Dactylorhiza sambucina – seljakämmekkä

  • Dactylorhiza sambucina (L.) Soó – seljakämmekkä
  • Dactylorhiza Neck. ex Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Seljakämmekkää, Dactylorhiza sambucina, voidaan varmaan pitää Pohjolan liuskakämmeköiden ”lippulaivana”. Sen puna- ja vaaleankeltakukkaiset kasvustot saavat keväisessä luonnossa katsojan aistit haltuunsa. Laji on monivuotinen, yleensä 20-30 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, turpeaa, pitkänomaista ja muihin liuskakämmeköihin verrattuna aika vähäliuskaista mukulaa. Varsi on haaraton, tanakka ja ontto. Sen tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta lehteä. Varren alaosassa on 3-4 pitkätuppista ja kapeahkon vastapuikeaa lehteä, joiden kärki on pyöreähkö tai terävä. Lisäksi ylempänä varrella on 1-2 tasasoukkaa tai suikeaa, kapeahkoa ja pienilapaista lehteä. Kaikki varsilehdet ovat täplättömiä, ruodittomia, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukinnot ovat purppuranpunaiset tai vaaleankeltaiset, toisinaan lähes valkoiset. Värimuodot pysyvät aika hyvin erillään, mutta runsailla kasvupaikoilla näkee myös välimuotoisia, vaaleanpunaisia kukintoja. Aikanaan värimuodoille annettiin myös nimet. Keltakukkainen on nimimuoto, punakukkainen f. purpureus ja vaaleanpunakukkainen f. roseus. Muotonimiä ei nykyään enää käytetä. Suomessa purppuranpunakukkainen värimuoto on vallitseva. Ahvenanmaalla keltasävyisiä kukkia on arvioitu olevan noin 20 %. Kukintotähkä on tiivis, vähän palleromainen, noin 4-8 cm pitkä ja tähkän koosta riippuen noin 10-30-kukkainen. Kukat ovat noin 15-20 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kookkaita, suikeahkoja ja noin 20 mm pitkiä, alimmat toisinaan isompiakin. Sikiäin on perätön, kierteinen ja 10-15 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä uloimmat kolme ovat ylöspäisiä, pyöreähkökärkisiä ja noin 8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi kaartuvat emiön ja hetiön ylle ja yksi muodostaa noin 8 mm pitkän huulen. Huulen muoto vaihtelee suuresti yhtenäisen pyöristyneestä kolmiliuskaiseen. Yleensä huulen sivuliuskat ovat leveän poskimaiset ja keskiliuska on pienempi ja kapeampi. Punaisen huulen keskiosat ovat yleensä keltaiset ja punapilkkuiset. Keltaisen huulen keskiosakin on keltainen mutta punapilkkuinen. Värityksessä ja kuvioinnissa on paljon vaihtelevuutta. Huulessa on leveäsuinen, paksuhko ja noin sikiäimen mittainen kannus, joka on medetön. Kukka on heikkotuoksuinen tai lähes hajuton. Sen tuoksun sanotaan kuitenkin muistuttavan kypsän omenan tai mustaseljan kukkien tuoksua. Alla mainitussa Salmian kirjassa tämän seljayhteyden, tieteellistä nimeä myöten, sanotaan olevan kuitenkin erehdys. Seljaan viittaavan nimen piti tulla toiselle, aika samannäköiselle ja vahvasti seljantuoksuiselle lajille.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan myös seljakämmekän pölytys perustuu huijaukseen. Sen kohteena ovat keväällä lentonsa aloittavat, kokemattomat kimalaiskuningattaret, jotka ruokkivat ensimmäistä työläissukupolvea. Kukkaan saapuva kimalainen työntää toiveikkaana imukärsänsä kannukseen, joka on hieman kärsää pitempi. Näin ollen se joutuu tunkemaan aivan kannuksen leveähkön aukon suulle, jolloin siitepölymyhkyt liimautuvat sen otsaan. Pettynyt hyönteinen ehkä koettaa nopeasti onkia mettä vielä kukasta tai parista, ennen kuin suuntaa toiseen kukintotähkään. Noin 20 sekunnissa siitepölymyhkyjen varret taipuvat suoraan eteenpäin. Tällöin kuningatar on jo varmuudella toisessa yksilössä ja myhkyt osuvat sen kukan luoteille. Tämä aikaviive turvaa ristipölytyksen. Kimalaiset oppivat kuitenkin nopeasti karttamaan hyödyttömiä kukkia, mutta tähänkin seljakämmekällä on keinonsa. Sen tyystin eriväriset kukinnot pidentävät kuningattarien tutkimusmatkailua sekä yrityksen ja erehdyksen opinpolkua. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Pölytystulos jää yleensä heikoksi ja hedelmyksiä kehittyy tavallisesti vain alempiin kukkiin. Ahvenanmaalla tehtyjen maastotutkimusten mukaan vain noin 10 % kukista teki hedelmyksen. Hedelmä on pysty, soikea, vahvasuoninen ja noin 12 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Jotta ilman vararavintoa olevasta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Muiden kämmeköiden tapaan yksilön alkukehitys on hidasta ja kukintavaiheen saavuttaminen vie noin viisi tai kuusi vuotta. Kämmekkäkasveille tyypillisesti kukkivien versojen määrä eri vuosina voi vaihdella suuresti. Huonona vuotena merkittävä osa yksilöistä voi viettää hiljaiseloa maan alla. Seurantatutkimusten mukaan seljakämmekkäyksilö voi saavuttaa noin 30 vuoden iän.

Seljakämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyyden painopistealueet ovat Etelä- ja Keski-Euroopassa. Täällä lajilla on satoja kasvupaikkoja Ahvenanmaalla. Lisäksi sitä on harvinaisena Varsinais-Suomen eliömaakunnassa, Turun saaristossa, jossa parhaat kasvupaikat löytyvät Saaristomeren kansallispuistosta. Kasvupaikkoina ovat erityisesti kuivat niityt, kedot ja nummet, toisinaan myös lehtoniityt, hakamaat, lehdesniityt ja metsälaitumet. Laji on kalkinvaatija. Se on rauhoitettu Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla sitä ei saa kaivaa juurineen maasta. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Edellisessä arvioinnissa sitä ei pidetty uhanalaisena. Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet avoimien alueiden umpeutuminen, metsien puulajisuhteiden muuttuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa seljakämmekkää esiintyy Ruotsissa ja Norjassa ja Tanskassa. Norjassa kasvaa vain keltakukkaista värimuotoa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle seljakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän puna- ja keltakukkaisia versoja oli aika lailla saman verran Prästötornetin viereisellä, heinäisellä kedolla. A, Sund, Prästö, Barsneuddenin niemi, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän puna- ja keltakukkaisia versoja oli aika lailla saman verran Prästötornetin viereisellä, heinäisellä kedolla. A, Sund, Prästö, Barsneuddenin niemi, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän puna- ja keltakukkaiset värimuodot sekä vaaleanpunakukkainen välimuoto samassa kuvassa. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän puna- ja keltakukkaiset värimuodot sekä vaaleanpunakukkainen välimuoto samassa kuvassa. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän punakukkainen värimuoto on lähes yksinomainen Herröskatanin luonnonsuojelualueen laajalla kalliokedolla. Taustan kasvuston vasemmassa laidassa myös vaaleanpunaista välimuotoa. A, Lemland, eteläpää, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän punakukkainen värimuoto on lähes yksinomainen Herröskatanin luonnonsuojelualueen laajalla kalliokedolla. Taustan kasvuston vasemmassa laidassa myös vaaleanpunaista välimuotoa. A, Lemland, eteläpää, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän punaisissakin kukinnoissa on runsasta vaihtelua värisävyissä ja -suhteissa sekä huulen muodoissa. Oikeanpuoleiset kukinnot ovat tyypillisintä väritystä, jossa kehälehdet ovat aika tasaisen punaiset lukuun ottamatta huulen keskustan keltaisia lisäyksiä. Vasemmanpuoleisten versojen kukissa huulen kannukset ja kannuksen suuaukon yläpuoli ovat valkoisehkot. Uloimmissa kukinnoissa huulet ovat enimmäkseen ehyen liuskattomat, kun taas sisemmissä versoissa ne ovat tyypillisen kolmiliuskaiset. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän punaisissakin kukinnoissa on runsasta vaihtelua värisävyissä ja -suhteissa sekä huulen muodoissa. Oikeanpuoleiset kukinnot ovat tyypillisintä väritystä, jossa kehälehdet ovat aika tasaisen punaiset lukuun ottamatta huulen keskustan keltaisia lisäyksiä. Vasemmanpuoleisten versojen kukissa huulen kannukset ja kannuksen suuaukon yläpuoli ovat valkoisehkot. Uloimmissa kukinnoissa huulet ovat enimmäkseen ehyen liuskattomat, kun taas sisemmissä versoissa ne ovat tyypillisen kolmiliuskaiset. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän kolme ulointa kehälehteä ovat ylöspäisiä ja kaksi sisempää kaartuvat hetiön ja emiön ylle. Tässä kukinnossa huuli on yleisimmän muodon mukaan leveä ja kärjestä kolmiliuskainen. Kannuksen avaran suuaukon ympäristö on keltainen ja punapilkkuinen. Kannus on paksuhko ja noin sikiäimen mittainen tai sitä pitempikin, kuten kuvan joissakin kukissa. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän kolme ulointa kehälehteä ovat ylöspäisiä ja kaksi sisempää kaartuvat hetiön ja emiön ylle. Tässä kukinnossa huuli on yleisimmän muodon mukaan leveä ja kärjestä kolmiliuskainen. Kannuksen avaran suuaukon ympäristö on keltainen ja punapilkkuinen. Kannus on paksuhko ja noin sikiäimen mittainen tai sitä pitempikin, kuten kuvan joissakin kukissa. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän kukkien muoto ja sävyt vaihtelevat. Kuvan kukissa huuli on mutkalaitainen mutta liuskaton. Huulen tyvellä keltaista väriä on niukemmin ja pilkkuja hyvin vähän. Ylemmässä kukassa näkyy hetiön ja emiön rakenne alaviistosta katsottuna: Alimpana näkyvät heteen siitepölymyhkyt. Ylöspäin suuntautuvana kärkenä näkyy keulaksi muuntunut kolmas emilehti, joka heteen ja luotin välillä estää itsepölytystä. Alimpana ovat emin luotit, joihin kimalaiskuningattaren otsaan takertuneet toisen kukan siitepölymyhkyt osuvat, kun hyönteinen työntää imukärsäänsä kannuksen pohjalle. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän kukkien muoto ja sävyt vaihtelevat. Kuvan kukissa huuli on mutkalaitainen mutta liuskaton. Huulen tyvellä keltaista väriä on niukemmin ja pilkkuja hyvin vähän. Ylemmässä kukassa näkyy hetiön ja emiön rakenne alaviistosta katsottuna: Alimpana näkyvät heteen siitepölymyhkyt. Ylöspäin suuntautuvana kärkenä näkyy keulaksi muuntunut kolmas emilehti, joka heteen ja luotin välillä estää itsepölytystä. Alimpana ovat emin luotit, joihin kimalaiskuningattaren otsaan takertuneet toisen kukan siitepölymyhkyt osuvat, kun hyönteinen työntää imukärsäänsä kannuksen pohjalle. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän keltakukkaiset versot asettautuneina kuin oppilaat pituusjärjestykseen. Ahvenanmaalla keltaista värimuotoa arvioidaan olevan noin 20 % versojen määrästä. Keski-Euroopassa ja Gotlannissa keltainen on kukkien vallitseva väri ja Norjassa keltakukkaisia ovat kaikki versot. A, Lemland, Nåtö, Tegelvikin kallioinen rantaketo, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän keltakukkaiset versot asettautuneina kuin oppilaat pituusjärjestykseen. Ahvenanmaalla keltaista värimuotoa arvioidaan olevan noin 20 % versojen määrästä. Keski-Euroopassa ja Gotlannissa keltainen on kukkien vallitseva väri ja Norjassa keltakukkaisia ovat kaikki versot. A, Lemland, Nåtö, Tegelvikin kallioinen rantaketo, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän keltaisissa kukissa on huulen tyvellä punaisia pilkkuja, jotka voivat myös muodostaa vaihtelevia kuvioita. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän keltaisissa kukissa on huulen tyvellä punaisia pilkkuja, jotka voivat myös muodostaa vaihtelevia kuvioita. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän keltaisissakin kukissa on värien muuntelua. Kuvan kukinnoissa muut kehälehdet ovat valkoisehkot ja huuli on vaaleankeltainen. Kukkien tukilehdet ovat kookkaita ja leveähkön suikeita. Niiden värisävy noudattelee kehälehtien väritystä vaihdellen keltaisenvihreästä hyvin tummaan punavihreään. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän keltaisissakin kukissa on värien muuntelua. Kuvan kukinnoissa muut kehälehdet ovat valkoisehkot ja huuli on vaaleankeltainen. Kukkien tukilehdet ovat kookkaita ja leveähkön suikeita. Niiden värisävy noudattelee kehälehtien väritystä vaihdellen keltaisenvihreästä hyvin tummaan punavihreään. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän päävärimuodot pysyvät aika hyvin erillään toisistaan. Isommissa kasvustoissa näkee kuitenkin usein myös välimuotoisuutta, mutta tällaisten versojen määrä on kokonaislukuun nähden vähäinen. Kuvan kukkien vaaleanlilan sävyn synnyssä on "leveintä pensseliä" käyttänyt punainen värimuoto. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän päävärimuodot pysyvät aika hyvin erillään toisistaan. Isommissa kasvustoissa näkee kuitenkin usein myös välimuotoisuutta, mutta tällaisten versojen määrä on kokonaislukuun nähden vähäinen. Kuvan kukkien vaaleanlilan sävyn synnyssä on ”leveintä pensseliä” käyttänyt punainen värimuoto. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän välimuotoiset kukinnot ovat värisävyiltään ja -suhteiltaan hyvin yksilöllisiä. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän välimuotoiset kukinnot ovat värisävyiltään ja -suhteiltaan hyvin yksilöllisiä. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina - seljakämmekän varren tyviosassa on muutamia, kapeahkon vastapuikeita lehtiä, joiden tyvi ympäröi vartta ja jatkuu pitkänä tuppena. Lisäksi ylempänä varressa on yksi tai kaksi kapeampaa ylälehteä. Kaikki lehdet ovat tasaisen vihreitä ja täplättömiä. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza sambucina – seljakämmekän varren tyviosassa on muutamia, kapeahkon vastapuikeita lehtiä, joiden tyvi ympäröi vartta ja jatkuu pitkänä tuppena. Lisäksi ylempänä varressa on yksi tai kaksi kapeampaa ylälehteä. Kaikki lehdet ovat tasaisen vihreitä ja täplättömiä. A, Lemland, eteläpää, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto