aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Cerastium cerastoides (L.) Britton
Dichodon (Bartl. ex Rchb.) Rchb. – torahärkit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Lumihärkki, Dichodon cerastoides, on viimeaikaisten DNA-tutkimusten perusteella siirretty härkkien pääsuvusta torahärkkien sukuun. Sen entinen nimi on Cerastium cerastoides. Lumihärkki on monivuotinen, kasvutavaltaan löyhästi mätästävä ja tyvestä haarova. Versot ovat kukallisia tai kukattomia. Kukattomat varret ovat rentoja, kärjestään kohenevia ja noin 1-5 cm pitkiä sekä haarovia ja nivelistään juurehtivia. Kukalliset varret ovat rentoja, yläosastaan kohenevia ja tavallisesti noin 3-15 cm korkeita. Varret ovat vihreät sekä toispuolisesti lyhyt- ja hienokarvaiset.
Lehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat, hieman möyheät ja kaljut sekä usein enemmän tai vähemmän käyrät. Ne ovat lähes tasasoukat tai kapean pitkulaiset sekä kukattomissa versoissa myös lusikkamaiset. Niiden kärki on tylpähkö tai lähes terävä. Pituus on tavallisesti noin 5-10 mm ja leveys noin 1-3 mm.
Kukinto on haaraton tai haarova ja tavallisesti 1-4-kukkainen. Tukilehdet ovat vihreät, varsilehtien kaltaiset mutta hyvin kapeasti kalvoreunaiset ja tavallisesti 2-5 mm pitkät. Niissä voi olla myös harvakseen pieniä nystykarvoja. Kukkaperä on yleensä noin 1-2 cm pitkä ja varren tavoin toispuolisesti lyhyt- ja hienokarvainen. Seassa on myös nystykarvoja. Kukat ovat kaksineuvoiset, yleensä 5-lukuiset ja kukkiessaan pystyt, yläviistot tai siirottavat, harvoin nuokkuvat. Verholehdet ovat tyveen asti erilliset, kapeanpuikeat, lähes teräväkärkiset, vihreät ja toisinaan sinipunalaikkuiset sekä kalvolaitaiset. Ne ovat yleensä noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät sekä harvakseen nystykarvaiset.
Teriö on usein avoimen kellomainen ja läpimitaltaan tavallisesti noin 5-8 mm. Terälehdet ovat valkoiset, tyveltään kellertävät, lähes läpikuultavat ja tyveä kohti kapenevat. Niiden kärki on noin 1-1,5 mm syvästi lovipäinen. Pituus on yleensä 6-10 mm ja leveys 2-3,5 mm. Ne ovat noin 1,3-1,7 kertaa verholehtien pituiset. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja useimmiten 3. Hedelmä on kapeansoikea, suora, noin 7-10 mm pitkä ja noin 3,5 mm leveä sekä kellanvihreä kota, joka on kypsänä noin 2 kertaa verhiön pituinen. Kota avautuu 6-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, hieman litteät, nystermäiset ja ruskeat sekä läpimitaltaan noin 0,8-1,1 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli – elokuu.
Lumihärkki on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleisempi Enontekiön Lapin ja Inarin lapin sekä harvinainen Sompion Lapin eliömaakunnissa. Kittilän Lapin eliömaakunnasta se on hävinnyt. Se kasvaa tunturirinteiden lumenviipymä- ja valuvesipaikoilla, tihkuisilla puronvarsilla ja soraisilla rannoilla. Lumihärkki kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Färsaarilla ja Pohjoismaiden arktisilla saarilla.
Enontekiön Lapissa kasvaa myös napakellohärkki, Cerastium nigrescens var. laxum, entiseltä nimeltään C. arcticum. Se on samaa kokoluokkaa, mutta kasvaa tiheinä, pieninä tuppaina ja sen varret ja lehdet ovat pitkäkarvaisia. Lumihärkin kaikilla esiintymisalueilla kasvaa myös tunturihärkin, C. alpinum, kolme karvaisuudeltaan erilaista alalajia. Tunturihärkki on kuitenkin keskimäärin selvästi kookkaampi ja sen varret ja lehdet ovat kauttaaltaan pitempikarvaiset tai alalajista riippuen kaljut. Lisäksi molemmilla em. lajeilla on emin vartaloita ja luotteja 5.
Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkki on löyhästi mätästävä ja myös alemmista nivelistä juurehtien pieniksi kasvustoiksi levittäytyvä. Se on tavallisesti noin 3-15 cm korkea. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kukkavarret ovat rentoja ja yläosastaan kohenevia. Varret ja kukkaperät ovat toispuolisesti lyhyt- ja hienokarvaisia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kukinto on haaraton tai haarova ja tavallisesti 1-4-kukkainen. Terälehdet ovat noin 1,3-1,7 kertaa verholehtien pituiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kukkaperät ovat yleensä noin 1-2 cm pitkiä. Kukan verholehdet ovat kapeanpuikeat ja kalvolaitaiset sekä yleensä noin 3-5 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kukat ovat läpimitaltaan tavallisesti noin 5-8 mm. Valkoisten ja noin 6-10 mm pitkien terälehtien kärki on lovipainen. Lajikuvausten mukaan terälehtiä on viisi ja heteitä 10 sekä emin vartaloita ja luotteja 3 tai lähes aina 3. Kuvan oikeanpuolimmainen kukka vastaa tarkoin tätä kuvausta. Vasemmanpuoleinen kukka sitä vastoin ilmeisesti edustaa luonnon monimuotoisuutta, siinä kun on terälehtiä 7 ja emin vartaloita ja luotteja 4. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kukkaperät ovat varsien tavoin toispuolisesti lyhyt ja hienokarvaiset. Myös verholehdissä, ainakin niiden tyviosassa, on harvakseen nystykarvoja. Valkoiset terälehdet ovat usein enemmän tai vähemmän läpikuultavia. Kuvassa näkyvä kukka poikkeaa kaikilta lukumääriltään ”määritysnormeista”: terälehtiä on 7 (ei 5), heteitä on 11 (ei 10) ja emin vartaloita on 4 (ei 3). EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin lehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat, hieman möyheät ja kaljut sekä usein käyrät. Kukallisissa versoissa ne ovat tasasoukat tai kapean pitkulaiset ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kokoa ilmentämässä kuvaajan sormi, joka on 2 cm leveä. Kuvassa, sormen yläpuolella näkyy verholehtien keskeltä kehittymässä olevan kodan kärki. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kasvamassa olevan kukintoverson kärki alapuolelta. Lehdet ovat ruodittomasti, tiiviisti vastakkaiset ja kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, uoman laide, 645 m mpy, YKJ 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) – lumihärkin kypsä kota on kapeansoikea ja noin 7-10 mm pitkä sekä noin 3,5 mm leveä. Se on noin kaksi kertaa verhiön pituinen. Kuvan kota on vasta kehittymässä. Kuvasta näkyy myös kukkaperien toispuolinen karvoitus ja verholehtien tyvipuolen nystykarvoitus. EnL, Enontekiö, luoteiset takatunturit, Urtasvaaran (Urttašvarrin) ja Loassonibban välissä, Lossujärven koillispäässä oleva autiotupa, tuvan tuvan viereinen niitty, 805 m mpy, 7.7.2001. Kuva näytteestä. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 