Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä

  • Dactylorhiza fuchsii (Druce) Soó – kielikämmekkä (kalkkimaariankämmekkä)
  • synonyyminimi D. maculata (L.) Soó subsp. fuchsii (Druce) Hyl. – täpläkämmekkä subsp. kielikämmekkä
  • Dactylorhiza Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Kielikämmekkä, Dactylorhiza fuchsii, on monivuotinen, yleensä 20-60 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, hento – tanakahko ja hiukan särmikäs sekä täyteinen. Se on väriltään yleensä vihreä, toisinaan yläosastaan tumman ruskehtava tai punertava. Tyvellä on 2-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Varren alaosassa on kierteisesti 3-5 tavallisesti aika isokokoista, tupellista ja litteähköä sekä siirottavaa, usein lähes vaakatasoista lehteä. Alimmat ovat usein muodoltaan leveähköjä, kielimäisiä ja pyöreäpäisiä, kuitenkin lähes yhtä usein lyhyesti teräväkärkisiä. Niiden yläpuoliset lehdet ovat suikeita tai kapeansoikeita ja yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Alimmilla ja niiden yläpuolisilla lehdillä on pituutta tavallisimmin noin 6-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3,5(-5) cm. Ylempänä varrella on yleensä 2-4 tupetonta, selvästi pienempää, kapeaa ja suippoa sekä siirottavaa tai pystyä lehteä. Ylin lehti ei yllä kukinnon tasolle. Kaikki varsilehdet ovat yläpinnaltaan punaruskeatäpläisiä tai toisinaan täplättömiä. Täplät ovat yleensä pituuttaan leveämpiä. Alapuoleltaan lehdet ovat harmahtavat tai harmaanvihreät. Ne ovat myös ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukintotähkä on tiivis, erityisesti kukinnan alkuvaiheessa enemmän tai vähemmän kartiomainen ja myöhemmin aika tasalevyinen. Se on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin 2-3,5 cm leveä. Kukkia tähkässä on useimmiten 20-50. Kukat ovat kehälehtien asennosta riippuen yleensä noin 10-15 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapeita, pitkäsuippuisen teräväkärkisiä ja yleensä noin 10-15 mm pitkiä. Ne ovat useimmiten kukkia lyhyempiä, mutta toisinaan alimpien kukkien tukilehdet voivat olla kukkien pituisia tai niitä pitempiäkin. Tukilehdet ovat yleensä vihreitä, toisinaan punaruskeita ja laidoiltaan hienosahaisia (ominaisuus maastossa luupilla vaivoin erottuva). Sikiäin on perätön, kierteinen ja vahvasuoninen sekä kalju ja noin 7-10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat yleensä soikeahkoja tai puikeahkoja ja suippopäisiä sekä noin 6-8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7-10 mm pitkän huulen. Sen kärkiosa on noin 7-9 mm leveä, pinnaltaan kupera ja sivulaidoiltaan usein hieman ylöskääntynyt. Huulen kärki on yleensä syvään kolmiliuskainen. Liuskojen malli ja suhteet vaihtelevat suuresti eri yksilöillä, toisinaan jopa samassa kukintotähkässä. Tyypillisimmillään liuskat ovat kutakuinkin samanlevyisiä ja keskiliuska on kapean kolmiomainen, selvästi sivuliuskoja pitempi. Kehälehtien väri vaihtelee vaalean sinipunaisesta punaiseen ja lähes tai aivan valkoisesta hentoon punerrukseen. Huulessa on erittäin vaihtelevasti tummempia, sinipunaisia pilkkuja, viivoja, kaaria ja kehiä. Kuvioita on myös muissa kehälehdissä. Muuntelu on niin suurta, ettei kukintotähkästä voi löytää kahta samalla tavoin kirjailtua kukkaa. Huulessa on noin 5-8 mm pitkä, kapeahko ja suora tai hieman kaareva kannus, joka on medetön ja sikiäintä lyhyempi. Kukka on heikkotuoksuinen.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin ja kannusaukon yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena tarttumakantaisena myhkynä, joiden väri vaihtelee punertavan eri sävyissä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat erityisesti kokemattomat kimalaistyöläiset, muut mesipistiäiset, kukkakärpäset ja kovakuoriaiset sekä satunnaisemmin myös perhoset. Mettä etsiessään ne saavat mukaansa kiinnittyneet siitepölymyhkyt ja kuljettavat niitä muiden kukkien luoteille. Medettömyydestä huolimatta hedelmyksiä muodostuu usein koko kukintotähkän pituudelta. Letto- ja metsäkasvupaikoilla muita kukkijoita ei ole kovin paljon samaan aikaan, joten hyönteiset joutuvat tarkemmin tutkimaan kaikki mahdollisuudet. Niittymäisillä kasvupaikoilla taas pölyttäjät eivät muiden kasvien seasta opi täysin karttamaan medettömiä kukkia. Sekaannusta lisää vielä kukkien värin ja kuvioinnin suuri muuntelevuus. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on pysty, pitkulainen, vahvasuoninen ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia. Populaatioiden sisäinen ja niiden välinen vaihtelevuus ja lajin läheisyys maariankämmekkään, D. maculata, kertoo lajiutumisen keskeneräisyydestä. Muuntelevuudestaan huolimatta kielikämmekkä on ainakin Ahvenanmaalla yleensä aika helppo tunnistaa. Muualla Suomessa rajanveto juuri maariankämmekkään tuottaa hankaluuksia, koska lajien muuntelevuus menee osittain päällekkäin. Lisähämminkiä aiheuttavat risteytymiset muiden liuskakämmeköiden kanssa.

Kielikämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa. Retkeilykasvion ensimmäisen painoksen ilmestymisen aikaan 1984 pidettiin vielä epäselvänä, esiintyykö kielikämmekkää ollenkaan Suomessa Ahvenanmaan ulkopuolella. Ahvenanmaalla se onkin yleisehkö. Nykytietämyksen mukaan sitä tavataan Manner-Suomessa eniten Kainuun, Perä-Pohjanmaan, Koillismaan, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Hyvin harvinaisena sitä voidaan pitää Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Enontekiön Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat letot, lähteiköt, lehto- ja rinnemetsät, ravinteiset ja kuivatkin niityt sekä tienojat ja laiteet. Kielikämmekkä on kalkinsuosija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Uhkatekijöinä ovat pääasiassa pellonraivaus, ojitus ja turpeenotto sekä metsien uudistus- ja hoitotoimet. Muissa Pohjoismaissa kielikämmekkä esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kielikämmekkä muistuttaa paljon maariankämmekkää, mutta tyypillisimmillään sen alimmat lehdet ovat pyöreäkärkisiä, kukintotähkä on punasävyisempi ja aluksi kartiomainen sekä huuli syvään kolmiliuskainen. Liuskat ovat lähes samanlevyisiä ja keskimmäinen niistä on kapean kolmiomainen ja selvästi muita pitempi. Maariankämmekän lehdet ovat tavallisesti suippokärkiset ja kukintotähkä on lähes tasalevyinen värin vaihdellessa valkoisesta vaaleanpunaiseen ja vaalean sinipunaiseen. Huuli on yleensä matalahkosti kolmiliuskainen ja keskiliuska on useimmiten enintään sivuliuskojen mittainen. Käytännön todellisuudessa kielikämmekän ja maariankämmekän suuri sisäinen muuntelu synnyttää kuitenkin niiden välille selvän harmaan alueen, jossa osa em. erottavista tuntomerkeistä toteutuu oikein selvästi, mutta osa jää toteutumatta tai epäselviksi. Näissä tapauksissa varmuuden taksonista saadakseen pitäisi tutkia kromosomisto: Kielikämmekällä on soluissaan 40 kromosomia ja maariankämmekällä 80. Edelleenkin morfologisesti suurimmat tulkintaongelmat ovat juuri Manner-Suomen kasvustoissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kielikämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä kasvaa aika usein monivartisena tiheänä ryhmänä. Kuvan kasvustossa muistona edellisvuoden kukinnasta on vielä pari kuivunutta kotavartta. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä kasvaa aika usein monivartisena tiheänä ryhmänä. Kuvan kasvustossa muistona edellisvuoden kukinnasta on vielä pari kuivunutta kotavartta. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä on parhaimmillaan näyttävä kukkija. Sen kukkavarret kohoavat tavallisesti noin 20-60 cm:n korkeuteen. Kuvassa yksi seuralaislajeista on lähes taustan vihreyteen liukeneva soikkokaksikko, Neottia ovata. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, lehtoniitty ja -metsä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä on parhaimmillaan näyttävä kukkija. Sen kukkavarret kohoavat tavallisesti noin 20-60 cm:n korkeuteen. Kuvassa yksi seuralaislajeista on lähes taustan vihreyteen liukeneva soikkokaksikko, Neottia ovata. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, lehtoniitty ja -metsä, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kukintotähkä on kukinnan alkuvaiheessa kartiomainen. Varren yläosa on usein punaruskea. Lehdet ovat tavallisesti pilkulliset. Varren alaosan ylemmät lehdet ovat lähes säännönmukaisesti alempia pitemmät. Ne ovat myös suikeita ja pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Ylin varsilehti ei yllä kukintoon saakka. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kukintotähkä on kukinnan alkuvaiheessa kartiomainen. Varren yläosa on usein punaruskea. Lehdet ovat tavallisesti pilkulliset. Varren alaosan ylemmät lehdet ovat lähes säännönmukaisesti alempia pitemmät. Ne ovat myös suikeita ja pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Ylin varsilehti ei yllä kukintoon saakka. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän lehdet voivat toisinaan olla lähes tai aivan täplättömät. Kuvan yksilössä herättää huomiota myös varren koko ylemmän osan lehdettömyys. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän lehdet voivat toisinaan olla lähes tai aivan täplättömät. Kuvan yksilössä herättää huomiota myös varren koko ylemmän osan lehdettömyys. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä on monin tavoin muunteleva laji. Myös kukkien väri vaihtelee. Edellisten kuvien punasävyn lisäksi kukat voivat olla myös hyvin vaalean lilasävyisiä. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itäpuolen lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä on monin tavoin muunteleva laji. Myös kukkien väri vaihtelee. Edellisten kuvien punasävyn lisäksi kukat voivat olla myös hyvin vaalean lilasävyisiä. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itäpuolen lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kukkien pohjaväri saattaa olla myös hyvin vaaleanpunainen, lähes valkoinen. Kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin 2-3,5 cm leveä. Kukkia tähkässä on useimmiten 20-50. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kukkien pohjaväri saattaa olla myös hyvin vaaleanpunainen, lähes valkoinen. Kukintotähkä on tiivis, tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja noin 2-3,5 cm leveä. Kukkia tähkässä on useimmiten 20-50. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kukat ovat kehälehtien asennosta riippuen yleensä noin 10-15 mm leveitä. Kehälehtiä on kuusi. Niistä kolme ulointa on ylöspäin suuntautunut. Ne ovat yleensä soikeahkoja tai puikeahkoja ja noin 6-8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7-10 mm pitkän huulen. Sen kärkiosa on noin 7-9 mm leveä ja päästään kolmiliuskainen. Keskiliuska on useimmiten selvästi muita pitempi. Kehälehtien värikirjailu on joka kukassa erilainen, kuin sormenjäljet. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kukat ovat kehälehtien asennosta riippuen yleensä noin 10-15 mm leveitä. Kehälehtiä on kuusi. Niistä kolme ulointa on ylöspäin suuntautunut. Ne ovat yleensä soikeahkoja tai puikeahkoja ja noin 6-8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista, mutta ne ovat vähän lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 7-10 mm pitkän huulen. Sen kärkiosa on noin 7-9 mm leveä ja päästään kolmiliuskainen. Keskiliuska on useimmiten selvästi muita pitempi. Kehälehtien värikirjailu on joka kukassa erilainen, kuin sormenjäljet. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä voi samallakin kasvupaikalla tuottaa hyvin erinäköisiä kukintoja ja kukkien malli vaihtelee myös suuresti. Kuvan kukinto on samalta paikalta kuin edellisessä kuvassa. Kukka on malliltaan kapeahko ja viisi kehälehteä ovat kuin kruunun sakarat pystyssä. Huulen keihäsmäinen keskiliuska muodostaa puolet koko huulen pituudesta. Kielikämmekän huulessa on tavallisesti noin 5-8 mm pitkä kannus, joka on medetön ja sikiäintä lyhyempi. Emin ja kannusaukon yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Alimmassa kukassa näkyy hyvin myös luottien rakenne. Kannusaukon yläreunassa on kaksi tummempana näkyvää luottia ja niiden välissä näkyy valkoisena kolmas, ulkonevaksi keulaksi muuntunut luotti. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä voi samallakin kasvupaikalla tuottaa hyvin erinäköisiä kukintoja ja kukkien malli vaihtelee myös suuresti. Kuvan kukinto on samalta paikalta kuin edellisessä kuvassa. Kukka on malliltaan kapeahko ja viisi kehälehteä ovat kuin kruunun sakarat pystyssä. Huulen keihäsmäinen keskiliuska muodostaa puolet koko huulen pituudesta. Kielikämmekän huulessa on tavallisesti noin 5-8 mm pitkä kannus, joka on medetön ja sikiäintä lyhyempi. Emin ja kannusaukon yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Alimmassa kukassa näkyy hyvin myös luottien rakenne. Kannusaukon yläreunassa on kaksi tummempana näkyvää luottia ja niiden välissä näkyy valkoisena kolmas, ulkonevaksi keulaksi muuntunut luotti. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kukkien tukilehdet ovat pääsääntöisesti kukkiaan lyhyempiä, mutta toisinaan kukinnon alimpien kukkien tukilehdet venyvät selvästi niitä pitemmiksi. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kukkien tukilehdet ovat pääsääntöisesti kukkiaan lyhyempiä, mutta toisinaan kukinnon alimpien kukkien tukilehdet venyvät selvästi niitä pitemmiksi. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä on valinnut poikkeuksellisen karun kasvupaikan maantienojasta nousevalla, avoimella sorarinteellä, joka ehkä saa vettä ylempää metsästä. Kukkien pohjaväri on vaalea ja kuvioinnit hyvin voimakkaita. Huulen keskiliuska on vahva ja muita paljon pitempi. Yleispiirteiltään kukkatuntomerkit lähenevät jo maariankämmekkää, D. maculata. Kn, Suomussalmi, Eskolanvaara, Raatteentien laita, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä on valinnut poikkeuksellisen karun kasvupaikan maantienojasta nousevalla, avoimella sorarinteellä, joka ehkä saa vettä ylempää metsästä. Kukkien pohjaväri on vaalea ja kuvioinnit hyvin voimakkaita. Huulen keskiliuska on vahva ja muita paljon pitempi. Yleispiirteiltään kukkatuntomerkit lähenevät jo maariankämmekkää, D. maculata. Kn, Suomussalmi, Eskolanvaara, Raatteentien laita, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekkä huijaa pistiäisiä ja muita hyönteisiä medettömillä kannuksillaan ja onnistuu tässä ilmeisen hyvin. Siitä osoituksena ovat siemenensä luovuttaneet, kuivuneet, edellisvuotiset kodat, joita on kehittynyt koko kukintotähkän mitalta. Kota on pitkulainen ja vahvasuoninen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekkä huijaa pistiäisiä ja muita hyönteisiä medettömillä kannuksillaan ja onnistuu tässä ilmeisen hyvin. Siitä osoituksena ovat siemenensä luovuttaneet, kuivuneet, edellisvuotiset kodat, joita on kehittynyt koko kukintotähkän mitalta. Kota on pitkulainen ja vahvasuoninen sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän varren alaosan lehdet ovat tavallisesti aika isokokoisia, tupellisia ja siirottavia. Alimmat ovat usein muodoltaan leveähköjä, kielimäisiä ja pyöreäpäisiä. Niiden yläpuoliset lehdet ovat suikeita tai kapeansoikeita ja yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Alimmilla ja niiden yläpuolisilla lehdillä on pituutta tavallisimmin noin 6-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm. Kuvassa olevalla oikeanpuoleisella alalehdellä on leveyttä peräti 5 cm. Lehtien täplät ovat tavallisesti huomattavasti pituuttaan leveämpiä. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän varren alaosan lehdet ovat tavallisesti aika isokokoisia, tupellisia ja siirottavia. Alimmat ovat usein muodoltaan leveähköjä, kielimäisiä ja pyöreäpäisiä. Niiden yläpuoliset lehdet ovat suikeita tai kapeansoikeita ja yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä. Alimmilla ja niiden yläpuolisilla lehdillä on pituutta tavallisimmin noin 6-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm. Kuvassa olevalla oikeanpuoleisella alalehdellä on leveyttä peräti 5 cm. Lehtien täplät ovat tavallisesti huomattavasti pituuttaan leveämpiä. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Hästskärsvägenin varsi, hakkuuaukean reuna, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän lehdet ovat alapuoleltaan täplättömät ja harmahtavat tai harmaanvihreät. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän lehdet ovat alapuoleltaan täplättömät ja harmahtavat tai harmaanvihreät. A, Lemland, Nåtö, merenrantaan ulottuva luonnonsuojelualue biologisen aseman itäpuolella, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kasvupaikkoina ovat erityisesti letot, lähteiköt, lehto- ja rinnemetsät sekä ravinteiset ja kuivatkin niityt. Kuvassa oleva runsas kasvupaikka on varjoisan lehtometsän pienessä aukossa, jossa seuralaisina ovat mm. (kello)kielo, Convallaria majalis ja tuoksumatara, Galium odoratum. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itäpuolen lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kasvupaikkoina ovat erityisesti letot, lähteiköt, lehto- ja rinnemetsät sekä ravinteiset ja kuivatkin niityt. Kuvassa oleva runsas kasvupaikka on varjoisan lehtometsän pienessä aukossa, jossa seuralaisina ovat mm. (kello)kielo, Convallaria majalis ja tuoksumatara, Galium odoratum. A, Hammarland, Strömma, Hältdalsbergetin laajan kallioalueen itäpuolen lehtometsä, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza fuchsii - kielikämmekän kuvassa oleva pohjoinen kasvupaikka on hyvin toisenlainen kuin edellisessä kuvassa. Laji kasvaa runsaana avohakatun rinteen ja sitä kulkevan metsätien laiteilla. Kasvupaikan alapuolella on kyllä lähteikkösuo, mutta sieltä kielikämmekkää ei löytynyt. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza fuchsii – kielikämmekän kuvassa oleva pohjoinen kasvupaikka on hyvin toisenlainen kuin edellisessä kuvassa. Laji kasvaa runsaana avohakatun rinteen ja sitä kulkevan metsätien laiteilla. Kasvupaikan alapuolella on kyllä lähteikkösuo, mutta sieltä kielikämmekkää ei löytynyt. PeP, Rovaniemi, Marraskosken ja Patokosken välinen alue noin 5 km Ounasjoesta itään, Ellinjuppo, 16.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto