- Descurainia sophia (L.) Webb ex Prantl – (rohto)litutilli
- Descurainia Webb & Berthel. – litutillit
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
(Rohto)litutilli, Descurainia sophia, on yksivuotinen, useimmiten pysty ja tavallisesti noin 30-100 cm korkea ruoho, jonka juuri on pysty tai vino ja yleensä runsaasti sivuhaarainen. Varsi on kukinto-osaan saakka haaraton tai jo tyveltä alkaen runsaastikin haarova, liereä ja vihreä tai harmaanvihreä sekä lyhyesti tähtikarvainen.
Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja 2-3 kertaa kapean pariliuskaiset. Lehtilavan ulkokehä on yleensä soikeahko tai pitkänpyöreä ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Uloimmat liuskat ovat suikeat, kapeansuikeat tai lähes tasasoukat sekä varren ala- ja keskiosan lehdissä useimmiten noin 2-7 mm pitkät ja noin 0,5-2 mm leveät. Varren latva- ja kukinto-osan lehdissä kärkiliuskat ovat muita kookkaammat ja yleensä noin 10-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Lehti liuskoineen on vihreä tai harmaanvihreä ja hyvin lyhyesti karvainen.
Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu pitenee kukinnan edetessä yleensä noin 20-40 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo eriasteisesti hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on useimmiten noin 5-10 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylpähköpäiset sekä keltaiset tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 mm. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vaaleankeltaiset, hyvin kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,3 mm leveät. Kukka on avoimimmillaan, kun verholehdet siirottavat sivulle, noin 5-6 mm leveä.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat keltaiset tai kellanvihreät ja hieman alaspäin levenevät. Ne yltävät verho- ja terälehtien yläpuolelle. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen, kapean lieriömäinen ja kellanvihreä sekä hyvin nopeasti pituutta kasvava. Sen kärjen jatkeena on erittäin lyhyt ja huomaamaton vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä, lähes nuppimainen ja keltainen tai kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava, ohut ja yleensä noin 10-20 mm pitkä. Hedelmä on tasasoukka, lähes suora tai kaareva ja harmaan- tai kellanvihreä litu, joka on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin 0,8-1 mm paksu. Lidun kärjessä on sitä hieman kapeampi kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 0,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemen on pitkulainen, ruskea ja noin 0,8-1,1 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
(Rohto)litutilli on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on yleisempi vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Harvinaisena muinaistulokkaana sen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien välillä. Lisäksi harvinaisena uustulokkaana sitä tavataan Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasviatlaksen mukaan tällä vuosituhannella on eteläisen ydinalueen lisäksi tehty runsaasti havaintoja Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakuntien rannikkoalueilta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pihat, seinustat, kadunvarret, joutomaat, maakasat ja maankäsittelyalueet, mylly-, viljavarasto- ja teollisuusalueet sekä ratapihat ja satamat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.
(Rohto)litutilliin kehittyy runsaasti siemenlituja, joita voi olla pitkässä tertussa jopa lähes sata. Yhdessä lidussa on kahdessa välikalvon erottamassa osiossa yhteensä noin 20-30 siementä. Kun joka yksilössä on useita, jopa kymmeniä terttuja, voi siemenmäärä nousta aina kymmeniintuhansiin saakka. Riittävä siemenpankki onkin yksivuotiselle lajille tärkeää. Vaikka litutilli onkin hyönteispölytteinen, se varmistaa riittävän siementuotannon täydentävän itsepölytyksen avulla. Kukat kehittyvät nopeasti, sillä heteiden ollessa vielä ryhdikkäästi pystyssä ponnet paikoillaan, sikiäin on jo huomattavasti kasvanut pituutta. Kukista kehittyy lähes aina siemenellinen litu. Siemenet säilyttävät maaperässä pitkään itämiskykynsä. Se onkin tärkeää, koska laji ei pysty kilpailemaan umpeutuvassa kasvupohjassa. Kun sulkeutuneen kasvupaikan maanpintaa rikotaan ja pöyhitään, uusi litutillisukupolvi voi aloittaa kasvunsa. Laji kulkeutuu uusille kasvupaikoille erityisesti siirreltävän maan mukana. Myös materiaali- ja tavarakuljetukset levittävät lajia.
(Rohto)litutilli on nimensä lisämääreen mukaisesti ollut myös rohdoskasvi, jota on Suomessa ja muualla Euroopassa todennäköisesti levitetty myös tarkoituksella ja ehkä viljeltykin. Siemenistä valmistetulla rohdolla on lääkitty karjan punatautia ja karkotettu loisia suolistosta. Monen muun luonnonkasvin tavoin myös litutilliä on käytetty ulkoisesti haavojen ja ruhjeiden hoitoon.
(Rohto)litutilli on sukunsa ainoa laji Pohjoismaissa. Tillimäisesti kapealiuskaisten lehtiensä vuoksi sitä ei sotke muihin ristikukkaiskasveihin, jos heimon sukuja ja lajeja jonkin verrankin tuntee.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (rohto)litutillin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Descurainia sophia – (rohto)litutillin varsi on kukinto-osaan saakka haaraton, kuten edellisessä kuvassa tai jo tyveltä alkaen runsaastikin haarova. Oheisen kuvan vasemmanpuoleisessa, isossa yksilössä on peräti noin 50 kukkaterttua. Litutilli on Suomessa harvinaistunut. Sen voi löytää asutuksen piiristä mm. joutomailta, maakasoilta ja maankäsittelyalueilta sekä mylly-, viljavarasto- ja teollisuusalueilta sekä ratapihoilta ja satamista. U, Kouvola, Elimäki, Koria, rautatieseisakkeen lähellä, radan luoteislaidalla oleva, entinen Hankkijan viljavarasto, viljasiilojen koillispäässä olevat maakasat, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin kukassa on ristikkäisesti neljä verholehteä. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja tylpähköpäiset sekä keltaiset tai kellanvihreät. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2-3 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,5-0,8 mm. Kukka on avoimimmillaan, kun verholehdet siirottavat sivulle, noin 5-6 mm leveä. EH, Tampere, Ryydynpohja, omakotialue, Ryydynkadun tienlaide ja ojaluiska, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin kukassa on ristikkäisesti neljä terälehteä. Ne ovat vaaleankeltaiset, hyvin kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset sekä tavallisesti noin 2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,3 mm leveät. Ne jäävät yleensä verholehtiä lyhyemmiksi. Heteitä on kuusi, joista kaksi on hieman muita lyhyempiä. Palhot ovat keltasävyiset ja hieman alaspäin levenevät. Ne yltävät verho- ja terälehtien yläpuolelle. Ponnet ovat keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, kapean lieriömäinen ja kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena on erittäin lyhyt ja huomaamaton vartalo, jonka päässä oleva luotti on pyöreä ja lähes nuppimainen. EH, Tampere, Ryydynpohja, omakotialue, Ryydynkadun tienlaide ja ojaluiska, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja kahdesta kolmeen kertaan tillimäisen kapeasti pariliuskaiset. Vastaavia lehtiä ei muilla Suomen tai Pohjoismaiden ristikukkaiskasveilla ole. EH, Tampere, Ryydynpohja, omakotialue, Ryydynkadun tienlaide ja ojaluiska, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin lehdet liuskoineen ovat vihreät tai harmaanvihreät. Uloimmat liuskat ovat suikeat, kapeansuikeat tai lähes tasasoukat sekä varren ala- ja keskiosan lehdissä useimmiten noin 2-7 mm pitkät ja noin 0,5-2 mm leveät. A, Sund, Björby, Prästgården, kirkko- ja hautausmaan pohjoispuoli, ylijäämämaakasa, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin latva- ja kukinto-osan lehdissä kärkiliuskat ovat muita kookkaammat ja yleensä noin 10-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. A, Sund, Björby, Prästgården, kirkko- ja hautausmaan pohjoispuoli, ylijäämämaakasa, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Descurainia sophia – (rohto)litutillin kasvustot voivat parhaimmillaan olla hyvin tiheät ja monessa suhteessa kookkaat. Kuvassa olevan kasvuston pisimmät yksilöt olivat peräti 150 cm korkeita, ja varsilehdet olivat pisimmillään noin 20 cm pitkiä ja leveimmillään noin 10 cm leveitä. Siirottavasti haarova kukinto-osa oli enimmillään noin 50 cm leveä. A, Sund, Björby, Prästgården, kirkko- ja hautausmaan pohjoispuoli, ylijäämämaakasa, 23.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 