kasvustossa oli kaikkiaan 222 kukkavartta. Laji leviää siementuotannon lisäksi kasvustollisesti vaakasuoran juuristonsa avulla. Niinpä laajakin kasvusto voi olla yhtä ainoaa kasviyksilöä. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontti voi kasvaa, jopa runsaanakin metsänlaiteen kuivahkolla niittykaistalla, kunhan maassa on tarpeellinen määrä sen tarvitsemaa kalkkia. Kuvausvuonna kasvustossa oli kaikkiaan 222 kukkavartta. Laji leviää siementuotannon lisäksi kasvustollisesti vaakasuoran juuristonsa avulla. Niinpä laajakin kasvusto voi olla yhtä ainoaa kasviyksilöä. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukkivien varsien pituus voi vaihdella samassakin kasvustossa ollen yleensä 20-50 cm. Lehtihankaisia kukkia on yleensä yksi tai kaksi, harvoin kolme. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukkivien varsien pituus voi vaihdella samassakin kasvustossa ollen yleensä 20-50 cm. Lehtihankaisia kukkia on yleensä yksi tai kaksi, harvoin kolme. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukkien pitkät kehälehdet ovat usein punaruskeat, kuten edellisessä kuvassa, mutta voivat olla tummanruskeitakin tai vihertävänruskeita, kuten tässä kuvassa. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukkien pitkät kehälehdet ovat usein punaruskeat, kuten edellisessä kuvassa, mutta voivat olla tummanruskeitakin tai vihertävänruskeita, kuten tässä kuvassa. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukat ovat toisinaan kuin "korkkiruuvikiharaisia mamselleita sulkahatussaan". Keltaisen huulikontin yläpuolelle nouseva kehälehti on kookkain ja levein. Sen kaksikärkinen vastinpari taipuu huulen alle. "Ohimoilta" laskeutuvat toiset kaksi kehälehteä. Ne ovat edellisiä selvästi kapeampia, noin 45-60 mm pitkiä ja usein mutkalaitaisia tai kuvan tavoin jopa kierteisiä. U, Hyvinkää, 21.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukat ovat toisinaan kuin ”korkkiruuvikiharaisia mamselleita sulkahatussaan”. Keltaisen huulikontin yläpuolelle nouseva kehälehti on kookkain ja levein. Sen kaksikärkinen vastinpari taipuu huulen alle. ”Ohimoilta” laskeutuvat toiset kaksi kehälehteä. Ne ovat edellisiä selvästi kapeampia, noin 45-60 mm pitkiä ja usein mutkalaitaisia tai kuvan tavoin jopa kierteisiä. U, Hyvinkää, 21.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukan huuli on keltainen, näyttävän iso ja pullea, syvään kovertunut ja konttimainen. Yhdiskasvuisen hetiön ja emiön edessä on isompi aukko konttiin ja niiden takana on pienempi aukko. Kontin hedelmäinen tuoksu houkuttelee hyönteisiä, vaikka pienemmät kärpäset tai isot kimalaiset eivät pysty kukkaa pölyttämäänkään. Kuvassa kärpänen istuu ponnettomalla joutoheteellä ja "peräkonttiin" on pyrkimässä joku kovakuoriainen. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukan huuli on keltainen, näyttävän iso ja pullea, syvään kovertunut ja konttimainen. Yhdiskasvuisen hetiön ja emiön edessä on isompi aukko konttiin ja niiden takana on pienempi aukko. Kontin hedelmäinen tuoksu houkuttelee hyönteisiä, vaikka pienemmät kärpäset tai isot kimalaiset eivät pysty kukkaa pölyttämäänkään. Kuvassa kärpänen istuu ponnettomalla joutoheteellä ja ”peräkonttiin” on pyrkimässä joku kovakuoriainen. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin pääasiallisina pölyttäjinä toimivat maamehiläiset, joiden koko on huulikontille optimaalinen. Houkuttimena huuli tuottaa samoja feromoneja kuin mehiläisetkin. Kontissa ei ole ollenkaan mettä, mutta hajun houkuttelemina "turhan työn sankarit" tunkeutuvat tai joutuvat yhä uusien kukkien kontteihin isommasta aukosta. Kuvassa näkyvät kontin peräosassa olevat läpikuultavat ikkunat, joiden valoa kohti mehiläinen suuntaa. Perällä, joutoheteen takana, mehiläinen huomaa yläpuolellaan pienemmän aukon, josta se tunkee itsensä ulos pintakarvojen pyyhkiessä ensin joutoheteen alla olevia luotteja ja ennen ulospääsyään kuvassa näkyvän pienemmän, toimivan heteen tahmaista pontta. Näin kukka tulee pölytetyksi ja mehiläinen kantaa siitepölytahmaa karvoissaan seuraavan kukan luoteille. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin pääasiallisina pölyttäjinä toimivat maamehiläiset, joiden koko on huulikontille optimaalinen. Houkuttimena huuli tuottaa samoja feromoneja kuin mehiläisetkin. Kontissa ei ole ollenkaan mettä, mutta hajun houkuttelemina ”turhan työn sankarit” tunkeutuvat tai joutuvat yhä uusien kukkien kontteihin isommasta aukosta. Kuvassa näkyvät kontin peräosassa olevat läpikuultavat ikkunat, joiden valoa kohti mehiläinen suuntaa. Perällä, joutoheteen takana, mehiläinen huomaa yläpuolellaan pienemmän aukon, josta se tunkee itsensä ulos pintakarvojen pyyhkiessä ensin joutoheteen alla olevia luotteja ja ennen ulospääsyään kuvassa näkyvän pienemmän, toimivan heteen tahmaista pontta. Näin kukka tulee pölytetyksi ja mehiläinen kantaa siitepölytahmaa karvoissaan seuraavan kukan luoteille. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukissa näkee aika usein ylemmän kehälehden taipuneena aivan huulikontin päälle kuin "lippa silmillä tai lappu luukulla". Onko tämä vain pölytyksen kannalta haitallista satunnaista vaihtelua vai voisiko kehän sisäisissä jännitteissä tapahtua tällainen koko populaatiota hyödyntävä muutos pölytyksen tapahduttua? Ainakin kuvassa joutoheteen vasemmalla puolella näkyvän toimivan heteen ponsi on jo täysin liiskattu. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukissa näkee aika usein ylemmän kehälehden taipuneena aivan huulikontin päälle kuin ”lippa silmillä tai lappu luukulla”. Onko tämä vain pölytyksen kannalta haitallista satunnaista vaihtelua vai voisiko kehän sisäisissä jännitteissä tapahtua tällainen koko populaatiota hyödyntävä muutos pölytyksen tapahduttua? Ainakin kuvassa joutoheteen vasemmalla puolella näkyvän toimivan heteen ponsi on jo täysin liiskattu. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kukka voi olla kehineen kymmenisen senttiäkin leveä. Alaviistoon sojottavien, sisempien kehälehtien tyvi on tiheästi valkovillainen. Huulen tyvellä näkyy hyvin siitintukun hetiöosan rakenne. Keskellä "pöyhistelee" suurimpana ponneton joutohede, jolla on kuitenkin tärkeä tehtävä emin kolmen luotin suojana. Joutoheteen molemmin puolin ovat pienemmät, ponnelliset heteet. Niiden alla näkyy huulen pienempi takaosan aukko, josta pölyttäjät joutuvat ponnistelemaan ulos itselleen hyödyttömän mutta kukalle tärkeän kierroksen jälkeen. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kukka voi olla kehineen kymmenisen senttiäkin leveä. Alaviistoon sojottavien, sisempien kehälehtien tyvi on tiheästi valkovillainen. Huulen tyvellä näkyy hyvin siitintukun hetiöosan rakenne. Keskellä ”pöyhistelee” suurimpana ponneton joutohede, jolla on kuitenkin tärkeä tehtävä emin kolmen luotin suojana. Joutoheteen molemmin puolin ovat pienemmät, ponnelliset heteet. Niiden alla näkyy huulen pienempi takaosan aukko, josta pölyttäjät joutuvat ponnistelemaan ulos itselleen hyödyttömän mutta kukalle tärkeän kierroksen jälkeen. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankonttiin kehittyy aika vähän siemenkotia. Virolaisessa 11 vuotta kestäneessä seurannassa vain 10,5 %:iin kukista kehittyi kota. Kuvassa näkyy ainakin 22 kukan jäänteet. Niistä vain kahteen on kehittynyt kota, joten tulos kuvan kasvupaikalla on seurantatutkimuksen kanssa samansuuntainen. Vähempikin kotamäärä varmasti riittää, sillä yksi kota voi sisältää 55 000 hyvin pientä siementä. U, Hyvinkää, 27.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankonttiin kehittyy aika vähän siemenkotia. Virolaisessa 11 vuotta kestäneessä seurannassa vain 10,5 %:iin kukista kehittyi kota. Kuvassa näkyy ainakin 22 kukan jäänteet. Niistä vain kahteen on kehittynyt kota, joten tulos kuvan kasvupaikalla on seurantatutkimuksen kanssa samansuuntainen. Vähempikin kotamäärä varmasti riittää, sillä yksi kota voi sisältää 55 000 hyvin pientä siementä. U, Hyvinkää, 27.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin kota on yksilokeroinen, pitkänomainen ja särmikäs sekä lyhyt- ja tiheäkarvainen. Pituutta sillä on noin 30-35 mm. U, Hyvinkää, 27.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin kota on yksilokeroinen, pitkänomainen ja särmikäs sekä lyhyt- ja tiheäkarvainen. Pituutta sillä on noin 30-35 mm. U, Hyvinkää, 27.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin varsissa on kolmesta kuuteen leveänsoikeaa, suippopäistä, 10-15 cm pitkää lehteä. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin varsissa on kolmesta kuuteen leveänsoikeaa, suippopäistä, 10-15 cm pitkää lehteä. A, Jomala, 14.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus - lehtotikankontin varsilehtien tyvi on ruoditon ja varren ympärille kietoutunut. Lehdet ovat silposuonisia eli suonet kulkevat lehden reunan suuntaisesti. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cypripedium calceolus – lehtotikankontin varsilehtien tyvi on ruoditon ja varren ympärille kietoutunut. Lehdet ovat silposuonisia eli suonet kulkevat lehden reunan suuntaisesti. U, Hyvinkää, 8.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto