Dactylorhiza viridis – pussikämmekkä

  • Dactylorhiza viridis (L.) R. M. Bateman, Pridgeon & M. W. Chase – pussikämmekkä
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Coeloglossum viride (L.) Hartm.
  • Dactylorhiza Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Pussikämmekkä, Dactylorhiza viridis, kuului aikaisemmin omaan pussikämmeköiden sukuunsa, Coeloglossum. Sen on jo pitkään tiedetty olevan lähellä liuskakämmeköiden sukua. Niinpä fylogeneettiseen systematiikkaan eli kladistiikkaan perustuvien tutkimusten tuloksena laji on nykyisin sisällytetty liuskakämmeköiden sukuun. Pussikämmekkä on monivuotinen, yleensä noin 10-30 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä, pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakahko, särmikäs, vihreä ja kalju. Erityisesti Lapissa varren yläosa voi toisinaan olla ruskehtava. Tyvellä on yleensä kaksi tuppimaista, lavatonta lehteä. Varsilehtiä on tavallisesti 3-5. Ne ovat ruodittomat ja sijoittuvat varrelle kierteisesti. Niistä alimmainen on useimmiten vastapuikea, keskimmäiset soikeahkoja ja ylimmät suikeita. Lehdet ovat tavallisesti noin 2-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 cm leveitä. Alempien lehtien tyvi on pitkätuppinen ja ylempien lyhyttuppinen tai tupeton. Lehdet ovat yläpuolelta vihreitä, alapuolelta vihreitä tai harmahtavan vihreitä, kaljuja, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukintotähkä on yleensä harsuhko, tasalevyinen ja tavallisesti noin 4-10 cm pitkä sekä noin 5-25-kukkainen. Kukat ovat noin 10 mm leveitä, perättömiä ja tukilehdellisiä. Niiden yleisväri on vihreä, mutta usein seassa on myös muita sävyjä, kuten kellertävyyttä, ruskehtavuutta ja punertavuutta. Kukkien tukilehdet ovat lehtimäisiä, alempana kapean kolmiomaisia tai suikeahkoja ja ylempänä lähes tasasoukkia, terävähköksi kärjeksi suippenevia. Alempana ne ovat 20-35 mm pitkiä sekä reilusti kukkia pitempiä ja ylempänä noin 10-15 mm pitkiä. Sikiäin on suikeahko, kukinnan edetessä soikeahko, vahvasuoninen, kierteinen, kalju ja noin 6-7 mm pitkä.

Kukan kuudesta kehälehdestä viisi on pituudeltaan tavallisesti noin 5-6 mm. Kolme niistä on ulompaa ja soikeaa. Ulommista kehälehdistä kaksi suuntautuu sivulle ja yksi suoraan ylöspäin. Kaksi sisempää kehälehteä on suikeahkoa ja suuntautuu viistosti ylöspäin ulompien kehälehtien väliin. Kaikki viisi kehälehteä ympäröivät ja suojaavat siitintukkua. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa keltaisen tai kellanvihreän huulen, joka on yleensä noin 6-8 mm pitkä, lähes tasasoukka ja noin 2,5-3,5 mm leveä. Se on päästään lyhyehkösti kolmiliuskainen. Keskimmäinen liuska on muita lyhyempi. Huulen tyvellä on pussimainen, noin 2-2,5 mm pitkä, vaalea tai valkoisehko, mettä sisältävä kannus. Kannuksen malli on antanut lajille sen suomalaisen nimen. Kukissa on mieto, miellyttävä tuoksu.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut ns. keulaksi. Emin yläpuolelle nousevan palhottoman ponnen siitepöly on kahtena kellertävänä myhkynä, jotka ovat yläpäästään lähempänä toisiaan, kuin haara-asennossa. Myhkyjen tarttumakantoja peittää ohut kalvo, jonka alla on tahmeaa nestettä. Kalvo rikkoutuu kosketuksesta ja liimaa myhkyt mettä imevän hyönteisen päähän. Vihertävistä ja aika huomaamattomista kukistaan huolimatta pussikämmekkä houkuttelee tuoksullaan ja kannuksen medellään monenlaisia hyönteisiä, mm. ampiaisia, muita pistiäisiä, kovakuoriaisia, yöperhosia ja muurahaisia. Tutkimusten mukaan parhaita pölyttäjiä ovat sylkikuoriaiset ja loispistiäiset. Kun hyönteinen on saanut päähänsä siitepölymyhkyt, kestää jonkin aikaa, ennen kuin ne kääntyvät eteenpäin. Siinä vaiheessa hyönteinen on jo suurella todennäköisyydellä toisessa kukintotähkässä, jossa myhkyt osuvat ristipölytyksen varmistaen sen kukan luoteille. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Kukista kehittyy hedelmiä vaihtelevasti. Välillä lähes kaikki kukat ja toisinaan taas vain muutama kukka päätyvät hedelmävaiheeseen saakka. Hedelmä on pysty, soikeahko ja vahvasuoninen sekä kalju kota, joka on yleensä noin 7-10 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät keveytensä ansiosta tuulen mukana. Siemenessä ei ole vararavintoa. Jotta siitä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehitys siemenestä taimeksi ja edelleen kukkivaksi kasviksi kestää todennäköisesti useita vuosia. Aikuisena kasvinakin pussikämmekän esiintyminen on hyvin epäsäännöllistä ja sanotaan jopa, ettei se kuki samalla kohtaa kahta kertaa. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa. Laji viettää kuitenkin pitkiäkin aikoja maanalaista elämää sienijuurensa ja mukuloidensa avulla. Kaiken kaikkiaan lajia pidetään kuitenkin kämmekäksi aika lyhytikäisenä.

Pussikämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue kattaa suhteellisen yleisenä tai harvinaisena lähes koko Suomen. Havaintotiedoissa on kuitenkin useammissa eliömaakunnissa isohkoja aukkoja. Etelä-Karjalan eliömaakunnan Suomen puoleisesta osasta laji lienee kokonaan hävinnyt. Muutenkin kämmekkä on eteläisessä Suomessa harvinaistunut. Sen kasvupaikkakirjo on aika laaja. Se kasvaa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lettosoilla, tuoreilla niityillä, pientareilla ja tienlaidoillakin. Lapissa sitä tavataan niin tunturikoivikoista kuin paljakan niityiltä ja kankailtakin. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa pussikämmekkä on sijoitettu silmälläpidettävien luokkaan (NT). Syynä on yksilömäärien merkittävä väheneminen. Uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet ensisijaisesti metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus ja turpeenotto, pellonraivaus sekä avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Islannissa kasvava pussikämmekkä on toisinaan erotettu omaksi alalajikseen tai variaatiokseen islandicum. Sitä on tavattu myös Norjasta yhdeltä kasvupaikalta.

Pussikämmekkä on niin omannäköisensä laji, ettei sitä sekoita muihin liuskakämmeköihin. Se voi risteytyä maariankämmekän, D. maculata, kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pussikämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän levinneisyysalue kattaa lähes koko Suomen, vaikka se on harvinaistumisensa vuoksi joutunut uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettävien luokkaan (NT). Lajin kasvupaikkakirjo on aika laaja. Se kasvaa mm. lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lettosoilla, tuoreilla niityillä ja pientareilla. Kasvualueiden umpeutumisen vuoksi se on monen muun lajin tavoin hakeutunut myös tienlaidoille. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän levinneisyysalue kattaa lähes koko Suomen, vaikka se on harvinaistumisensa vuoksi joutunut uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettävien luokkaan (NT). Lajin kasvupaikkakirjo on aika laaja. Se kasvaa mm. lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lettosoilla, tuoreilla niityillä ja pientareilla. Kasvualueiden umpeutumisen vuoksi se on monen muun lajin tavoin hakeutunut myös tienlaidoille. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän ojanluiskakasvupaikalla niitto pitää ympäristön avoimena ja ojaan valuva ja kertyvä vesi tuo alustaan sopivan kosteuden. Yksilöt ovat yleensä noin 10-30 cm korkeita. Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat lyhyehköt ja alempana malliltaan soikeahkot ja ylempänä enemmän suikeahkot. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän ojanluiskakasvupaikalla niitto pitää ympäristön avoimena ja ojaan valuva ja kertyvä vesi tuo alustaan sopivan kosteuden. Yksilöt ovat yleensä noin 10-30 cm korkeita. Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat lyhyehköt ja alempana malliltaan soikeahkot ja ylempänä enemmän suikeahkot. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekkä viihtyy Lapissa rehevissä tunturikoivikoissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, tunturikoivikko retkeilykeskuksen ja leirintäalueen yläpuolella, 540 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekkä viihtyy Lapissa rehevissä tunturikoivikoissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, tunturikoivikko retkeilykeskuksen ja leirintäalueen yläpuolella, 540 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekkää voi tavata myös tunturipaljakan niityiltä ja kankailta, joilla sen pituus jää 10-15 senttiin. Kuvassa seuralaisina mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea, verkkolehtipaju, Salix reticulata ja tunturisara, Carex bigelowii. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää, puronvarsi, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekkää voi tavata myös tunturipaljakan niityiltä ja kankailta, joilla sen pituus jää 10-15 senttiin. Kuvassa seuralaisina mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea, verkkolehtipaju, Salix reticulata ja tunturisara, Carex bigelowii. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven luoteispää, puronvarsi, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän kukintotähkä on tavallisesti harsuhko, tasalevyinen ja noin 4-10 cm pitkä sekä noin 5-25-kukkainen. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän kukintotähkä on tavallisesti harsuhko, tasalevyinen ja noin 4-10 cm pitkä sekä noin 5-25-kukkainen. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän kukinnon yleissävy on usein huomaamattoman vihreä lisättynä ripauksella kellertävyyttä. Kukkien tukilehdet ovat kookkaita ja ainakin kukintotähkän alaosassa selvästi kukkia pitempiä. Kukat ovat usein sivulle suuntautuneita niin ,että huuli ja siitintukku jäävät alaspäin. Kuvassa näkyy hyvin myös noin 6-7 mm pitkien sikiäinten kierteisyys. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän kukinnon yleissävy on usein huomaamattoman vihreä lisättynä ripauksella kellertävyyttä. Kukkien tukilehdet ovat kookkaita ja ainakin kukintotähkän alaosassa selvästi kukkia pitempiä. Kukat ovat usein sivulle suuntautuneita niin ,että huuli ja siitintukku jäävät alaspäin. Kuvassa näkyy hyvin myös noin 6-7 mm pitkien sikiäinten kierteisyys. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekkä on tunturipaljakalla matalampi ja vähäkukkaisempi. Sen kukinto-osassa on myös usein ruskehtavia ja punertavia sävyjä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, lakialuetta kohti nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekkä on tunturipaljakalla matalampi ja vähäkukkaisempi. Sen kukinto-osassa on myös usein ruskehtavia ja punertavia sävyjä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, lakialuetta kohti nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekkä on saanut nimensä pussimaisesta, noin 2-2,5 mm pitkästä ja mettä tuottavasta kannuksestaan, joka näkyy kuvassa lähes valkoisena. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, lakialuetta kohti nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekkä on saanut nimensä pussimaisesta, noin 2-2,5 mm pitkästä ja mettä tuottavasta kannuksestaan, joka näkyy kuvassa lähes valkoisena. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, lakialuetta kohti nousevan pääpolun varsi, paljakkarinne, 730 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän kukat ovat noin 10 mm leveitä. Kukan kuudesta kehälehdestä viisi on pituudeltaan tavallisesti noin 5-6 mm. Kolme niistä on ulompaa ja soikeaa. Kaksi sisempää kehälehteä on suikeahkoa ja suuntautuu viistosti ylöspäin ulompien kehälehtien väliin. Kaikki viisi kehälehteä ympäröivät ja suojaavat siitintukkua. Ponnenpuoliskot ovat kellertävät ja ne ovat kuin haara-asennossa. Vasemmalla alhaalla olevassa kukassa näkyy kannuksen aukko ja sen suulla olevat luottiliuskat. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän kukat ovat noin 10 mm leveitä. Kukan kuudesta kehälehdestä viisi on pituudeltaan tavallisesti noin 5-6 mm. Kolme niistä on ulompaa ja soikeaa. Kaksi sisempää kehälehteä on suikeahkoa ja suuntautuu viistosti ylöspäin ulompien kehälehtien väliin. Kaikki viisi kehälehteä ympäröivät ja suojaavat siitintukkua. Ponnenpuoliskot ovat kellertävät ja ne ovat kuin haara-asennossa. Vasemmalla alhaalla olevassa kukassa näkyy kannuksen aukko ja sen suulla olevat luottiliuskat. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän kuudes kehälehti muodostaa keltaisen tai kellanvihreän huulen, joka on yleensä noin 6-8 mm pitkä, lähes tasasoukka ja noin 2,5-3,5 mm leveä. Se on päästään lyhyehkösti kolmiliuskainen. Keskimmäinen liuska on muita lyhyempi. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän kuudes kehälehti muodostaa keltaisen tai kellanvihreän huulen, joka on yleensä noin 6-8 mm pitkä, lähes tasasoukka ja noin 2,5-3,5 mm leveä. Se on päästään lyhyehkösti kolmiliuskainen. Keskimmäinen liuska on muita lyhyempi. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän pölytystulos voi vaihdella suurestikin. Kuvan kukintotähkässä näyttäisivät lähes kaikki kukat kehittyvän kotahedelmiksi. Varsinkin alempien kukkien sikiäimet ovat paisuneet jo kodan mittoihin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanajärven luoteispäässä oleva harjannealue, järveen laskeva, jyrkähkö paljakkarinne, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän pölytystulos voi vaihdella suurestikin. Kuvan kukintotähkässä näyttäisivät lähes kaikki kukat kehittyvän kotahedelmiksi. Varsinkin alempien kukkien sikiäimet ovat paisuneet jo kodan mittoihin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanajärven luoteispäässä oleva harjannealue, järveen laskeva, jyrkähkö paljakkarinne, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän kota on pysty, soikeahko ja vahvasuoninen. Se on yleensä noin 7-10 mm pitkä, noin 4-5 mm paksu ja avautuu suonien vierestä. Runsas ja lähes pölymäisen pienikokoinen siementuotanto puhaltuu kodan halkeamista tuulen matkaan. Kuvassa on edellisvuotinen, kuivana törröttämään jäänyt kotavarsi. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän kota on pysty, soikeahko ja vahvasuoninen. Se on yleensä noin 7-10 mm pitkä, noin 4-5 mm paksu ja avautuu suonien vierestä. Runsas ja lähes pölymäisen pienikokoinen siementuotanto puhaltuu kodan halkeamista tuulen matkaan. Kuvassa on edellisvuotinen, kuivana törröttämään jäänyt kotavarsi. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekällä on tavallisesti 3-5 varsilehteä, jotka ovat noin 2-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 cm leveitä. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekällä on tavallisesti 3-5 varsilehteä, jotka ovat noin 2-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 cm leveitä. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekän lehdet ovat päältä vihreät ja alta usein harmahtavan vihreät. Ne ovat silposuoniset ja kaljut. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekän lehdet ovat päältä vihreät ja alta usein harmahtavan vihreät. Ne ovat silposuoniset ja kaljut. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän soratien laide, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) - pussikämmekkän juuristossa on kaksi liuskaista juurimukulaa, joista toinen on vanha ja tummempi ja toinen uudempi ja vaaleampi. EH, Vilppula, Kolho, Laksi ja Pyhtönen järvien välinen, metsäinen harjukannas, sähkölinja, 23.6.1998. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza viridis (Coeloglossum viride) – pussikämmekkän juuristossa on kaksi liuskaista juurimukulaa, joista toinen on vanha ja tummempi ja toinen uudempi ja vaaleampi. EH, Vilppula, Kolho, Laksi ja Pyhtönen järvien välinen, metsäinen harjukannas, sähkölinja, 23.6.1998. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto